Pyöräilyä koko perheen voimin

Pyöräily on kestävä kulkumuoto ja monille espoolaisille mielekäs tapa liikkua paikasta toiseen. Juttusarjamme kertoo pyöräilystä Espoossa. Sarjan toinen osa esittelee kaksi espoolaista perhettä, joissa pyöräillään paljon. Katso myös juttusarjan aiemmin ilmestynyt osa:  Arjen aktiiviset pyöräilijät

Viherlaaksolaiselle Suvi Sipolle pyöräily on pääasiallinen tapa kulkea paikasta toiseen. ”Tykkään pyöräilystä, mutta haluan myös kulkea matkani kestävästi”, Sippo sanoo. Pyöräillen hoituvat niin perheen 3- ja 5-vuotiaiden lasten päiväkotiin vienti kuin myös äidin työmatka Leppävaaraan.

Perheen kolmevuotias kuopus liikkuu potkupyöräillen ja viisivuotias esikoinen ajaa polkupyörällä. Lapset jaksavat kulkea itse noin parin kilometrin matkoja, joten heidän kanssaan pyöräillään kodin lähialueilla. Muulloin he matkaavat pyöräkärryssä vanhemman ajaman sähköpyörän perässä.

Lääkärinä työskentelevän Sipon työmatkan pituus on kuusi kilometriä. Sippo kiittelee työpaikan järjestelyitä työmatkapyöräilijöille: ”Meillä on töissä suihkumahdollisuus ja kuivauskaappi tavaroille”, hän kertoo.

Sippo on sähköpyöräillyt nyt noin vuoden ajan. Hän päätyi sähköpyörän hankintaan, sillä lasten pyöräkärryn vetäminen tavallisella pyörällä alkoi tuntua rankalta. ”Sähköpyöräily on keventänyt polkemista - ei ole hiessä, eikä pyöräily tunnu hirveältä treeniltä”, Sippo kertoo kokemuksistaan.

”Pystyn myös menemään sähköpyörällä pidemmälle, sellaisiin paikkoihin mihin ei aiemmin pystynyt”.

Pyöräilyolosuhteet ovat Sipon kulkemilla reiteillä pääosin hyvät, ja muun muassa metsäreittejä riittää. Pyöräilyn kehittämiskohteiksi Espoossa hän näkee lähinnä pyöräteiden auraustilanteen talven lumisina kausina.

Mari ja Tomi Hukkalaisen perhe on valinnut arkensa palikat siten, että kestävä elämäntapa olisi mahdollista. “Asuinalueemme valintaan vaikuttivat hyvät liikenneyhteydet”, neljä- ja kuusivuotiaiden lasten äiti Mari Hukkalainen kertoo. Joukkoliikenneyhteydet ja palvelut löytyvät Perkkaalla asuvan perheen läheltä.

Perheen liikkuminen hoidetaan pääasiassa sähköpyörillä, joista toinen on laatikkopyörä ja toinen pitkäperäinen pyörä, jossa lapset istuvat aikuisen takana. Pyörät on valittu siten, että ne sopivat molempien vanhempien ajettaviksi. Sähköpyöräilyyn on Mari Hukkalaisen mukaan pienempi kynnys, kun ei tule niin hiki kuin tavallista pyörää polkiessa.  

“Kaupassa käydään pyörällä - millä muullakaan”, Mari Hukkalainen toteaa. Muutenkin suurin osa arjen perussiirtymistä poljetaan. Pyöräilyä kertyy viikoittain noin 50 kilometriä.

Pyöräilyyn kannustaa vapaus, se, ettei tarvitse miettiä aikatauluja. “Ruuhkat ja autossa istuminen sen sijaan eivät houkuta. ”Pyöräillen voin valita vehreämmän ja viihtyisämmän kulkureitin”, Tomi Hukkalainen kertoo.

Pyöräilystä pitävän perheen toiveissa on myös parannuksia pyöräilijöiden olosuhteisiin. Pyöräilyyn toivoisi lisää sujuvuutta ja tasaisuutta. “Etenkin risteyksissä kiveykset saattavat olla teräviä. Poikkeusjärjestelyissä ja merkinnöissä voisi olla enemmän ennustettavuutta ja pyöräilijöiden systemaattista huomiointia”, Tomi Hukkalainen sanoo.

Parannusehdotuksista huolimatta pyöräily houkuttaa muita kulkumuotoja enemmän, vaikka toisinaan perhe kulkee myös bussilla tai junalla. Myös perheen lapset viihtyvät paremmin pyörän kuin auton tai bussin kyydissä.

“Lapset tykkäävät istua pitkäperäisen pyörän kyydissä ja kylmällä kelillä laatikkopyörän kuomu suojaa viimalta”, Tomi Hukkalainen kertoo.