Kestävän tulevaisuuden kaupunginosat -kokeiluohjelma

Kokeilun tavoitteena oli kehittää kierrätysosista rakennettava ulkokasviseinä, jonka kasvualustana hyödynnetään työmaalta pelastettua maa-ainesta. Näin alueen paikallinen pieneliöstö ja siemenpankki pysyvät elinvoimaisina samalla, kun viherseinä virkistää ohikulkijoita. Kokeilua tehtiin yhdessä InnoGreenin, Kekkilä-BVB:n ja Spolia Designin kanssa.

Seinäke rakennettiin Otaniemeen rakennuksista puretuista osista, kuten teräslevyistä ja puupalkeista. Ainoastaan seinäkkeen ruuvit ja kastelujärjestelmän putket olivat turvallisuussyistä uusia. Kasvualustan ja kasvillisuuden osalta suunnitelmia muokattiin kokeilun edetessä hieman, sillä valitun läheisen työmaan maa-aines osoittautui hyvin elottomaksi. Lopullisesta kasvualustareseptin tilavuudesta oli noin 25 % paikallisen työmaan maa-ainesta, 50 % Espoon kaupunginpuutarhan tuottamaa hevosenlantakompostia ja 25 % biohiiltä. Kasvillisuutta seinäkkeessä oli kolmenlaista: kylvettyä niittykasvillisuutta, niittymattoa sekä näiden yhdistelmää.

Rakenne oli paikallaan heinäkuun alusta lokakuun loppuun, eli vajaan kasvukauden. Valitut materiaalit toimivat muuten hyvin, mutta biohiili oli rakenteeltaan liian suurikokoista, mikä todennäköisesti vaikeutti siementen itämistä seinäkkeen rei’istä. Lisäksi kasvualustaa olisi voinut pakata seinäkkeeseen tiiviimmin, sillä kasvillisuudesta huomasi, että kasvualusta valui kasvukauden aikana painovoiman mukana hieman kohti kasettien alareunaa. Kokeilluista kasvillisuuksista seinäkkeeseen vaikutti soveltuvan parhaiten kylvetty niittykasvillisuus sekä kylvetyn niittykasvillisuuden ja niittymaton yhdistelmä. Niittymatto oli kuitenkin helppokäyttöisin, sillä se ei vaadi idätystä kylvettyjen siementen tavoin. Kastelun suhteen rakenteesta tuli suhteellisen helppohoitoinen – kasteluväliksi riitti 2–3 viikkoa.

Seinäkkeen käyttäjäkokemuksia selvitettiin kyselyllä, johon saatiin yhteensä 71 vastausta. Monivalintakysely kartoitti käyttäjien suhtautumista rakenteeseen sen esteettisyyden, ekologisuuden ja materiaalitehokkuuden näkökulmista. Vastaukset olivat erittäin positiivisia: niiden Likert-keskiarvo oli 4,37, eli vastaajat olivat erilaisten positiivisten väittämien kanssa keskimäärin aina joko lähes samaa mieltä tai täysin samaa mieltä. Käyttäjien positiivisesta suhtautumisesta rakenteeseen kertoo kyselytulosten lisäksi se, ettei seinäkkeeseen kohdistunut lainkaan ilkivaltaa.

Kasvualustan hiilijalanjäljeksi laskettiin 83 kg CO2/m3, joka on pienempi kuin kuin Kekkilä-BVB:n perinteisen kasvualustan hiilijalanjälki 112 kg CO2/m3 (arvio, jos kasvualusta olisi tuotettu Vantaan multa-asemalla ja toimitettu kohteeseen). Kasvualustan hiilipäästöjä saatiin siis pienennettyä paikallisia ja turvetta korvaavia kierrätysraaka-aineita hyödyntämällä sekä kuljetusmatkat minimoimalla.

