Nuuksion luontokohteet

Metsähallituksen hallinnassa oleva 1994 perustettu Nuuksion kansallispuisto on toinen pääkaupunkiseudun kansallispuistoista. Se sijaitsee Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen alueilla. Toinen kansallispuisto on vuonna 2011 perustettu Sipoonkorven kansallispuisto, joka sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueilla.

Nuuksion kansallispuisto on Euroopassa harvinainen, sillä se on harvoja suuria luonnonsuojelualueita, jotka sijaitsevat lähellä maan pääkaupunkia. Puiston pinta-ala on noin 55 km² ja Espoon puolelle siitä kuuluu noin 17 km². Nykyään valtaosa Nuuksion järviylängön Natura 2000 -alueista kuuluu Nuuksion kansallispuistoon.

Nuuksion luonnon monimuotoisuus perustuu sen sijaintiin tammivyöhykkeen ja eteläisen havumetsävyöhykkeen rajalla sekä rikkonaisen kallioperän luomaan elinympäristöjen vaihtelevuuteen ja pienipiirteisyyteen. Kansallispuistossa vuorottelevat karut kalliomänniköt, sankat kuusimetsät ja rehevät, joskin pienet lehdot, soita on paikoitellen runsaasti ja puroja virtaa monin paikoin. Alueella on lisäksi kymmeniä järviä ja lampia, jotka ovat sekä suo- että kalliorantaisia. Kansallispuistosta tunnetaan useita kymmeniä uhanalaisia eläin-, kasvi- ja sienilajeja. Nuuksion liito-oravakanta on yksi Suomen tiheimpiä. Liito-orava on valittu kansallispuiston tunnuseläimeksi.

Solvallassa (Nuuksiontie 84) sijaitsee kesällä 2013 valmistunut esteetön Suomen luontokeskus Haltia, jossa voi tutustua paitsi Nuuksion ja pääkaupunkiseudun luontoon myös Suomen luonnon helmiin. Haltiassa on mm. kahvilaravintola, varustevuokraamo ja luontomyymälä. Luontokeskuksen lähimaastosta voi lähteä kulkemaan vaativaa esteetöntä luontopolkua, kahden kilometrin pituista Maahisenkierrosta.

Haukkalammen luontotuvalta ja läheiseltä pysäköintialueelta lähtee neljä 2-7 kilometrin pituista rengasreittiä, joilta saa hyvän yleiskuvan puistosta. Merkityt reitit ovat Punarinnankierros, Haukankierros, Korpinkierros ja Nahkiaispolku. Haukkalammen retkeilykeskuksessa palvelee kesäaikaan opas ja siellä myydään mm. kahvilatuotteita ja alueen karttoja sekä vuokrataan välineitä.

Haukkalammen, Kattilan ja Siikajärven ympäristössä on yhteensä kymmeniä kilometrejä merkittyjä retkeilyreittejä.

Lisätietoa Nuuksion kansallispuistosta: luontoon.fi/nuuksio(ulkoinen linkki).

Siikajärven Heinäslampi on rehevöitynyt ja matala järvi, jonka rannoilla on mm. saranevaa, ruovikkoa, pajukkoa ja tervalepikkoa. Heinäslampi on paikallisesti arvokas luontokohde, järven kokoon nähden lintulajisto on melko runsas. Lisäksi järven vesikasvillisuus on monipuolista.

Siikajärven siirtolohkare on haljennut rapautumisen takia kolmeen osaan, joista kaksi on hyvin lähellä toisiaan. Noin kaksi metriä korkea kivi sijaitsee Siikajärven kuntoradan kaakkoiskulman tuntumassa. Paikasta, jossa kuntorata kulkee lähimpänä Heinäslampea, on siirtolohkareelle matkaa noin 60 metriä pohjoiseen.

Heinäslammen pohjoispuolisessa lehmusmetsikössä kasvaa useita kymmeniä metsälehmuksia loivassa lehtomaisessa rinteessä. Noin kahden hehtaarin alueella on erityisen paljon nuoria lehmuksia. Niiden elinolojen parantamiseksi on mm. harvennettu muuta puustoa. Muita kasvilajeja alueella ovat mm. käenkaali, mustaherukka ja koiranheisi. Siikajärven kuntorata sivuaa lehmusmetsikön etelä- ja pohjoisreunaa.

