Keskuspuiston luontokohteet

Harmaakallion luonnonsuojelualue on laaja erämainen alue, jossa on kauniita, karuja kallioita ja niillä kasvavia varsin luonnontilaisena säilyneitä männiköitä. Tämä Keskuspuiston lounaisnurkka Vanttilan kaakkoispuolella on paikallisesti arvokas kallioalue ja 51 hehtaarin laajuisena suurin Keskuspuiston suojelualueista.

Harmaakallion suojelualueelta löytyy metsien monimuotoisuuden kannalta merkittäviä elinympäristöjä, kuten lahopuustoisia kangasmetsiä ja puustoisia soita. Suojelurajauksen länsiosassa on Hepmortin lehtolaakso, joka on pähkinäpensaita ja metsälehmuksia kasvava rinnelehto. Sen vieressä oleva lehtomainen Nissinmäki on linnustoltaan ja kasvillisuudeltaan merkittävä alue, jossa esiintyy rehevän ympäristön lintulajeja, kuten peukaloinen, sirittäjä ja mustapääkerttu. Heti Harmaakallion suojelualueen pohjoispuolella sijaitsee Espoon kaupunginpuutarha, jossa voi tutustua esim. kaikille avoimeen, lajistoltaan monipuoliseen näytepuutarhaan.  

Harmaakorpi on pieni suoalue, joka sijaitsee Tillinmäen pohjoispuolella, noin 400 metriä lounaaseen Espoon radiomastosta. Tiheän puuston reunustama suo on osittain avoin ja ruohoinen.

Kaksi hiidenkirnua sijaitsee Mössenkärrin itäpuolella loivahkolla kalliolla ulkoilutien läheisyydessä. Luonnonmuistomerkkinä 1984 rauhoitetuista Keskuspuiston hiidenkirnuista toinen on hyvin säilynyt ja halkaisijaltaan lähes puoli metriä.

Keskuspuiston metsäalueen luonnonsuojelualue on 48 hehtaarin laajuinen, ja siten toiseksi suurin Keskuspuiston suojelualueista. Siihen sisältyy metsien monimuotoisuuden kannalta merkittäviä elinympäristöjä, kuten runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Niissä kasvavien kookkaiden vanhojen lehtipuiden, kuin myös tuulenkaatojen ja lahopuiden rungoilla viihtyy vaateliaita kääpiä. Lintulajisto on monipuolinen ja edustava: siellä voi tavata mm. kanahaukan, peukaloisen ja uuttukyyhkyn, havaintoja on myös nokkavarpusesta.

Keskuspuiston siirtolohkare on noin 2,5 metriä korkea rapakivi. Se sijaitsee Puolarmaarista pohjoiseen vievän ulkoilutien itäpuolella, vastapäätä Bosmalmin täyttömaa-aluetta, kalliolle nousevan polun varrella.

Tikankierros kulkee kolmella Keskuspuiston suojelualueella. Reitin varrella on luonnosta kertovia opastauluja. Noin kolmen kilometrin luontopolulle lähdetään Mössenkärrin lammelta aluksi helppokulkuista ulkoilutietä pitkin. Reitti kiertää vanhoja metsäpolkuja ja on paikoin vaikeakulkuinen. Kosteissa kohdissa on monin paikoin pitkospuita. Luontopolku risteää myös Keskuspuiston ulkoiluväylien kanssa. Tikankierroksen esitteen voi hakea Villa Elfvikin luontotalosta ja kaupungin asiointipisteistä. Esite on sähköisenä osoitteessa: espoo.fi/luontopolut

Välittömästi Majkärrin itäpuolella on 12,5 hehtaarin laajuinen Lillträskbergetin luonnonsuojelualue, jossa vallitsevat pääosin kallioiset metsät. Kallioalueiden välissä on kuusivaltaista sekametsää. Kalliot ja metsät keloineen ja lahopuineen muodostavat ekologisesti merkittävän kokonaisuuden, jonka arvoa lisää sen liittyminen Majkärrin suojelualueeseen.

Noin 13 hehtaarin kokoinen Lillträskin luonnonsuojelualue sijaitsee  Kuurinniityn ja Henttaan välissä Keskuspuiston koillisosassa. Se on syntyperältään muinainen merenlahti, joka on kuroutunut järvialtaaksi noin 3 000 vuotta sitten, minkä jälkeen se on alkanut soistua. Yli puolet suosta on luonnontilaista. Lillträskissä on useita suotyyppejä. Reunoilla ovat monenlaiset korvet tyypillisiä, mm. ruoho- ja heinäkorpi sekä nevakorpi, suon keskellä on avointa saranevaa. Lillträskbergetin, Majkärrin ja Lillträskin (Henttaansuon) nevan muodostama alue on luonnonsuojelullisesti Keskuspuiston arvokkain luontokokonaisuus. Vastaavanlaisia suhteellisen luonnontilaisia alueita on Etelä-Espoossa hyvin vähän.

