Espoonlahden luontokohteet

Latokasken mänty kasvaa Lehtikasken asuinalueella noin 40 metriä Nöykkiönkadun pohjoispuolella kaupungin puistoalueella. Puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1984 erikoisen muotonsa ja näkyvän sijaintinsa perusteella.

Kattilalaaksonkatu 56:n kohdalla sijaitseva suuri, noin neljä metriä korkea Nöykkiön siirtolohkare on vanha maamerkki alueella ja vaikuttanut tien linjaukseen. Suurkortteli Isokivi on nimetty sen mukaan.

Hannusmetsän yhteensä 3,5 kilometrin pituinen luontopolku sijaitsee Hannusjärven ja Länsiväylän välissä. Reitin varrella on enimmäkseen kuusivaltaista kangasmetsää, karummilla kohdilla männikköä ja painanteissa suolaikkuja. Rehevimmillä kohdilla kasvaa paikoitellen mm. jaloja lehtipuita. Luontopolun lähistöllä on myös erilaisia geologisia kohteita. Bondasbergenillä, joka on laajahko ja merkittävä kalliolakialue polun itäosassa, sijaitsee mm. Litorinameren aikainen pirunpelto ja vajaa kaksi metriä korkea rapakivilohkare. Bondasbergenin lounaispuolella, korpikuusikossa luontopolun keskellä, on uljas siirtolohkare. Luontopolun länsipuolella on niin ikään merkittävä Martinmäen kallioalue, jonka pohjoisosassa on kymmenisen metriä korkea kallioseinämä, välittömästi luontopolun vieressä. Reitillä on luonnosta kertovia infotauluja. Polulle pääsee eri kohdista: Hannuntien ja Hannusjärventien risteyksestä, Länsiväylän ylittävän Järvisillan tai Tukkurinsillan kohdalta, Hannusmetsän varrelta sekä Hannusrannan päästä.

Luontopolkuja on oikeastaan kaksi: pääosin sinisellä merkitty helpompi läntinen reitti, jonka pituus on vähän yli kaksi kilometriä. Haastavammat kohdat läntisellä reitillä on merkitty punaisella värillä. Kokonaan punaisella on merkitty itäinen reitti, vaativampi reilun kilometrin mittainen Bondasbergenin kierros. Hannusmetsän luontopolku kulkee jonkin matkaa lähellä Hannusjärveä, joka on ainoa Etelä-Espoon mantereella sijaitseva järvi. Se on matala ja reheväkasvuinen. Viime vuosina tehdyt kunnostustoimet (mm. hapetus ja vesikasvien niitto) ovat parantaneet Hannusjärven tilaa huomattavasti. Lisätietoa järvestä ja luontopolusta löytyy muun muassa osoitteesta hannusjarvi.fi(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) ja Luontopolut-sivulta.

Bondaksen niitty on perinneympäristö, joka sijaitsee Hannuksentien ja Hannuksenpuiston kulmauksessa. Vajaan puolen hehtaarin kokoisella niittylaikulla kasvaa pääosin tavanomaista lajistoa, mm. voikukka ja siankärsämö. Huomionarvoisempia lajeja edustavat mm. keltamatara ja hietalemmikki.

Espoon suurimpiin lukeutuva, noin viisi metriä korkea Suomenojan siirtolohkare on rapakiveä. Luonnonmuistomerkkinä 1986 rauhoitetun lohkareen alla on luolamainen onkalo. Vaikuttavan kivijätin luo pääsee parhaiten nousemalla Hannuksentien ja Kurjenkellontien risteyksen kohdalta ylös rinteeseen. Metsäpolku johdattaa lohkareen luokse.

Ympäristöään kovempi ja ehjempi kallio on jäänyt korkeaksi mäeksi. Jäätikön hiova vaikutus näkyy Rullavuoren (Prästbergetin) kallioalueilla esimerkiksi länsirinteen jyrkänteen pyöristyneissä muodoissa. Rullavuori oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla Villa Rulluddiin kuuluvaa kalliopuutarha-aluetta, jossa kasvoi ulkomailta tuotuja lajeja kotimaisten kasvien seurana. Puutarha on sittemmin metsittynyt hoidon puutteesta, mutta vieläkin paikalla voi nähdä jälkiä menneistä ajoista, mm. kiviportaat. Rullavuoren laelle pääsee useasta suunnasta. Yksi ulkoilutie lähtee Villa Rulluddin pysäköintialueelta, josta matkaa laelle kertyy noin 400 metriä.

