Uhanalaisia ja rauhoitettuja lajeja Espoossa
Rikas eliölajisto heijastaa Espoon luonnon monimuotoisuutta. Espoossa eläviä uhanalaisia lajeja tunnetaan 70 lajia, silmälläpidettäviä lajeja on yli 100.
Uhanalaisten lajien elinympäristöt ja esiintymät kartoitetaan Espoossa maankäytön muutoshankkeiden yhteydessä ja turvataan tarvittaessa kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Edellisen kerran Espoossa tavatuista uhanalaista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti tunnetuista eläin- ja kasvilajeista on kerätty havaintotietoja vuonna 2011.
Esimerkkejä Espoossa elävistä uhanalaisista ja rauhoitetuista lajeista ja niiden suojelusta
Liito-oravia elää Espoossa arviolta noin 1000–2000 yksilöä, ja niiden elinympäristöt levittäytyvät Pohjois-Espoon vanhoista metsistä aina Etelä-Espoon tiivistä kaupunkiympäristöä rytmittäviin pieniin metsäalueisiin.
Liito-orava on EU:n luontodirektiivin suojelema laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Espoossa liito-oravien elinympäristöt ja kulkuyhteydet kartoitetaan maankäytön muutoshankkeiden yhteydessä ja turvataan kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Myös luonnonhoidon toimenpiteet sovitetaan yhteen lajin tarpeiden kanssa.
Liito-oravan suojelemiseksi tehdään myös kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Espoo osallistuu vuosina 2018–2025 Liito-orava-LIFE-hankkeeseen, jonka tavoitteena on vahvistaa liito-oravakantaa ja lisätä liito-oravien suojelun tasoa Suomessa ja Virossa. Espoo toimii hankkeessa maankäytön ja liito-oravien suojelun yhteensovittamisen asiantuntijana, vahvistaa ja luo liito-oravien kulkuyhteyksiä ja kerryttää tietoa liito-oravan käyttäytymisestä kaupunkiympäristössä.
Täältä voit lukea lisää liito-oravan suojelusta sekä vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.
Espoossa tavattuja lepakkolajeja ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Lepakot ovat öiseen aikaan liikkuvia lentäviä nisäkkäitä, jotka etsivät päiväpiilonsa esimerkiksi rakennusten rakenteista, puunkolosta tai lepakonpöntöstä. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat suojeltuja EU:n luontodirektiivin nojalla, mikä tarkoittaa, että niiden hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä.
Euroopassa elävien lepakoiden kantaa rajoittavat muun muassa sopivien maa- ja metsätalouselinympäristöjen vähentyminen sekä sopivien päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen puute. Tuholais- ja kasvimyrkkyjen käytön vuoksi myös hyönteiset ovat vähentyneet, mikä rajoittaa myös lepakoiden määrää. Kielteisiä vaikutuksia lepakoiden esiintymiseen on myös tuulivoimaloilla, yövalaistuksella ja intensiivisellä metsätaloudella.
Espoossa lepakoille soveltuvat levähtämis- ja talvehtimispaikat kartoitetaan ja turvataan tarvittaessa kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä.
Lepakoille voi rakentaa myös oman pöntön. Lepakonpöntön ripustamiseen tarvitset aina maanomistajan luvan. Lepakonpöntön rakennusohjeet: www.luomus.fi/fi/rakenna-lepakkopontto(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin suojelema laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Viitasammakoita elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla: niiden kutualueet ovat yleensä lampien ja järven- tai merenlahtien rantoja, erilaisten vesistöjen rannan tulvaniittyjä ja soita. Osalla viitasammakkopopulaatioista on erilliset talvehtimis- ja kutualueet, joiden välillä sammakot vaeltavat.
Viitasammakot ovat uhanalaistuneet sopivien maa- ja vesielinympäristöjen vähenemisen vuoksi. Tämä puolestaan johtuu muun muassa vesistöjen kuivatuksesta, metsätaloudesta ja turvetuotannosta. Merkittävin viitasammakoiden määrää vähentävä tekijä on ympäristön saastuminen.
Laji kuuluu useimpien lintuvesien eläimistöön, joten Espoossa viitasammakkojen esiintymisalueita kartoitetaan lintuvesien pesimälinnustoseurannan yhteydessä. Tarvittaessa potentiaalisille esiintymisalueille tehdään myös lisäkartoituksia esimerkiksi silloin, kun mahdollisella esiintymisalueella on käynnissä kaavahanke. Edellisen kerran viitasammakoita on kartoitettu vuoden 2022 lintuvesien pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvityksessä.
