Onnea kevään 2026 ylioppilaille!

Ystävykset Elfe Zariqi ja Kawsar Abdi valmistuivat ylioppilaiksi Leppävaaran lukiosta. He toimivat opiskelijakunnan hallituksessa heti lukion alusta lähtien. 

Elfete Zariqi ja Kawsar Abdi valmistuvat ylioppilaiksi Leppävaaran lukiosta. Elfetestä tuntuu jännittävältä valmistua. Kummankin olo on vähän haikea. ”Lukio meni tosi nopeasti”, Kawsar toteaa. Hän on perheensä ensimmäinen ylioppilas, joten valmistuminen tuntuu senkin takia hienolta. 

Leppävaaran lukio valikoitui aikoinaan kummallekin muun muassa siksi, että se ei ollut liian lähellä omaa kotia eikä liian kaukanakaan. Kun lukio ei ollut liian lähellä omaa kotia, oli mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Elfeten peruskoulun luokkakavereita tuli samaan lukioon, mutta varsinaisia kavereita ei tullut. ”Löysin heti uusia kavereita. Kawsarin kanssa tutustuin heti ensimmäisenä päivänä.” Kawsar toteaa heillä ”klikanneen” heti. Kumpikin kehuu ryhmänohjaajaa siitä, miten hän otti vastaan uuden opiskelijat. Kaikki muutkin opettajat saivat Elfeten ja Kawsarin olon tervetulleiksi. 

Yksi kaksikon kavereista houkutteli heidät mukaan opiskelijakunnan hallitukseen heti ensimmäisen vuoden syksyllä. Yläasteen puolella opkh ei ollut kiehtonut vielä. Lukion opiskelijakunnan hallituksessa he pääsivät vaikuttamaan lukion yhteishenkeen ja tekemään monenlaista. Elfete ja Kawsar pääsivät mm. järjestämään kahvilatoimintaa eri tapahtumiin, kulttuuripäivää (mm. hennatatuointipaja) ja vapputapahtumaa. Kummallekin on jäänyt erityisesti mieleen lukion omat olympialaiset, jotka järjestettiin Kameleonten-urheilukeskuksessa. Siellä ei ollut ihan perinteisiä olympialajeja, vaan esimerkiksi sumopainia. Ne opiskelijat, jotka eivät olleet paikan päällä urheilemassa, saattoivat seurata tapahtumia Youtube-livessä. 

Elfetellä ja Kawsarilla on monia parhaita lukiomuistoja. Ne perinteiset eli vanhat, penkkarit ja AGT (Abi goes Tallinn -risteily) ovat jääneet kummallekin mieleen. ”Vaikkakin jäädyin penkkareissa”, Kawsar muistelee. Parhaita lukiomuistoja ovat myös ”kaikki ne pienet satunnaiset nauruhetket kavereiden kanssa tunneilla”, kuten Elfete toteaa.

Kawsarin lempiaineet lukiossa olivat yhteiskuntaoppi, historia ja kielet. Hän osallistui Elfeten kanssa saksan kurssille lukion aikana ja he auttoivat siellä toisiaan. Elfeten lempiaineet olivat puolestaan englanti, psykologia ja kuvataide. ”Kuvis on rauhoittava aine”, hän sanoo. Kawsar kehuu ystävänsä taitoa kuvataiteessa, mm. itsetehtyjä kortteja ja lahjoja. 

Kumpikin kertoo tulleensa lukioaikoina avoimemmaksi ja oppineensa heittäytymään. Kawsar on oppinut myös aikatauluttamaan asioita ja Elfete on oppinut kärsivällisyyttä. ”Olen oppinut pyytämään apua, kun tarvitsen”, Elfete sanoo. Kaksikko ei kuitenkaan tekisi mitään toisin lukiossa: ”It is what it is.”

Lukion jälkeen Kawsarin tavoitteena on valmistautua oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Elfete on hakenut yliopistoon lukemaan psykologiaa ja luokanopettajaksi, mutta häntä kiinnostaa myös englannin opiskelu sekä lentoemännän tehtävät.

Lopuksi Kawsar ja Elfete haluavat neuvoa lukiota aloittavia. Kawsarin mukaan lukiosta annettiin yläasteella kauhukuva vaikeana paikkana. ”Mutta lukio ei ole niin vaikea tai stressaava. Pärjäät, kunhan kuuntelet tunneille”, hän toteaa. Elfete on samoilla linjoilla: ”Kaikki tulee olemaan ok. Luota ympärilläsi oleviin läheisiin ihmisiin.”

Anina Janatuinen opiskeli ylioppilaaksi urheilulinjalla Haukilahden lukiossa. Hän kehuu lukiota tuesta. Lukion jälkeen Anina keskittyy täysin tanssijan uraansa.

Tanssija Anina Janatuinen valmistuu Haukilahden lukion urheilulinjalta ylioppilaaksi. Fiilikset ovat upeat. ”Mulla oli hyvät kolme vuotta lukiossa. En olisi parempaa koulua voinut toivoa: sain hyvää kannustusta opettajilta ja rehtorilta, kun jouduin olemaan urheilun takia poissa opiskeluista”, Anina kehuu. Olo on lukion jälkeen myös helpottunut, koska nyt Anina pystyy vielä enemmän panostamaan tanssiin.

