Lastenkulttuuri ja kulttuurikasvatus kukoistavat Espoossa

Lastenkulttuurin asema Espoossa on niin vahva, että sitä voi pitää yhtenä kaupungin vetovoimatekijöistä. Tätä mieltä ovat ainakin kulttuurikasvatuksesta ja toisen asteen kulttuurisisällöistä vastaava erityisasiantuntija Elina Harlas ja Lasten kulttuurikeskus Auroraa vetävä tuotantopäällikkö Johanna Kallioaho.

Espoon perusopetuksen kulttuurikasvatuksen toimintamalli on ollut käytössä nykymuodossaan vuodesta 2008, ja se on huomattu myös muissa kaupungeissa. Etenkin lasten ja nuorten kulttuuripalveluiden hankintatapa kiinnostaa muualla.

–Käymme konsultoimassa muita kaupunkeja Espoon mallista ja kertomassa aiheesta seminaareissa ja tapahtumissa, esimerkiksi Uudenmaan liiton kulttuurimarkkinoilla, Harlas vahvistaa.

Sille, miksi lastenkulttuurin asema juuri Espoossa on niin vahva, on Harlaksen ja Kallioahon mukaan useita syitä.

–Esimerkiksi kaupungin aktiivinen kulttuurikenttä, jossa on paljon lastenkulttuurin toimijoita, on varmasti vaikuttanut. Ja tietenkin se, että Espoo on aina profiloitunut perhemyönteiseksi kaupungiksi. Nyt se on nostettu Espoon strategian kärjeksi, mikä on todella hienoa, he pohtivat.

Kallioaho ja Harlas määrittelevät lastenkulttuurin ammattimaisesti toteutetuksi toiminnaksi, joka antaa lapsille ja nuorille pohjaa kulttuurin ja taiteen kokemiseen ja siihen kasvamiseen. Osallistuminen ja kokijuus ovat lastenkulttuurissa tärkeitä. Lapset otetaan mukaan tekemään kulttuuria sen sijaan, että he vain vastaanottaisivat sitä.

–Lähtökohtana kulttuurikasvatuksessa meillä on lasten toiminnallisuus ja osallistuminen aina kun mahdollista. Toiminta lähtee lasten ja nuorten tarpeista, ja vasta sen jälkeen mietitään muita taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja, Harlas täsmentää.

–Ihan aina ei tietenkään ole mahdollista päästä itse osallistumaan. Lasten kulttuurikeskus Aurorassa ja muissa kaupungin kulttuuritaloissa on paljon musiikkitapahtumia ja esityksiä, joissa ohjelmasta nautitaan tuttuun tapaan katsomossa istuen. Esitykseen voi kuitenkin eläytyä ja osallistua vaikka penkin edessä tanssien, ja sehän tulee lapsilta ihan luonnostaan, Kallioaho lisää.

Entä miten kulttuurikasvatus sitten näkyy espoolaisten lasten ja nuorten arjessa.

–Toteutamme yhdessä kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa kaikissa kaupungin omissa päiväkodeissa toimintamallia, joka vie taidekasvatusta lapsille sekä siihen linkittyvää koulutussisältöä kasvattajille. Näitä päiväkoteja on Espoossa noin 140. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että eri taiteenlajien ammattilaiset vierailevat kussakin päiväkodissa syys- ja kevätlukukaudella, Harlas kertoo.

–Sitä kautta saamme juurrutettua taiteen metodeja ja toimintatapoja päiväkodin arkeen, eivätkä ne jää pistemäisiksi käynneiksi, hän täsmentää.

Kouluille taas on kuratoitu eri luokka-asteille sopivia sisältöjä ja taiteenlajeja sisältävä ohjelmatarjotin, josta opettajat voivat valita sopivia opetusta tukevia kokonaisuuksia. Esimerkiksi kaikki kulttuuritalot tuottavat ohjelmasisältöä kulttuurikasvatuksen ohjelmatarjottimelle.