Nuuksion Pitkäjärven pohjoisella länsirannalla sijaitseva Romvuoren jyrkänne kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Romvuori–Rajakalliokallioalueeseen. Romvuoren rantakallio on maisemallisesti merkittävä ja sen laelta avautuu hienoja näköaloja. Korkean kalliorinteen alla on näyttävä ns. vyörykeila, jossa rinteestä irronneet kookkaat lohkareet ovat vierineet osittain Nuuksion Pitkäjärveen saakka. Lohkareikko näkyy parhaiten järven vastarannalta tai veneestä. Romvuoren jyrkänteen lähelle kulkee reitti Haukkalammen eteläpuolelta Mustalammen ja Valklammen välistä, josta polkua pitkin kaakkoon on matkaa noin 1,5 kilometriä.

Noin neljän hehtaarin laajuinen maisemallisesti hieno Saukonnoron luonnonsuojelualue sijaitsee Valklammesta Nuuksion Pitkäjärveen laskevan puron varrella ja sen eteläpuolella. Suojelualue kuuluu sekä Natura 2000 -verkostoon että valtakunnalliseen Haukkalammen–Romvuoren lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella on Romvuoren kalliojyrkänteitä louhikkoineen, kuusivaltaisia rinnemetsiä ja rehevää Saukonnoron purolaaksoa. Huomionarvoisia kasveja ovat mm. lehtopalsami ja mustakonnanmarja, lisäksi puulajistoon kuuluvat mm. metsälehmus ja vaahtera.

Nuuksionpään Mustalammen rahkasammalten muodostamat turvelautat irtautuivat ympäröivältä suolta 1950-luvulla, kun Mustalammen pintaa nostettiin patoamalla. Turvelautoilla kasvaa eri puulajeja ja mm. Nuuksiossa harvinaista vaivaiskoivua.

Nahkiaispolku on kahden kilometrin pituinen luontopolku, joka kertoo Nuuksion kansallispuiston luonnon ennallistamisesta eli miten ihmisen muuttamaa luontoa yritetään saada lähemmäs alkuperäistä luonnontilaa. Polun varrella on mm. kohdetauluja, pitkospuita ja portaita. Luontopolulle pääsee mm. Haukkalammen pysäköintialueiden vierestä.

Luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Purolan niitty on vajaan puolen hehtaarin kokoinen vanhan tilan ympäristössä oleva perinneympäristö, joka sijaitsee Nahkiaispolun pohjoisosassa. Mesiangervo- ja huopaohdakevaltaisella niityllä kasvaa myös mm. hirvenkelloa ja ahomataraa. Aluetta hoidetaan niittämällä sekä raivaamalla puita ja pensaita.

Nuuksionpään Myllypuro ja Haukkalammenpuron loppuosa virtaavat savikolla mutkitellen eli meanderoiden. Nahkiaispolun varrella olevilta silloilta meanderit näkyvät hyvin.

Myllypuron koski on Espoon hienoimpia koskia. Kosken tuntumassa ja sitä ympäröivissä metsissä kasvaa useita harvinaisia kääpiä ja sammalia. Koski sijaitsee noin 100 metriä Nahkiaispolun itämutkasta kaakkoon. Nahkiaispolun loppupuolella, välittömästi Haukkalammentien pohjoispuolella sijaitseva Haukkalammenpuro virtaa ajoittain koskena lohkareiden lomassa uomassa, josta vesi on kuljettanut moreenin hienoimman aineksen pois. Haukkalammenpuron ja Myllypuron koskipaikat on luokiteltu arvokkaiksi pienvesikohteiksi.

Nuuksionpään murroslaakson läntiseltä jyrkänteeltä on hieno näköala alapuolella olevaan metsäiseen laaksoon, jossa lehtipuut erottuvat hienosti havupuista toukokuussa lehtien puhkeamisen aikaan ja ruska-aikana. Näköalapaikka sijaitsee Haukankierroksen varrella, noin puolen kilometrin päässä Haukkalammen pysäköintipaikan pohjoispuolella. Jyrkänteeltä näkyvä laakso kuuluu Nuuksion kansallispuistoon. Laaksossa sijaitsevat mm. perinneympäristökohde Purolan niitty ja Nuuksionpään meanderit.

Högbackan hevoslaidun on Kattilantie 39:n kohdalla tien eteläpuolella sijaitseva maisemallisesti arvokas perinneympäristö. Noin 1,5 hehtaarin laajuisella hevosten laiduntamalla alueella on vanhaa peltoa ja niittyä. Niityn hyönteislajisto on rikas, siellä on havaittu mm. kymmeniä myrkkypistiäislajeja.

Högbackan niitty on perinneympäristö, joka sijaitsee Kattilantien eteläpuolella, Högbackan tilan välittömässä läheisyydessä. Puolen hehtaarin laajuista rinteessä olevaa tuoretta heinäniittyä hoidetaan säännöllisesti mm. niittämällä.

