Espoolaisten osallisuus ja hyvinvointi pääosin hyvällä mallilla – erojen kaventamiseen kuitenkin syytä panostaa
Toteutimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa uuden osallisuus- ja hyvinvointikyselyn saadaksemme parempaa tietoa eri väestöryhmien osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksista. Vaikka valtaosalla menee hyvin, täytyy meidän tukea osaa jatkossa paremmin.
Espoossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettu osallisuus- ja hyvinvointikysely lähetettiin alkuvuodesta 2026 kirjepostina satunnaisesti valikoiduille espoolaisille. Kysely toteutettiin 10 Espoon puhutuimmalla kielellä ja siihen oli mahdollista vastata kirjeitse tai verkossa. Satunnaisotannan lisäksi vammaisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tavoiteltiin järjestöjen kautta. Vastaajia saatiin 1042, joista 707 kotimaankielistä ja 335 vieraskielistä. Palkkioksi vastaamisesta sai suklaapatukan. Kyselyä on jatkossa tarkoitus kehittää ja toteuttaa vuosittain.
Hyvinvointi ja osallisuus rakentuvat mm. oman itsen ja oman elämän merkityksellisyydestä, turvallisuudesta, luottamuksesta, kuulumisesta itselle merkityksellisiin yhteisöihin, kuulluksi tulemisesta, tunteista ja mahdollisuudesta vaikuttaa itselle merkityksellisiin asioihin. Näiden lisäksi kyselyssä tarkasteltiin muun muassa vastaajan elämänlaatua, terveyttä, luottamusta kaupunkiin sekä sitä, millainen tunne asiakaspalvelutilanteista kaupungin palveluissa on vastaajalle jäänyt.
Osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä
Kyselyn tarkoitus on tuottaa meille ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa espoolaisten osallisuuden ja hyvinvoinnin tilasta sen edistämisen tueksi.
Osallisuus ja hyvinvointi vaikuttavat kiinteästi toisiinsa. Osallisuutta edistämällä voidaan vähentää yksinäisyyttä, lisätä työllisyyttä sekä työ- ja toimintakykyä sekä parantaa ihmisten taloudellista tilaa ja elämänlaatua. Osallisuuden edistäminen edistää mielenterveyttä, fyysistä terveyttä ja koulutustasoa sekä vähentää aineellista ja aineetonta köyhyyttä. Syy-yhteys on myös toiseen suuntaan; mainittuihin ilmiöihin vaikuttaminen vaikuttaa vastaavasti osallisuuden kokemukseen. Osallisuuden vastakohta on osattomuus ja syrjäytyminen.
Osallisuuden tarkastelussa kyselyssä hyödynnettiin THL:n kehittämää osallisuusindikaattoria. Osallisuusindikaattori muodostetaan kymmenen väittämän perusteella, ja tulos esitetään asteikolla 0–100 siten, että suurempi arvo kertoo vahvemmasta koetusta osallisuudesta. Vahvan osallisuuden raja on 75 pistettä ja erittäin heikon osallisuuden raja on 50 pistettä.
Indikaattorin väittämien lisäksi kysely sisälsi muita hyvinvointiin sekä Espoon palveluissa saatuihin kokemuksiin liittyviä kysymyksiä.
Valtaosalla espoolaisista osallisuuden kokemus on hyvällä tasolla
Espoolaisten osallisuuden kokemus on pääkaupunkiseudun toiseksi korkein. Osallisuuden tunne on hieman parantunut vuodesta 2021(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), eli suunta on hyvä.
Useimpien väittämien keskiarvot sijoittuvat välille 3,8–4,3 asteikolla 1–5, mikä kertoo vahvasta koetusta osallisuudesta.
