Matinkylä-Olarin luontokohteet

Olarissa, Olarinkadun ja Kuutamokadun risteyksessä sijaitsee yli kolme metriä korkea rapakivilohkare. Se on saanut nimensä kaupunkisuunnittelupäällikkö Nils-Erik Fagerilta, joka muutatti tielinjausta niin, että kivi säästyi.

Finnovikeniä kiertää noin puolentoista kilometrin luontopolku, jonka varrella on kaksi lintutornia. Polulle pääsee mm. luoteesta Suomenlahdentien eteläpuolella olevalta pysäköintialueelta sekä voimalaitoksen läheltä Rantaraitin varrelta alueen kaakkoiskulmasta. Polku on helppokulkuinen ja sen voi kulkea myös esim. lastenvaunujen kanssa.

Finnoviken (Finnoonlahti) on vuoteen 1963 asti ollut luonnontilainen ruovikkoinen merenlahti. Tuolloin se on padottu läheisen jätevedenpuhdistamon saostusaltaaksi. Vuonna 1969 on aloitettu jätevesien mekaaninen puhdistus, kemiallinen puhdistus 1975 ja biologinen puhdistus 1979.

Saostusaltaan käyttö on lopetettu 1970-luvun alussa. Nykyään lammikkoa käytetään vain häiriötilanteissa puhdistamon tasausaltaana. Kosteikon pinta-ala on noin 17 hehtaaria ja altaan keskisyvyys alle metrin.

Finnoon jätevesiallas on tullut tunnetuksi hyvänä lintujentarkkailupaikkana. Lintuja voi havainnoida läheltä, koska linnut ovat tottuneet allasalueen reunoilla liikkuviin lintuharrastajiin ja ulkoilijoihin. Lisäksi tarkkailuetäisyydet ovat melko lyhyitä, sillä alue on pienehkö. Haittana voi todeta alueella melko usein vallitsevan voimakkaan hajun.

Kallioinen metsäalue Friisilän pohjoispuolella on rauhoitettu Friisinkallion luonnonsuojelualueeksi, ja sen pinta-ala on 26 hehtaaria. Friisinkallio on monimuotoinen ja edustava kohde, jolla on myös geologisia arvoja. Lakialueen eteläiseltä kalliopaljastumalta (Friisinkallion näköalapaikka) näkee ympäröiviin kaupunginosiin. Luonnonsuojelualuetta luonnehtivat maisemallisesti komeat jäätiköiden silottamat kalliot ja jyrkänteet. Alueelta löytyy etenkin kuivia kalliomänniköitä ja rinteiden kuusivaltaisia kangasmetsiä. Rehevissä lehtolaikuissa  kukkivat keväisin mm. kevätlinnunherne ja lehtopalsami. Pohjoisosassa on pieni tervaleppäkorpi ja saniaislehto kotkansiipikasvustoineen.

Noin kolmen hehtaarin laajuinen kallioinen perinneympäristö sijaitsee Suomenojalla Länsiväylän eteläpuolella. 1970-luvulla puretun Frisansin kartanon perustuksia näkyy selvästi. Vanhoja rakennusten paikkoja ja alueen läpi kulkevaa tietä reunustavat mm. iäkkäät syreenipensaat. Kalliokedolla kasvaa yleisenä ruoholaukkaa ja maksaruohoja. Itäosan niityllä on runsaasti keltamataraa ja päivänkakkaraa. Alueella on sekä kulttuurihistoriallista että maisemallista arvoa. Frisansin kartanon mäelle pääsee melko helposti Etuniementien päästä, jossa on Suomenojan viljelypalsta-alue.

Patjamaisesti rakoillutta graniittia voi nähdä Friisinkallion itärinteessä, mäen ylittävän polun koillispuolella.

Matalat silokalliot ovat helposti saavutettavissa Haukilahden Mellsteninrannalla. Jäätikön liikesuunta näkyy selvästi uurteina kallion pinnassa. Rannassa on näkyvissä myös eroosiotörmä: maa-ainesta on huuhtoutunut pois ja puiden juuria on paljastunut.

Matinkylän rantamännyt kasvavat Nuottaniemessä Rantaraitin varrella, vastapäätä Lilla Blindsund  -saarta. Vuonna 1982 luonnonmuistomerkkinä rauhoitettujen viiden männyn iäksi on arvioitu noin 200 vuotta. Puiden ympärysmitta on enimmillään noin 2,5 metriä.

Kaksi rapakivilohkaretta sijaitsee Matinkylän uimarannan pysäköintipaikan välittömässä läheisyydessä ulkoilutien vieressä. Suurempi kivistä on noin kaksi metriä korkea. Lähellä on myös muita siirtolohkareita.

Espoolaisittain erityisen hienon muinaisrannan pituus on noin 200 metriä ja leveys enimmillään noin 20 metriä. Tämä Litorinameren rantakivikko löytyy Friisinkallion pohjoisrinteeltä.

Rapakivinen lohkare sijaitsee Nuottaniemen kaakkoiskulmassa, noin 20 metriä itään Suvinuotanpolun ja Rantaraitin risteyksestä. Matalahkon kiven päälle on helppo nousta ihailemaan maisemia.

Noin 50 metrin päässä Friisinkalliontiestä, bussipysäkin takaa lähtevän polun varrella, avoimella metsäalueella sijaitsee rapakivilohkare. Se on vähän alle kaksi metriä korkea ja lähes kolme metriä pitkä.

Kallion laesta länteen, notkossa mäkien välissä on lammen umpeenkasvun seurauksena syntynyt noin 120 metriä pitkä suo. Pääosa suosta on saranevaa, jossa kasvaa mm. karpaloa. Epätavallisen korkealla sijaitsevasta nevasta purkautuu puro kuusikkorinteeseen. Pohjoisrinteessä sijaitsee myös lähdealkuinen pieni kausikuiva puro, jonka varrella on jonkin verran kosteikkokasvillisuutta.

Finnoon altaan itäpuolella sijaitsee vajaan neljän hehtaarin laajuinen perinneympäristö, hevoslaitumena oleva kostea sara- ja luikkavaltainen Suomenojan rantaniitty. Avoin niitty on tärkeä ruokailupaikka monille linnuille, mm. kahlaajille ja kottaraisille.

Tiistilän pirunpelto on Espoon hienoimpia muinaisrantoja. Kymmeniä metrejä pitkä ja leveä alue on muodostunut pyöristyneistä ja melko samankokoisista kivistä. Litorinameren aikainen pirunpelto on syntynyt samaan aikaan kuin Friisinkallion muinaisranta. Kohde sijaitsee noin 50 metriä etelään Kalaonnentien päästä.