Nuuksionpäässä, Kattilantien ja Ruuhijärventien välissä, sijaitseva pallokiviesiintymä on lähes 200 metriä pitkä ja 10–20 metriä leveä. Nuuksionpään harmaa pallokivialue on suurelta osin jäkälän peitossa, mutta paikoin pallomainen rakenne näkyy hyvin, varsinkin kallion ollessa märkä. Pallojen halkaisija on noin 10 cm. Kohde on kansainvälisesti merkittävä, sillä koko maailmasta tunnetaan alle 200 pallokiviesiintymää.

Nuuksion Pitkäjärven pohjoiskärjen lähettyvillä sijaitseva Lehtokurpan lehmusrinne on vajaan hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, joka on luontokeskus Haltiasta Haukkalammelle vievän polun varrella. Alueella on rehevä, lehtomainen rinne, jossa kasvaa mm. kookkaita metsälehmuksia. Rinteen alapuolella on korpea.

Nuuksion Pitkäjärven pohjoisrannalla sijaitsee noin kolmen hehtaarin laajuinen Gröna Bladetin luonnonsuojelualue, jossa on luonnontilaista metsää lahopuineen. Suojelualueen eteläosassa on tervaleppäkorpea, muualla kasvaa paikoin mm. metsälehmuksia. Suurin osa alueesta kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kohteen vierestä kulkee Haltiasta Haukkalammelle vievä reitti.

Nuuksion Pitkäjärven pohjoisosan itärannalla, kallionalusrinteen notkelmassa sijaitseva Koivulan lehmuslehto on suojeltu luontotyyppinä. Alle hehtaarin laajuisella alueella kasvaa monipuolinen ja osin kookas puusto; metsälehmusten lisäksi mm. kuusia, haapoja ja raitoja. Myös lahopuita on runsaasti. Muita alueen kasveja ovat mm. saniaiset, lehtokuusama, kielo ja tesma.

18 hehtaarin laajuinen Punjonsuo on rämeitä ja korpia käsittävä melko luonnontilainen suo. Kansallispuistoon kuuluvalla alueella kasvaa mm. vaivaiskoivua. Suolle on matkaa noin kilometri Solvallasta pohjoiseen ulkoiluteitä pitkin, Nuuksiontieltä on matkaa noin 300 metriä.

Solvallassa Haltiaa vastapäätä nousevassa rinteessä on noin 10–15 metriä leveä kivivyö, jossa on erikokoisia kivenlohkareita. Ancylusjärven aikainen muinaisranta näkyy hyvin jyrkän polun leveiltä portailta.

Erikoisessa paikassa, kalliojyrkänteen alaosassa suon reunalla, sijaitseva Solvallan hiidenkirnu on enimmillään noin 1,5 metriä leveä. Lähellä kallionseinämässä on myös mielenkiintoinen, suuri pyöristynyt hiidenkirnun aihe. Solvallan urheiluopiston urheilukentän pohjoispuolelta on kirnulle matkaa noin 400 metriä; ulkoilutie kulkee läheltä kirnukallion länsipuolelta.

Solvallan urheilukentän itäpuolella lähellä ulkoiluteitä sijaitseva silokallio erottuu hyvin, sillä sitä reunustaa vähäpuustoinen suo. Solvallan urheilukentän pysäköintipaikalta on kalliolle matkaa noin puoli kilometriä.

Lakeasuon metsän luonnonsuojelualue on luonnontilaisten karujen kalliomänniköiden, vanhojen kangasmetsien ja suoalueiden kokonaisuus. Se sijaitsee Solvallan urheiluopiston itäpuolella. Lähes 32 hehtaarin laajuisen luonnonsuojelualueen rajaukseen sisältyy osa Lakeasuosta sekä suota ympäröiviä luontoarvoiltaan merkittävimpiä metsiä. Runsaslahopuustoisista metsistä on tavattu vanhan metsän indikaattorilajeja, kuten riukukääpä. Linnuista alueella voi havaita esimerkiksi kulorastaan, varpushaukan ja viirupöllön.

Valtakunnallisesti ja maisemallisesti arvokkaan Käkilammen– Lakeasuon pohjoisosa, Käkilammen ympäristö, kuuluu Nuuksion kansallispuistoon. Alueella on useita luonnontilaisia suotyyppejä. 12 hehtaarin kokoisella Lakeasuolla on avointa nevaa, reunoilla erilaisia rämeitä ja korpia. Käkilammen ympärillä on lähinnä rämettä ja paikoin nevalaikkuja, joissa kasvaa mm. tupasluikka, valkopiirtoheinä, pyöreä- ja pitkälehtikihokki sekä karpalo. Lakeasuon tuntumaan kulkee ulkoilutie ja polkuja Solvallasta, josta on matkaa reilun kilometrin verran.

