Usein kysyttyä vesistä

Yleinen syy punaiselle sakalle vedessä on raudan saostuminen tai luontainen bakteeritoiminta, jolloin rautabakteerit muodostavat oranssia bakteerimassaa. 

Joskus taas merivesi voi värjäytyä punertavaksi siellä elävien pienten levien takia. Tällaisia leviä kutsutaan panssarisiimaleviksi. Vältä veden käyttöä ja uintia leväkukintojen aikaan.

Toinen yleinen syy veden punaruskealle värille on se, että lähistöllä on porattu kalliota ja veteen on sekoittunut hienoa kiviainesta. Punainen väri johtuu graniitti-nimisestä kivilajista, joten vesi ei ole vaarallista. Punertava tai samea vesi voi olla lähtöisin esimerkiksi tunnelityömaalta tai lämpökaivon poraamisesta. Työmailla on velvollisuus puhdistaa vettä, mutta aina kaikkea hienoa kiviainesta ei saada poistettua.

Samea harmaa tai vaalea vesi vesistöissä voi johtua monista syistä, ja sen alkuperä ja vaikutukset voivat vaihdella. Veden sameus voi olla luonnollinen ilmiö, esim. rankkasateet ja tulvat voivat nostaa sedimenttejä ja maa-aineksia pintaveteen, mikä tekee vedestä sameaa. 

Vesi voi samentua kuitenkin myös ihmisen toiminnan seurauksena. Esimerkiksi keväällä kaupunki tekee katupesuja, jonka yhteydessä hulevesiviemärin kautta voi valua luonnonvesiin kiintoainesta. Katupesujen sijainnin ja keston voit tarkistaa katujen kunnossapito -karttatasolta Espoon kaupungin karttapalvelusta.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Vesistöön voi päätyä kiintoainesta myös esimerkiksi työmaalta, jos käsittelemätöntä työmaavettä johdetaan suoraan tai hulevesiviemärin kautta ojaan. Jos vuodenaika ei täsmää katupesujen osalta ja sameaa vettä valuu runsaasti vesistöön, kannattaa olla yhteydessä ympäristönsuojeluun.

Kaukolämpövesi värjätään vihreäksi siksi että mahdolliset putkien rikkoontumiset huomataan helpommin. Kaukolämpövesi ei ole myrkyllistä. Vihreä vesi luonnossa saattaa olla merkki siitä, että kaukolämpöputki on rikkoontunut.

Ilmoita havainnosta Fortumin kaukolämmön vikailmoituspalveluun puhelinnumeroon 0800-1-90090, auki vuorokauden ympäri. Palvelu on maksuton.

Veden vaahto on yleensä peräisin luonnosta. Luonnollinen vaahto voi olla väriltään valkoista, vaaleaa tai rusehtavaa. Vaahtoa alkaa syntyä, kun järviin ja jokiin tippuneet puiden lehdet ja risut hajoavat. Hajoamisessa muodostuu esimerkiksi rasvahappoja, jotka nousevat vettä kevyempinä veden pintaan. Ne alentavat veden pintajännitystä. Kun pintajännitys alenee, veteen pääsee sekoittumaan ilmaa. Näin tapahtuu varsinkin koskien ja purojen pyörteissä tai järvien aallokoissa. Vaahto koostuukin syksyllä tai alkutalvella ilmakuplista ja veteen sekoittuneista kasvien hajoamistuotteista. Keväällä vaahtoa aiheuttavat lähinnä veteen pudonneet kasvien kukinnot ja siitepöly.

Jos ojassa näkyy öljymäinen, sateenkaaren väreissä hohtava kalvo, kyse voi olla öljypäästöstä tai vaarattomasta ja usein luonnonvesissä tavattavasta metallikalvosta. Asian voi selvittää vetämällä veden pintaan "viillon" vaikka oksalla. Jos veden pinnalla on öljyä, se sulkeutuu heti viillon jälkeen uudestaan tasaiseksi peiliksi. Metallikalvo taas hajoaa veden pinnalla sirpaleiksi.

Pienetkin öljyvahingot tulee aina ilmoittaa yleiseen hätänumeroon 112. Jos olet epävarma havainnostasi ja aineen määrä on pieni, voit myös ilmoittaa havainnostasi ympäristökeskukseen ma-pe klo 10.00-15.00 puh. +358 9 81624832 ja +358 9 81624842. Tärkeää on, että olet heti yhteydessä viranomaisiin.

Sinilevät ovat todellisuudessa bakteereita, joita kutsutaan myös syanobakteereiksi. Ne pystyvät yhteyttämään auringon valossa samalla tavalla kuin levät ja kasvit. Sinilevät lisääntyvät jakautumalla, minkä takia lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä niiden määrä voi lisääntyä nopeasti.

