Otaniemessä surisee – mehiläiset kartoittavat luonnon monimuotoisuutta
Otaniemen kampuksella on käynnissä yhteistyöprojekti, jossa pölyttäjät on valjastettu kaupungin luonnon monimuotoisuuden kartoittajiksi. Mehiläiset keräävät siitepölyn mukana arvokasta ympäristötietoa, jota analysoimalla voidaan arvioida alueen kasvillisuuden monimuotoisuutta ja vieraslajien torjunnan onnistumista.
Otaniemen kampuksella käy kuhina, kun mehiläiset ryhtyvät työhönsä. Espoon kaupungin, Senaatti-kiinteistöjen, Aalto-yliopiston ja HumbleBee Housing Projectin yhteisessä hankkeessa alueelle on rakennettu pesätorni pölyttäjille, jotka keräävät ympäröivästä luonnosta DNA-materiaalia biomonitorointia varten. Tavoitteena on kartoittaa kampusalueen ravintokasvien monimuotoisuutta sekä seurata vieraslajien ja uhanalaisten kasvien esiintymistä.
Mehiläiset elävät kampuksella kuitenkin ensisijaisesti aivan tavallista mehiläisen elämää – näytteiden kerääminen tapahtuu samalla, kun ne lentävät kukasta kukkaan ravintoa etsimässä ja samalla pölyttämässä kasveja. Pölyttäjien keräämästä siitepölystä saadaan pesästä kerättävien ympäristö-DNA-näytteiden avulla arvokasta tietoa ympäristön kasvilajeista – myös sellaisista, joita ei muuten helposti havaittaisi. Samalla voidaan arvioida vieraslajien torjunnan tehokkuutta. “Meistä olisi hienoa, jos pölyttäjien rooli nähtäisiin kaupunkiympäristön kehityksen suhteen enemmänkin aktiivisina osallistujina kuin passiivisina kärsijöinä”, kertoo Aapo Reuter HumbleBee Housing Projectista.
Pesätorni tuotiin Aalto-yliopiston kampuksen alueelle huhtikuun lopussa. Toukokuussa pesiin saapuivat ensimmäisinä rusomuurarimehiläiset, ja kesäkuussa mukaan liittyivät kontukimalaiset. Heinäkuun lopussa kesän aikana kerätyt näytteet lähetetään laboratorioon analysoitavaksi, ja ensimmäisiä tuloksia odotetaan syksylle. Tulosten perusteella alueen kasvillisuutta voidaan kehittää haluttuun suuntaan ottaen huomioon uhanalaiset lajit, vieraslajit ja pölyttäjien tarpeet. Kampuksella on jo tehty paljon työtä pölyttäjäystävällisten ympäristöjen eteen: maastoon on jätetty erilaisia lahopuulajeja pesäpaikoiksi, laaja kasvilajisto tuo ravintoa pölyttäjille koko kesäkauden ajan, ja lisäksi niittyalueiden niiton ajankohtaa ja tiheyttä on parannettu kukintaa ja siementen tuottamista ajatellen.
Syksyllä rusomuurarit pääsevät ansaitulle levolle: ne talvehtivat viileässä jääkaapissa, josta ne voidaan palauttaa tuttuun pesään keväällä. Talvikaudella pesät puhdistetaan huolellisesti, mikä auttaa pitämään loiset poissa. Kimalaiset viettävät talven lähiympäristönsä suojaisissa pesäkoloissa. Seuraavan kesän aikana pesätornissa työskentelee uusi sukupolvi kasvatettuja kimalaisia, mutta uudet kuningattaret perustavat uusia pesiä lähiympäristöön, jos olosuhteet ovat suotuisat.
Pölyttäjät auttamassa kaupunkiympäristön monimuotoisuutta
Pölyttäjien tukeminen kaupunkiympäristössä on tärkeää sekä luonnon monimuotoisuuden että kestävän kaupunkielämän kannalta. Pölyttäjät, kuten mehiläiset, varmistavat monien kasvien pölytyksen, ylläpitävät viheralueiden elinvoimaisuutta ja turvaavat runsaat sadot marjoja ja hedelmiä. Ne mahdollistavat kukkivan, monimuotoisen kaupunkiluonnon, joka tukee myös muiden lajien pärjäämistä. Luonnon monimuotoisuuden ja koko ekosysteemin toiminnan turvaamiseksi on tärkeää luoda ja turvata pölyttäjille suotuisia elinympäristöjä.
Rakentaminen vähentää luonnonlajien elintilaa, joten pölyttäjien auttaminen on konkreettinen tapa lieventää ihmistoiminnan vaikutuksia. Pölyttäjien läsnäolo tekee kaupunkimiljööstä viihtyisämmän ja visuaalisesti rikkaamman sekä tarjoaa mahdollisuuden oppia luonnosta. Pölyttäjähankkeet voivat innostaa osallistumaan konkreettisesti luonnon suojeluun ja herättää laajempaa kiinnostusta ympäröivän luonnon tilaan.
Projekti on esillä myös Espoon Luontoforumin päätapahtumassa 5.9.2025. Luontofoorumiin pääset tutustumaan lisää tästä.