Rullavuoren rinteille on kulkeutunut jäävuorten mukana rapakivilohkareita, joista suurin on noin viisi metriä pitkä ja lähes kolme metriä korkea. Rullavuoren etelärinteellä, ulkoiluteiden risteyksessä, sijaitsevan pienen lohkareen sivulla näkyy ns. boudinage-rakenne. Rakenne on syntynyt, kun kallioperän liikkuessa kallioon on kohdistunut venytystä, siinä oleva tumma juoni on katkeillut makkaramaiseksi, ja väleihin on tunkeutunut nuorempaa graniittista kiveä. (Boudinage-nimitys juontaa juurensa ranskan kielen sanasta boudin – makkara.) Aiemmin rakenne oli selvemmin havaittavissa. Ajan myötä kiven pintaan on tullut mm. viherlevää.

Markuksen mänty kasvaa Laurinlahdessa, Ristiniementie 22:n viereisellä puistoalueella kävelyteiden lähellä. Komean puun korkeus on lähes 25 metriä ja ympärysmitta liki kolme metriä. Ikää vuonna 2003 luonnonmuistomerkkinä rauhoitetulla kilpikaarnaisella männyllä on noin 300 vuotta. Puu on nimetty katupäällikkö Markus Rönnyn mukaan. Ikääntyessään männyt muuttuvat kilpikaarnaisiksi eli kaarna muistuttaa kilpikonnasta tuttua kuviorakennetta. Kilpikaarna kertoo puun olevan vähintään 150–200 vuoden ikäinen. Rannikolla kasvavilla männyillä kilpikaarna ulottuu usein korkealle.

Martin mänty sijaitsee Espoonlahdessa, uimahallin lounaispuoleisella kalliolla. Karulla paikalla kasvanut puu on jäänyt melko lyhyeksi, mutta on ympärysmitaltaan hieman yli kaksi metriä. Luonnonmuistomerkkinä 2003 rauhoitetun, hiljattain kelottuneen männyn ikä on noin 300 vuotta. Puu on nimetty kaupungininsinööri Martti Tieahon mukaan.

Soukan tammi kasvaa Yläkartanontien ja Espoonlahdentien risteyksen kohdalla. Luonnonmuistomerkkinä 1975 rauhoitetun puun korkeus on yli 20 metriä ja ympärysmitta yli 2,5 metriä. Ikää tammella on lähes 150 vuotta.  

Noin kaksi metriä korkea rapakivilohkare sijaitsee kalliojyrkänteen alla Soukanväylän länsipuolella ja Kastevuorenkuja 3:n pysäköintialueen pohjoispuolella.

Kasavuoren laki on monien mielestä Espoon hienoin näköalapaikka. Länsireunan huippu kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta. Sieltä avautuu avara näkymä Suomenlahdelle ja lounaisen Espoon rannikolle. Lakialue on myös hyvä paikka seurata lintujen muuttoa. Laelle pääsee polkuja pitkin koillisesta Soukansalmentien jatkeen pyörätieltä ja idästä Kasavuorenrinteen päästä. Kallion päällä kulkevan polun varrella on kaksi rapakivistä siirtolohkaretta, joista suurempi on noin 1,5 metriä korkea.

Rinteet ovat paikoin porrasmaisia graniitille ominaisen vaakarakoilun vuoksi. Kasavuori kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin.

Hanikan luontopolku kiertelee Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen välissä noin viiden kilometrin matkan. Reitin varrella on monenlaisia metsiä: rannoilla tervalepikoita, kallioilla männiköitä ja näiden välissä kuusivaltaisia sekametsiä. Polun itäosassa on hienoja merenrantanäkymiä. Luontopolku on viitoitettu, reitin varrella on opastauluja ja kosteissa paikoissa on pitkospuita. Erittäin suuri, noin viisi metriä korkea rapakivisiirtolohkare sijaitsee Hanikan luontopolun varrella, muutaman kymmenen metrin päässä Suvisaarentien ja Soukanniementien risteyksestä. Kivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1986.

