Ylioppilaiden ajatuksia lukiosta ja opiskelusta syksyllä 2025

Nella Huikko valmistui ylioppilaaksi Viherlaakson lukion kuvataidelinjalta. Hän sai erinomaiset tulokset ylioppilaskirjoituksista. Nella kehuu lukionsa opettajia ja kohtaamisia heidän kanssaan.

Nella Huikko valmistui ylioppilaaksi Viherlaakson lukiosta. ”Nyt on helpottunut olo”, Nella sanoo. Hän kirjoitti upeasti viisi laudaturia ja yhden E:n. Psykologiakin jäi vain pisteen päähän täysistä pisteistä.

Nella haki Viherlaakson lukion kuvataidelinjalle, koska halusi jatkaa jo peruskoulun puolella alkanutta kuvataiteen opiskelua. Hän mietti kuvataiteen lukiota Helsingissä, mutta sen tason korkeus pelotti. ”Ajatus siitä, että kuvataide tulisi Viherissä bonuksena, tuntui hyvältä. Se ei sivuuta muita aineita, kuten erityislukiossa olisi käynyt”, Nella summaa. Bussimatka kotoa Veikkolasta oli kohtuullinen.

Vanhoja tuttuja ei lukiossa ollut juurikaan. Lukiossa on tullut uusia kavereita. Heti ensimmäisenä opiskelupäivänä Nella etsi ruokalaa samassa ryhmänohjausryhmässä olleen opiskelijan kanssa, ja ruokalan löydettyään he menivät yhdessä syömään: ”Olemme vieläkin kavereita. En olisi uskonut, että saisin niin paljon kavereita lukiossa kuin olen saanut.”

Nellan mielestä parasta Viherlaakson lukiossa olivat tunnelma ja ihanat opettajat. Nimeltä hän mainitsee resurssiopettaja ja yhteisöohjaaja Petteri Erängön, joka ”lights up the place”. Hän sanoo myös parhaaksi lukiomuistokseen keskustelut opettajien kanssa tunnin jälkeen. Erityisen lämmin muisto jäi, kun eläkkeelle lähtenyt matematiikan opettajan antoi halauksen.

Nella kehuu myös lukion erilaisia tapahtumia, mm. hyvinvointiviikkoa ja muita tempauksia. Hän arvostaa myös lukion hyvinvointityöryhmää ja lukiossa toimivia häirintäyhteyshenkilöitä, vaikka hänellä ei olekaan ollut tarvetta heidän palveluksilleen (jokaisessa Espoon lukiossa on koulutettu 2 henkilöstön edustajaa häirintäyhteyshenkilöksi).

Hyvään ylioppilaskoetulokseen vaikutti Nellan mielestä oma sisäinen motivaatio. Hän myös koki, että kun toinen aste on maksuton ja valtio kustantaa sen, hän haluaa hoitaa opintonsa hyvin. Hyvän opintomenestyksen myötä rima on noussut ja sitä myöten myös paineet. Nella on saanut tukea paljon vanhemmiltaan ja opettajiltaan. ”Aina kun oli kysymyksiä, opettajat vastasivat. Opettajista tihkui into omaa ainettaan kohtaan. Psykologian opettajakin kerran vastasi oppituntien ulkopuolella pari tuntia kysymyksiin. Matikkapajassa (matematiikan tukiopetus) sai kysyä lisää, kun tunnilla ei aina ollut lisäkysymyksille aikaa”, Nella summaa.

Lukion alussa Nella piti kuvataiteen alan töitä mahdollisena tulevaisuuden suunnitelmana – ehkä kuvittajan ja kuvisopettajan töitä. ”Kuvataide on harrastus enkä halua työkseni sellaista, mikä on harrastus.” Nellan mielestä lukio antoi kuitenkin hyvät edellytykset siihen, että kuvataiteesta tulisi ammatti. Kursseilla muun muassa opittiin, miten tehdään omaa portfoliota, mitä taiteilijana tarvitsee. Tähän opetti erityisesti kuvataiteen lukiodiplomi.

Nella teki kuvataiteen lukiodiplomin aiheesta arki. Hänen työnsä nimi oli Piittaamattomankin puolesta (akryyli). Lukiodiplomityössään hän käsitteli sitä, miten moni ylenkatsoo esimerkiksi siivoojia tai huoltotyöntekijöitä eikä ymmärrä, miten paljon näitä ihmisiä tarvitaan. Heitä sivuutetaan ja välineellistetään – bussikuski on vain väline päästä paikasta toiseen. Nella kertoo kuitenkin itse työskennelleensä siivoojana Karamzinin koulussa kesätöiksi ja kehuu työyhteisöä kivaksi.