Karjakaivon ulkoilualueella lähellä Karjakaivon keittokatosta sijaitsevien silokallioiden poikki kulkee polku leveänä väylänä. Kalliot ovat paljastuneet Itämerestä niin kauan sitten, että pinta on rapautunut karheaksi eikä uurteita ole näkyvissä. Silokallioilta voi jatkaa polkuja pitkin noin 800 metrin matkan Urja-järven lounaiskärkeen, jossa on tulentekopaikka ja telttailualue.

Meerlammen luoteis- ja ulkoilutien eteläpuolella sijaitseva kalliojyrkänne ja lohkareikko ovat vaikuttavia. Jyrkänteen alaosassa on ylijyrkkä kalliotörmä, lippa. Kallioseinämässä erottuu hienosti kiven rakoilu, joka on tuottanut kiinnostavia muotoja. Jyrkänteen edustalla on kaksi erittäin suurta lohkaretta, joiden välissä on kapea käytävä. Toisessa lohkareessa on luolamainen halkeama, joka kapenee sisäänpäin. Enimmillään halkeaman korkeus on 3–4 metriä ja leveys yli metrin. Kohteelle on matkaa Nuuksiontieltä noin 700 metriä ja Solvallan urheiluopistolta ulkoiluteitä pitkin vähän toista kilometriä.

Vajaan puolen hehtaarin kokoinen perinneympäristö, pieni niittyalue sijaitsee Meerlammen länsirannan tuntumassa Nuuksiontien pohjoispuolella. Kasvillisuus on kalkkivaikutteista, ja niityllä sekä lähimetsissä kasvaa useita kämmekkälajeja. Niityllä on tavattu mm. soikkokaksikkoa ja lehtoneidonvaippaa sekä lähimetsistä valkolehdokkia ja maariankämmekkää. Alueella kasvaa myös muutamia isoja mäntyjä ja mm. katajia. Meerlammen niityllä kasvava omenapuu kertoo aiemmasta ihmisasutuksesta, alueen historiaan liittynee myös kaskeaminen. Niitylle pääsee mm. Solvallasta ulkoilutietä ja lähempänä kohdetta metsäpolkua pitkin.

Noin 15 metriä korkea graniittinen jyrkänne kohoaa Nuuksiontien pohjoispuolella heti tien reunasta noin 800 metriä Solvallan pysäköintialueelta kaakkoon. Kallion pinnassa näkyy jonkin verran kulumisjälkiä, koska jyrkänne on suosittu kiipeilyseinämä. Kohde kuuluu arvokkaaseen kallioalueeseen Mustakallio– Sudenrotko. Jyrkänteen pohjoispuolella on Maahisenkierroksen näköalatasanne, josta näkee hienosti Nuuksion Pitkäjärvelle.

Luontotyyppinä suojeltu vajaan hehtaarin kokoinen Meerlammen lehmusmetsä sijaitsee aivan Nuuksiontien eteläpuolella, Mustakallion pohjoispuolisessa jyrkänteessä. Alueella kasvaa runsaasti metsälehmuksia sekä monia muita puulajeja: mm. haapaa, kuusta ja harmaaleppää. Puusto on eri-ikäistä ja lahopuita on paljon. Aluskasvillisuudessa on mm. kevätlinnunhernettä, kieloa ja lehto-orvokkia.

Mustakallion ja Nuuksiontien välissä sijaitseva alle puolen hehtaarin kokoinen Mustakallion lehmusmetsä on suojeltu luontotyyppinä. Loivassa rinteessä olevassa lehdossa kasvaa mm. kookkaita metsälehmuksia, kuusia, haapoja sekä hiirenporrasta ja soikkokaksikkoa.

Nuuksion Pitkäjärven keskiosan itärannalla kohoava Mustakallio on hieno kohde, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Mustakallion–Sudenrotkon kallioalueeseen. Kallion laki kohoaa yli 60 metriä Pitkäjärven veden pintaa korkeammalle. Mustakallion läntinen lakialue on yksi alueen merkittävimmistä näköalapaikoista, josta avautuu jylhiä metsäisiä järvimaisemia. Lakialueella karussa ympäristössä kasvaa mäntymetsää, mutta rinteissä on reheviä lehtoja, mm. pohjoisosan Meerlammen lehmusmetsä. Mustakalliolle pääsee Nuuksiontieltä niin pohjoisesta kuin etelästäkin. Lehmusmetsän länsipuolta kulkee pieni Peltolanahde-tie etelään. Noin 150 metrin jälkeen siitä poikkeaa länteen polku, joka vie kallion laelle. Etelästä sille pääsee nousemalla Mustakallio-tietä ratsastuskoulun vierestä kohti luodetta.

