Espoossa on 12 valtakunnallisesti merkittävää arkeologista aluetta

Museoviraston laatima VARK-inventointi käsittää yhteensä 1391 manner-Suomessa sijaitsevaa kohdetta, joista 12 sijaitsee Espoossa. Valtioneuvoston marraskuussa 2024 hyväksymä inventointi tulee voimaan 1.3.2025. Inventointi toteutettiin yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden ja Metsähallituksen kanssa vuosien 2018–2024 aikana. Espoossa kulttuuriympäristötehtäviä hoitava alueellinen vastuumuseo on Espoon kaupunginmuseo. Ohjausryhmässä olivat mukana myös Kuntaliitto, Helsingin yliopisto, Suomen arkeologinen seura sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö.

Kohteiden valinnassa kiinnitettiin huomiota arkeologiseen tai kulttuurihistorialliseen merkitykseen eli siihen, miten hyvin kohde ilmentää oman aikakautensa ilmiöitä, tapahtumia ja eri elämänalueita. Näin kohteet yhdessä muodostavat ajallisesti, alueellisesti ja muinaismuistotyypeittäin kattavan kuvan maamme arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Vanhimmat kohteet ovat jääkauden lopulta yli 10 000 vuoden takaa, nuorimmat viime vuosisadan alkukymmeniltä.

Espoossakin kohteet ilmentävät ajallista kerroksellisuutta ja muistuttavat alueen varhaisesta historiasta. Kohteisiin kannattaakin käydä tutustumassa ja samalla syventää tuntemusta omasta kotiseudusta ja koko Espoosta.
-Kulttuuriympäristö ja ajallinen kerroksellisuus luovat identiteettiä alueelle. Tietoisuus oman asuinalueen historiasta ja kulttuuriympäristön arvoista edistää alueeseen tutustumista, sen arvostusta sekä juurtumista ja kiinnittymistä alueelle, sanoo Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen arkkitehti Paula Kangasperko.

Arkeologisia kohteita löytyy Suomesta noin 60 000. Tuoreessa VARK-inventoinnissa näistä arvioitiin 4785 kohdetta, joista 1391 valikoitui valtakunnallisesti merkittäviksi. Espoon kaupunginmuseo oli mukana arvioimassa Espoon lukuisia kohteita ja ehdotti niistä merkittävimpiä, joista lopulta 12 valikoitui VARK-kohteiksi.

Kaikki muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muinaismuistolain nojalla eikä VARK-status tuo siihen uusia suoria oikeusvaikutuksia. Useat VARK-kohteet sijaitsevat nykyään metsissä. Nykyinen maankäyttö on yhä sallittua ja esimerkiksi peltoja voi viljellä ja metsää hoitaa, mutta muinaisjäännöksiä ei saa vahingoittaa tai peittää.

Koska valtioneuvosto on hyväksynyt VARK-inventoinnin maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvaksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi, tulee kaavaratkaisuilla turvata valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen. VARK-alueella muinaismuistolain lisäksi täytyy huomioida, että VARK-kohteille määritellyt arvot eivät saa vaarantua maankäyttösuunnitelmia toteutettaessa.

Kaupungin kasvaessa ja kehittyessä rakennetaan uutta. 
-VARK-kohteisiin suhtaudutaan kaavoituksessa muita alueita tiukemmin, joten jos tällaiselle alueelle suunnitellaan rakentamista, tulee kaavoituksessa tai muissa toimenpiteissä heti aluksi ottaa yhteyttä Espoon kaupunginmuseoon, joka ottaa kantaa asiaan. Kaavoituksessa kulttuuriympäristön arvot ovat yksi monista huomioitavista näkökulmista, muistuttaa Kangasperko.

Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä. Siihen kuuluvat arkeologinen perintö, rakennetut ympäristöt ja kulttuurimaisemat.

Kangasperko työskentelee yleiskaavayksikössä, jossa työn alla on juuri nyt Espoon yleiskaava 2060. Kaavan luonnosvaiheessa VARK-kohteet eivät vielä olleet mukana, koska silloin kohteita ei vielä ollut valittu. 
-Seuraavassa eli ehdotusvaiheessa VARK-kohteet tullaan huomioimaan jollain tavoin. Yksi vaihtoehto olisi esittää ne esimerkiksi kulttuuriympäristön liitekartassa, kertoo Kangasperko.