Korkein osallisuusindikaattorin keskiarvo löytyy 15–19-vuotiailta (81,3), mikä kertoo erityisen vahvasta osallisuuden kokemuksesta nuorimmassa ikäryhmässä. Myös 60–69-vuotiaat arvioivat osallisuutensa erittäin korkealle tasolle (79,1). Sen sijaan 20–29-vuotiaiden keskiarvo (73,4) on tarkastelluista ryhmistä matalin. Myös 30–39-vuotiaat (74,2) ja yli 70-vuotiaat (74,4) jäävät hieman alle keskiarvon (75,9).
Tulokset viittaavat siihen, että osallisuuden kokemus vaihtelee elämänvaiheen mukaan. Nuorimmilla vahva osallisuus voi liittyä kouluyhteisöihin ja aktiivisiin sosiaalisiin verkostoihin, kun taas 60–69-vuotiailla elämäntilanne saattaa tarjota enemmän aikaa ja mahdollisuuksia osallistumiseen. Nuorten aikuisten matalampi tulos puolestaan voi heijastaa työ- ja perhe-elämän kuormitusta tai elämänvaiheeseen liittyvää epävarmuutta. Kokonaisuutena tarkastellen ikäryhmien erot eivät ole suuria, mutta ne auttavat tunnistamaan elämänvaiheita, joissa osallisuuden kokemusta voidaan erityisesti vahvistaa. Sukupuolten väliset erot ovat pieniä.
Vähemmistöjen osallisuus ja hyvinvointi – sukupuolivähemmistöillä ja vammaisilla huolestuttavia tuloksia
Vähemmistöjen osallisuus on heikompaa kuin ei-vähemmistöön kuuluvien. Erityisen huolestuttavaa tuloksissa on se, että sukupuolivähemmistöt (56,6) ja vammaiset (59,1) kokevat keskimäärin merkittävän alhaista osallisuutta ja hyvinvointia. Nämä ovat väestöryhmiä, joiden osallisuuteen ja hyvinvointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Erittäin heikko osallisuus tarkoittaa voimakasta kokemusta ulkopuolisuudesta, merkityksettömyydestä ja vaikutusmahdollisuuksien puutteesta omassa elämässä. Erittäin heikkoa osallisuutta koki 8,3 % kaikista vastaajista. Erittäin heikkoa osallisuutta esiintyi vieraskielisten keskuudessa lähes kaksi kertaa enemmän (11,9 %, n=335) kuin kotimaankielisten (6,5 %, n=707).
Vähemmistöjen edustajista erittäin heikkoa osallisuutta koki lähes kaksinkertainen määrä kaikkiin vastaajiin nähden (15,7 %, n=319). Erittäin heikkoa osallisuutta kokeneista ihmisistä vähemmistöjen edustajia oli 58,1 %. Sukupuolivähemmistöjen edustajista 40 % (n=15) koki erittäin heikkoa osallisuutta, vammaisista joka kolmas (33,3 %, n=24) ja seksuaalivähemmistöjen edustajista joka viides (19,7 %, n=76).
Kaikissa koetun hyvinvoinnin kysymyksissä vähemmistöjen hyvinvointi oli heikompaa kuin ei-vähemmistöjen edustajien. Väittämässä ”Koen, että muut eivät hyväksy minunlaisiani ihmisiä” (1 En lainkaan – 5 Hyvin paljon), ero oli kaikkein merkittävin; vähemmistöt kokivat näin huomattavasti useammin (2,8) kuin kaikki vastaajat (1,8). Sukupuolivähemmistöjen luku on hälyttävä (4,2).
Myös koetun hyvinvoinnin osalta kaikkein heikoin tilanne oli sukupuolivähemmistöillä ja vammaisilla, sekä seksuaalivähemmistöillä.