Ennen lukiota Anina oli äitinsä kanssa miettinyt aikuislukiota vaihtoehdoksi, koska se olisi ollut vielä joustavampi urheilijan menoille. Anina halusi kuitenkin osallistua lukioon ja olla ystävien kanssa, joten päivälukio tuli valituksi. Haukilahden lukion sijainti samassa kaupungissa kodin ja tanssikoulun kanssa vaikutti myös paljon asiaan. 

Anina kiittelee sitä, että Haukilahden lukioon otetaan niin monen erilaisen lajin urheilijoita, jolloin heihin pääsee tutustumaan ja jakamaan kokemuksia urheilijan elämästä. Anina on iloinen siitä, että tanssijoiden määrä on lisääntynyt viime aikoina.

Usein urheilijoilla on niin paljon lajin takia reissaamista, että monet lukion perinteet jäävät kokematta. Näin ei onneksi ollut Aninan kohdalla: ”Yksi tanssityöjuttu meinasi tulla vanhojen tanssien kanssa samaan aikaan, mutta sille sanoin ei, koska halusin päästä kokemaan vanhojen tanssit”, hän kertoo. Anina suunnitteli muutaman muun tanssijatytön kanssa vanhojen oman tanssin. 

Lukiossa Anina löysi itsevarmuuden ja rohkeuden. Peruskoulussa hän oli pienentänyt itseään koulukiusaamisen takia. Hän oppinut lukiovuosina saamaan oman äänensä kuuluviin ja olemaan miettimättä liikaa muiden mielipiteitä. 

Aninan lempiaine lukiossa oli psykologia. Hän kehuu opettaja Pia Kuntasta parhaaksi opettajaksi. ”Tunneille oli ihana mennä ja siellä oppi todella hyvin. Psykologian tunneilla oli hyvä vuorovaikutus niin opiskelijoiden ja opettajan välillä kuin opiskelijoiden välillä keskenään”, Anina hehkuttaa. ”Jos joskus jatkan opiskeluita, niin voisin valita psykologian, mutta nyt keskityn tanssiin”, Anina lisää.

Anina on tanssinut siitä lähtien, kun oppi kävelemään. Äiti laittoi hänet Tanssikoulu DCA:n tunneille jo ihan pienenä (kaikki muut viisi Aninan sisarusta ovat myös käyneet tanssitunneilla). ”Mulla on suuri rakkaus lajiin. Tanssi on mulle henkireikä, jonka kautta olen pystynyt ilmaisemaan tunteita vaikeina aikoina”, Anina kuvaa. Anina tanssiosaaminen on hurjan laaja. Siihen kuuluvat show, nykytanssi, jazz, baletti, hip hop, commercial, contemporary ja heels. ”Esimerkiksi lattarit ja break dance ovat sellaisia, mitä en osaa”, Anina naurahtaa. Hän treenaa lähes joka päivä ja opettaa Tanssikoulu DCA:lla.

Anina saavuttanut paljon menestystä tanssissa. Hän on upeasti voittanut MM-kultaa ja -hopeaa modernissa tanssissa. Nyt kuitenkin on aika suunnata pois kilpa-areenoilta. Ensi kesänä Anina työskentelee Olgan taustatanssijana. ”Monet ovet avautuvat vasta, kun on täysi-ikäinen, pääsee esimerkiksi keikoille taustatanssijaksi”, Anina toteaa. Lukion jälkeen Aninan tehtävälistalla on kovaa treenausta, tanssitöitä ja enemmän opetustunteja. 

Aninan isoveli, myös Haukilahden lukion alumni Alex Komulainen luo uraa Los Angelesissa ja nyt isosiskokin on pyrkimässä sinne. Myös Aninan tavoitteena on päästä Los Angelisiin tanssimaan. Kuitenkin esimerkiksi viisumiasiat ovat hyvin haastavia Yhdysvaltoihin. Anina pitääkin mahdollisena välietappina Lontoota. 

Anina neuvoo lukion vasta aloittavia kuuntelemaan omaa jaksamistaan. ”Älä vedä itseäsi liian koville opiskelun kanssa. Muista pitää huolta sosiaalisista suhteista”, hän sanoo. Anina muistuttaa, ettei nuorella ole mihinkään kiire ja kaikki kyllä järjestyy. 

Ernesti Anttila opiskeli ylioppilaaksi Otaniemen lukion yleislinjalla. Hän sai lukion tämän kevään parhaat tulokset. Loistaviin tuloksiin auttoi hänen mukaansa hyvä yleissivistys ja pohjatyöt kursseilla. Ernesti voitti tänä vuonna Suomen kielitieteen olympialaiset ja osallistuu heinäkuussa kansainvälisiin olympialaisiin.

Ernesti Anttila valmistui Otaniemen lukiosta ylioppilaaksi. Hän sai lukion tämän kevään parhaat ylioppilastulokset, upeat 7 laudaturia ja 3 eximiaa. ”En vielä oikein hahmota valmistuvani. Odotan innolla yliopistoa. Odotan, että siellä on erilaista kuin lukiossa”, Ernesti kuvaa tuntemuksiaan. Lukio tuntui hänestä vapaammalta versiolta yläkoulusta. 