Majkärrin luonnonsuojelualue sijaitsee Kuurinniityn asuinalueen eteläpuolella. Reilun viiden hehtaarin alueella keskeistä ovat erilaiset suot, lähinnä monet eri korpityypit, mm. muurain- ja tervaleppäkorpi. Alueella on myös pieniä räme- ja nevalaikkuja. Suon ympäri kulkee polkuja, itse suo on vaikeakulkuinen.

Noin kaksi metriä korkea rapakivilohkare sijaitsee Malminmäentien pohjoispuolella noin 300 metriä Finnobäckeniltä itään.

Mössenkärr on ollut aikoinaan suosta kuivattu pelto, joka on ollut viljelykäytössä 1960-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen se on padottu lammeksi. Nykyisin Mössenkärrin lampi ja sitä reunustava pajuluhta ovat tärkeitä mm. monille hyönteisille ja linnuille. Runsaimpia vesilintulajeja ovat sinisorsa ja telkkä. Lisäksi tavi ja uhanalainen mustakurkku-uikku pesivät lammella. Lammen pohjoispuolella on jäljellä puolen hehtaarin kokoinen arvokas perinneympäristö, jonka kukkivat niittykasvit ovat tärkeitä mm. perhosille. Niityn pohjoisreunassa polun varrella on pieni, luonnontilainen allikkolähde. Reilun kahdeksan hehtaarin kokoinen Mössenkärrin luonnonsuojelualue muodostaa laajan yhtenäisen, luontoarvoiltaan merkittävän kokonaisuuden Keskuspuiston muiden suojelualueiden kanssa.

Luontopolku sijaitsee Kokinmetsässä, Espoon keskuspuiston kaakkoisosassa. Noin 1,5 kilometriä pitkän polun varrelle sijoittuu kahdeksan rastipistettä ja sen tunnistaa sinisistä sydämistä. Rastipisteissä on tehtäviä niin koululaisille kuin aikuisillekin. Terveysluontopolku tarjoaa mahdollisuuden kokea luonnon terveysvaikutuksia ja hengähtää kiireen keskellä lähimetsässä, aivan kaupungin tuntumassa. 

Luontopolku on suhteellisen helppokulkuinen, mutta ei esteetön, ja saavutettavissa niin kävellen, pyöräillen kuin julkisin kulkuneuvoin. Kokinmetsään pääsee Puolarmaarin ja Henttaan suunnalta useammasta paikasta. 

Lue lisää Olarin terveysluontopolusta.

Keskuspuistoon on perustettu Espoon ensimmäinen perintömetsä vuonna 2006. Espoon kaupungin edesmenneen ympäristöpäällikön, Ritva Veijosen mukaan nimetyn metsän pinta-ala on 27 hehtaaria. Alue sijaitsee Kuurinmetsässä, Sunan Alakallion, Mössenkärrin ja Rönnängenin välissä. Ritvan metsä on pääosin noin 100-vuotiasta, edustettuina ovat niin lehtomaiset kuin kuivahkotkin kangasmetsät, lisäksi on jonkin verran korpia. Perintömetsän suojelu perustuu Espoon kaupungin ja WWF Suomen (Maailman Luonnon Säätiö) väliseen sopimukseen.

Keskuspuiston luonnonsuojelualueen keskellä sijaitseva Rönnängenin niitty on entinen pelto, jonka sarkaojat ovat vielä näkyvissä. Se on ollut samaa niittyä Mössenkärrin kanssa jo 1870-luvulla. Alue on nykyään kostea niitty, jossa kasvaa pääasiassa mesiangervoa, maitohorsmaa ja vuohenputkea. Pohjoisreunassa on kuivempaa, ja siellä kasvaa mm. ahomansikkaa ja niittyleinikkiä.

Noin kaksi metriä korkean Tillinmäen rapakivilohkareen lounaissivu on rapautunut voimakkaasti.  Lohkare sijaitsee Latokaskesta länteen, aivan Espoon yleisradiomaston eteläpuolella. Pellavakaskentieltä lähtee aidan viertä kulkeva polku, joka vie lähelle rapakiveä.