Sinilevät ovat yleensä runsaimmillaan keski- ja loppukesästä ja ne esiintyvät yleensä pieninä vihertävinä hippuina veden pinnalla ja voivat kertyä pinta- ja rantaveteen paksuksi puuroksi.

Espoon kaupunki seuraa järvien lämpötilaa ja sinilevätilannetta. Tulokset päivitetään Espoon uimarantavesitulokset -sivustolle.

Sinilevävaroitukset kiinnitetään uimarantojen ilmoitustauluille, mikäli sinilevän määrä on runsas tai erittäin runsas.

Sinilevälajeja on runsaasti ja osa niistä voi tuottaa erilaisia levämyrkkyjä, kuten maksa- ja hermomyrkkyjä. Myrkyt voivat aiheuttaa erilaisia oireita, kuten pahoinvointia, kuumetta, silmien punoitusta tai iho-oireita. Myrkkyä tuottavia lajeja ei voi silmämääräisesti tunnistaa myrkyttömistä lajeista, minkä takia kaikkea sinilevää pitää varoa.

Tässä muistilista uimarannalle:

• Arvioi uimaveden tila ennen kuin menet uimaan.

• Älä ui sinileväisessä vedessä.

• Älä päästä pieniä lapsia tai lemmikkejä uimaan tai leikkimään sinileväisessä rantavedessä.

• Älä juo sinileväistä vettä.

• Älä käytä sinileväistä vettä pesu- tai löylyvetenä.

• Ohjeita sinilevien tunnistamiseen löydät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

• Tietoa Suomen levätilanteesta tietoa löytyy vesi.fi-sivuilta.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

• Mikäli epäilet saaneesi oireita sinilevistä, ota yhteys lääkäriin.

Pallomainen hyytelö rannassa on luultavasti hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica), joka on ihmiselle vaaraton Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vieraslaji. Sammaleläimet muodostavat muutamasta senttimetristä puolen metrin mittaisen pallomaisen epätasaisen möykyn, yhdyskunnan, jossa elää useita tuhansia sammaleläimiä. Hyytelösammaleläin lisääntyy etenkin lämpimissä ja runsasravinteisissa vesistöissä, kuten matalissa järvissä ja joissa. Torjuntana hyytelösammaleläimiä voi kerätä pois vedestä ja haudata maahan tai kompostoida. Veneitä, kalastus- ja ravustustarvikkeita siirrettäessä vesistöistä toiseen on aina muistettava huolellinen puhdistus ja desinfiointi, jotta vieraslajit tai taudit eivät pääse leviämään. Ilmoita havaintosi hyytelösammaleläimestä vieraslaji.fi-sivustolle(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) valokuvan kanssa.

Finnoon allas on ihmisten muokkaama allas, johon on 1970- luvulla laskettu kevyesti käsiteltyjä jätevesiä. Ravinteikkaat jätevedet ovat ajan saatossa laskeutuneet altaan pohjalle lietteeksi. Altaan pohjalta nousee ajoittain lietekokkareita veden liikkeiden ja hajotustoiminnan takia.  Altaasta voi ajoittain nousta voimakasta hajua, kun pohjalle kertyneet ravinteet hajoavat hapettomasti. Kesäisin veden lämmetessä saattaa esiintyä leväkukintoja runsaan ravinteiden määrän vuoksi.

Aistinvarainen tarkkailu on ominaista ihmiselle. Bakteeritoiminta aiheuttaa usein pahaa hajua.

Kananmunan kaltainen pistävä haju muodostuu rikkivedystä, jota syntyy esimerkiksi bakteerien hapettaessa rikkiä mädätysprosesseissa. Suomen järvet ovat luontaisesti hieman happamia ja useat vesistöt kärsivät etenkin talvisin happikadosta. Rehevöityminen lisää happea kuluttavien eliöiden määrää ja mätänevää kasvillisuutta, jolloin rikin vapautuminen sedimentistä kasvaa. Haju voi kertoa vesistön pohjan hapettomuudesta.

Rautabakteeritoiminnasta syntyy erikseen puolestaan multainen maan haju. Tämäkin on luonnollinen prosessi. Lisäksi syanobakteeritkin (sinilevä) aiheuttavat maamaisen ja homeisen hajun veteen.

Putkien ym. rakenteiden sijoittaminen kaupungin alueelle vaatii sijoitusluvan ja tapauskohtaisesti myös kaivuluvan. Veden johtaminen kaupungin alueelle tai avo-ojaan vaatii MRL 103 g §:n mukaisen suostumuksen. Näitä haetaan sähköisesti kaupungin asiointipalvelun kautta. Mikäli kiinteistön vieressä sijaitsee hulevesiviemäri, kiinteistö voi joutua hakemaan myös ympäristö- ja rakennusvalvontakeskukselta vapautuksen liittämisvelvollisuudesta hulevesiviemäriin. 