Alun perin Ernestin tavoitteena oli kirjoittaa 7 ainetta, mutta opettajat saivat yllytettyä hänet kirjoittamaan kolme lisää. Upeista tuloksistaan hän toteaa: ”Moni asia on helppo, kun on hyvä yleissivistys ja ajan tasalla asioista.” Kursseilla hän teki hyvän pohjatyön. Tärkeää on kokonaisuuksien hallinta: ”Ihan kaikkea, jokaista kuvatekstiä, ei tarvitse osata”, Ernesti muistuttaa.

Ernesti pitää vanhojen tanssia tosi kivana lukiomuistona. Hän pääsi tanssimaan ne kaksi kertaa, ensimmäisenä opiskeluvuotena ja sitten uudelleen toisena vuotena. Hänen lempiasioitaan ovat kuitenkin olleet lukuvuoden loput, kun sääkin on ollut hyvä. 

Ernesti tuntee kehittyneensä sosiaalisesti lukio-opintojen aikana. ”Olen energisoitunut ja lupsakoitunut”, Ernesti kuvaa. Hän on itse tyytyväinen kehitykseensä. Ylipäätään hän on tyytyväinen lukiovuosiinsa eikä tekisi mitään toisin. 

Huhtikuussa tänä vuonna Ernesti voitti Suomen kielitieteen olympialaisten (KiOl) loppukilpailun. Kielitieteen olympialaiset (KiOl) ovat lukiolaisille tarkoitettu tiedekilpailu, joka tutustuttaa maailman kielitilanteeseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen. Vuoden 2026 tehtävissä oli kieliä kolmelta kielialueelta: Meksikosta, Länsi-Afrikasta ja Keski-Afrikan Isojenjärvien alueelta. Viime vuonna Ernesti sai toisen tilan, mutta tällä kertaa tuli voitto. ”Kielitieteen olympialaisissa parasta olivat tehtävät. Ne olivat tosi kivoja. Tehtävät eivät vaadi hirveästi kielitieteen osaamista, vaan enemmänkin esimerkiksi säännönmukaisuuksien ja erilaisuuden tunnistamista eri kielistä”, Ernesti kertoo. 

Suomen loppukilpailun neljä parasta matkaavat heinäkuun lopulla Romanian Bukarestissa pidettäviin kansainvälisiin kielitieteen olympialaisten loppukilpailuihin. Viime vuonna kansainvälinen loppukilpailu oli Taiwanin Taipeissa. Matka on oma elämyksensä; näihin kohteisiin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Kilpailijoille kansainvälisen loppukilpailun matka on kustannukseton. 

Ernestin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu valmistuminen diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta. ”Alaan en ota vielä kantaa”, Ernesti toteaa. Hän on kasvanut Otaniemessä ja perheestä sekä lähisuvusta löytyy diplomi-insinöörejä. 

Lukion vasta aloittavia Ernesti neuvoo olemaan stressaamatta. ”Ottakaa chillisti. Ihmiset ovat liian tunnollisia”, hän neuvoo. Hän neuvoo myös yrittämään saada kavereita lukiosta. Kaverit ovat voimavara, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia.

Petra Tähtinen valmistui ylioppilaaksi Matinkylän lukion parhaat ylioppilastulokset papereissaan. Hän kehuu oman lukion yhteishenkeä ja kansainvälistymismahdollisuuksia. Petran vapaa-aikaa vie vapaapalokuntatoiminta. Muita hän neuvoo olemaan lukiossa avoimin mielin.

Petra Tähtinen opiskeli ylioppilaaksi Matinkylän lukiosta. Valmistuminen tuo hänelle voittajafiiliksen, mutta mukaan sekoittuu myös haikeutta: ”On ollut todella kivat kolme vuotta. Nyt on vähän haikea olo, kun osa kavereista jää vielä opiskelemaan ja itse aloitan jatko-opintoja.” Vanhoja peruskouluaikaisia kavereita ei samaan lukioon sattunut, mutta hän on saanut paljon uusia kavereita lukiosta.

Lukiovuosista Petran mieleen jäi erityisesti Zimbabween. Opetushallituksen rahoittama STEAM Circus -projekti tehtiin yhteistyössä Espoon yhteislyseon kanssa. Ennen matkaa projektiryhmä järjesti Matinkylän lukiolla lasten tiedefestarit, mihin tuli paljon lapsia. Festareilla mm. lapset saivat nähdä taikatemppumaisia tiedekokeita. 

Matkalla Zimbabween Petra pääsi tutustumaan uuteen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin parhaiden kavereiden kanssa. ”Pidimme paikallisille nuorille erilaisia tiedeaiheisia työpajoja. Matkan parhaita hetkiä olivat kohtaamiset eri ihmisten kanssa ja tutustuminen nuoriin. ”Kulttuuri eroaa niin paljon Suomen kulttuurista, että se avarsi omaa maailmankuvaani”, Petra kertoo. Zimbabwessa ryhmä tutustui myös eri Unesco-kohteisiin, koska Matinkylän lukio on Unesco-koulu. Unesco-koulu tarkoittaa koulua, joka kuuluu maailmanlaajuiseen UNESCO Associated Schools Network -verkostoon (ASPnet). Unesco-koulu on oppilaitos, joka sitoutuu edistämään rauhan, kestävän kehityksen ja kansainvälisen ymmärryksen arvoja opetuksessaan ja toiminnassaan. 