Janssoninnotko on osa Kolmperän purolaakson arvokasta virtavesialuetta. Se sijaitsee noin 100 metriä Meerlammentiestä kaakkoon Pirttimäki─Solvalla -ulkoilureitin lounaispuolella. Luontoarvoiltaan merkittävä lehtomainen metsä on kookasta ja vanhaa; kolopuita ja lahopuuta on runsaasti. Reheväkasvuisessa puronvarsilehdossa kasvaa mm. näsiää, lehto-orvokkia ja kevätlinnunhernettä. Alueen välittömässä läheisyydessä on havaittu myös liito-orava. Luonnonsuojelualue on noin kahden hehtaarin laajuinen.

Kattilajärventien länsipuolisella kallioselänteellä, pienen kalliokumpareen yläosassa sijaitsee noin 0,7 metriä leveä hiidenkirnu. Viettävälle kalliolle muodostunut kirnu on etureunastaan matala.

Katajasuon länsireunalla Kolmperään laskevan puron lähellä sijaitseva louhikko on vaikuttava ilmestys. Pystysuorasta kallioseinämästä on irronnut paljon kookkaitakin lohkareita ja näiden väliin jää erilaisia onkaloita. Kattilajärventieltä on matkaa noin 150 metriä.

Kolmperä-järven kaakkoispuolella, Katajasuon itäreunalla sijaitsee paikoin pystysuora murroslaakson jyrkänne. Nuuksion kansallispuiston alueella olevan jyrkänteen lähellä kasvaa tiheää metsää, mutta aivan kallion alapuolella kohde näkyy hyvin. Kattilajärventieltä on matkaa jyrkänteelle noin 300 metriä.

Haramossen on rämevaltainen suo, jonka pinta-ala on noin 12 hehtaaria. Muita suotyyppejä ovat mm. erilaiset korvet ja lounaisosan pieni neva, jonka paikalla on aiemmin sijainnut lampi. Haramossenin turvekerrostumista on löydetty Espoosta sukupuuttoon kuolleen ja Suomessa erittäin harvinaisen taarnan, kookkaan kalkinvaatijakasvin, jäännöksiä. Suon läpi kulkee ulkoilutie, jota pitkin pääsee mm. Kattilajärventielle, Pääskysvuoren luonnonsuojelualueelle ja Pirttimäen ulkoilumajalle

Velskolan Pitkäjärven lounaisrantaan rajautuva Pääskysvuoren luonnonsuojelualue on 11 hehtaarin laajuinen. Alueella on mäntyvaltaista kalliota, vanhaa kuusikkoa, rehevähköä puronvartta ja kalliopainanteeseen syntynyt pieni räme. Pääskyskallion pohjoisrinteeltä avautuu komea näköala Velskolan Pitkäjärvelle. Pääskyskallio on osa arvokasta Hyppykallion–Hynkebergetin kallioaluetta. Luonnonsuojelualueelle pääsee mm. Kattilajärventieltä ulkoilutietä pitkin. Myös Pirttimäen ulkoilumajalta lähtee ulkoilutie, joka johtaa alueelle.

Hyppykallio sijaitsee melko lähellä Nuuksiontietä, sen itäpuolella. Kallio kohoaa 70 metriä Nuuksion Pitkäjärveä ylemmäksi, joten laen länsipuolelta näkee kohtalaisesti järvelle. Itään päin voi ihailla Kaitakorven ja Kattilajärventien välisiä metsäisiä näkymiä.

Hyppykallion kaakkoisosassa on noin 20 metriä korkea graniittikallioseinämä, joka on tulkittu haarniskapinnaksi. Se on syntynyt, kun kallioperän murroksen kohdalla kalliolohkot ovat hiertyneet liikuntojen yhteydessä toisiaan vasten. Tuloksena on sileäksi hankautunut joskin usein uurtunut pinta. Laella on toiminut vuosina 1941–1944 lottien ylläpitämä ilmavalvonta-asema. Hyppykallio kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Hyppykallion–Hynkebergetin kallioalueeseen ja Nuuksion kansallispuistoon.

Yli 60 cm leveä hiidenkirnu sijaitsee kalliokumpareella reilut 50 metriä kaakkoon Hyppykallion jyrkänteestä. Paikalta on melko hyvät, hieman puuston peittämät näkymät kohti Hyppykalliota. Hiidenkirnun lähellä on myös pienehkö kivinen muinaisranta. Nuuksiontie 44:n ja 46:n kohdalta kulkee polku itään lähelle kirnua. Tieltä on kirnulle matkaa noin 200 metriä.

