Oma Tarina: Sadepisarat

Oma Tarina on kokoelma nuorten omia kirjoituksia, esimerkiksi novelleja ja runoja. Kirjoituksia kerää ja julkaisee Espoon kaupunginkirjasto. Löydät kaikki kirjoitukset Oma Tarina -sivulta. 

Kirjoittanut Neli Matow

Poika istui pöytänsä äärellä raapustamassa jotain paperille, kuulokkeet korvissa. Tyttö oli pojan luona. Hän istui pojan sängyllä, lukemassa kirjaa. Mutta hän ei lukenut, vaikka näyttikin siltä. Tyttö ja Poika olivat olleet parhaita ystäviä jo vuosia. He eivät olleet mitään muuta, vain parhaita ystäviä. Mutta Tyttö halusi enemmän, vaikka hän ei ikinä sanoisi mitään, koska Poika rakasti toista tyttöä. 

Ulkona satoi. Poika rakasti sadetta, ja sen Tyttö tiesi. Poika rakasti eniten koko maailmassa sadetta. Mitään muuta hän ei rakastanut enemmän. Tyttö halusi että Poika rakastaisi Tyttöä yhtä paljon, ei enemmän kuin sadetta. Sitä Tyttö toivoi joka yö. Se oli Tytön isoin toive. Mikään toive ei pystynyt olemaan isompi kuin tuo toive. Ja sen Tyttö tiesi. 

Se oli kolme kuukautta sitten. Ennen onnettomuutta, mikä tuhosi Tytön sydämen. Nyt Tyttö oli kirkossa, pukeutunut mustaan, monen muun ihmisen seassa. Hän katsoi maahan. Hän ei pystynyt katsoa ylös. Hän ei pystynyt katsomaan sitä. Hän ei pystynyt katsomaan arkkua, jossa makasi hänen elämänsä rakkaus. Ja ulkona satoi sadepisaroita, jotka muistuttivat Tyttöä Pojasta, joka oli nyt poissa.