Lupia ja hulevesiin liittyviä ongelmatapauksia on käsittelyssä yhdellä virka/toimihenkilöllä jopa useita kymmeniä. Yhden luvan ja ongelmatilanteen käsittelyaika vaihtelee muutamasta viikosta useaan kuukauteen kaikkine täydennyksineen, kuulemisineen ja lausuntoineen. Lupaprosessi kannattaa siis käynnistää ajoissa ja hulevesiongelmien selvittäminen aloittaa keskustelemalla asianosaisten kanssa itse. 

Yleisellä puistoalueella olevien ojien kunnossapito kuuluu kaupungille. Voit olla yhteydessä kunnossapitoon liittyen kaupunkitekniikan keskukseen palautepalvelun kautta. (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Rajaojan putkittaminen vaatii aina naapurin suostumuksen, lisäksi putkituksen suunnittelu vaatii siihen soveltuvaa asiantuntijaa tulvaongelmien ehkäisemiseksi. Kiinteistöillä sijaitsevien ojien putkitusta ei kuitenkaan suositella, koska niitä on huomattavasti vaikeampi pitää kunnossa. Tukkiutuneesta putkesta aiheutuva tulva ja siitä syntyvät vahingot ovat putkituksesta vastanneen kiinteistön omistajan/omistajien vastuulla. 

Kiinteistön omistajan kunnossapitovastuulle kuuluu myös tonttiin rajautuva piennaralue ja siinä sijaitseva oja. Kuitenkin enintään 15 metriä tontin rajasta. Roskien, lehtien ja risujen poistaminen on kiinteistön omistajan vastuulla, mutta ojan kaivaminen ja syventäminen kuuluvat kaupungille. 

Kyseessä on rajaoja, ja ojan kunnossapitovastuu on molemmilla kiinteistöillä. 

Luonnontilaiselle alueelle satavat ja siellä sulavat vedet eivät ole hulevesiä vaan normaalia pintavaluntaa. Niitä ei ole velvollisuus hallita, vaan vastuu jää kiinteistölle. Ympäröivä alue tulee ottaa huomioon esimerkiksi riittävällä salaojituksella tai toteuttamalla pihan kaadot siten, etteivät vedet pääse vaurioittamaan rakennusta. 

Auton saa pestä omalla tontillaan, kunhan auton pesussa ei käytä liuottimia eikä pesuvesi valu sadevesiviemäriin, avo-ojaan, luonnonvesistöön tai naapurin tontille. Pesu on siis sallittua silloin, kun vedet imeytyvät maahan pesupaikalla. Liuotinpesu puolestaan vaatii aina öljynerottimella varustetun viemäriliittymän.

Musta jätevesi sisältää käymälävesiä (virtsa, uloste). Harmaa jätevesi on muuta kotitalouden jätevettä esim. keittiöstä ja pesutiloista sekä siivoamisesta.

Jos esimerkiksi uima-altaaseen, paljuun tai porealtaaseen lisätään klooria, poistettava vesi pitää johtaa HSY:n jätevesiviemäriin, ei hulevesiviemäriin, luontoon tai kiinteistön omaan jäteveden käsittelyjärjestelmään. Kloori ei poistu vedestä, vaikka myyjät puhuvat kloorin loppumisesta. Kloori muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä orgaanisen aineen kanssa.

Hulevesiä koskevat ongelmatilanteet kannattaa aina ensisijaisesti yrittää hoitaa naapureiden kesken. Rakennustyön suorittamista töiden aloittamisesta loppukatselmukseen valvoo rakennusvalvonta. Rakennustyön valmistuttua hule- ja pintavesien hallinta kiinteistöllä tulee olla voimassa olevan rakennusluvan mukaista. 

Kaikilla työmailla on seurattava sieltä poisjohdettavan veden laatua, jotta vesi ei kuormittaisi ympäristöä. Työmaalla työmaavesistä vastuussa olevan henkilön on seurattava veden laatua vähintään aistinvaraisesti esimerkiksi näkö- ja hajuhavainnoilla.

Lisäksi voi olla tarpeen seurata poisjohdettavan veden laatua ja määrää. Jos työmaan maaperässä on esimerkiksi happamaa sulfaattimaata, tulee astinvaraisen seurannan lisäksi seurata poisjohdettavan veden pH:ta. Laadun seurannasta on ohjeistettu tarkemmin HSY:n sivuilla työmaavesiohjeen liitteessä 1(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Työmaavedet tulee käsitellä asianmukaisesti ennen niiden johtamista hule-, jäte- tai sekavesiviemäriin. Työmaavesien johtamisesta hule-, jäte- tai sekavesiviemäriin tulee tehdä ilmoitus Helsingin seudun ympäristöpalveluille (HSY). Mikäli työmaavesiä johdetaan jätevesiviemäriin pilaantuneiden maiden kunnostustyömailta tai isoilta louhintatyömailta, tarvitaan aina HSY:n viemäröintilupa ja liitoskohtalausunto. Lue lisää HSY:n sivuilta: Työmaavesien viemäröintiohje(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Pääkaupunkiseudun työmaavesiohje(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) koskee soveltuvin osin kaikkia rakentamis- ja saneeraustyömaita, joilla syntyy poisjohdettavia vesiä. Jos työmaahan liittyy ympäristö- tai vesilupa tai pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamista koskeva päätös, jossa on annettu poisjohdettavia vesiä koskevia määräyksiä, noudatetaan vesien osalta kuitenkin luvan/päätöksen määräyksiä. Maalämpökaivojen porausvesille on oma erillinen ohje.