Hynkänlammen pohjoispuolella purolaaksossa sijaitsevalla noin seitsemän hehtaarin laajuisella luonnonsuojelualueella on aarnimaista metsää ja rämesuota sekä kalliojyrkänteitä. Puulajisto koostuu lähinnä männyistä, kuusista ja koivuista. Rämeellä kasvaa mm. suopursua, lakkaa ja tupasvillaa.

Suojelualueen länsiosassa sijaitseva Hynkänlammen jyrkänne on metsän peitossa, laelta näkyy kuitenkin hieman laaksoon ja Hynkänlammelle. Siirtolohkare sijaitsee hienolla paikalla, Hynkänlammen kaakkoispuolisella telttailualueella. Graniittinen kivi on noin 2,5 metriä korkea.

Hynkeberget on komea kallio Hynkänlammen eteläpuolella. Parhaat näköalat järvelle ovat kallion pohjoisosasta. Laen tuntumassa kasvillisuus on karua, mutta rinteillä rehevämpää. Etelärinteellä kasvaa mm. pähkinäpensaita. Hynkänlammen alueella on paljon polkuja, lähistöllä kulkee myös ulkoiluteitä. Hynkänlammen alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Hyppykallion– Hynkebergetin kallioalueeseen.

Hakjärven ja Sorlammen väliselle metsäalueelle sijoittuva Hakjärven luonnonsuojelualue on noin 75 hehtaarin laajuinen. Alue kuuluu suurelta osin Natura 2000 -verkostoon, vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä arvokkaaseen kallioalueeseen Bredmalmenin–Hakjärven kalliot. Luonnonsuojelualuetta halkoo kaksi rotkolaaksoa pohjois-eteläsuunnassa, korkeuserot ovat suuret ja alueella on mm. lehtokorpia, karuja kalliometsiä ja soita. Eläimistöön kuuluu esim. liito-orava, harmaapäätikka ja pikkusieppo.

Pääosin Hynkänlammen luonnonsuojelualueella kulkeva Sorlammen luontopolku kiertää vaihtelevassa metsämaastossa. Reitin varrella on niin kallioita, lampien rantoja, pienehköjä soita ja puroja kuin aarnimetsääkin sekä monia kiintoisia geologisia kohteita hiidenkirnuista luolaan. Luontopolulle pääsee Nuuksiontien pysäköintialueelta, josta on viitoitus polulle. Luontopolun pituus on noin viisi kilometriä. Sorlammen rannalla sijaitsee keittokatos. Paikoin polulla on kivikkoa ja puiden juuria, kosteissa paikoissa on pitkospuut, joten erityisen helppokulkuinen se ei ole. Lähtöpaikalta voi kulkea myös lyhyemmän Laihalammen kierroksen, josta on myös yhteys Hakjärventielle. Luontopolulle pääsee Nuuksiontien varrelta luoteesta, Hästhagabackenin pysäkointialueelta Laihalammen pohjoispuolelta. Luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Hakjärven luonnonsuojelualueen luoteisosassa, runsaat 100 metriä pysäköintialueesta itään sijaitseva vajaan kahden hehtaarin laajuinen Lajalammen pähkinäpensaslehto on suojeltu luontotyyppinä. Sorlammen luontopolku ja Laihalammesta pohjoiseen laskeva puro kulkevat sen halki. Lehdossa kasvaa pähkinäpensaiden lisäksi mm. metsälehmuksia, koivuja sekä imikkää, sinivuokkoa ja hiirenporrasta.

Kuusi hiidenkirnua, seitsemäs on kasvillisuuden peitossa, sijaitsee noin 200 metriä Sorlammen pohjoispuolella, kallion länsireunalla, arvokkaalla Hyppykallion–Hynkebergetin kallioalueella. Kirnuille on opastus Sorlammen luontopolulta. Noin 0,5–2 metriä syvät ja 0,5–1,5 metriä leveät hiidenkirnut muodostavat kauniin ryhmän. Yhdestä kirnusta on löytynyt melan kappale, joka on ajoitettu 1400–1600-luvuille.

Hiidenpesän luola sijaitsee 300 metriä Sorlammesta etelään, kallioselänteen itäjyrkänteessä luontopolun varrella, josta on opastus kohteelle. Suuren kivilohkareen rajaaman luolan suuaukko on ahdas, mutta sisällä luolassa on korkeutta noin kaksi metriä ja pituutta viitisen metriä.

Hakjärven koillispuolella sijaitseva Hackjärvsmossen on alkanut kehittyä, kun järvi on kasvanut umpeen. Metsämaan soistuminen on laajentanut suota ympäristöön. Kahdeksan hehtaarin suuruisella rämevaltaisella suolla on myös mm. korpia. Suon koillisreuna kuuluu Nuuksion kansallispuistoon.

