Laaksolahden luontokohteet

Vanhankartanon raita sijaitsee viljellyllä pellolla vajaat 100 metriä Vanhankartanontien ja Gunni Olinin tien risteyksen pohjoispuolella. Yksi Suomen paksuimmista raidoista on 30 cm:n korkeudelta mitattuna ympärysmitaltaan lähes 5,5 metriä ja se lukeutuu myös Espoon paksuimpien puiden joukkoon. Raita jakautuu alle metrin korkeudella kolmeen haaraan. Puu näkyy hyvin läheisille teille, mutta talviaikaan sitä voi käydä katsomassa lähempääkin.

Komea Vanhankartanon tammi kasvaa aivan tien vieressä Vanhankartanontie 18:n kohdalla. Luonnonmuistomerkkinä 1983 rauhoitettu puu on ympärysmitaltaan noin 4,5 metriä, ja sen korkeus on noin 25 metriä. Ikää sillä on 250–300 vuotta.

Nepperissä, Haapaniementien itäpuolella sijaitsevalla Brännbergenin alueella on sekä hienoja kalliomuodostumia että reheviä metsiköitä. Valtakunnallisesti merkittävä kallioalue, Brännbergsbacken, sijaitsee alueellisesti merkittävän murroslaakson reunalla, joka on yksi Suomen suurimmista ja vanhimmista kallioperän murtumalinjoista. Kallioalueella on punaista Bodomin rapakivigraniittia ja jyrkänteisessä itärinteessä näkyy selvästi kivilajin voimakas vaakarakoilu. Mäen laelta näkyvät sekä Järvenperän pellot että puiden takaa pilkistävä Pitkäjärvi. Kalliolle johtaa polku Vanhankartanontie 11:n kohdalta.

Luolat, joita on kaksi, sijaitsevat kallion itäreunan jyrkänteessä. Korkeammalla oleva suurempi luola on ”hyllymäinen” ja noin 15 metriä leveä, 3,5 metriä syvä ja 1–2 metriä korkea. Maan tasalla oleva pienempi luola on 3,5 metriä leveä, 3 metriä syvä ja noin 1,5 metriä korkea. Luolat eivät näy kallion laelta.

Luolien edustalla jyrkässä ja kivikkoisessa rinteessä oleva metsikkö on luontotyyppinä suojeltu Brännbergenin lehmuslehto, jossa kasvaa noin 40 metsälehmusta. Muita kasvilajeja runsaan puolen hehtaarin kokoisessa lehdossa ovat mm. lehtokuusama, mustakonnanmarja ja lillukka. Rinteessä kasvaa myös paljon pähkinäpensaita.

Pieni, pinta-alaltaan vajaan puolen hehtaarin Brännbergenin pähkinäpensaslehto sijaitsee aivan Haapaniementien itäpuolella, loivassa länsirinteessä. Luontotyyppinä suojellulla alueella kasvaa runsaasti yli kaksimetrisiä pähkinäpensaita, muita tyypillisiä lajeja ovat kielo ja sinivuokko.

Pitkäjärven länsiosan Haapaniemessä sijaitsee luontotyyppinä suojeltu runsaan puolen hehtaarin laajuinen pähkinäpensaslehto. Tyypillisiä kasveja tällä kuusivaltaisella alueella ovat pähkinäpensaan lisäksi mm. vadelma, käenkaali, tesma ja vuohenputki. Haapaniemen kärjestä on hienot näkymät Pitkäjärvelle. Järven eteläosat Haapaniemen länsipuolelle saakka ovat linnustollisesti arvokkaita alueita, rantametsien pesimälajistoon kuuluu mm. pikkutikka

Laaksolahden tammet on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1986. Puut sijaitsevat Laaksolahden urheilupuiston länsipuolella ja Lähdepurontien pohjoispuolella. Tammet kasvavat pääosin kahdessa rivissä; toinen rivi on tien vieressä ja toinen metsikön keskellä. Rauhoitettuja tammia on yhteensä 16. Enimmillään puiden ympärysmitta on noin neljä metriä, ja korkein puu on noin 30-metrinen. Entisen Dalsvikin kartanon puiston alueella olevat tammet ovat noin 200-vuotiaita.

Viisi euroopanlehtikuusta kasvaa Pitkäjärventie 21:n kohdalla lähellä Laaksolahden urheilupuistoa. Luonnonmuistomerkkinä 1986 rauhoitetuista puista korkein on liki 30-metrinen, ja paksuimman lehtikuusen ympärysmitta on kolme metriä. Lehtikuuset on istutettu todennäköisesti 1850–1860 -luvuilla Aurora Karamzinin aikana.

Veinin siirtolohkareikko on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1986. Se koostuu noin viidestä muutaman metrin kokoisesta sekä useasta pienemmästä siirtolohkareesta. Ympäristössä on myös hajallaan joitakin lohkareita. Kohde sijaitsee Sahapukinmäessä, Jupperin koululta Riihiuunintielle kulkevan ulkoilutien itäpuolella.

