Pohjois-Tapiolan vanhan koulun purku toimi alustana uudelleenkäytön kokeiluille

Sepontien punatiilinen Pohjois-Tapiolan vanha koulu purettiin viime vuonna. Purun yhteydessä harjoittelimme kestävämpiä toimintatapoja. Kiintokalusteiden myyminen ja tiilien ehjänä irrottaminen ja puhdistus onnistuivat hyvin ja viitoittavat tietä eteenpäin.

Rakentaminen ja purkaminen muodostavat yli 30 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Samaan aikaan maailmalla puhututtaa resurssivaje ja omavaraisuuden korostaminen. Purettavien rakennusten materiaalit kierrätetään jo varsin tehokkaasti, mutta ehjänä purkaminen ja rakennustuotteiden uudelleenkäyttö korjaus- ja uudiskohteissa on Suomessa vielä alkutaipaleella. Uudelleenkäytön lisääminen ei vaadi niinkään suuria investointeja, vaan uuden oppimista ja muutoksia nykyisiin suunnitteluprosesseihin. Pilottien avulla voidaan kokeilla uusia toimintatapoja matalalla kynnyksellä ja kerätä opit kiertotalouden mukaisen toiminnan vakiinnuttamiseen ja laajentamiseen.

Espoo halusi pilotoida uudelleenkäyttöä sopivassa purkukohteessa keväällä 2025. Vuonna 1964 valmistunut Pohjois-Tapiolan vanha koulu oli määrätty kasvaneen tilantarpeen ja korkeiden korjauskustannusten vuoksi purettavaksi, ja valikoitui kohteeksi pilottiin.

Kokeilussa yhteistyökumppaneina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulu, rakennustuotteiden uudelleenkäyttöön erikoistunut Spolia Design Oy, uudelleenkäytön edistäjä kierrätysoperaattori Risain Oy sekä purku-urakoitsija Purkupiha Oy.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa omassa purkukohteessamme julkisivutiilien ehjänä irrotusta ja puhdistusta sekä kiintokalusteiden myymistä ulkopuolisille jatkokäyttöön. Kokemukset molemmista ovat hyviä.

Työ alkoi uudelleenkäytön inventoinnilla. Kaupungin kesätyöntekijät selvittivät julkisivun tiilien määrän. Tiilistä toimitettiin ensin erä tutkimuksiin, jossa tiilet todettiin hyvälaatuisiksi jatkokäyttöön. Tämän jälkeen Spolia Design Oy:n ammattilaiset puhdistivat sovitun määrän Purkupihan ehjänä purkamia tiiliä paikan päällä. Nyt ne ovat siististi pakattuna varastossa odottamassa sopivaa kaupungin korjaus- tai rakennushanketta.

Irtokalusteiden uudelleenkäyttöön kaupungilla on jo vakiintunut käytäntö, ja kalusteita korjataan ja kierrätetään yksiköstä toiseen toista tuhatta kappaletta vuodessa. Kiintokalusteiden kohdalla tilanne on ainakin vielä toinen, eikä kalusteita ole ennen myyty kaupungin ulkopuolelle kuin satunnaisesti.

Pohjois-Tapiolan vanhalla koululla kierrätysoperaattori Risain teki ensin inventaarion kiinteistön kalusteista yhdessä Metropolian opiskelijoiden kanssa. Käyttökelpoisia rakennustuotteita myytiin julkaisemalla ilmoitukset julkisen sektorin Kiertonet-verkkohuutokaupassa. Tuotteet menivät hyvin kaupaksi ja ostajat kävivät itse noutamassa ne koululta sovittuina noutopäivinä. Käytettyjä tavaroita myytiin niin toimistoihin, koteihin kuin mökeille.

Pohjois-Tapiolan pilotin kokemuksista voit lukea lisää kesätyöntekijämme blogikirjoituksesta.

Yksi pilotin tavoitteista oli kerätä tietoa uudelleenkäytön hyödyistä. Pilotti toteutettiin nopeassa aikataulussa ennen purkutyön aloitusta, ja siihen nähden saavutetut tulokset ovat hyvät. Selvästikin koulun irtaimisto ja rakennusosat kiinnostivat ostajia.