Hakjärven pohjoispuolella, Hakjärvenranta-nimisen tien ja luontopolun välissä sijaitsee moreenikynnys, jossa Sorlammesta Hakjärveen laskeva puro kulkee murroslaaksossa. Kynnyksen kohdalla puro on kaivautunut moreeniin, kuljettanut hienoimman aineksen pois ja jättänyt jäljelle vain suurimmat lohkareet, joiden lomassa vesi virtaa paikoin lähes näkymättömissä. Kynnyksen yläpuolella puro virtaa sammalpeitteisessä rehevässä kuusikossa. Sorlammen luontopolulta on matkaa kohteelle lähes 200 metriä Hakjärvelle suuntautuvaa metsäpolkua pitkin. Noin kaksi metriä korkea rapakivi sijaitsee noin 40 metriä Sorlammen luontopolun itäpuolella ja noin 70 metriä Sorlammesta Hakjärvelle laskevan puron länsipuolella.

Hakjärven lounaispuolella sijaitsevan Mariliinan luonnonsuojelualueen pinta-ala on lähes neljä hehtaaria. Alueella on komeita kallioita vanhoine mäntymetsineen sekä rinteiden kuusivaltaisine metsineen, joissa kasvaa myös mm. haapoja. Alueelle pääsee mm. Rajarintintieltä Brobackan ja Oittaan välistä ulkoilureittiä pitkin.

Karhusuon metsän luonnonsuojelualue sijaitsee Karhuniityn asuinalueen itäpuolella. Alue muodostaa ympäröivien laajojen virkistysmetsien kanssa Nuuksioon asti ulottuvan metsäkokonaisuuden. Karhusuon metsä on pääosin luonnonmukaisesti kehittynyttä, lahopuuta on paikoin paljon. 14 hehtaarin laajuisen suojelualueen pohjoisosassa on maisemallisesti vaikuttava kalliomäki, jossa kasvaa vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Jyrkänteen alla on runsaslahopuustoista vanhaa metsää sekä lehto- ja suolaikkuja.

Vähän yli kaksi metriä korkealle Karhusuon rapakivilohkareelle on matkaa teitä ja polkuja pitkin yhteensä 800 metriä Karhuniityntieltä koilliseen. Rapakivi sijaitsee loivalla kalliolla nuoressa männikössä kymmenisen metriä polun itäpuolella. Vieressä on myös toinen, lähes yhtä korkea lohkare.

Karhusuon hiidenkirnu on noin puoli metriä leveä. Se sijaitsee Kellonummen hautausmaan lounaispuolella. Ympäristön kalliomäkiä hieman matalammalla kallioselänteellä olevan hiidenkirnun itäpuolelta kulkee pieni metsäpolku. Karhusuon rapakiveltä on polkuja pitkin matkaa kirnulle noin 250 metriä pohjoiseen. Vajaat 200 metriä kohteen koillispuolella kulkee ulkoilureitti Oittaalta Brobackaan.

Seitsemän hiidenkirnua, joista osa on vaikeasti havaittavissa, sijaitsee hienolla paikalla ylhäällä rinteessä, Nupurintien ja Vanhatien välisen kallion lounaisosassa. Kallioseinämien lähellä olevat kirnut ovat enimmäkseen alle metrin leveitä. Pystyt kallioseinämät ovat seurausta graniitin rakoilusta.

Kakarlammen luonnonsuojelualueeseen kuuluu pieni umpeen kasvava Kakarlampi ja sen ympärillä oleva rämevaltainen Kakarlammensuo sekä mm. lähistön jäkäläisiä mäntykankaita ja korpipainanteita. Monipuoliseen kasvilajistoon kuuluvat mm. pyöreälehtikihokki, karpalo ja valkopiirtoheinä. Kulmakorven ja Turunväylän välissä sijaitsevalla yli 16 hehtaarin laajuisella suojelualueella kulkee joitakin polkuja.

Käkiniitty on noin hehtaarin laajuinen vanha laidunalue Nupurinjärven luoteispuolella, Mustanpurontiestä itään. Perinneympäristössä on monentyyppisiä niittyjä, joista osa on ollut aiemmin laitumena ja peltona. Käkiniityllä kasvaa mm. ketoneilikkaa ja purtojuurta.