”Upeaa, että oma lukio antaa kansainvälistymismahdollisuudet”, Petra kehuu. Zimbabwen matkan lisäksi Petra osallistui myös Erasmus+-projektiin Espanjan Valenciassa. Siellä aiheena olivat Itämeren ja Välimeren väliset yhteydet. Alakouluikäisille pidettiin Itämeriaiheisia työpajoja. Ahvenanmaalle puolestaan vei lukiokohtainen ruotsin kielen kurssi. Siellä mm. kaupunkisuunnitus haastoi rohkeasti puhumaan vastaantulijoille. Paikallisen lukion tunnilla tutut psykologian aiheet auttoivat ymmärtämään.

Petra tuli lukioon, koska tarvitsi enemmän aikaa miettiä, mitä tekisi isona. ”Tykästyin Matinkylän lukion ilmapiiriin ja tunnelmaan”, Petra kertoo. Hän kehuu, että lukiossa on hyvä yhteishenki ja kivat opettajat. Hän ei ole katunut hetkeäkään lukiovalintaansa.

Petran lempiaineita lukiossa olivat psykologia (”ihan paras!”), matematiikka ja kielet. Petra tuntuu hurahtaneen erityisesti espanjaan. Sen opiskelun hän aloitti ensin kahdeksannella luokalla Duolingolla ja sitten ysillä koulun penkillä. Nyt lukiossa hän aloitti espanjan ensimmäisen vuoden keväällä. Nyt hän on ympäröinyt itsensä kielellä ja oppinut paljon lisää; hän selaa somea paljon espanjaksi, lisäksi katsoo espanjakielisiä sarjoja ja kuuntelee musiikkia. Myös ranska kiinnostaa Petraa (peruskoulun puolella opintoja kertyi 7 vuotta). Saksan kielikin kiinnostaa Petraa, koska omalla vapaapalokunnalla on ystävyyspalokunta Saksassa. Palokuntaleireillekin tulee paljon saksalaisia nuoria.

Petra aloitti vapaapalokuntatoiminnan 9-vuotiaana veljensä kanssa Päivä palokunnalla -tapahtuman innoittamana. Veli lopetti VPK:n muutamaan vuotta myöhemmin, mutta Petran innostus ei ole sammunut. Hän on hälytyskelpoinen eli saa olla mukana VPK:n hälytyksissä. Hän vetää Kauklahden VPK:n nuoriso-osastoa ja huolehtii palomiestaitojen kilpailuihin (CTIF) valmentautumisesta. Hän kisaa myös itse: ”Nuorten MM-kisat ovat tänä vuonna Tsekeissä ja aikuisten kisat Itävallassa”. Petran aloittaessa VPK:ssa oli vain pari muuta tyttöä, mutta nyt sukupuolijakauma on tasoittunut huomattavasti.

Lukiovuodet opettavat opiskeltavien aineiden lisäksi myös paljon ihmisenä. ”Olen oppinut olemaan rohkeasti oma itseni. Olen oppinut myös tekemään niitä asioita, mitkä mua itseäni kiinnostavat, vaikka se eroaisi muiden kiinnostuskohteista”, Petra summaa. Hän on oppinut myös sanomaan ei.

Petra sai Matinkylän lukion parhaat tulokset ylioppilaskirjoituksista, 5 laudaturia ja 2 eximiaa. Hän sai erinomaiset tulokset sen takia, että oli keskittynyt oppimaan kurssien aikana. Hän sanoo pystyvänsä oppimaan kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Näin hänellä on säästynyt vapaa-aikaa, kun on aikaa vievä harrastus. ”Tunneilla kuuntelemalla ja tehtävät tekemällä pääsee pitkälle”, Petra muistuttaa.

Kevään yhteishaussa Petra on hakenut Aalto-yliopiston informaatioverkostoihin tekniikan koulutusalalle. Hän kertoo sen olevan enemmän humanistista kuin moni muu tekniikan ala. Monitieteiset opinnot mahdollistavat myös Petran tykkäämän psykologian yhdistämisen opintoihin.

Lukiota vasta aloittaville Petralla on muutama neuvo: ”Lähtekää avoimin mielin seuraamaan sitä, mikä teitä kiinnostaa. Se tekee lukioajasta mielenkiintoisemman”, Petra sanoo. Hän neuvoo olemaan avoimin mielin myös muita ihmisiä kohtaan. ”Olkaa omia itsejänne. Oppikaa sanomaan ei. Paitsi herätyskellolle ei kannata sanoa ei”, Petra päättää.

Noa Pohjasmäki opiskeli ylioppilaaksi Viherlaakson lukion kuvataidelinjalla. Hän on ylpeä omien ylioppilaskirjoitusten tuloksista. Lukion jälkeen Noa aikoo panostaa musiikkiuraansa. 

