Min egen berättelse: Sadepisarat

Min egen berättelse är en samling texter skrivna av unga, till exempel noveller och dikter. Texterna samlas in och publiceras av Esbo stadsbibliotek. Du hittar alla berättelser på Min egen berättelse -sidan.
 

Den här berättelsen är skriven på finska.

Kirjoittanut Neli Matow

Poika istui pöytänsä äärellä raapustamassa jotain paperille, kuulokkeet korvissa. Tyttö oli pojan luona. Hän istui pojan sängyllä, lukemassa kirjaa. Mutta hän ei lukenut, vaikka näyttikin siltä. Tyttö ja Poika olivat olleet parhaita ystäviä jo vuosia. He eivät olleet mitään muuta, vain parhaita ystäviä. Mutta Tyttö halusi enemmän, vaikka hän ei ikinä sanoisi mitään, koska Poika rakasti toista tyttöä. 

Ulkona satoi. Poika rakasti sadetta, ja sen Tyttö tiesi. Poika rakasti eniten koko maailmassa sadetta. Mitään muuta hän ei rakastanut enemmän. Tyttö halusi että Poika rakastaisi Tyttöä yhtä paljon, ei enemmän kuin sadetta. Sitä Tyttö toivoi joka yö. Se oli Tytön isoin toive. Mikään toive ei pystynyt olemaan isompi kuin tuo toive. Ja sen Tyttö tiesi. 

Se oli kolme kuukautta sitten. Ennen onnettomuutta, mikä tuhosi Tytön sydämen. Nyt Tyttö oli kirkossa, pukeutunut mustaan, monen muun ihmisen seassa. Hän katsoi maahan. Hän ei pystynyt katsoa ylös. Hän ei pystynyt katsomaan sitä. Hän ei pystynyt katsomaan arkkua, jossa makasi hänen elämänsä rakkaus. Ja ulkona satoi sadepisaroita, jotka muistuttivat Tyttöä Pojasta, joka oli nyt poissa.