Nupurinjärvi on rehevöitynyt, matala ja umpeen kasvava järvi Turunväylän ja Nupurintien välissä. Rannat ovat pääosin saranevaa, jota reunustavat järvikortteet. Rannan tuntumassa kasvaa paikoin runsaasti mm. pajuja ja tervaleppiä sekä esim. järviruokoa ja mesiangervoa. Järvi on paikallisesti arvokas linnuston ja kosteikkokasvillisuuden vuoksi. Linnuston kannalta tärkeimmät alueet ovat nevarannat, rantametsät ja pensaikot. Nupurinjärvelle pääsee mm. kulkemalla polkua Mustanpurontieltä Käkiniityn läpi. Nupurinjärven kaakkoisrannalla on vuonna 2016 rakennettu lintutorni, jonne pääsee pitkospuita pitkin Nupurinkartanontien päästä.

Tomtbackan itärinteessä, Nupurintien pohjoispuolella sijaitseva Brobackaånin pähkinäpensaslehto on suojeltu luontotyyppinä. Noin puolentoista hehtaarin alueella kasvaa nelisensataa pähkinäpensasta, osa kookkaitakin. Muita rinnelehdon kasveja ovat mm. kielo ja käenkaali.

Maakunnallisesti arvokas noin 20 hehtaarin suuruinen Kotosuon (Kotalammensuon) alue sijaitsee Histantien ja Myrskymäentien välissä. Suo on enimmäkseen mäntyä, suopursua ja kanervaa kasvavaa rämettä, reunoilla on myös korpia ja nevaa. Kotosuon koillisosassa ollut pieni lampi, Kotolampi on kuivatettu. Suon itä- ja länsipuolella kasvaa rehevää, lehtomaista kuusimetsää. Alueen länsiosassa kohoavat komeat Härklampibergetin kalliot jyrkänteineen. Kotosuolle pääsee mm. idästä Myrskymäentieltä vanhaa sähkölinjaa seuraten.

Hiidenkirnu sijaitsee kymmenisen metriä Hankalahdentien itäpuolella noin 70 metriä Hankalahdentien ja Maulantien risteyksestä pohjoiseen. Rinteessä oleva sammaloitunut kirnu on yli metrin leveä ja takaseinästä mitattuna kaksi metriä syvä.

Noin hehtaarin laajuinen Maulan laidun sijaitsee välittömästi Maulantien itäpuolella ja Nuuksion Pitkäjärven länsipuolella. Arvokkaassa perinneympäristössä on laidunniittyä sekä mäntyhakaa. Alueella on myös jonkin verran kalliopaljastumia ja kiviä. Monipuolisen kasvilajiston huomionarvoisia edustajia ovat mm. hietalemmikki, ketoneilikka ja toisinaan hyvin runsaana ja näyttävänä esiintyvä keltamatara. Maisemallisesti laidun on hieno: etelään ja itään viettävältä rinneniityltä aukeavat komeat näkymät alas viljelyksille ja Maulan vanhoille rakennuksille.

Nuuksion Pitkäjärven länsirannalla, kilometri järven eteläpäästä sijaitseva Jäniskallio on itäreunastaan jyrkänteinen komea kallio, joka näkyy Nuuksion Pitkäjärven yli Nuuksiontielle saakka. Laelta avautuvat avarat näkymät järvelle itään ja pohjoiseen. Jäniskallio kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin.

Jäniskallio on historiallisesti erittäin arvokas, sillä pohjoispään jyrkänteessä, noin 1,8 metrin korkeudella vesirajasta on kivikautinen kalliomaalaus. Maalaus on 47 cm pitkä ja 28 cm korkea, punavärillä maalattu eläinkuvio, joka esittää mitä luultavimmin hirveä. Todennäköisesti seinämässä on aikoinaan ollut myös muita kuvioita, mutta ne ovat kuluneet lähes näkymättömiin. Eläinkuvion kohdalla kasvaa runsaasti jäkälää, joka vaikeuttaa seinämän tarkastelua. Maalaus on ajoitettu 2000–1300 eKr. Kalliomaalauksen luokse pääsee talvisin jäätä pitkin, muulloin vain veneellä.

Heinästie 5:n kohdalla sijaitseva Heinästien keto on noin 0,3 hehtaarin laajuinen perinneympäristö, jossa on aiemmin ollut rakennuksia. Jäljellä on pieni niitty ja keto. Alueella kasvaa isokokoinen saarni. Huomionarvoisia kedon muita kasveja ovat mm. aholeinikki, keltamatara ja kesämaitiainen.

Hankalahdentien ja Sahaojan välissä sijaitseva 400 metriä pitkä perinneympäristö on kooltaan lähes kaksi hehtaaria. Lounaaseen viettävä rinne koostuu avoimista niittylaikuista, joiden välissä on harvennettua metsää. Aluetta on myös laidunnettu. Kasvillisuudessa on monia merkittäviä lajeja, kuten ketoneilikka, keltamatara ja kesämaitiainen. Runsaina kasvavat mm. vuohenputki, koiranputki ja niittyleinikki.