”Hankitaan kokemusta ja opitaan jatkoa varten”, tiivisti rakennepäällikkö Vesa Pyy Espoon kaupungin Tilapalveluista jo yhteisessä aloituskokouksessa.

Ilman kaupungin tahtotilaa ja tehokasta yhteistyötä hyväkuntoiset väliovet, naulakko- ja kiintokalusteet, liikuntasalin välineistö sekä ruokalan ja keittiön kalusteet olisivat päätyneet materiaalikierrätykseen osana purku-urakkaa.

Pilotissa kalusteiden myynnin myötä syntynyt hiilikädenjälki eli toiminnalla vältettyjen päästöjen määrä oli Risainin raportin mukaan yli 30 000 hiiliekvivalenttikiloa. Eikä tämä luku pidä sisällään niitä kalusteita, joita kaupunki pelasti takaisin omaan käyttöönsä ennen julkista myyntiä. Kiintokalusteiden myynnillä saadaan yllättävänkin suuret vaikutukset, sillä kiintokalusteet ovat tyypillisesti irtokalusteita monimutkaisempaa, raskaampaa tai arvokkaampaa tekoa (esim. keittiön laitteet tai raskaat, ääntä eristävät väliovet).

Pilotin tuloksena saadun kiintokalusteiden uudelleenkäytön hiilikädenjälki on suurempi kuin kolmen suomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki yhteensä. Luku on verrattavissa yli yhdeksän sähkölämmitteisen omakotitalon vuosittaisiin päästöihin tai henkilöautolla ajettuun 376 000 kilometriin (joka on suurin piirtein kuun etäisyys Maasta). Suunnilleen samansuuruiset päästöt tulisi myös viidestä New Yorkin meno-paluulennosta.

Tarkemmat tiedot kalustepilotin suunnittelu- ja toteutusvaiheesta, kaupallisesta näkökulmasta sekä ilmastovaikutusten laskelmista (hiilikädenjälki) löydät artikkelin liitteenä olevasta loppuraportista.

Myös tiilien uudelleenkäytön päästösäästöt ovat merkittävät. Pohjois-Tapiolan koulun kokoisessa rakennuksessa on noin 60 000 tiiltä. Jos näistä esimerkiksi puolet saataisiin uudelleenkäyttöön, säästettäisiin lähes 15 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Tämä luku vastaa noin puolentoista vuoden sähkönkulutusta keskikokoisessa kotitaloudessa tai henkilöautolla ajamista kaksi kertaa maapallon ympäri. Kokeilussa tiiliä puhdistettiin reilu 5000 kappaletta, joiden uudelleenkäytön päästösäästöillä voisi lentää New Yorkiin ja ajella sieltä vielä toiselle puolelle mannerta Los Angelesiin. 

Kalusteiden uudelleenkäytöllä on myös positiivisia kustannusvaikutuksia. Arvion mukaan kalusteiden uudelleenkäytön kautta vältetyt jätekulut olisivat olleet noin viidestäsadasta kahteen tuhanteen euroon riippuen siitä, kuinka tarkkaan jäte olisi lajiteltu. Myydyillä kalusteilla tienattiin noin 7000 euroa. Kun myynnin operointi hankitaan palveluna, palvelun hinta, kustannushyödyt ja tulot jakaantuvat sovitun mukaisesti eri toimijoille. Mitä aikaisemmin suunnittelussa ja myynnissä päästään liikkeelle, sitä varmemmin tuotteet saadaan myytyä hyvään hintaan.

Uudelleenkäytetyillä tuotteilla on myös tunnearvoa. Ostajat arvostivat tuotteiden historiaa ja ostajien joukossa oli myös entisiä Pohjois-Tapiolan vanhan koulun oppilaita. 

Purkua odottaneeseen koulukiinteistöön oli vuosien varrella kohdistunut ilkivaltaa, ja sama ilmiö jatkui pilotin aikana. Koulun kalusteet olivat onneksi säilyneet pääosin hyväkuntoisena, vaikka asiattomia kulkijoita olikin käynyt tiloissa. Koulu oli koko tyhjillään oloaikansa kiinteistöhuollon henkilökunnan käytössä, mikä hillitsi osaltaan ilkivaltaa.