–Meillä on yhdessä hankintakeskuksen kanssa luotu toimittajarekisteri, josta pyydämme tarjouspyynnöllä sisältöjä tarjottimelle mahdollisimman laajasti eri taiteenlajien edustajilta. Lisäksi pitää huomioida eri-ikäiset koululaiset. Sama ohjelmisto ei välttämättä uppoa kolmasluokkalaisille ja yläkoululaisille, joten on tärkeää, että tarjonta on ikäkohtaisesti sopivaa, ja että ketään ei tylsistytetä, Harlas ja Kallioaho huomauttavat.

Kulttuurikasvatustoiminta on toteutettu siten, että päiväkoti-ikäisillä tapahtumat ja esitykset tuodaan lasten luo, kun taas koululaiset vierailevat enemmän kulttuurikohteissa.

–Jokainen ymmärtää, että 3–5-vuotiaiden lasten kanssa on hankala lähteä julkisilla liikenteeseen, joten taidekasvatus on helpompaa tuoda heidän luokseen, Harlas toteaa.

Jos ryhmät kuitenkin haluavat lähteä kulttuuriretkelle, on päiväkoti-ikäisille tarjolla ohjelmaa niin Aurorassa kuin muissa kulttuuritaloissa eri puolilla Espoota.

–Niissä on tarjolla myös kotona oleville vauvoille ja taaperoille omia, näiden kehityskauteen soveltuvia ohjelmasisältöjä, kuten vauvojen värikylvyt tai taaperoiden maalausstudiot sekä vain pienimmille asiakkaille suunnatut lempeät esitykset, Kallioaho huomauttaa.

–Ja sitten, kun hiukan isompien lasten kanssa päästään käymään esimerkiksi teattereissa, museoissa ja kulttuurikeskuksissa, liittyy siihen myös kulttuurin kuluttamiseen liittyvää kasvatusta. Miten kulttuuriesityksissä toimitaan millaisia erilaiset kulttuuritilat ovat, mikä on narikka ja niin edespäin, Harlas jatkaa.

–Kun selvitimme kulttuurikasvatuksen vaikuttavuutta haastattelemalla opettajia ja oppilaita, niin juuri opettajilta tuli palautetta, että kulttuurikasvatus on tärkeää myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta, koska kaikki lapset ja nuoret eivät välttämättä syystä tai toisesta käy vapaa-ajalla museossa tai teatterissa. Siksi on hyvä, että he saavat sen elämyksen osana koulupäivää, hän kertoo.

–Ja kun lapsi on kerran päässyt museoon, WeeGeelle tai teatteriesitykseen, hän voi myös toimia meidän sanansaattajanamme ja tulla uudestaan perheensä kanssa, kun on jo saanut sen kokemuksen, Kallioaho muistuttaa.

Sekä Harlas että Kallioaho näkevät lastenkulttuurin tulevaisuuden Espoossa vahvana.

– Espoo on lasten ja nuorten pääkaupunki ja Espoo-tarinassa korostetaan lasten ja nuorten arjen sujuvuuden ja hyvinvoinnin tärkeyttä. Tämä antaa erittäin hyvän pohjan rakentaa entistä vahvempaa kulttuurikasvatusta ja lastenkulttuuria ja sitä kautta erottautua lapsiystävällisenä kaupunkina, he pohtivat.

–Ja kun tekijöitä ja ideoita riittää, niin mahdollisuuksia on vaikka mihin. Taivas on rajana, Kallioaho toteaa.

Kulttuurikasvatus sekä kulttuurin ja taiteen kokemukset vapaa-ajalla ovat tietysti tärkeä voimavara myös lapsille ja nuorille itselleen. Harlas ja Kallioaho näkevät niiden tarjoavan paitsi tulevaisuudenuskoa ja luovuusajattelua, myös valmiuksia työelämään.

–Usein ei ymmärretä sitä, että taide ja kulttuuri kehittää luovuutta ja kykyä nähdä asioita eri tavalla. Menestyneet yrityksethän panostavat luovuuteen, ja vähän sellainen out of the box -tyyppinen ajattelu voi olla se tekijä, joka erottaa ne muista, Harlas täsmentää.

–Ja voi olla, että kulttuurikasvatus tarjoaa espoolaiselle nuorille tulevaisuudessa jopa etulyöntiaseman, kun taito- ja taideaineet tuodaan osaksi ylioppilaskirjoituksia, hän vielä vinkkaa.