Muovin tarina – roskasta tuotteeksi

Muovin tarina -näyttelyssä kerrottiin kierrätysmuovin matkasta roskasta tuotteeksi, esitellen samalla muovin hyviä ja huonoja ominaisuuksia, muovin kierron potentiaalia ja jokaisen vaikutusmahdollisuuksia muovin kierron edistämiseen. Näyttelyssä oli esillä muovin käyttöön ja sen kiertoon liittyviä tietotauluja, muovin käsittelyvaiheet roska-astiasta uusiomateriaaliksi, uusiomuovisia tuotteita, kaupunkiympäristöön soveltuvia kierrätysmuovista suunniteltuja tuotteita ja niiden pienoismallit, sekä tehtäviä oman roolin pohtimiseksi muovin kierrossa. Asukkaat ovat merkittävässä roolissa uusien toimintatapojen omaksumisessa ja kierrätysasteen nostamisessa.

Näyttely oli vuosina 2021 ja 2022 esillä kymmenessä kohteessa: Villa Elfvikin luontotalossa, Entressen kirjastossa, Sellon kirjastossa, Ison Omenan palvelutorilla, Tapiolan kirjastossa, Ruusutorpan koulussa, Keran Halleilla, Hämeenlinnan SPR:n Sopissa, Lippulaivan kirjastossa ja LABin Lahden kampuksen Luja-galleriassa.

Muovin tarina -verkkoesitteessä kerrotaan muovin ominaisuuksista ja muovista osana kiertotaloutta sekä siitä, miten jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen, kuinka vastuullinen materiaali muovi on. Esite on suunnattu kaikille asukkaille, erityisesti nuorille, ja sen tarkoitus on tuoda merkitystä arkiseen lajitteluun ja auttaa hahmottamaan muovien kierto osana laajempaa kiertotalouden kontekstia. Tutustu Muovin tarina -verkkoesitteeseen!(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Hankkeessa muotoilun opiskelijat suunnittelivat seitsemän kierrätysmuoviin pohjautuvaa, kaupunkiympäristöön sopivaa tuotetta. Tuotteita valmistettiin espoolaisesta muovijätteestä LAB-ammattikorkeakoulun muovilaboratoriossa isolla 3D-tulostimella. Valmistuttuaan tuotteita vietiin takaisin Espooseen asukkaiden nähtäväksi. 

Erityisenä haasteena tuotteiden valmistukselle oli se, että tuotteissa ei haluttu käyttää pelkästään kierrätysmuovia, vaan nimenomaan sekalaista, erottelematonta muovijätettä. Muovi-sana on yleisnimi kymmenille erilaisille materiaaleille, jotka yleensä erotellaan jätelaitoksella toisistaan ennen kierrätystuotteeksi muuttumista. Tässä hankkeessa koitimme etsiä tapaa, jolla tuo erotteluvaihe voitaisiin jättää pois ja kierrätysprosessista tulisi nopeampi ja suoraviivaisempi. 3D-tulostus valittiin valmistustavaksi sen vuoksi, että sillä on esimerkiksi muottityöskentelyyn verrattuna helpompi tehdä yksittäisiäkin koekappaleita: Jos kerran valmistaa muotin, kannattaa siihen valaa useampi kappale samaa tuotetta. Jos taas haluaa leikitellä uudenlaisen materiaalin kanssa ja testailla sen ominaisuuksia ja erilaisia muotoja, kannattaa käyttää 3D-tulostusta. 

Sekalainen, erottelematon pakkausmuovi osoittautui varsin haastavaksi materiaaliksi. Materiaalin epätasalaatuisuutta osattiin odottaakin, mutta sitä ei, että se kutistuu jäähtyessään merkittävästi. Tästä seurasi tulostetun muodon vääristyminen sekä sen irtoaminen tulostusalustalta. Asiaa koetettiin ratkaista esimerkiksi lämmitettävällä tulostusalustalla ja erilaisilla tukimateriaaleilla, mutta pitkään sen kanssa taisteltiin. Lopulta kierrätysmuoviin lisättiin 3D-tulostukseen tarkoitettua biokomposiittigranulaattia, ja näin löydettiin sellainen sekoite, jolla tuotteet pystyttiin tulostamaan. Lopullisissa tuotteissa sekalaisen muovijätteen osuus on odotettua pienempi, vain noin 10–20 %. Kenties jollakin toisella valmistusmenetelmällä sekalaista muovia voisi käyttää isompanakin osuutena – sekoittumaan me erilaiset muovit kyllä saimme. 

Tuotteiden kierrätysmuovimateriaali koostuu Ruusutorpan koulun keittiön pakkausmuovijätteestä, HSY:ltä saadusta kalvomuovijätteestä sekä Espoon Otaniemen urheilupuiston työmaalta Prorink-yritykseltä ylijääneestä muoviputkesta.