• Alberga, Kersantinpuisto. Albergan vanhan 1720–1730-luvuilla rakennetun kartanon paikka ja 1750-luvulta alkaen rakennettu kartanon puutarha, jossa isokokoisia puutarhaterasseja. 1800-luvulla puretusta kartanosta on säilyneenä maan alla ainakin kivijalka ja uuniperustuksia. Puutarhan terassit ovat havaittavissa maanpinnalla. Puutarhan läheisyydessä on kosteikkoja jäänteinä ruutanalammikoista. Kohdetta hoidetaan edelleen puutarhamaisena puistona. Uusi Albergan kartano sijaitsee nykyisen kehä I:n toisella puolella.
   
• Bembölen myllynpaikka koostuu kahden vesimyllyn harmaakivisistä rauniosta ja kivisten pato- ja rännirakenteiden osista. Jokiuoman reunoilla on vanhoja teiden ja rakennusten pohjien lisäksi yhä pystyssä muutama pieni punamullattu mökki, joista yksi on myllärintupa. Paikalla on toiminut mylly ainakin 1700-luvun alkupuolelta vuoteen 1929, jolloin viimeinen mylly paloi. Kokonaisuus on erittäin hyvin säilynyt ja antaa hyvän kuvan entisajan maalaispitäjän viljankäsittelystä.
   
• Bergdal on hyvin säilynyt kivi- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka. Sieltä on löydetty muun muassa aivan pronssikauden loppuun ja rautakauden alkuun ajoittuvaa Morbyn keramiikkaa. Paikalta on tehty myös esikeraamisen eli mesoliittisen kivikauden löytöjä.
   
• Bredvik, Bruksstranden on tyypiltään harvinainen muinaisjäännöskohde, joka kertoo 1700- ja 1800-lukujen teollistumisesta. 1700-luvun tiili- ja fajanssitehtaan synty liittyy Suomenlinnan rakentamiseen. Paikalla on nykyään näkyvissä rakennuksen kivijalka ja uunin pohja, savenottokuoppia, tiilijätekasoja ja 1700-luvun lastauslaituri.
   
• Karhusalmen VARK-alueeseen kuuluvat Karhusaari ja Karhusalmi (Hanasund). Alue on Krimin sodan (1853–1856) aikaisen tykkipatterin ja vedenalaisen väyläesteen muodostama kokonaisuus. Karhusaari on läntisin Suomenlinnan linnoitukseen liittyvä tykkipatteri. Paikalla on säilyneenä tykkipatterin ja kivääriaseman jäännökset, ja se edustaa varustautumista merisodankäyntiin ja maihinnousuun. Karhusalmen (Hanasund) väyläeste on vedenalainen väyläeste, joka on säilynyt hyvin. Kivillä täytetyn hirsirakenteen pituus on 62 metriä, leveys 4,5 metriä ja korkeus 1–1,5 metriä.
   
• Laaksolahden - Dalsvikin (Strandbackan) louhos on historiallisen ajan kalkkikivilouhos. Sen lähellä on ollut kalkinpolttouuni, jota ei ole paikannettu maastossa. Louhoksen käytön alku ajoittuu mahdollisesti 1400-luvun lopulle Espoon kirkon rakennusaikaan, ja viimeisimmät tiedot louhinnasta ovat vuodelta 1904. Louhos on pääkaupunkiseudulla harvinainen kohdetyyppi, jolla ollut hyvin pitkä käyttöaika.
   
• Mankbyn VARK-alue koostuu kolmesta kohteesta: Backisåker 1, Finns ja Mankby (Mankki). Ne muodostavat yhdessä keskiaikaisen kylätontin ja kivikautisten asuinpaikkojen asutushistoriallisen kokonaisuuden.
  Backisåker 1 on kivikauden loppuun ajoittuvan Kiukaisten kulttuurin asuinpaikka, joka sijaitsee osin samalla paikalla autioituneen keskiaikaisen Mankbyn kylän kanssa. Kivikautinen asutus osoittaa paikan soveltuneen asutukseen hyvin eri aikakausina.
  Finns on samoin keskiaikaisen kylätontin ja kivikautisten asuinpaikkojen muodostama asutushistoriallinen kokonaisuus. Neoliittisen eli keraamisen kivikauden asuinpaikalta on löydetty runsaasti eri vaiheisiin ajoittuvia löytöjä eri rantakorkeuksilta. 
  Mankby (Mankki) on poikkeuksellisen hyvin säilynyt, laajasti tutkittu ja varhain autioitunut keskiaikainen kylänpaikka. Suurehkon keskiaikaisen kylän asukkaat joutuivat vuonna 1556 väistymään kylän maille perustetun Espoon kuninkaankartanon tieltä. Autioitunut kylänpaikka löydettiin uudelleen vasta vuonna 2004. Lehtometsässä sijaitseva kohde on hyvin säilynyt, ja siltä on havaittu useita maan pinnalle näkyviä uuninperustuksia, kivijalkoja ja lattiakiveyksiä. Kohde on Suomen laajimmin tutkittu (vuosina 2007–2013) ja tutkimustuloksiltaan julkaistu keskiaikainen kylänpaikka. Kohteessa riittää vielä lisää tutkittavaa.
   