Noa Pohjasmäki valmistui ylioppilaaksi Viherlaakson lukion kuvataidelinjalta. Valmistumishetkellä tunne on ristiriitainen, koska hän on nauttinut lukiosta. Hän kuvailee tunnetta ”wiskarimaiseksi”: ”Tässäkö tää oli.” (Arttu Wiskarin samannimisestä laulusta). Noa sanoo olevansa iloinen ja ylpeä itsestään, kun kirjoituksetkin menivät hyvin.

Noa sai uskonnon ylioppilaskirjoituksista laudaturin. Tavoitteena oli saada todistukseen yksi laudatur ja Noa teki paljon töitä sen eteen. ”Kun aloitin lukion, ällät tuntuivat ihan mahdottomilta. Musta tuntui, että ne on tarkoitettu vain hikeille”, Noa kertoo. Hän kuitenkin huomasi, että tulokset seuraavat töitä. Noa valitsi uskonnon laudatur-kohteekseen, koska kristinusko on hänelle tärkeä.

Alun perin Noan piti hakea Espoon steinerkoulun lukioon. Mutta mieli muuttui, kun paras kaveri esikouluvuosilta lähtien haki Viherlaakson lukioon ja vielä kuvislinjallekin. Yläasteella Noa innostui kuvataiteesta, ja taide ylipäätään on sellaista, mistä hän on nauttinut. Viherlaakson lukiota hän kehuu kaikesta: ”Siellä on parasta kaikki: opettajat, kaverit, yhteisö, miljöö”, Noa listaa. Erityisesti opettajat saavat kehuja häneltä: ”Kaikki Viherlaakson lukion opettajat ovat aivan mahtavia ja todella hyviä. Mulle he ovat esikuvia siitä, mikä on hyvä opettaja”, Noa kehuu.

Parhaiksi lukiomuistoikseen Noa listaa klassisen kolmen koplan: vanhojen tanssit, penkkarit ja AGT (Abi goes Tallinn -risteily).

Vaikka kuvataidelinja onkin nyt lukiossa suoritettu, Noa on enemmän musiikkimies. ”Tein kuvislinjalla kaikki pakolliset kurssit ja kuvataiteen lukiodiplominkin, mutta olen painottanut musiikkiin”, Noa kertoo. Hän aikookin musiikissa aivan huipulle. Noa tekee popräppia artistinimellä NPEE. Vaikka matka Voice of Finlandissa päättyi jo ”ääni ratkaisee”-vaiheessa, se ei ole hänen intoaan sammuttanut. 

Noalla on kotonaan pieni studio, jossa hän tekee musiikkiaan. Noa on osallistunut mm. Emma Schooliin, joka on tarkoitettu espoolaisille ja helsinkiläisille 16–29-vuotiaille musiikkialasta kiinnostuneille nuorille. Vuosittain järjestettävä Emma School antaa mahdollisuuden tutustua musiikkialaan ja päästä tekemään musaa alan ammattilaisten kanssa. Vahvalta musiikilliselta pohjalta on hyvä ponnistaa; Noan koko perhe on musikaalinen. Noa lauloi lukioon saakka Espoon tuomioseurakunnan lapsi- ja nuorisokuorossa, mutta vaihtoi sitten kuoron rappiin. 

Noa haki kevään yhteishaussa opiskelemaan liiketalouden tradenomiksi. Vaikka tähtäimessä onkin muusikonura, koulutuksen hankkiminen on tärkeää. ”Isä on itse tradenomi ja sanoi, että sillä koulutuksella voi työllistyä mille tahansa alalle,” Noa sanoo. Liiketalouden osaaminen on tarpeellista myös musiikissa, koska se vaatii paljon markkinointia ja omaa yritystoimintaa. 

Lukiossa Noa oppi ihmisenä kolme asiaa ja neuvoo lukiota vasta aloittavia oppimaan samat: ”Tee töitä. Ole oma itsesi. Maailma on kehtaajille.” Noa painottaa erityisesti kehtaamista. Sitä hän tarvitsee erityisesti musiikissa. ”Jos haluan olla muusikko, pitää kehdata nousta lavalle. Ei pääse mihinkään, jos ei kehtaa”, Noa pohtii. Kun häntä nyt katsoo, on vähän vaikea uskoa, että hän on ollut hyvin ujo ja introvertti. Noa teki omaa juttuansa, vaikka saikin siitä ”kuraa niskaan”. Tottakai silloin Noa pohti, kannattaako omaa juttua tehdä vai ei, kun siitä saa ”kuraa”. Noa valitsi oman linjansa.

Lakkiaisissa Noa tulee saamaan lukiolta Pro Musica -mitalin ja kunniakirjan. Ne myönnetään anomuksesta tunnustuksena musiikillista lahjakkuutta ja harrastuneisuutta osoittaneelle lukio-opintonsa päättävälle opiskelijalle, joka on aktiivisesti osallistunut lukion musiikkitoimintaan.

Kuuntele Noan musiikkia Spotifyissä tästä linkistä: NPEE

Leo Gumpinger valmistui ylioppilaaksi Etelä-Tapiolan lukiosta. Hänen lempimuistojaan lukiosta ovat ulkomaan opintomatkat. Leo kehuu lukion kansainvälisyyttä yleisestikin. Hän suosittelee muillekin kielidiplomin suorittamista. 