Muutamia käytettyjen tuotteiden kauppoja jouduttiin perumaan, koska tuote oli ennen myyntihetkeä rikottu tai hävitetty. Julkinen myyntiaika pyrittiin myös lähtökohtaisesti pitämään mahdollisimman lyhyenä ilkivallan uhan vuoksi.

Graffitilla töhrityt tiilet jätettiin suosiolla jätehuollon huoleksi. Niiden puhdistaminen olisi ollut aivan liian työlästä. Näitä oli onneksi vain vähän.

Pohjois-Tapiolan vanhan koulun pilotit osoittivat uudelleenkäytön olevan kannattavaa paitsi ympäristön, myös talouden ja sosiaalisten arvojen kannalta. Yleistyminen vaatii vastaavien kokeilujen rohkaisevaa esimerkkiä. Myös muutamia käytännön haasteita on ratkottavana.

Useimmiten puretut tiilet päätyvät Suomessa vielä rakennusjätteeksi. Uudelleenkäytölle on kuitenkin paljon potentiaalia ja tiilille olisi kysyntää, kunhan hintaa saadaan kilpailukykyisemmäksi verrattuna uusiin tiiliin.

Tiilien uudelleenkäyttöön saattaminen ei ole vielä riittävän tehokasta. Tiilet irrotettiin Pohjois-Tapiolassa normaaliin purkutyöhön tarkoitetulla kouralla. Irrottaminen on nopeaa, mutta noin puolet tiilistä rikkoutuu pudotessaan. Ehjänä irrottamiseen tarkoitetussa kourassa voisi toinen puoli olla esimerkiksi suora, ja kouran sivut voisivat olla umpinaiset tiilien putoamisen estämiseksi. Tiilien rikkoutuminen ei ole ongelma pelkästään hävikin vuoksi, vaan se myös lisää tiilien lajitteluun menevää työaikaa. Kokeilussa nousi myös useita ideoita itse puhdistamisen nopeuttamiseen erilaisilla työjärjestykseen ja puhdistamispisteen varusteluun liittyvillä ratkaisuilla. Tiilien uudelleenkäytön pilotin toteutuksesta voit lukea lisää artikkelin lopussa olevasta loppuraportista.

Kalusteiden uudelleenkäytössä suurimmaksi haasteeksi nousi aikataulutus. Pilotin lyhyen aikaikkunan vuoksi tiedottamiselle ja markkinoinnille jäi liian vähän aikaa. Myyntitulos jäi näin laihemmaksi kuin ideaalitilanteessa olisi, ja joltakulta saattoi jäädä elämänsä löytö tekemättä.  Jatkossa uudelleenkäytön kartoitukset ja kalusteiden myynti kannattaa tehdä jo siinä vaiheessa, kun toiminta tilassa päättyy.

”Uudelleenkäytön toteuttaminen kannattaa jatkossa toteuttaa hyvissä ajoin ennen purku-urakan kilpailutusta. Kaupungin sisäiselle vaihdannallekin jäisi paremmin aikaa”, toteaa Sirpa Rivinoja Risain Oy:stä.

Uutta prosessissa on myös uudenlaisten yhteistyökumppaneiden tarve. Perinteisesti purku on purkuluvan saamisen jälkeen varsin suoraviivaista ja työ tilataan purkuyritykseltä olemassa olevan puitesopimuksen mukaisesti. Nyt mukaan otettiin myös uudelleenkäytön yrityksiä sekä opiskelijoita mukaan yhteistyöhön. Jatkossa uudet vaatimukset tulee ottaa huomioon hankinnoissa ja purkusuunnittelussa.

Teemme uudelleenkäytön pilotteja EU:n osarahoittaman pääkaupunkiseudun kuntien ja HSY:n yhteisen Kiertotalot-hankkeen vauhdittamana. Kevään 2026 aikana kehitämme Tilapalveiden asiantuntijoiden kanssa kantavien rakenteiden uudelleenkäyttöön toimintamalleja ja luomme lähivuosina purkuun tulevien rakennusten uudelleenkäyttöön sopivista rakennusosista tyyppirakennuksen, joka soveltuu esimerkiksi päiväkodin tai koulun ulkorakennukseksi. Näistä piloteista julkaisemme tuloksia alkusyksystä.