Hanikan luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Kaitalahdella voi tarkkailla lintutornista valtakunnallisesti arvokkaan luontokohteen monipuolista linnustoa. Kaitalahti on maaduntalahti eli lahti mataloituu ja kohoaa lopuksi kuivaksi maaksi.

Hanikan luontopolun länsiosassa on Etelä-Espoossa melko harvinainen suoalue, Mätäjärvi. Pienehköllä suolla on sekä nevaa, korpea että luhtaa. Mätäjärven kohdalla on noin 550 vuotta sitten ollut meren salmi, joka on erottanut Hanikan ja Soukanniemen mantereesta.

Soukan Litorinamerivaiheen muinaisranta sijaitsee luontopolun varrella Soukansalmentien opastaulun lähellä. Lohkareikko on kymmenien metrien pituinen.

Hanikan uimarannan pysäköintialueelta, joka sijaitsee Suvisaarentien pohjoispuolella, on noin 100 metrin matka linnuntietä kahdelle rapakivilohkareelle, joista isompi on nelisen metriä pitkä ja yli kaksi metriä korkea. Pysäköintialueen pohjoispuoleisille lohkareille pääsee myös Hanikan kuntoradalta, joka kulkee aivan pienemmän kiven vierestä.

Luonnonmuistomerkkinä 1986 rauhoitettu Hanikan mänty sijaitsee Suvisaarentien ja Matasaarentien risteyksessä. Kilpikaarnaisen puun korkeus on yli 25 metriä, ja ympärysmitta lähellä kolmea metriä. Ikää männyllä arvioidaan olevan 250–300 vuotta.

Haljennut yli kaksi metriä korkea gneissilohkare sijaitsee Suvisaarentien varrella, kauppaa vastapäätä.

Svinön saarella Suvisaarentien kummallekin puolelle levittäytyvä laajahko perinneympäristö on maisemallisesti kaunis. Lähes kolmen hehtaarin laajuiseen alueeseen kuuluu kallioita, kallioketoa, entistä peltoa ja niittyä, mutta myös metsälaidunta ja lammashakaa, jossa nykyään on kesäisin lampaita luonnonhoitotöissä. Arvokkainta kasvillisuus on kallioiden tuntumassa, lajeina mm. mäkikattara ja ruoholaukka, sekä tien varren pienessä haassa, jossa esiintyy mm. valkolehdokkia. Suurin osa alueesta on heinittyvää, paikoin kosteaa entistä peltoa.

Suvisaaristossa, Bergön ja Ramsön välissä on aikoinaan ollut salmi, joka on kuroutunut umpeen maankohoamisen seurauksena. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys mereltä maalle näkyy hyvin Ramsösundin luonnonsuojelualueella, joka on 24 hehtaarin laajuinen maaduntalahtikorpi. Siellä on monenlaisia elinympäristöjä: ruovikkoisia soita, korpia, tervalepikoita sekä tuoreita ja kuivahkoja kangasmetsiä. Ramsösundin kasvilajistoon kuuluu mm. rantakasveja, joissa on niin suolaisen kuin makean veden lajeja.

Bergön–Ramsön metsäalueen luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan 54 hehtaaria ja sijoittuu Ramsösundin luonnonsuojelualueen etelä- ja pohjoispuolelle. Bergön puolella vallitsevat vanhat kuusivaltaiset kangasmetsät. Alueella on myös vanhoja, kilpikaarnaisia mäntyjä. Bergöhön johtava tie kulkee suojelualueen läpi salmen kuivimman maastonkohdan paikkeilla. Ramsön metsäalueelta löytyy tervaleppäluhta, puronvarren saniaiskorpi ja rämelaikku. Alueella pesii yli 30 lintulajia, ja siellä voi tavata mm. lehtopöllön, varpushaukan, sirittäjän ja idänuunilinnun. Yhdessä alueet muodostavat luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti lintulajiston kannalta merkittävän kokonaisuuden.

Kivennäismaan sekaan on kerrostunut sinisimpukan rikkoutuneista kuorista kuorisoraa eli simpukkamaata, joka näkyy selvästi polun varrella noin 30 metriä Bergöntien länsipuolella. Suvisaariston esiintymä on Espoon paras paikka havaita erikoista vaalean violettia simpukkamaata.

Bergön-Ramsön luonnonsuojelualueella kulkee myös Bergön luontopolku, jonka reitit ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.