Hiilijalanjäljen rinnalla lasketaan nyt luontojalanjälkeä: Espoo selvitti kaupungissa tapahtuvan toiminnan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen
Luontojalanjälki on vauhdilla kehittyvä laskentamenetelmä, jolla voidaan entistä paremmin kuvata esimerkiksi tuotteen, yrityksen tai kaupungin vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
Ihmisen toiminta kuormittaa luonnon monimuotoisuutta kaikkialla maailmassa. Luontojalanjälki on mittari tämän vaikutuksen kuvaamiseen. Luontojalanjäljellä huomioidaan ilmaston lämpenemisen lisäksi myös muut merkittävät luontokadon aiheuttajat: luonnonvarojen ylikulutus, elinympäristöjen tuhoutuminen, ympäristön saastuminen sekä haitalliset vieraslajit.
Suuntaa antavia arvioita Espoon luontojalanjäljestä saatiin keväällä 2024 kaupunkien ja Sitowisen yhteisessä Luontojalanjälki-hankkeessa, jossa laskettiin Espoossa kulutetun sähkön, lämmön, liikenteen polttoaineiden, rakentamisen sekä elintarvikkeiden vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Esimerkiksi rakentaminen ei aiheuta luontokatoa ainoastaan paikallisesti siellä, minne uusi rakentaminen kohdistuu: myös raaka-aineiden tuotanto uhkaa lajistoa, sillä esimerkiksi betonin tuotanto aiheuttaa maan- tai vedenkäyttöä ja saastumista. Globaalien tietokantojen ansiosta on mahdollista arvioida, missä päin maailmaa ja kuinka paljon Espoon kunnan alueella tapahtuva toiminta aiheuttaa luontokatoa koko maailmassa.
Laskennassa mukana olleista kategorioista eniten luontohaittaa Espoossa aiheuttavat kulutetut elintarvikkeet, sähkö ja rakennusmateriaalit. Elintarvikkeista jalanjälkeä kasvattavat erityisesti eläinperäiset tuotteet, ja rakennusmateriaaleissa korostuvat esimerkiksi betoni ja teräs. Espoon asukaslukuun suhteutettu luontojalanjälki oli kuitenkin keskimääräistä pienempi verrattuna muihin hankkeeseen osallistuneisiin kuntiin.
Laskentamenetelmän kehitystyö jatkuu, mutta luontojalanjälkeä voi pienentää jo nyt
Työkaluja luontojalanjäljen eli luontohaittojen arviointiin kehitetään vauhdilla, mutta yhtenäiset laskentaperiaatteet ja standardit puuttuvat vielä. Oman haasteensa laskentaan tuo myös jalanjäljen suuruuden hahmottaminen: luontojalanjäljen mittarina käytetään osuutta maailman eliölajeista, jotka ovat todennäköisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon. Suurikin luontovaikutus voi näyttää pieneltä muruselta, kun se on suhteutettu koko maapallon lajirikkauteen.
Laskennan mittareista ja epävarmuuksista huolimatta laskenta tarjoaa arvokasta tietoa luonnon kannalta haitallisimpien toimintojen tunnistamiseen sekä mahdollistaa eri kategorioiden välisen vertailun. Luontojalanjälkeä voidaan pienentää monin paikoin samoilla toimenpiteillä, joihin Espoo on sitoutunut esimerkiksi Hiilineutraali Espoo 2030 -tiekartassa: mm. päästöjen ja kulutuksen vähentämisellä, kasvisruoan osuuden kasvattamisella ja kiertotalouden keinoin.
Laskentamenetelmän kehitystä jatketaan myös uudessa tutkimushankkeessa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), jossa kehitetään etenkin maankäytön, rakentamisen ja hankintojen luontojalanjäljen laskentaa Espoon, Tampereen, SRV:n ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä.
Luontojalanjälki-hankkeen tuloksista lisää voit lukea täällä(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).