Seinäke siirrettiin kokeilun päätyttyä Otaniemestä ehjänä varastoon. Kasvillisuuden kehittymisen seuraamista ja konseptin hiomista jatketaan tulevina vuosina. Kokeilijat näkevät muokattavan ja vuokrattavaksikin soveltuvan seinäkkeen markkinapotentiaalin merkittävänä.

Lue lisää kokeilusta täältä: Tilapäinen rakenne, pysyvät vaikutukset – biodiversiteettiseinäke säilyttää luontoa kaupungissa.

Tutustu kokeilijoiden laatimaan loppuraporttiin.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Eläköön piha! oli kokeilu, jossa kehitettiin materiaaleja lasten luontokosketuksen ja luonnonlukutaidon tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Kokeilun tavoitteena oli vahvistaa lasten luontosuhdetta sekä lisätä ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä elämälle. Kokeilua toteutettiin yhdessä Ympäristökoulu Polun kanssa Mainingin ja Tillinmäen pilottipäiväkodeissa Espoossa.

Kokeilussa kehitettiin toimintamalli ja materiaalipaketti varhaiskasvatuksen ammattilaisten tueksi ja hyödynnettäväksi. Kokeilussa kehitettiin ja testattiin esimerkiksi tarina- ja tehtäväkortteja, jotka hyödyntävät päiväkotipihojen monimuotoisuutta ja tukevat luonnonlukutaidon kehittymistä. Kokeilussa kehitettiin myös materiaalien sopivuutta vieraskielisille perheille.

Korttien avulla lapset saivat uusia tapoja tutkia luontoa päiväkotinsa pihalla sekä upottaa myös omat kätensä multaan. Pilottipäiväkodeissa järjestettiin esimerkiksi istutustalkoot, jossa päästiin itse idättämään ja istuttamaan taimia. Lapset innostuvat istutuspuuhista ja kasvien kasvatuksesta valtavasti, ja innostus tarttui myös lapsista aikuisiin.

Istutuksista pidettiin huolta yhdessä henkilökunnan kanssa, ja loppukesästä pidettiin myös sadonkorjuujuhlat, jossa päästiin nauttimaan omasta sadosta. Lapsia, heidän perheenjäseniään sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohdattiin kokeilujakson aikana yhteensä noin 750.

Kehitetyt opetusmateriaalit ovat jatkossa Espoon päiväkotien vapaasti hyödynnettävissä.

Lue lisää kokeilusta täältä: Pienin askelin kohti suurempaa luonnon ymmärtämistä

Esikatsele kokeilussa tuotettuja opetusmateriaaleja.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Kokeilussa kerättiin luontotietoa mehiläisten pesästä otetuista ympäristö-DNA-näytteistä (eDNA). Menetelmän hyödyt ovat kaksinaiset: se on paitsi uudenlainen tapa kartoittaa valitun alueen luonnon monimuotoisuutta, myös keino hahmottaa maailmaa mehiläisten näkökulmasta ja näin oppia huomioimaan meille kaikille elintärkeät pölyttäjät kaupungin kehityksessä. Kokeilua tehtiin yhteistyössä HumbleBee Housing Projectin, Senaatti-kiinteistöjen ja Aalto-yliopistokiinteistöjen kanssa.

Kun kuka tahansa meistä liikkuu ympäristössään ja koskettaa toisia eläviä asioita, jää ihomme ja vaatteidemme pinnalle pienenpieniä DNA-jäämiä noista toisista olioista. Näitä jäämiä kutsutaan ympäristö-DNA:ksi. Myös kokeilun kimalaiset ja rusomuurarimehiläiset olivat Otaniemen kokeilupesään palatessaan täynnä tietoa alueen lajistosta. Pesästä kerätyistä näytteistä voidaan siis tunnistaa esimerkiksi ne kukkivat kasvilajit sekä toiset hyönteislajit, joiden kanssa mehiläiset ovat olleet kosketuksissa. Tiedon pohjalta voidaan arvioida ympäröivän luonnon monimuotoisuutta tai vaikkapa alueella suoritetun vieraslajitorjunnan onnistumista.