Leo Gumpinger opiskeli ylioppilaaksi Etelä-Tapiolan lukiossa. Valmistuminen tuo hänelle ison muutoksen tunteen: ”Yhtäkkiä on paljon enemmän vapautta. Elämäntilanne on muuttunut, mutta ihmisenä en taas ole muuttunut niin paljon”, Leo kertoo. Hänen mielestään tunne on ristiriitainen: tulevaisuus tuntuu olevan lähellä edessä, mutta en tiedä miltä se tulee näyttämään. ”Se tuo tietynlaista uteliaisuutta ja samalla myös pientä epäselkeyttä - ei huonolla tavalla vaan jännittävällä”, Leo kuvailee.  

”Siisteimpinä” kokemuksina lukioajasta Leo nostaa esiin opintomatkat saksan ryhmän kanssa Itävaltaan sekä fysiikan pienen ryhmän kanssa Geneveen Cernin tutkimuslaitokseen ja hiukkaskiihdyttimeen. ”Geneven matkalla sai syventyä niihin aiheisiin, joiden pintaa vain raapaistiin lukiossa ja nähdä, miten niitä käytännössä sovelletaan”. Hän piti valtavasti myös siitä, että sai kokea matkat kavereiden kanssa ja nauttia ulkomailla opiskelusta.  

Leo kertoo olleensa aktiivinen lukion toiminnassa opiskeluaikana, vaikka ei virallisesti ollut vaikkapa tutor. Hän auttoi mielellään, jos lukiossa oli esimerkiksi jotakin tapahtumia. ”Pidin lukiomme ilmapiiristä ja halusin vaikuttaa siihen positiivisesti. Halusin näyttää esimerkkiä muille: kun kaikki tekee parhaansa niin päästään koko lukiona ja yhteisönä paljon, paljon pidemmälle”, Leo kuvaa.  

Lukio pakotti luomaan rutiineja ja opetti Leolle rutiinien merkityksen, kun työmäärä oli iso ja myös vapaa-ajalla riitti puuhaa. Lukio opetti Leolle, että tietyt asiat pitää automatisoida arjessa. Silloin asiat hoituvat - rutiinilla.  

Jos Leo saisi kääntää aikaa taaksepäin lukion alkuun, hän kiinnittäisi erityistä huomiota asioiden aikatauluttamiseen ja ajanhallintaan. Hän toteaa, että kalenterin käytön tärkeyttä painotettiin lukion alusta asti paljon. “Tajusin vasta abivuoden käänteessä, kuinka elintärkeä ystävä kalenteri on. Jos kalenteria olisi osannut käyttää heti lukion alusta asti, olisin säästynyt turhalta stressiltä ja vaivalta. Koulunkäynnin suhteen olisi ollut ylipäätään kevyempi fiilis.” Leo muistuttaa, että vaikka kalenterin käyttö tuntuu turhalta sen ollessa tyhjä, on sen käyttäminen hyvä tapa.  

Lukioon tulleessaan Leolla oli nykyistä kapeampi käsitys siitä, miltä oma elämä ja ura tulevat näyttämään tulevaisuudessa. Lukion työmäärä ja aiheisiin syventyminen opettivat hänelle ihmisenä sen, että kun jonkun asian parissa tekee paljon töitä, on asiasta oltava intohimoinen. Jos opiskeluaihetta tai työtä kohtaan ei ole intohimoa, kuluttaa se ihmistä huomattavasti enemmän. Tästä Leo oppi, että minne ikinä hän tähtääkään tulevaisuudessa, on paikka valittava sisäisen motivaation ja kiinnostukseen kautta - silloin työ ja opiskelu voi tuntua hauskanpidolta.  

Etelä-Tapiolan lukion opettajat osasivat Leon mielestä tehdä aiheista mielenkiintoisia. Hänen lempiaineitaan olivat äidinkieli ja fysiikka. ”Äidinkieli kiinnosti minua sen takia, että lukiossa ymmärsin, kuinka suuri merkitys omalla ilmaisutaidolla on - omien ajatusten ilmaisulla niin kirjallisesti kuin suullisesti. Pienillä vivahteilla kielenkäytössä voi olla suuri eroja”, Leo kuvaa. Tämä teki äidinkielestä kiinnostavaa. Hän koki, että hyvä itseilmaisutaito on erittäin hyödyllistä ja erittäin vahva työkalu myöhemmässä elämässä. Fysiikasta Leo tykkäsi puolestaan sen takia, että hän on aina ollut kiinnostunut tekniikasta. Fysiikassa pääsi paljon tekniikan pariin ja käytännössä soveltamaan matematiikkaa. ”Se oli todella kiinnostavaa ja palkitsevaa”, Leo summaa. 

Leon mielestä parasta Etelä-Tapiolan lukiossa oli kansainvälisyys. ”Etiksessä tutustui paljon muihin ihmisiin, jotka olivat eri kulttuuritaustoista, mikä avarsi omaa ajatusmaailmaa ja teki koulunkäynnistä todella kiinnostavaa”, Leo kuvaa. ”Koulussa oli paljon muita ihmisiä, jotka olivat eri puolelta maailmaa, mutta jakoivat samaistuttavia kokemuksia esim. monikielisyydestä ja kaksoiskansalaisena olemisesta. Olen varma, että Etiksessä luoduista yhteyksistä tulee olemaan erittäin paljon riemua ja hyötyä tulevaisuudessakin”, Leo toteaa tyytyväisenä. 