• Sperrings on tutkimushistoriallisesti merkittävä varhaisen neoliittisen eli varhaisen keraamisen kivikauden asuinpaikka. Sieltä on löydetty eteläisemmän Suomen vanhinta keramiikkaa, joka tunnetaan yleisemmin nimellä varhaiskampakeramiikka, jota nimitettiin aluksi Sperringsin keramiikaksi. Keramiikan lisäksi runsaslöytöiseltä paikalta on löytöinä kiviesineistöä ja savi-idolien katkelmia. Asuinpaikka sijaitsee osin pelossa ja osin maalaistalojen pihamaalla. Kohdetta on tutkittu kaivauksin 1920-luvulla. Osa kohteesta on vaurioitunut myöhemmässä maankäytössä, mutta suurin osa on oletettavasti hyvin säilynyttä.
   
• Tukikohta XXIX:3 (Pohjois-Leppävaara) on osa hyvin säilynyttä Helsingin maalinnoitusta sekä osa Tukikohta XXIX:n muodostamaa kokonaisuutta. Leppävaaran tukikohdassa on käyty taisteluita Helsingin valtauksen yhteydessä huhtikuussa 1918. Tukikohta on ensimmäisen maailmansodan aikainen Helsingin maalinnoituksen puolustusasema, joka on rakennettu 1915–1918. Kohteessa on kallioon louhittuja ja maahan kaivettuja taistelu- ja yhdyshautoja, kivestä ja betonista tehtyjä konekivääri- ja tähystysasemia, valonheitinasema, keskeneräiseksi jäänyt luola ja sekä betonista että hirsistä rakennettuja suojahuoneita.
   
• Tukikohta XXXIII:kasarmialue (Tapiola) on ensimmäisen maailmansodan aikainen Helsingin maalinnoituksen tukikohdan XXXIII kasarmialue. Se on todennäköisesti rakennettu aikavälillä 1915–1918. Majoitusalueen rakennukset ovat tuhoutuneet, ja niistä on maastossa jäljellä kivestä tai betonista rakennettuja rakenteita.
   
• Urheilupuisto 2 sijaitsee Leppävaarassa. Se on merkittävä ja tiivis kivikautiseen hylkeiden pyyntiin liittyvä kausileiri, joka ajoittuu neoliittiselle eli keraamiselle kivikaudelle 4200–3700 eaa. Kohteesta on tutkittu 22 kuoppaliettä, jotka todennäköisesti liittyvät hylkeiden rasvan eli traanin tuotantoon. Kausileiri on sijainnut meren rannalla kallioiden välisessä hiekkataskussa. Löytöinä on lisäksi kiviesineiden työstöjätettä ja muutama saviastian pala.
   
• Myös Västerängen sijaitsee Leppävaarassa. Siellä on rakenteiden perusteella pronssikaudelle tai rautakauden alkuun ajoittuvia hautaröykkiöitä kolme kappaletta, joita on hieman muokattu ja pengottu historiallisella ajalla. Kohde on kuitenkin hyvin säilynyt. Röykkiöt ovat suuria, kooltaan 15 x 7 metristä halkaisijaltaan noin 10 metriin. Korkeutta röykkiöillä on noin metri.

Kaikki Espoon 12 VARK-kohdetta löytyvät täältä karttasijainteineen(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Museoviraston verkkosivuilta voit lukea lisää VARK-kohteista(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Lähteet: www.museovirasto.fi ja arkkitehti Paula Kangasperkon haastattelu