Kokeilualueen kasvillisuus näyttää mehiläisten silmissä koostuvan pääasiassa pyökkikasveista ja angervoista. Näytteistä tunnistettiin 35 eri kasviperhettä. Otaniemestä saatujen tulosten lisäksi kokeilun parasta antia oli uudenlaisen menetelmän opettelu. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Espoossa kokeiltiin luontotiedon keräämistä ympäristö-DNA:ta hyödyntäen. Kokeilusta saatiin paljon arvokasta kokemusta myös esimerkiksi kimalaispesien kutsumattomista vieraista sekä uudenlaisen tornipesärakenteen toimivuudesta.

Lue lisää kokeilusta täältä: Otaniemessä surisee – mehiläiset kartoittavat luonnon monimuotoisuutta

Kokeilu tarjosi kesällä 2025 asukkaille maksutonta pyöränhuoltokoulutusta eri puolilla Espoota. Kokeilun tavoitteena kehittää koulutuksia, jotka voisivat lisätä pyöräilyn houkuttelevuutta ja turvallisuutta. Lisäksi tavoitteena oli tarjota asukkaille valmiuksia huoltaa omaa pyöräänsä, pidentää pyörien käyttöikää sekä kannustaa arjen ilmastotekoihin helposti lähestyttävällä tavalla. Asukkaille suunnattua pyöränhuoltokoulutusta kehitettiin yhdessä RD Physicsin kanssa.

Koulutustapahtumia oli yhteensä 15 päivänä viidessä eri kohteessa, ja niissä opetettiin pyöränhuoltoa noin 120 henkilölle. Tapahtumissa käytiin läpi pyörän perushuoltoa, kuten jarrujen säätöä, ketjujen öljyämistä ja renkaiden paikkaamista. Koulutukseen sai tulla oman pyörän kanssa ilman ennakkovarauksia, ja omaa pyörää pääsi huoltamaan kouluttajan avustuksella.

Koulutukset saivat erittäin positiivisen vastaanoton. Osallistujat kokivat saaneensa konkreettisia taitoja ja itseluottamusta pyöräilyn jatkamiseen. Moni palasi useampaan otteeseen tai suositteli tilaisuutta tutuilleen. Kokeilu osoitti, että käytännönläheinen ja asukkaille maksuton pyöränhuolto-opastus on tehokas tapa edistää kestävää liikkumista ja osallisuutta. Ekologisen kestävyyden ohella kokeilu edisti myös sosiaalista kestävyyttä ja yhdenvertaisuutta, sillä koulutukset houkuttelivat mukaan monenlaisia osallistujia: työmatkapyöräilijöitä, maahanmuuttajia, opiskelijoita, eläkeläisiä ja lapsiperheitä.

RD Physicsin mukaan seuraava mahdollinen askel toiminnan kehittämiselle olisi löytää pysyvämpi sisätila, joka olisi vähemmän sään armoilla ja josta kiinnostuneet voisivat aina löytää kouluttajan.

Lue lisää toteutetuista pyöränhuoltokoulutuksista täältä: Ilmaista pyöränhuoltokoulutusta kaikille.

Kokeilussa toteutettiin uudenlainen pyöräilijöille ja kävelijöille suunnattu palvelu, joka tarjosi reaaliaikaista, hyperpaikallista tietoa tienpinnan tilasta. Tavoitteena oli helpottaa talvella liikkumista ja lisätä asukkaiden luottamusta omiin kestävän liikkumisen mahdollisuuksiinsa. Kokeilu toteutettiin yhteistyössä Melleniumin ja Teede Tehnokeskuksen kanssa.