Nella aikoo hakea ensi keväänä opiskelemaan psykologiaan Helsingin yliopistoon. Siinä varmasti auttaa upea tulos ylioppilaskokeista. Nellaa kiinnostaa ihmismieli ja hän haluaa päästä auttamaan erityisesti mielenterveyden haasteissa.

Lukiovuosista Nella oppi ihmisenä sen, ettei arvosanoilla ole väliä, jos ne eivät palvele jotain isompaa tarkoitusta, jos sitä arvosanaa ei tarvitse mihinkään tai jos sillä ei ole itselle merkitystä. Jos hän voisi tehdä jotain toisin lukiovuosistaan, hän keskittyisi enemmän ihmissuhteisiin ja kavereihin. ”Arkeen pitää mahtua hetkiä, jolloin palautuu ja on ystävien kanssa.”

Lopuksi Nella haluaa sanoa nuoremmille, että jokaisesta lukiosta saa hyvät valmiudet jatko-opintoihin. ”Seuraa sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä”. 

Sofia Kaurinkoski valmistui ylioppilaaksi Espoon yhteislyseosta. Hän kirjoitti todella hyvät tulokset ylioppilaskokeesta. Seuraavaksi hän valmistautuu jatko-opintoihin.

Sofia Kaurinkoski valmistui ylioppilaaksi Espoon yhteislyseosta (EYL). Sofia korotti upeasti paria arvosanaa huomattavasti ensimmäisistä kirjoituskerroista. ”Englannissa tavoitteeni oli saada eximia. Oli pettymys saada siitä C. Ensimmäisellä suorituskerralla luin todella paljon, mutta nukuin huonosti ja jännitin koetta. Tulos siis johtui enemmän suorituskyvystä kuin taidosta”, Sofia kertoo. Toisella suorituskerralla hän ei omien sanojensa mukaan paljon lukenut, mutta osasi ottaa kokeet rennommin – ja sai sen E:n. Ruotsin arvosanan Sofia korotti M:stä E:aan. Itseään nuorempia Sofia neuvoo kuuntelemaan opettajaa tunnilla. ”Usein tunneilla pelataan tietokoneella kuuntelemisen sijaan”, Sofia huomauttaa.

Sofian ruotsin opettaja kehuu Sofiaa opiskelumyönteiseksi, kunnianhimoiseksi ja taitavaksi opiskelijaksi. ”Hän on sekä lahjakas että kova tekemään töitä. Hän on hyvä esimerkki siitä, että kovalla työnteolla pääsee hyviin tuloksiin”, opettaja sanoo.

Ensimmäisen lukiovuoden Sofia vietti toisessa lukiossa. ”Espoon yhteislyseo oli mun lähikoulu ja tunsin täältä kavereita, joten siirryin sitten tänne”, Sofia kertoo.

Espoon yhteislyseossa kansainvälisyys on hyvin tärkeää. Lukio-opintojensa aikana Sofia pääsi mukaan Roomaan uskonnon ja historian yhteiselle opintomatkalle. ”Uskonnolle ja historialle oli omat teemapäivät ja opiskelijat saivat toivoa etukäteen vierailukohteita. Historiapäivänä kävimme esimerkiksi Colosseumissa ja uskontopäivänä Vatikaanin Pietarin kirkossa”, Sofia kertoo. Mieleenpainuva matka kesti neljä päivää.

Sofian mielestä Espoon yhteislyseossa parasta olivat ihmiset, erityisesti hyvä henki opettajien ja opiskelijoiden kesken. Kun Sofialta kysyy parasta lukiomuistoa, hän jää pohtimaan vanhojen tanssien ja penkkareiden väliltä, ja päätyy lopulta penkkareihin. ”Penkkarit olivat siitä kivat, että kaikki abit olivat yhdessä. Normaalisti olimme omissa kaveriporukoissamme”, Sofia kertoo.