Luonnonmuistomerkkinä 1986 rauhoitettu Viherlaakson metsälehmus on ympärysmitaltaan kolme metriä. Leveälatvuksinen lehmus kasvaa Rajamännynahteen ja pysäköintialueen itäpuolella aivan kävelytien reunassa. Ikää puulla arvioidaan olevan lähemmäs 200 vuotta.

Lippajärven 65 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue on Espoon vanhin, se on perustettu 1933 linnustonsuojelualueeksi. Rauhoitus on lakkautettu rakennetuilta alueilta 1999. Lippajärven vesialueella ja osalla ranta-alueita rauhoituspäätös on edelleen voimassa. Järvi on reheväkasvuinen ja matala. Järvellä on tehty hoitotoimia, mm. hapetusta. Merkittävimmät luontoarvot keskittyvät ranta-alueille, joissa on pääosin lehtipuuvaltaista metsää ja luhtaa. Lippajärven tervalepikot ja ruovikot ovat mm. lepakoiden ruokailualuetta. Linnuista on havaittu mm. uhanalainen pikkutikka.

Luontotyyppinä suojeltu Tammimäen jalopuumetsä sijaitsee Lippajärven länsipuolella. Lähes kolmen hehtaarin kokoisessa lehtipuuvaltaisessa metsässä kasvaa paljon tammia, jonkin verran vaahteroita ja metsälehmuksia sekä hyvin runsaasti pähkinäpensaita. Muita lajeja ovat mm. paatsama, kielo, valkovuokko ja kevätlinnunherne. Rannan tuntumassa suojelualueen reunassa kasvaa paljon tervaleppiä. Tammimäen jalopuumetsään ollaan perustamassa noin kahden hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue.

Luonnonmuistomerkkinä 1986 rauhoitettu Heiniemen lehmus on noin 23 metriä korkea, ja sen ympärysmitta on lähes kaksi metriä. Metsälehmus sijaitsee Träskändan puistotien ja Kolkekannaksentien risteyksen koillispuolella, Heiniemenpolun ja Auroran kappelin pysäköintialueen välissä.

Luonnonmuistomerkkinä 1987 rauhoitettu Heiniemen tammi kasvaa lähellä Heiniemenpolun mutkaa, Kolkekannaksentien pohjoispuolella näkyvällä paikalla. Noin 200-vuotias puu on yli 20 metriä korkea ja ympärysmitaltaan yli 3,5 metriä. Tammen latvuksen leveys on noin 20 metriä. Vierestä kulkee ulkoilutie.

Kilpikaarnainen, arviolta noin 250-vuotias mänty kasvaa kerrostalon pihalla osoitteessa Vilniementie 2. Noin 25 metriä korkean puun ympärysmitta on noin 2,5 metriä. Vilniementien mänty on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1987.

Träskändan luonnonsuojelualueen pohjoispuolella sijaitsee luontotyyppinä suojeltu jalopuumetsikkö. Osa alueesta on lehtoa ja osa kangasmetsää. Puolen hehtaarin alueella kasvaa runsaasti järeitä jalopuita: yli 30 tammea, noin 20 vaahteraa, yksi lehmus ja yksi uhanalainen vuorijalava. Muuta kasvilajistoa edustavat mm. pähkinäpensas, lehtokuusama ja nuokkuhelmikkä. Paikoin kasvillisuus on kulttuurivaikutteista. Jalopuumetsikkö muodostaa Träskändan luonnonsuojelualueen kanssa arvokkaan kokonaisuuden.

Järvenperässä ja Lippajärvellä sijaitseva 31 hehtaarin laajuinen Träskändan luonnonsuojelualue on perustettu 1961 ollen yksi Espoon vanhimpia suojelukohteita. Se on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö (VAT-alue); Träskändan kartanon historia ulottuu yli 200 vuoden päähän. Kartanon tunnetuin omistaja on ollut 1800-luvulla alueella vaikuttanut Aurora Karamzin. Träskändan kartanopuistosta löytyvät kaikki kotimaiset jalot lehtipuut: tammi, vuorijalava, kynäjalava, metsälehmus, vaahtera ja saarni. Puiston ulkomaisia puita ovat mm. siperianpihta ja sembramänty, joita on pitkään suosittu vanhoissa pihoissa ja puistoissa. Luonnonsuojelualueen monipuoliset ympäristöt: kuusikot, lehto-alueet, kartanopuiston vanhat ja suuret jalopuut sekä alueen halki kulkeva Kvarnbyån tiheikköineen ovat luoneet elinpaikkoja runsaan kasvilajiston lisäksi myös rikkaalle eläimistölle. Alueella pesii monia kolopesijöitä. Erikoisemmista linnuista siellä voi havaita nokkavarpusen ja pähkinänakkelin. Kaikkiaan pesimälajisto käsittää noin 30 lintulajia. Talvisin joessa on yleensä sulia kohtia, joihin kerääntyy mm. sinisorsia. Monelle lepakkolajille, kuten pohjanlepakolle alue on hyvin mieleinen vanhoissa puissa olevien lepopaikkojen ja saalistusmaastojen ansiosta. Useat vanhoihin, jaloihin lehtipuihin sidoksissa olevat hyönteiset, erityisesti monet kovakuoriaiset, viihtyvät siellä. Alueella on havaittu kuusi uhanalaista kovakuoriaislajia, mm. erittäin uhanalainen aarniseppä. Träskändan alueella myös sienimaailma on monipuolinen, ja varsinkin kääville vanhat puut ovat elintärkeitä. Tärkeimmät alueet kääpien kannalta rajoittuvat jokivarteen ja sen lähettyville. Suojelualueelta on löydetty noin 30 kääpälajia, mm. uhanalainen koppelokääpä. 2000-luvulla havaittujen harvinaisten kääpälajien perusteella Träskända kuuluu omassa kokoluokassaan pääkaupunkiseudun arvokkaimpiin kääpäalueisiin.