Lahokavosammal kasvaa pehmeäksi lahonneilla kookkailla maapuilla ja kannoilla vanhoissa havumetsissä ja lehdoissa. Etelä-Suomen tammivyöhyke on sen levinneisyysalueen äärilaidalla. Laji on uhanalainen, sillä lahokaviosammalen vaatima lahopuu on vähentynyt metsistämme ja sille sopivia elinympäristöjä on jäljellä vain vähän.
Laji on EU:n luontodirektiivin suojelema, mutta ei enää erityisesti suojeltu laji. Espoossa lajille sopivat elinympäristöt ovat pääosin tiedossa ja laajat elinalueet pyritään turvaamaan kaavoituksella. Pienten kasvupaikkojen hävittäminen ei vaikuta lajin suotuisan suojelun tasoon Espoossa.
Turvetorvijäkälä on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltava laji. Toistaiseksi ainoa tiedossa oleva turvetorvijäkälän esiintymispaikka Suomessa sijaitsee Tapiolan golfkentän pohjoispuolella. Paikka on suojeltu luonnonmuistomerkkinä.
Villi taimen on Suomessa erittäin uhanalainen lukuun ottamatta pohjoisinta Suomea. Taimenkantoja ovat karsineet muun muassa vesistöjen laadun heikkeneminen, vesirakentaminen ja liikakalastus. Luonnonvarainen meritaimen on rauhoitettu kalastukselta koko merialueellamme, mutta niitä päätyy edelleen sivusaaliiksi muun muassa siian verkkokalastuksessa.
Espoossa taimen nousee kutemaan Espoonjokeen, Lukupuroon ja Monikonpuroon. Taimenen kuteminen kertoo jokien hyvästä tilasta. Espoo toteuttaa myös vesistökunnostushankkeita, joiden tavoitteena on parantaa virtavesien tilaa ja muun muassa lisätä taimenten kutusorakoita. Viimeisimpänä valmistuneita kohteita ovat muun muassa Gumbölen kalatie ja Espoonjoen kunnostus.
Lue lisää vesiensuojelusta ja virtavesien kunnostuksesta Vesiensuojelu-sivulla.
Purohyrrä on Espoon oma erikoisuus, sillä sen ainoa tunnettu esiintymispaikka Suomessa on Glomsinjoen varjoisassa lehdossa. Maakiitäjäisiin kuuluva purohyrrä elää vesirajassa, jossa se saalistaa pieniä maaperäeläimiä ja muuten piileskelee kivien alla. Purohyrrä talvehtii aikuisena tulvarajan yläpuolella metsässä, maassa lahoavien lehtipuiden oksien kaarnan alla ja lehtikarikkeessa.
Espoossa purohyrrän säilyminen turvataan huomioimalla lajin tarpeet tiedossa olevan esiintymispaikan lähettyvillä tapahtuvissa hankkeissa ja suunnitelmissa.
Meriuposkuoriainen elää Itämeren rannikon matalissa murtovesissä, yleensä suojaisissa lahdissa. Sitä tavataan Suomessa pitkin rannikkoa aina Haminasta Ouluun ja Ahvenanmaalle. Yksi lajin elinvoimaisimmista esiintymistä löytyy Espoonlahden pohjukasta, minkä lisäksi meriuposkuoriaisia on havaittu Espoossa Kallvikissa, Saunalahdessa, Marin satamassa ja Soukanlahdella.
Meriuposkuoriaisen elinympäristöt ovat vähentyneet ja heikentyneet muun muassa veden laadun heikkenemisen, matalien rantavesien umpeenkasvun ja vesirakentamisen seurauksena. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Espoossa lajin potentiaalisia elinympäristöjä kartoitetaan maankäytön muutoshankkeiden yhteydessä ja turvataan tarvittaessa kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä.
Uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttäminen ei yksinään riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Siten yksittäisten lajien suojelun lisäksi on oleellista tarkastella luonnonsuojelua kokonaisuutena ja varmistaa esimerkiksi alueiden ekologinen kytkeytyvyys toisiinsa. Lue lisää Espoon toimista luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi Luonnonsuojelu Espoossa –sivulta.