• Tilaaja/rakennuttaja: Vastaa tilaajan etujen ja vastuiden toteutumisesta. Tilaaja tekee sopimuksen urakoitsijan kanssa ja varmistaa, että hanke vastaa laatuvaatimuksia.
• Urakoitsija/rakentaja: Vastaa omasta toiminnastaan ja työsuorituksistaan sekä tukee tilaajan ja viranomaisten suorittamaa valvontaa. Urakoitsija varmistaa, että työmaavesiä hallitaan kaikissa rakennusurakan työvaiheissa.
• Valvonta- ja lupaviranomaiset:
  • Espoon kaupungin rakennusvalvontaviranomaiset: Vastaavat rakennustoiminnan valvonnasta ja lainsäädännön noudattamisesta.
  • Espoon kaupungin ja valtion ympäristönsuojeluviranomaiset: Vastaavat työmaavesistä ympäristöön kohdistuvien haittojen valvonnasta.
  • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY): Vastaa vesirakentamisluvan tarpeen arvioinnista, antaa joskus linjauksia työmaavesiin liittyen.
  • Aluehallintovirasto (AVI): Myöntää työmaan ympäristö- ja vesirakentamisluvat.
  • Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY): Luvittaa pilaantuneiden maiden kunnostustyömaalla tai isoilla louhintatyömailla ja valvoo tarvittaessa veden viemäriin johtamista.

Lähtökohtaisesti kaikissa talorakennushankkeissa tulee laatia erillinen työmaavesien hallintasuunnitelma. Suunnitelmaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos rakentaa esimerkiksi yhden omakotitalon, paritalon tai saunan, sillä ne lasketaan vaikutuksiltaan vähäisiksi rakennushankkeiksi.

Infrarakennushankkeissa työmaavedet ja niiden hallinta otetaan osaksi rakennussuunnittelu-, toteutussuunnittelu- tai puistosuunnittelukokouksia. Mikäli suunnittelun aikana tunnistetaan, että hankkeessa syntyy merkittäviä määriä työmaavesiä, rakentaminen tapahtuu herkän vesikohteen alueella tai työmaavesistä saattaa aiheutua haittaa vesiympäristölle, tuotetaan suunnitteluvaiheen päätteeksi alustava työmaavesien hallintasuunnitelma osana hankeasiakirjoja.

Sekä talonrakennus- että infrahankkeissa työmaavesien hallintasuunnitelmaa täydennetään ja tarkennetaan urakoitsijan kanssa. Rakennuttaja hyväksyy suunnittelijan ja/tai urakoitsijan laatiman työmaavesien hallintasuunnitelman sekä siihen tehtävät päivitykset. Hän myös valvoo, että urakoitsija noudattaa suunnitelmaa. Työmaavesien hallintasuunnitelma on pyydettäessä esitettävä viranomaiselle.

Kuvaus: Työmaan karttapohjaan on merkitty lähiympäristön luontoarvot ja happamat sulfaattimaat. On tunnistettu herkkien vesikohteiden sijainti ja kuvattu työmaan toiminnot, jotka voivat vaikuttaa luontoarvoihin.

Arvio: On arvioitu mistä ja kuinka paljon työmaalla syntyy puhdistettavia vesiä ja mihin ne johdetaan.

Hallinta: On laadittu selvitys valituista työmaavesien hallintamenetelmistä ja niiden mitoituksesta. Karttapohjaan on merkitty hallintarakenteiden sijainnit, alueet, joille kaivuumaita saa läjittää ja alueet, joilla kasvillisuutta tulee säästää sekä reitit, jotka eroosiosuojataan.

Seuranta: On kirjattu ylös, kuinka usein hallintamenetelmien toimivuutta seurataan, tarvittavat huoltotoimenpiteet sekä kuka niistä vastaa.

Luvat: On selvitetty mahdolliset lupa-, ilmoitus- ja lausuntotarpeet.

Työmaavesien hallintasuunnitelma on hyvä laittaa näkyville työmaan toimistotiloihin, jossa se on kaikkien nähtävillä.