Suojelualueella kulkee reitti, joka kiertelee vanhassa kartanopuistossa ja jokivarren rehevässä metsämaastossa. Reitillä on yhteensä kolme opastaulua, jotka kertovat hienostokartanon historiasta, jokivarren lehtipuuvaltaisista metsistä sekä puistometsästä. Varsinaisen kartanopuiston alueella kulkeva osuus on helppokulkuinen ja soveltuu myös lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa liikkuville. Polun varrella esitellään nimikilvin koti- ja ulkomaisia puu- ja pensaslajeja. Luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Träskändan tammi sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä jokea ulkoiluteiden risteyksen tuntumassa. Noin 5,5 metrin ympärysmitallaan tammi on Espoon paksuin yksirunkoinen puu. Korkeutta tällä jättiläisellä on reilut 22 metriä ja latvuksen läpimitta on noin 28 metriä. Tammen arvellaan olevan yli 300-vuotias. 1980-luvun jälkipuoliskon kovat talvet aiheuttivat isojen oksien kuivumista. Nämä oksat on sittemmin poistettu, mistä merkkinä ovat puussa näkyvät sahausjäljet.

Träskändan kierroksen metsäosuuden länsiosassa, polkujen haarassa kasvaa yksi Suomen korkeimmista metsälehmuksista. Noin 200-vuotiaan puun korkeus on yli 32 metriä ja ympärysmitta lähemmäs 3,5 metriä.

Glimsinjoen luontopolku kulkee jokivartta pitkin Träskändan puistosta Jorvinkoskelle. Polku päättyy Glimsin talomuseolle ja Bembölen kahvituvalle. Noin kolmen kilometrin reitti esittelee virtaveden ja jokivarsimetsien ilmiöitä eri vuodenaikoina. Varsinaisen kevättulvan aikaan huhtikuussa osa reitistä voi jäädä veden alle, ja kelirikon aikaan polku voi olla vaikeakulkuinen. Luontopolun varrella on kolme opastaulua. Karttaan numeroidut kohdat on merkitty maastoon 12 valkeapäisellä pylväällä. Lisätietoa: proespoonjoki.fi(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Jahtimetsän lehtopurolaakson luonnonsuojelualue sijaitsee Träskändan luonnonsuojelualueen lounaispuolella. Purolaaksosta alkaa valtakunnallisesti merkittävä jokiosuus, joka alkaa Kvarnbyån-jokena ja jatkuen Glimsinjokena Kirkkojärvelle asti. Viiden hehtaarin kokoisessa Jahtimetsän lehtopurolaaksossa on jokivarren tulvavyöhykettä ja reheviä sekä paikoin saniaisten kirjomia lehtipuuvaltaisia lehtoja, joissa on runsaasti lahopuuta. Linnuista alueella esiintyvät muun muassa kultarinta, mustapääkerttu ja pikkutikka. Osassa aluetta kasvaa runsaasti pihamailta luontoon karannutta vieraslajia, valkopajuangervoa.

Ingaksenmetsän luonnonsuojelualue on kooltaan noin kolme hehtaaria. Se sijaitsee Kvarnbyån jyrkkäpiirteisen joenuoman läheisyydessä, sen puusto on erityisen järeää. Kasvillisuus vaihettuu jokilaakson saniais- ja puronvarsilehdosta lehtomaiseksi kangasmetsäksi. Järeät lahopuut tarjoavat elinympäristön vanhoissa metsissä esiintyville kääville. Alueen lajistoon kuuluu mm. vaarantunut välkkyludekääpä. Alue on myös pikkutikan, saukon ja liito-oravan elinaluetta.

Glimsinjoen varrella sijaitseva Kvarnbyån lehtopurolaakso on kolmen hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue. Lehtopurolaakso on monimuotoinen ja edustava luontokohde ja merkittävä ekologinen yhteys, jonka suojelulla on merkitystä vanhojen lehtometsien ja rehevien luhtien lajistolle. Jokivarsi on lepakoiden saalistusaluetta ja osin niiden kulkureittiä. Luonnonsuojelualue rajautuu itäreunaltaan Ingaksenmetsän luonnonsuojelualueeseen.