Leon toinen äidinkieli on saksa. Hän suoritti lukioaikana kummatkin kaksi Sprachdiplomia, jotka ovat Saksan valtion virallisia saksan kielen tutkintoja. Diplomi mittaa neljää eri osa-aluetta: luetun ymmärtämistä, kuullun ymmärtämistä, kirjoittamista ja suullista kielitaitoa. ”Olen aina puhunut ja opiskellut saksaa, joten oli luonnollista myös hommata todistus siitä, että oikeasti osaan saksaa”, Leo kertoo. Leo myöntää, että diplomin suorittaminen itse koetilanteessa oli tosi helppoa saksan äidinkielen taitojen takia. Saksan opettaja kuitenkin vaati töitä diplomin eteen. “Olin ajatellut, että pääsen pitkälle vaan kielitaidollani, mutta Diplomin suorittaminen vaati töitä ja valmistelua”, Leo myöntää.  

Leo suosittelee ehdottomasti kielidiplomin suorittamista. Sprachdiplom on todella arvokas tulevaisuudessa. Se mahdollistaa paremmin esimerkiksi opiskelunvaihdon tekemisen tai työskentelemisen saksankielisessä maassa. Leo muistuttaa, että monesti työnantajilla voi olla huoli siitä, onko kielitaito riittävä. Kielidiplomilla sen pystyy osoittamaan. ”Nykymaailmassa tekoäly ja teknologia mahdollistavat sen, että kieliä pystytään kääntämään reaaliajassa. Se ei kuitenkaan vähennä kielitaidon merkitystä. Ihmiset tulevat aina kaipaamaan aitoja kasvotusten luotuja kontakteja, sillä ne kuvastavat luottamusta. Hyvällä kielitaidolla voi aina luoda tärkeitä luottamussuhteita tulevaisuudessa. Kielitaito pienentää maailmaa minulle huomattavasti ja avaa ovet Keski-Eurooppaan”, Leo toteaa. 

Etelä-Tapiolan lukion virka-apulaisrehtorin Elina Ojan mukaan Leo on lahjakas muusikko. Leo onkin soittanut monessa lukionsa tilaisuudessa. Hän on tehnyt biisin lakkiaisjuhlaan, mutta se paljastetaan vasta lakkiaispäivänä. ”Kun tein biisiä, mietin miltä tuntuu siirtyä lukiosta eteenpäin. Voin spoilata biisiä sen verran, että alussa Suvivirsi-tyylinen intro yhdistettynä rock-tyyliin. Lakkaisbiisi on hauska biisi, jossa varmasti päästään pitämään hauskaa kavereiden kanssa”, Leo kuvaa.  

Vapaa-ajalla Leo tuottaa nykyään usein housemusiikkia. ”R&B sekä jazzahtavat rap-biitit ovat sellaisia, joita tykkään tehdä yksin tai kavereiden kanssa”, Leo kertoo. Bändin kanssa Leo tekee pop-rocktyylistä musiikkia. Hänellä on pitkä kokemus musiikista aina vauvamuskarista alkaen. 

Valmistuvan ylioppilaan on aika miettiä tulevaisuuden suunnitelmia. Ilmailu on aina ollut ollut lähellä Leon sydäntä. ”Olen hakenut LentoRukkiin eli Lentoreserviupseerikouluun. Viime vuosina on konkretisoitunut se, että haluaisin sotilaslentäjäksi. Unelmani on päästä lentämään hävittäjiä”, Leo kertoo suunnitelmistaan. Jos Leosta ei tule lentäjää, niin ehkä ”joku dippainsinööri”. Hän haki kevään yhteishaussa Aalto-yliopistoon opiskelemaan tuotantotaloutta. Leoa kiinnostaa myös opiskella jotakin tekniikkaa, esimerkiksi konetekniikkaa tai jotain aerodynamiikkaa. ”Kaikki mikä liikkuu nopeasti ja vikkelästi on aina ollut lähellä sydäntä. Sellaisten asioiden parissa olisi ihana myös tehdä töitä”, Leo lisää.  

Lopuksi on aika antaa vähän neuvoja tuleville lukiolaisille. Kun on vaikea kiteyttää yhteen neuvoon, Leo antaa presidentti Alexander Stubbin tapaan 3 pointtia:  
1. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat kiinnostavia ja fiksuja. ”Olen huomannut sen, että olen summa niistä ihmisistä, joiden kanssa vietän eniten aikaa.” Leon mukaan lukiossa kannattaa rohkeasti tutustua erilaisiin ihmisiin, koska erilaiset ihmiset tuovat sellaisia näkökulmia, jotka eivät välttämättä tulisi itselle mieleen.  
2. Intohimo on todella tärkeä. ”Kun menet lukioon, älä tyydy mihinkään varavaihtoehtoon, joka on tulevaisuuden uramahdollisuuksien ja rahan kannalta helpoin. Sellainen ura elämä ei välttämättä ole niin nautinnollinen”, Leo sanoo. ”Mene ihan täysillä kohti sitä kohti, mikä kiinnostaa, vaikka se olisikin vähän erilainen urapolku tai erilainen ala, kuin muilla”, Leo neuvoo. 
3. Pidä aina terveys ykkösenä. ”Lukiossa työmäärä saattaa kasvaa erittäin suureksi, ja stressiä ja taakkaa tulee kerääntymään. Se ei saa kuitenkaan käydä niin suureksi, että fyysinen tai henkinen terveys kärsisi”, Leo sanoo. Hän neuvoo panostamaan aina fyysiseen terveyteen: ”Niin kauan, kun se on kunnossa, on keskittyminen ja opiskelu paljon helpompaa. Muista urheilla säännöllisesti ja tehdä asioita, jotka tuottavat hyvää mieltä itsellesi”, Leo opastaa.  

Kuuntele Leon musiikki Spotifyissä (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)tai Instagramissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Aku-Kalle Juhola valmistui ylioppilaaksi Espoon yhteislyseosta. ”Olo on todella helpottunut. Tuntuu, että harteilta olisi tippunut raskas taakka pois. Olen ylpeä itsestäni, koska olen tehnyt paljon työtä tämän eteen”, Aku-Kalle sanoo.

Aku-Kallen paras muisto lukioajoista on ehdottomasti penkkarit. ”Se oli kokemuksena sellainen, jonka kokee vain kerran elämässä”, hän muistuttaa. Harvoja asioita lukioaikana tekisi toisin, mutta jos Aku-Kalle voisi kääntää kelloa taaksepäin, hän liittyisi varmaankin opiskelijakunnan hallitukseen. Hän harkitsi asiaa ensimmäisenä opiskeluvuonna, mutta asia jäi ajatuksen asteelle.

Aku-Kallen mielestä parasta Espoon yhteislyseossa oli ehdottomasti yhteisöllisyys ja rento ilmapiiri: ”Ne motivoivat tekemään töitä kovaa ilman pelkoa epäonnistumisesta. Erityisesti rento ilmapiiri jäi mieleen, en usko, että missään muussa koulussa se olisi samaa tasoa kuin EYL:ssä”, hän hehkuttaa.

Aku-Kallen lempiaine lukiossa oli yhteiskuntaoppi. Hänen mielestään yhteiskuntaopin tunneilla keskusteltiin merkittävistä maailmaan vaikuttavista asioista. Keskustelujen avulla oppi ymmärtämään ympäröivää maailmaa paremmin. 

Aku-Kalle pääsi Oikeusguru-kilpailun finaaliin ensimmäisenä Espoon yhteislyseosta. Oikeusguru on lakitiedon kilpailu lukiolaisille. Kisaa järjestävät vuosittain yhteistyössä Juristiliitto Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry. ”Lakitiedon kurssin kurssikokeessa oli yksi vanha Oikeusguru-tehtävä, joka oli mennyt minulla hyvin. Opettajani suositteli minua osallistumaan kisaan”, Aku-Kalle kertoo. 

Alkukilpailu käytiin lukioissa marraskuussa ja Suomen finaali oli joulukuussa. Ennen finaalipäivää Aku-Kalle kertoi jännittäneensä paljon, koska ei oikein tiennyt mitä odottaa. Finaalipäivä tuntuikin kuitenkin Aku-Kallesta mukavalta. Päivä alkoi kirjallisella kokeella, jossa käsiteltiin asunto-osakeyhtiöoikeutta. Finaaliin kuului myös suullinen koe, piti perustella, joko puolesta tai vastaan annettua väitettä. ”Finaalista jäi positiivinen fiilis, koska sain tutustua muihin finalisteihin, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä”, Aku-Kalle sanoo. ”Suosittelen tällaisiin kisoihin osallistumista kaikille, joita aihe kiinnostaa edes vähän. Kisat ovat hyvä tapa treenata ylioppilaskirjoituksiin ja haastaa samalla itseä”, hän lisää.

Aku-Kallea kiinnostaa lakitieto paljon, koska hänen mielestään sen avulla voi käytännön tasolla pohtia mikä on oikein ja mikä väärin. ”Yritän päästä Helsinkiin opiskelemaan oikeustieteitä, jonka jälkeen pyrin työllistymään asianajajana. Olen myös harkinnut politiikkaan lähtemistä joskus tulevaisuudessa.” Hän haki kevään yhteishaussa Helsingin ja Turun yliopistojen oikeustieteellisiin. Eniten hän toivoo pääsevänsä Helsingin yliopistoon.

Lukiossa kasvetaan nuoresta aikuiseksi ja silloin jää mieleen muutakin kuin tunnilla opittua. Lukiossa oppii myös tärkeitä asioita ihmisenä: ”Ymmärsin, että on tärkeää samanaikaisesti kohdella kaikkia hyvin, muttei kuitenkaan antaa kellekään mahdollisuutta kävellä ylitsesi”, Aku-Kalle sanoo. 

Lukion vasta aloittavia Aku-Kalle neuvoo: ”Nauti jokaisesta hetkestä lukiossa, koska jälkeenpäin pieniäkin asioita muistelee lämmöllä.”