Tällä hetkellä Sofia tekee töitä. Keväällä hän aikoo hakea opiskelemaan oikeustieteelliseen. Onneksi työ on osa-aikaista, joten aikaa jää myös jatko-opintoihin valmistautumiseen. Hän lukee pääsykokeisiin, mutta yrittää korottaa arvosanoja, jotta sen avulla pääsisikin todistusvalinnalla sisään yliopistoon. Omassa lukiossa on ollut mahdollisuus kuulla alasta: ”Eräässä Jatkoon EYL:stä -tapahtumassa oli pitkään alalla työskennellyt juristi puhumassa työstään.” Espoon yhteislyseossa käy säännöllisesti eri alojen ihmisiä kertomassa jatko-opinnoistaan ja työstään.

Lukiovuosina oppii paljon muutakin kuin tietoa. Ne ovat tärkeää aikaa myös kasvaa ihmisenä. Lukioaikana Sofia sanoo oppineensa avoimemmaksi ja avarakatseisemmaksi. 

Lejonka Linna valmistui ylioppilaaksi Otaniemen lukiosta. Lukiovuosinaan hän ehti olla mukana niin mediatiimissä kuin erilaisissa musiikkiesityksissäkin. Tulevaisuudessa Lejonka haluaa olla auttamassa maapalloa.

Lejonka Linna valmistui Otaniemen lukion matematiikan ja luonnontieteiden erityislukiosta (luma-lukio). ”Valmistuminen tuntuu yllättävän juhlalliselta. Pitkään aikaan ei tuntunut oikein miltään, koska nykyaikana ei ole ihmeellistä valmistua ylioppilaaksi”, Lejonka kuvailee tuntemuksiaan. Hän on valmistellut isovanhempien luona Hollannissa ylioppilaan puhetta lukion juhliin.

Lejonkaa ovat aina kiinnostaneet luma-aineet ja hän on aina hakenut haastetta. ”Otaniemen lukiossa veti puoleensa myös laaja kurssitarjotin ja ison koulun mahdollisuudet”, Lejonka sanoo. ”Otaniemessä on valtavasti mielenkiintoisia ihmisiä, joihin oli mahdollista päästä tutustumaan. Jo esittelyvideolta välittyi hyvä meininki ja se, että lukiossa olisi samanoloisia ihmisiä kuin minä,” Lejonka jatkaa. Hän toteaa, että jo peruskoulussa näytetyltä esittelyvideolta sai kuvan, että lukiossa oltaisiin avarakatseisia eikä esim. homous olisi lukiossa ongelma. Lejonka itse tanssi vanhojentanssit frakissa ja viejänä, eikä se ollut minkäänlainen kysymys.

Parasta Lejonkan mielestä Otaniemen lukiossa oli, miten paljon opiskelijoihin luotetaan ja miten paljon heiltä kysytään mielipidettä eri asioihin.  Opiskelijat kokevat olevansa tärkeä osa yhteisöä. ”Lukion ensimmäisestä päivästä lähtien en ole voinut lopettaa puhumista, miten kiva Otaniemen lukio on ja miten erittäin, erittäin tyytyväinen olen siihen”, Lejonka hehkuttaa.

Vaikka Lejonka oli luma-opiskelija, hän oli mukana monessa taiteellisessa asiassa lukioaikanaan. Hän muun muassa liittyi mediatiimiin, jonka tehtävänä on kuvata koulun tapahtumissa. ”Rakastan valokuvausta ja mediatiimissä pääsin kuvaamaan.” Lejonka kertoo myös, että veti mediatiimiä puoli vuotta mediaopettajan ollessa poissa. Nykyään Lejonkalla on itsellään kuvausbisnes, missä hän ottaa potretteja sekä perhekuvia. Vuonna 2024 töitä oli sen kautta välillä liikaakin. Hän pitää mahdollisena, että valokuvausta voisi tehdä päivätyöksi.

Lejonka oli myös mukana monenlaisessa musiikkitoiminnassa, koska hän rakastaa laulaa. ”Olin kuorossa ja erilaisissa bändeissä lukioaikana”, Lejonka kertoo. Hänen paras lukiomuistonsa onkin esityksiin harjoittelu yhdessä lukiokavereiden kanssa. Kaksi hänen lukiokaveriaan on nyt säveltänyt ja sanoittanut laulun, joka esitetään ylioppilasjuhlissa.

Nuorempiaan Lejonka neuvoo panostamaan ihmissuhteisiin lukiossa: ”Muut ihmiset ovat jäätävä voimavara, että jaksaa ja on hauskaa lukiossa.” Lukiovuosinaan hän on oppinut yrittämään vähentää perfektionismia: ”miten tehdä hyvin ilman, että jää kiinni siihen, että pitäisi tehdä parasta”.