Kelitietoa kerättiin viideltä vilkkaan työmatkaliikenteen väylältä: Matinniityltä, Merituulentieltä, Tapiolantieltä, Kuusisaarentieltä ja Säterinpuistontieltä. Kohteisiin asennettiin pienet, tien pinnassa kolikon kokoisena näkyvät sääanturit sekä lyhtypylväisiin kiinnitettävät sääasemat. Laitteiden mittaaman paikallisen datan ja palvelua varten kehitetyn sääennustemallin avulla tuotettiin keli- ja sääennusteita juuri näille paikoille. Tiedot päivittyivät palvelua varten kehitetylle nettisivulle automaattisesti tunnin välein ja kerran päivässä kokeilun Facebook-sivulle.

Kelitiedon paikallisuus huomattiin kokeilussa erittäin hyödylliseksi. Liikenneolosuhteet tosiaan vaihtelevat kaupungin sisällä merkittävästikin: silloin, kun Leppävaarassa on jäistä, voi Tapiolassa olla sulaa. Toisaalta olosuhteiden vaihtelevuus oli hyperpaikalliselle tiedolle haastekin, sillä käyttäjää ei auta, että mittauspisteen kohdalla on sulaa, jos 10 metrin päässä odottaa sohjoa. Palveluun oltiin käyttäjien keskuudessa pitkälti tyytyväisiä, ja nettisivuilla kävi parhaimmillaan yli 100 käyttäjää päivässä. Palaute jatkokehityksestä oli kuitenkin selvä: tieto katujen kunnossapidosta tulisi saada integroitua kelitietopalveluun.

Kelitietokokeilu on käynnissä maaliskuun 2026 loppuun.

Lue lisää kelitiedon kokeilusta: Kelitietokokeilu tuottaa paikallista tietoa pyöräilyn sääolosuhteista – toiveissa kylmä talvi palvelun testaukselle ja Kokeilulla kelitietoa kävelijöille ja pyöräilijöille loppuvuodesta.

Kokeilussa kehitettiin ja pilotoitiin Leppävaaraan kokonaan uudenlainen ja modulaarinen parklet-rakenne, jossa yhdisteltiin pyöräpysäköintiä, kaupunkivihreää ja viihtyisää oleskelua. Kokeilun tavoitteena oli tutkia katutilan käytön uusia ja joustavia mahdollisuuksia sekä kerätä tietoa siitä, millaiset ratkaisut tukevat parhaiten kävelyä, pyöräilyä sekä viihtyisyyttä kaupunkitilassa. Kokeilu toteutettiin yhteistyössä Parklyn kanssa.

Kokeilun rakenteessa oli runkolukituspaikat kahdeksalle pyörälle sekä kaksi istuin- ja vihermoduulia. Kokemukset rakenteen käytöstä ja asukaspalaute osoittivat, että pyöräpysäköintiratkaisuilla voi olla tärkeä rooli kaupunkitilan viihtyisyydelle. Modulaarisilla ratkaisuilla voidaan tuoda kaupunkivihreää, värikkyyttä ja oleskelumahdollisuuksia joustavasti monenlaisille alueille.

Modulaarista parklet-rakennetta voidaan skaalata ja muokata monenlaisiin tarpeisiin ja kohteisiin. Jatkossa kehitetty ratkaisu voisi palvella esimerkiksi rakentuvia alueita tai kaupunginosia, joissa ei ole riittävää pyöräpysäköintiä tai istuskelumahdollisuuksia.

Lue lisää modulaarisesta pyöräpysäköinnistä täältä: Pala kaupunkitilaa viihtyisän pyöräpysäköinnin tarpeisiin.

Suunnittelu lähti teemojen ja haasteiden määrittelystä. Asiantuntijahaastattelujen ja Espoo-tarinan avulla tarkennettiin, mikä nyt on tärkeää ja ajankohtaista. Lopullisiksi teemoiksi valittiin kestävä liikkuminen ja monimuotoinen kaupunkiluonto. Suunnitteluvaiheessa sovittiin myös tavoitteita tukevat kriteerit kokeilujen valinnalle. Halusimme painottaa esimerkiksi yhteiskehittämistä, innovatiivisuutta sekä skaalaus- ja liiketoimintapotentiaalia. 

Kummallekin kokeiluohjelman teemalle (kestävä liikkuminen ja monimuotoinen kaupunkiluonto) järjestettiin syksyllä 2024 avoin haku. Haku oli auki noin 1,5 kuukautta, ja viestimme kilpailusta näkyvästi koko sen ajan. Lisäksi järjestimme kokeiluklinikan, jossa ratkaisujen kehittäjien oli mahdollista kohdata toisiaan ja yhteiskehittää ideoita jo hakuvaiheessa.

Ratkaisuja haettiin seuraaviin haasteisiin:

Kestävä liikkuminen:

• Liikkumisympäristön kehittäminen miellyttäväksi ja turvalliseksi
• Kestävän työmatkaliikkumisen lisääminen ja sen houkuttelevuuden parantaminen
• Kävelyn ja pyöräilyn väliaikaisjärjestelyjen parantaminen muuttuvassa kaupunkitilassa

Luonnon monimuotoisuutta tukeva kaupunkiympäristö:

• Viherrakenteiden ja paikallisen luonnon edellytysten parantaminen biodiversiteetin näkökulmasta haastavissa rakennetun ympäristön kohteissa
• Muuttuvan kaupunkiympäristön identiteetin ja viihtyisyyden parantaminen monimuotoisen kaupunkivihreän keinoin
• Luontokosketuksen lisääminen ja saavutettavuus asuinympäristöissä
• Luonnonlukutaidon kehittäminen

Kokeiluohjelmaan saatiin yhteensä yli 50 ehdotusta. Kokeiltavaksi valittiin kuusi erilaista ratkaisua.

Kokeilujen toteutus käynnistyi ratkaisujen konkretisoinnilla: kokeiluille kartoitettiin tarkemmat sijainnit, haettiin tarvittavat luvat sekä tunnistettiin tärkeimmät yhteistyökumppanit. Kokeiluista viestittiin aktiivisesti koko kokeilujakson ajan, ja esiin nousseisiin kehitysehdotuksiin reagoitiin mahdollisuuksien mukaan. Kaupunki ja kumppanit toteuttivat kokeiluja tiiviissä yhteistyössä.

Kokeiluvaiheessa tärkeää oli muistaa, että myös ”epäonnistuminen” on sallittua – pääroolissa kokeiluissa on oppiminen!

Ensimmäiset kokeilut käynnistyivät huhtikuussa 2025 ja viimeinen päättyi maaliskuussa 2026. Voit lukea kunkin kokeilun etenemisestä tarkemmin ylempänä osioissa ”mitä opittiin kestävän liikkumisen kokeiluista?” ja ”mitä opittiin monimuotoisen kaupunkiluonnon kokeiluista?”

Kaikilta kokeilijoilta kerättiin ohjelman lopussa reflektioita ja tuloksia kyselylomakkeella. Vastaukset on dokumentoitu ja tiivistetty yläpuolelle kunkin kokeilun alle.

Kaupungille kokeiluohjelmasta jäivät käteen paitsi kumppaniverkostot ja itse kokeilujen tulokset, myös rutkasti oppeja kokeilemisesta yleensä ja hyväksi havaittu toimintamalli vastaavien kokeiluohjelmien toteuttamiselle jatkossa.

Tässä muutamia vinkkejämme muille kokeilijoille:

• Haasteiden määrittelyyn ja rajaukseen sekä juuri näille haasteille soveltuvien valintakriteerien määrittelyyn kannattaa panostaa.
• Ohjelman järjestäjän rooli yhteistyön rakentajana on keskeinen: kokeilujen välisten synergioiden ja oman organisaation sisäisten kumppanien tunnistaminen on parhaimmillaan hyvin hedelmällistä.
• Riittävät resurssit ovat hyvän kokeiluohjelman edellytys. Etenkin valintavaiheen vaatima aika saattaa tulla yllätyksenä.
• Kokeilemiseen on olemassa kattavia oppaita, joita kannattaa hyödyntää.