Alueelliset erot pieniä – Leppävaarassa hieman alhaisemmat tulokset
Erot suuralueiden välillä eivät ole suuria, mutta ne viittaavat siihen, että osallisuuden kokemus rakentuu osin paikallisesti ja voi heijastaa alueellisia eroja esimerkiksi yhteisöllisyydessä, palvelurakenteessa tai asukasrakenteessa. Leppävaarassa osallisuuden kokemus oli matalin (73,1) ja Espoonlahdessa korkein (78,2). Kokonaisuutena tarkastellen osallisuuden taso on kuitenkin kaikilla alueilla varsin lähellä kaupungin keskiarvoa, mikä kertoo suhteellisen tasaisesta tilanteesta Espoon eri osissa. Hyvinvoinnin kysymysten osalta alueiden järjestys oli vastaava.
Hieman yli puolet espoolaisista kokee elämänsä suunnan myönteiseksi, enemmistö onnellisia ja toiveikkaita tulevaisuuden suhteen
Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin osalta asiat ovat valtaosalla espoolaisista hyvin. Naisten ja miesten välillä ei ollut merkittäviä eroja. Lähes kaikissa hyvinvoinnin kysymyksissä niiden osuus, joilla asiat ovat huonosti, on noin 9–15 %. 20–29-vuotiailla oli hieman heikompia tuloksia, erityisesti ahdistuneisuuden osalta. 60–69-vuotiailla tulokset olivat keskimääräistä parempia.
67 % koki itsensä edellisenä päivänä melko (46 %) tai erittäin onnelliseksi (21 %). 9 % koki itsensä melko tai erittäin onnettomaksi.
54 % kokee elämänsä olevan menossa parempaan suuntaan. 34 % arvioi tilanteen neutraaliksi ja 12 % kokee elämänsä suuntautuvan huonompaan suuntaan.
66 % suhtautuu elämäänsä melko (38 %) tai erittäin toiveikkaasti (28 %).
Luottamus Espoon kaupunkiin, vaikuttamismahdollisuudet ja kokemus kohtaamisista Espoon henkilöstön kanssa
Kokemukset kaupungista ovat sukupuolen ja iän mukaan melko tasaisia; viimeisimmästä kohtaamisesta Espoon työntekijän kanssa syntynyt tunne arvioidaan kaikissa ryhmissä myönteiseksi (4,0–4,4).
43 % on tyytyväisiä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin, 15 % on tyytymättömiä ja 24 % suhtautuu neutraalisti. 18 % ei osaa ottaa kantaa. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen on siis edelleen syytä kiinnittää huomiota.
Enemmistö luottaa kaupungin toimintaan: 62 % vastaajista on samaa mieltä siitä, että kaupunki toimii kaupunkilaisten parhaaksi. 13 % on eri mieltä.
Sukupuolivähemmistöillä oli näissä teemoissa merkittävästi muita alhaisemmat lukemat.
Osallisuutta ja hyvinvointia edistetään kaikissa kunnan palveluissa osana perustyötä
Vaikka valtaosalla on asiat hyvin, katse on nyt syytä kääntää siihen pienempään joukkoon ihmisiä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Meidän tulee pohtia ja löytää ratkaisuja, joilla hyvinvointi- ja osallisuuseroja voidaan kaventaa. Osallisuutta ja hyvinvointia voidaan edistää kaikissa kunnan palveluissa osana perustyötä edistämällä esimerkiksi sitä, että ihmiset kokevat tulevansa kuulluksi, voivansa osallistua ja vaikuttaa sekä edistämällä yhteisöllisyyttä.
Palveluiden tuottaminen asukaslähtöisesti osallisuutta edistäen tekee niistä vaikuttavampia ja on myös taloudellisesti kannattavaa. Tällöin palvelut kohdentuvat oikein ja vastaavat ihmisten tarpeisiin. Espoo-tarinan arvot määrittävät toimintatapojamme. Toteuttamalla palveluitamme osallisuutta edistävällä tavalla, voimme toteuttaa strategiaamme arvojemme mukaisesti. Osallisuutta ja hyvinvointia edistämällä saamme esimerkiksi parempaa päätöksentekoa, luottamusta, riskien hallintaa, elinvoimaa, demokratiaa, korkeamman äänestysprosentin sekä aktiivisempia asukkaita ja asuinalueita.