Meri ja saaristo

Espoon kaunis saaristo ja merialueet ovat tärkeitä virkistyskohteita, mutta myös lukuisten eläin ja kasvilajien koti. Rehevintä meriluonto on rantaluhdilla ja tulvametsissä sekä matalissa lahdissa. Tulvametsissä vedenpinta nousee säännöllisesti peittäen alleen pintakasvillisuutta sekä puiden juuria ja runkojen tyveä. Matalat lahdet taas täyttyvät vähitellen ruovikosta ja muusta kasvillisuudesta. Merenrantaniityt ja luonnonmukaiset hiekkarannat ovat harvinaisia, joten niitä suojellaan luonnonsuojelulailla. Lisäksi Espoon karuilla ulkosaarilla on useita lintujen pesimäajaksi rauhoitettuja luotoja, joilla merilinnut saavat pesiä rauhassa. Luodoilla voi nähdä lekottelemassa myös hallin eli harmaahylkeen tai jopa itämerennorpan.

 

Espoon merialueen sisälahdet ovat tärkeitä kutu- ja poikasalueita useille kalalajeille. Kuhan, ahvenen ja kuoreen pienpoikasia on runsaimmin Espoonlahden suojaisimmilla sisälahdilla. Taimenia, kampeloita ja muita merellisempiä lajeja on puolestaan eniten Espoonlahden eteläosissa.

Kauniiseen saaristoon on helppo tutustua joko omalla veneellä tai kesällä saaristoveneen kyydissä. Katso lisää Ulkoilusaaret -sivulta. 

 

Espoon meriluonto on monimuotoista myös vedenpinnan alla. Espoonlahti ja Laajalahti on tunnistettu valtakunnallisella tasolla ekologisesti merkittäviksi vedenalaisiksi meriluontoalueiksi (EMMA). Espoonlahdella on runsasta ja monipuolista vesikasvillisuutta sekä meriuposkuoriaisen esiintymisalueita. Molemmat lahtialueet ovat myös tärkeitä lisääntymisalueita eri kalalajeille sekä keskeisiä vaelluskaloille. 

Espoon merialueita on kartoitettu osana vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VELMU(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)) sekä Helsingin ja Espoon kaupunkien yhteistä Meriluonto 2021 –kampanjaa. Näissä kartoituksissa on tunnistettu Espoonlahden ja Laajalahden lisäksi seitsemän muuta paikallisesti ekologisesti merkittävää vedenalaista meriluontoaluetta, jotka ovat Otsolahti, Nuottalahti, Miessaarenselkä, Lilla Bodö - Stora Bodö, Kaparen - Rövaren - Stora Herrö, Knapperskär - Gåsgrund - Alskär ja Kytö - Norra Kytökäringen ja Södra Kytökäringen. Löydät alueet kartalta VELMU-karttapalvelusta(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). Kartoituksissa tunnistetut alueet ovat merkittäviä, sillä ne ovat lajistoltaan monimuotoisia. Niissä esiintyy paikoin myös niin sanottuja avainlajeja, kuten rakkoharua, meriajokasta ja sinisimpukkaa. Avainlajit ovat keskeisiä monien muiden lajien selviytymiselle ja ne ovat tärkeitä monimuotoisen lajiston ylläpitämisessä.
 

Muun Itämeren tavoin myös Espoon merialue kärsii rehevöitymisestä. Rehevöitymisen näkyvimpiä merkkejä ovat sinileväkukinnat, vesien samentuminen ja rantojen limoittuminen. Espoo on ollut mukana Itämerihaasteessa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) vuodesta 2008 lähtien. Itämerihaaste on kaikille toimijoille avoin vesiensuojeluun keskittynyt kansainvälinen verkosto. Sen tavoitteena on toteuttaa konkreettisia vesiensuojelutoimia, joiden avulla parannetaan Itämeren tilaa. 

Itämeren suojelemisessa on saavutettu hyviä tuloksia, mutta Itämeren tilan parantaminen vaatii jatkossakin toimenpiteitä. Espoon viimeisin Itämeri-toimenpideohjelma sisältää kaupungin toimet Itämeren suojelemiseksi vuosille 2024–2028. Ohjelmaan kuuluu toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää erityisesti Itämereen päätyvää ravinnekuormitusta, haitallisia aineita ja ehkäistä roskaantumista.