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Lejonkalla on tavoitteena viettää pari kuukautta Afrikassa, erityisesti Kenia, Tansania ja Mosambik kiinnostavat. Häntä kiehtoo tutustua ei-länsimaiseen kulttuuriin, myös maiden luonto ja maisema vetävät puoleensa.

Kotimaassa Lejonka aikoo hakea opiskelemaan maantiedettä Helsingin yliopistoon. ”Haluan olla mukana projektissa, joka vie maapalloa eteenpäin”, hän sanoo. Hän haluaisi esimerkiksi olla mukana ratkaisemassa ongelman, miten kehittyvien maiden kaupunkien kasvaessa ja maiden kehittyessä, kehittyvät maat voisivat jättää väliin saastuttavan vaiheen. 

Etelä-Tapiolan lukiosta valmistunut Alex oli paljon treenaava kilpa-urheilija opintojen ohessa. Lukion jälkeen hän keskittyy urheiluun.

Alex Gras valmistui ylioppilaaksi Etelä-Tapiolan lukiosta (Etis). ”Valmistuminen tuntuu hyvältä ja on vapauttava fiilis, kun voi urheilla täysillä.” Ja urheilua Alexin elämässä totisesti riittää.

Alex on harrastanut sulkapalloa 11 vuotta. Lukioaikana hän on treenannut kaksi kertaa päivässä: aamulla ennen koulun alkua ja toisen kerran koulupäivän jälkeen. ”Hyppytunnilla saatoin mennä kuntosalille.” Treenit olivat onneksi vain lyhyen matkan päässä lukiolta Esport Centerissä, sillä Alex edustaa Tapion Sulkaa. Alex otti treenit huomioon omaa lukujärjestystä suunnitellessaan, joten urheilu ei häirinnyt opintoja eikä päinvastoin. ”Opinnot ovat menneet hyvin, niin lukiollakaan ei ollut urheiluani vastaan”, Alex kertoo.

Alex haki aikoinaan Etikseen, koska sisko kävi samaa lukiota ja oli antanut hyvän kuvan lukiosta. Etis sijaitsi myös lähellä kotia, joten matkakin vaikutti valintaan. Ennestään hän ei tuntenut omanikäisiään. ”Paras täällä on ollut se, että on saanut helposti kavereita. Ja täällä on tosi hyvät opettajat”, Alex sanoo. Hänen lempiaineensa oli historia, jonka opettaja opetti Alexin mielestä mielenkiintoisesti ja inspiroivasti. ”Opetuksesta näkyi, että opettaja tykkää tehdä työtään.”

Alexin opinpolku ei muuten ehkä ole se tavanomainen: hän on käynyt ensimmäisen luokan Suomessa ja sitten viettänyt seitsemän vuotta Brysselissä. Hän palasi Suomeen kahdeksannella luokalla. ”Olin Brysselissä Eurooppa-koulussa ja siellä puhuttiin suomea – siksi pystyin palaamaan suomalaiseen kouluun”.

Paras lukiomuisto on Alexin mielestä erilaiset juhlat. Myös viikko ennen viime kevään ylioppilaiden valmistumista järjestetyt pukeutumispäivät ovat jääneet Alexin mieleen. ”Vaikka valmistun nyt 3,5 vuodessa, olen opiskellut kolmen vuoden tahtiin ja saanut olla aina samanikäisten kanssa”, Alex kertoo.

Lukiovuosina Alex oppi, ettei kaikkea tarvitse tehdä tosissaan. Lukion alussa hän halusi tehdä kaiken täydellisesti. Viimeisissä kursseissa ei ollut enää niin paljon paineita, kun hän tiesi, mitä haluaa tulevaisuudeltaan.

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Alex aikoo keskittyä sulkapalloon. Tavoitteena on päästä omalla uralla mahdollisimman pitkälle Suomessa ja mahdollisesti Euroopassa. Helppoa se ei kuitenkaan ole aikuisten sarjassa, johon Alex on siirtynyt. Oman pelaamisen lisäksi Alex myös valmentaa itseään nuorempia. ”Valmentaminen on mulle vaihtoehto ammatiksi”, Alex kertoo.

Heinäkuussa on edessä kuitenkin armeijan harmaat. ”Ajattelin sitten mennä Aalto yliopistoon opiskelemaan konetekniikkaa”. Tuotteiden suunnittelu kiinnostaa Alexia.

Lukioon vasta meneviä Alex neuvoo tutustumaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin.