Tapausesimerkkejä Espoossa tehdystä luontotyöstä

Espoon kaupungin luonnonhoito- ja ympäristönsuojelun yksiköt osallistuivat vuonna 2016 Miljoona linnunpönttöä- projektiin. Tavoitteena oli saada lisättyä linnunpönttöjen määrää Suomessa. Nyt pönttöjä löytyykin noin 250 kappaletta eri puolilta Espoota.

Pönttöjen hoitamisessa Espoon kaupunkia auttaa Aki Pelkonen, joka työskentelee Ainankallion Mansikkatilalla. Pelkonen tarkistaa pesinnän onnistumiset, puhdistaa pöntöt vuosittain ja uusii ne tarvittaessa. Hän myös raportoi kaupungille pesinnän tuloksista. Pelkonen huoltaa linnunpönttöjä sekä Espoon että muutaman muun kaupungin kanssa.

Pelkosen huoltamat linnunpöntöt ovat salmiakkikuvioisia ja ne soveltuvat lähinnä pikkulinnuille, mm. tiaisille ja kirjosiepolle. Pöntöistä on tosin löytynyt myös esimerkiksi hiiriä, oravia, lumikko, otsalamppu ja langanpätkiä. Pelkonen on mielissään espoolaisten kiinnostuksesta lintuja ja linnunpönttöjä kohtaan:

”Espoolaiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita linnunpöntöistä ja jääneet keskustelemaan ja arvuuttelemaan, montakohan linnunpoikasta on vuosien saatossa syntynyt näissä pöntöissä. Osa näistä pöntöistä on jo uusittu. Pesintäprosentti on ollut noin 75–80 joka vuosi.”

Pelkonen innostuu pohtimaan, kuinka linnunpöntöt ovat auttaneet lintujen lisääntymisessä.

”Ajatellaan, että pesintä on onnistunut ja poikasia on syntynyt ja kehittynyt lentokykyiseksi keskimäärin viisi kappaletta pesittyä salmiakkipönttöä kohden. Tämä tarkoittaisi yhdeksän vuoden aikana noin 8400–9000 pienlintua. Eihän siinä voi kuin kumartaa espoolaisille,” Pelkonen summaa.

Espoossa järjestettiin kesällä 2023 joukkoistettu vieraslajien torjunta- ja kartoitustempaus Crowdsorsa-mobiilipelin avulla. Peliin osallistujille maksettiin rahallinen palkkio vieraslajiesiintymien kartoittamisesta ja torjunnasta. Hanke toteutettiin yhteistyössä palveluntarjoajan kanssa.​

Kohdelajeina olivat komealupiini ja jättipalsami, ja pelialueena Espoon kaupungin omistamat maa-alueet. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin ja torjuttiin lupiinia niittykohteilta. Toisessa vaiheessa lupiinin kartoitusta laajennettiin koko Espoon alueelle, sekä torjuttiin jo entuudestaan tiedossa olevia jättipalsamiesiintymiä.​

Vieraslajien kartoitukseen osallistui yhteensä noin 200 henkilöä ja torjuntaan noin 400. Torjuttuja neliöitä oli 10 000m2, jotka jakaantuivat 262 esiintymään. Palkkioita maksettiin noin 0,70€ / torjuttu m2. Mukaan valituista jättipalsamiesiintymistä 97% saatiin torjuttua. Uusia lupiiniesiintymiä saatiin kartalle 134 kpl.​

Menetelmän avulla saatiin osallistettua kaikenikäisiä asukkaita ja samalla lisättyä ihmisten tietoisuutta vieraslajeista ja niiden haitoista.  Sovellus osoittautui hyväksi lisäkeinoksi vieraslajien torjunnassa ja sitä on tarkoitus jatkaa tulevina vuosina resurssien sallimissa rajoissa.

Espoossa on paljon valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita luontokohteita, muun muassa arvokkaita virtavesiä, kallioalueita ja linnustollisesti arvokkaita alueita. Vuonna 2021 valmistuneessa Luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelmassa Espoon ympäristönsuojelu selvitti ja määritteli alueita, joiden suojelu tai hoitaminen auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta Espoossa. Luontoarvoiltaan kaikkein merkittävimmille kohteille toimenpideohjelmassa ehdotetaan perustettavaksi tulevien vuosien aikana yhteensä 26 uutta luonnonsuojelualuetta.​

Kaupunginhallitus päätti kolmen ensimmäisen luonnonsuojelualueen perustamisesta alkuvuodesta 2023, jolloin arvokkaat luontokohteet Liselott, Niipperinpellon rinnelehto ja Soidensuo liittyivät Espoon yli sadan luonnonsuojelualueen joukkoon. Luonnonsuojelualueiden perustamisen avulla turvaamme pysyvästi arvokkaat luontokohteet, monimuotoisuuden ja lajien elinympäristöt myös tuleville sukupolville. Suojelualueita perustamalla Espoo myös edistää Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaa ja Espoo-tarinaa eli kaupungin strategiaa.​

Asuinalueiden välissä sijaitseva Liselott (2,4 hehtaaria) on arvokas metsäalue, jolla kasvaa haapoja ja kuusia. Liselotissa on paljon monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta, ja alueelta on löydetty liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lähellä Liselotia sijaitsevassa Niipperinpellon rinnelehdossa (1,4 hehtaaria) kasvaa haapoja, raitoja, kuusia, koivuja, tuomia, tammia sekä kookkaita metsälehmuksia. Lehtoa halkoo luonnontilainen noro, ja kulkija kohtaa täällä myös saniaisia ja kieloja. Liito-orava viihtyy Niipperinpellon rinnelehdon siimeksessä.​

Soidensuo (5,9 hehtaaria) puolestaan sijaitsee Espoon ja Kirkkonummen rajalla, Siikajärven ja Kolmperän tienoilla. Tällä valta- ja maakunnallisesti arvokkaalla keidassuolla on erittäin uhanalaista ruohokorpea. Suon keskellä virtaa luonnontilainen puro, ja kasveista täällä viihtyvät esimerkiksi suomuurain ja suopursu. Metsien ympäröimä Soidensuo on yksi harvoista Espoon kaupungin mailla sijaitsevista soista.

Dynaaminen kasvillisuus on monilajinen ja kerroksellinen suunniteltu kasviyhdyskunta, jossa kasvillisuuden annetaan muuttua ohjatusti. Se koostuu erilaisista kasvillisuustyypeistä, puuvartisista ja ruohovartisista kasveista, jotka kasvavat sekaistutuksena samalla alueella. Monista kasviyhdyskunnista muodostuva alue, jossa kukin laji täyttää oman ekologisen lokeronsa. Dynaamisilla istutuksilla luodaan monimuotoisempaa kaupunkiympäristöä.  ​

Saunalahden Itäviittaan on rakennettu Dynaaminen istutusryhmä vuonna 2021. Kyseessä on asuntokadun kapea istutusalue asuinkiinteistöjen ja kadun välissä. Asuinalue, johon istutusryhmä on rakennettu, on tiivis ja siellä on vain vähän yleisiä viheralueita. Tavoitteena on luoda monimuotoinen ja pölyttäjille sopiva kasvillisuus pienelle alueelle. Alueen suunnitelma tehtiin yhteistyössä konsultin kanssa ja rakennuttajana toimi Kaupunkitekniikan keskus. Lopputuloksena saatiin asuinalueelle värikäs ja monilajinen viheralue. ​

Dynaamisia istutusalueita suunnitellaan ja rakennetaan koko ajan lisää. Uusilla asuinalueilla kuten Vermonniityssä Monikonpuron varressa on toteutettu dynaamisia istutusalueita. ​

​

Niityt ja perinneympäristöt ovat osa Espoon luontoa ja kertovat sen pitkästä maataloushistoriasta. Lukuisat lajit ovat sopeutuneet näihin maatalouden luomiin ympäristöihin. Perinteisen laidunnuksen loputtua vanhat maatalousympäristöt ovat kuitenkin Espoossakin katoamassa, ja niille ominaisella lajistolla on yhä vähemmän sopivia elinympäristöjä. Suomen uhanalaisista lajeista merkittävän suuri osa, noin 23 prosenttia, elää perinneympäristöissä, kuten niityillä ja kedoilla.​

Espoon pienialaisten perinnemaisemien hoidosta vastaavat kesäkaudella ympäristönhoitajat. Hoidettavia perinnebiotooppeja on yli kymmenen eri puolilla Espoota. Tällaisia ovat esimerkiksi Mössenkärrin niitty, Rönnängen, Kauklahden kallioalusketo ja Glimsin talomuseon niityt. Kaupunkitekniikan keskuksen työntekijät niittävät koneellisesti monien muiden avointen alueiden kasvillisuutta. Perinnebiotoopit ovat kuitenkin vaikeasti saavutettavissa ja pinta-alaltaan pieniä, joten niiden hoito tehdään ympäristönhoitajien toimesta.​

Perinnebiotooppien kasvillisuus niitetään yleensä loppukesästä, kun kukkivat kasvit ovat ehtineet pölyttää ja lintujen pesintä on loppusuoralla. Haitallisten vieraslajien poisto on myös niittyjen ja ketojen alkuperäiselle lajistolle tärkeää. Vuosittaisen niiton ansiosta perinneympäristöt säilyvät avoimina ja niittyjen ja ketojen lajistolle soveltuvina elinympäristöinä. Perinneympäristöistä on Espoossa löytynyt useita huomionarvoisia lajeja, kuten keltamataraa, ketoneilikkaa, hakarasaraa ja kartioakankaalia.

Espoon Pitkäjärvi ja Lippajärvi ovat reheviä järviä ja suosittuja virkistyskohteita Laaksolahden ja Viherlaakson kupeessa. Näiden järvien kunnostamiseksi ympäristönsuojelun palvelualue on yhdessä paikallisten kaupunginosa- ja ympäristöyhdistysten kanssa toteuttanut useiden vuosikymmenten ajan pitkäjänteistä kunnostustyötä.​

Pitkä- ja Lippajärven kunnostustoimilla rehevöityneitä järviä pyritään saattamaan ekologisesti parempaan tilaan. Vuosikymmenien aikana järvillä on tehty muun muassa hapetusta sekä hoitokalastusta. Särkikalojen pyynnin tarkoituksena on viedä järven kalakantaa luonnonmukaisempaan suuntaan ja vähentää järven sisäistä ravinnekuormaa, joka on osin runsaan särkikalakannan aiheuttamaa. Lippajärvellä hoitokalastuksella on jo saatu aikaan hyviä tuloksia: vuosien työn ansiosta Lippajärven veden laatu on saatu nostettua välttävästä tyydyttävään ja järven kalakanta on terveempi. Pitkäjärvellä hoitokalastuksia tehdään vielä tulevina vuosina.​

Pitkäjärven laajalle, 69 neliökilometrin suuruiselle valuma-alueelle mahtuu niin maa- ja metsätaloutta, luonnonsuojelualueita, asutusta, teollisuutta kuin ajoneuvoliikenteen valtaväyliäkin. Ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelman myöntämällä avustuksella selvitetään paraikaa ratkaisuja Pitkäjärven valuma-alueen ravinnekuorman vähentämiseksi. Sekä Espooseen että Vantaalle toteutetaan lisäksi yksi luonnonmukainen vesien hallintarakenne. Ratkaisuiden toivotaan tuovan ratkaisuja Pitkäjärven valuma-alueen tulvaongelmiin ja vähentävän järven ravinnekuormaa.​

Sade ja lumien sulaminen tuovat rakennettuun ympäristöön vettä, joka haihtuu, imeytyy tai virtaa ojien, putkistojen ja viemäreiden kautta vesistöihin. Rakennusten katoille, asvaltille tai muulle vettä läpäisemättömälle pinnalle satavaa vettä kutsutaan hulevedeksi. Jos hulevesien hallintaa ei suunnitella huolellisesti ja vesiä johdeta viemäreihin asianmukaisesti, voi syntyä tulva. Kiinteistöllä muodostuvien hulevesien hallinta on kiinteistönomistajan vastuulla.​

Hulevedet voivat sisältää roskia ja monia haitallisia aineita, jotka pilaavat ympäristöä. Siten huleveden määrän vähentäminen ja viivyttäminen kiinteistöllä turvaa myös luonnon monimuotoisuutta. Tehokkain ja ympäristöystävällisin tapa kerätä ja viivyttää kiinteistöllä syntyvää hulevettä on rakentaa pihalle esimerkiksi painanne tai kosteikko, johon sadevedet johdetaan ja josta ne imeytyvät maaperään. Hulevesikosteikkoon istutettava kasvillisuus pidättää kosteutta ja tarjoaa elinympäristön monipuoliselle eliölajistolle. Hulevesien hallinnan näkökulmasta on tärkeää myös pitää läpäisemättömien pintojen, kuten asvaltin ja kivetyksen määrä mahdollisimman vähäisenä, jotta pihalle satava ja sulava vesi imeytyy maaperään.​

Espoon ympäristönsuojelu tuotti ja julkaisi vuonna 2023 oppaan, johon on kerätty tietoa kiinteistöjen hulevesien hallinnasta. Opas painettiin ja jaettiin yhteensä yli 9 000 kotitalouteen Pitkäjärven valuma-alueella eli esimerkiksi Laaksolahdessa, Viherlaaksossa ja Niipperissä. Opas tuotettiin osana Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostushanketta, johon on saatu rahoitusta Ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Oppaan vinkeistä on kuitenkin hyötyä kiinteistöille niiden sijainnista riippumatta.​

Hulevesien käsittely kiinteistöllä -opas on saatavilla sähköisessä muodossa Hulevesi-sivulla.​

​

Keilaniemen alue avautuu parhaillaan jalankulkijoille ja julkiselle liikenteelle vauhdilla. Vuonna 2017 avattu Keilaniemen metroasema ja sen läheisyyteen hiljattain auennut pikaraitiotielinjan 15 päätepysäkki muodostavat joukkoliikenteen solmukohdan. Liike- ja toimistorakentamisen ohella Keilaniemen alue tiivistyy tulevina vuosina asuinrakentamisen myötä. Myös hiljalleen kehittyvä rantaraitti pysäkkien läheisyydessä tarjoaa tulevaisuudessa liikkumiseen houkuttelevaa korkeatasoista maisemarakentamista. ​

Tiivistyvä korkea korttelirakentaminen ja lisääntyvä kulutus alueella vaativat jo asemakaavatasolla keinoja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tästä yksittäisinä esimerkkinä toimii Kehä I:sen tunnelin päälle vuonna 2019 valmistunut Keilaniemenpuisto.​

Keilaniemenpuisto liittää Kehä I:n tien ylitse Tapiolan ja Keilaniemen alueet toisiinsa. Se liittyy rakenteilla olevaan metroaseman ja asuinkerrostalojen korttelialueeseen Keilaniementien varrella. Kansipuisto toimii paitsi alueita kokoavana virkistysyhteytenä, myös tärkeänä uuselinympäristönä voimakkaasti rakentuvan kaupunkiympäristön keskellä. 

Luonnon monimuotoisuuden lisääminen otettiin lähtökohdaksi alueen suunnittelussa jo asemakaavavaiheessa. Kaavassa huomioitiin kannen päälle rakennettavan puiston erityisvaatimukset, muun muassa rakenteiden soveltuvuus istutuksille, erityisesti puille, sekä luonteva liittyminen oleviin puistoalueisiin Tapiolan puolella. Kaavassa ohjattiin istuttamaan kansirakenteiseen puistoon ja meluvalleille runsaasti vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Puistoon istutettiin kaikkiaan yli 150 puuta. Lisäksi puiston reunamia täydennettiin sadoilla istutettavilla metsitystaimilla. 

Toteutuneessa puistossa on yli 30 puu- ja pensaslajia. Tämän lisäksi puistoon toteutettiin laajoja yhtenäisiä monilajisia niitty- ja ketoalueita. Monilajista ja -kerroksista puu-, pensas- ja niittykasvillisuutta sisältävä puisto on hyvä esimerkki kansirakenteesta, joka on ratkaistu kasvillisuuden tilavaatimukset edellä. ​

​

Villa Elfvikin luontotalo tarjosi syys-marraskuussa 2023 Espoon yläkoululuokille Luontokatoa torjumaan -oppitunteja, joilla nuoret syventyivät luonnon monimuotoisuuteen ja luontokadon torjuntaan.

Aihetta käsiteltiin sekä paikallisesta että nuorten omasta näkökulmasta: Millaista luontoa Espoossa on? Miten kaupunki huomioi luonnon monimuotoisuuden? Miten nuori voi itse torjua luontokatoa?

Monipuolisesti teoriaa ja toiminnallisia tehtäviä sisältävä oppitunti innosti nuoria huomioimaan luonnon monimuotoisuutta ja sai heidät ymmärtämään, että luontokadon torjuntaan tarvitaan kaikkia.

Nuoret saivat tietoa vieraslajeista ja vastuullisesta retkeilystä. He oppivat, miten voivat järjestää vieraslajitalkoot kotikulmillaan. Heille kerrottiin myös Luontoviisas Espoo –työstä.

Kouluvierailut suunnitteli ympäristökasvatusharjoittelijana luontotalossa työskennellyt Essi Väänänen asiantuntijoiden ohjauksessa. Oulun yliopistossa biologian- ja maantieteenopettajaksi opiskeleva Essi myös toteutti oppitunnit vierailuina Espoon kouluilla.

Luontokatoa torjumaan -oppitunneille osallistui yhteensä 269 oppilasta ja opettajaa. Oppituntien materiaalit ovat jatkossa Espoon opettajien vapaasti käytettävissä.

Oppitunnit olivat osa luontotalon tarjoamia kestävää elämäntapaa tukevia oppitunteja. Materiaalien valmistamisessa hyödynnettiin luontotalossa aiemmin tehtyä Lumoudu kaupunkiluonnosta -näyttelyä.