Ylioppilaiden ajatuksia lukiosta ja opiskelusta keväällä 2025

Iliana Dulina valmistuu kahdessa vuodessa ylioppilaaksi. Nopea valmistuminen vaati opintoihin keskittymistä ja niihin vapaa-ajankin laittamista.

Otaniemen lukion matematiikan ja luonnontieteen erityislukiosta. Takana on luja puristus opintoja. ”Valmistuminen tuntuu kivalta”, Iliana sanoo.

Iliana muutti neljä vuotta sitten Venäjältä Suomeen. Hän on neljässä vuodessa oppinut puhumaan virheetöntä suomea, jossa ei kuulu pihahdustakaan aksentista. Suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeestakin hän sai laudaturin.

”Vanhemmat kehottivat menemään ulos puhumaan suomalaisille. Ensin en uskaltanut. Mutta kun uskalsin, aloin saada kavereita.” Iliana on ikuisesti kiitollinen valmistavan koulutuksen opettajalleen Hannalle. Hanna huomasi, että Iliana oli veljensä kanssa korkeammalla tasolla opinnoissa ja antoi näille vaikeampia tehtäviä sekä henkilökohtaista opetusta.

Iliana on jo pitkään kiinnostanut matematiikka ja luonnontiede. Otaniemen lukion lisäksi hänellä oli yhdeksännen luokan jälkeen vaihtoehtona Päivölän opiston matematiikkalinja. Hän kävi siellä ennen lukiota ja lukion aikana viikonloppuisin opiskelemassa matematiikkaa. Matematiikan ylioppilaskokeesta tuloksena olikin laudatur.

”Mun peruskoulussa muut eivät menneet matikkalukioon. Otaniemessä sitten oli muutkin motivoituneita ja osaavia. Se vaikuttaa itsetuntoon”, Iliana kertoo. ”Mutta ei kannata vertailla itseään muihin; se että joku on parempi jossain, ei tarkoita, että on kaikessa parempi”, Iliana muistuttaa.

Kun valmistuu kahdessa vuodessa ylioppilaaksi, muulle elämälle ei oikein ole aikaa. Aiemmin hän on harrastanut purjelautailua, mutta siihen ei oikeastaan ole edes löytynyt mahdollisuutta Suomessa. Iliana kertoo opiskelleensa joka ilta yleensä kymmeneen saakka illalla. Onneksi perheessä on koira, jonka ulkoiluttaminen toi taukoa opiskeluun.

Iliana kiittää valmistumisestaan kahdessa vuodessa opinto-ohjaaja Emiliaa: ”En olisi valmistunut ilman Emiliaan. Hän auttoi kurssien ja kirjoitusten suunnittelun kanssa”, Iliana hehkuttaa.

Kiitos saavat myös ihan kaikki Otaniemen lukion opettajat: ”Olen kiitollinen kaikille lukion opettajille, koska jokainen on aina niin innoissaan siitä, mitä opettaa. Tunneilla on ihana olla.”

Tiukan opiskelutahdin takia Iliana ei ehtinyt osallistua lukioaikanaan tapahtumiin tai projekteihin, vaikka niitä olikin Otaniemessä tarjolla yllin kyllin – ja Iliana kehuu niiden monipuolisuutta. ”Opettajat kannustavat tekemään kaikkea. Otaniemessä on myös kursseja, jotka ovat lähteneet opettajien omasta kiinnostuksesta ja se on ihailtavaa; esimerkiksi kielitieteen kurssi ja tähtitieteen kurssi”.

Ilianan paras lukiomuisto on vanhojen tanssit ja niiden treenit. Hän muistelee ihastellen vanhojen tanssien salia, jossa oli kilometritolkulla pieniä valoja nauhana katossa. Hän ei haluaisi luopua edes vanhojen tanssipuvustaan, vaikka äiti onkin kehottanut sen myymään.

Iliana menee Helsingin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Erityisesti tekoäly kiinnostaa. ”Olin yläasteella TET:ssä Helsingin yliopistolla ja selvittelin siellä, miten tekoäly voi ratkaista kilpaohjelmointitehtäviä.” Tekoälyn kehitys menee kuitenkin hurjaa vauhtia eteenpäin – melkein pelottaa, ehtiikö kyytiin mukaan. ”Pienenä olisin halunnut syntyä myöhemmin, kun vielä ei voi esimerkiksi tavallinen ihminen matkustaa avaruuteen. Mutta ehkä olenkin syntynyt liian myöhään…”, Iliana pohtii. Nyt ylioppilaskirjoitusten jälkeen Iliana on tehnyt ohjelmointikursseja.

Lukioon vasta meneviä Iliana kehottaa tutustumaan heti eri ihmisiin, myöhemmin se voi olla vaikeampaa. Opintojen suhteen neuvo on selkeä: ”Kannattaa oikeasti kuunnella tunneilla ja tehdä paljon enemmän kuin tunneilla vaaditaan, se auttaa myöhemmin”.

Daniel Jonsson valmistuu ylioppilaaksi Mattlidens gymnasiumista. ”Ihan mahtavalta tuntuu ja helpottavalta. Nyt voi hengähtää”, Daniel kuvaa.

Daniel on käynyt myös peruskoulun Mattlidenissä, lukion kansa samassa talossa. Hänen mielestään lukiossa parasta olivat opettajat: ”He haastavat opiskelijoita juuri sen verran kuin pitääkin, mutta siellä on rento meininki opettajien kanssa. Opettajat antavat apua aina, kun tarvitsee”, Daniel kehuu. Hän sanoo, että apua tarjotaan, vaikka opiskelija ei aina itse tajuisi kysyäkään; opettajat johdattelevat opiskelijat oikealle tielle ja yhdessä yritetään löytää ratkaisu. Opiskelijoita ei jätetä yksin pulmien kanssa.

Danielin parhaat muistot lukioajoista ovat vanhojen tanssit ja penkkarit – siis aika klassinen valinta. Molemmat olivat hauskoja tapahtumia ja sellaisia juttuja, joita oli odotettu tosi kauan. ”Vanhojen tansseissa meidän yhteishenkemme vahvistui todella paljon, kun siihen treenattiinkin kunnolla”, Daniel kertoo. Penkkareista mieleen jäi hyvä fiilis: ”Mentiin rekalla ympäri Espoota. Ihmiset olivat iloisia, vilkuttelivat meille ja huusivat onnitteluita.”

Daniel oppi lukioajoista, että pitää tehdä säännöllisesti töitä, jos haluaa suoriutua hyvin. Vaikka alussa tuntuu vähän siltä, että ei tästä tule mitään, niin kunhan vaan jaksaa tehdä, niin kyllä hyvä tulee”, hän sanoo. Hän on oppinut myös, että kannattaa luottaa itseään itseensä - sillä pääsee jo aika pitkälle.

Ranska on hieno maa

Daniel oli ensimmäisen lukiovuoden jälkeen vuoden vaihto-opiskelijana Ranskassa. Daniel ei ollut pitkän ranskan lukija, vaan aloittanut ranskan opiskelut kahdeksannella luokalla. ”Halusin uutta kokemusta elämään ja halusin vähän avartaa itseäni”, hän kertoo. Hän on aina tykännyt paljon Ranskasta: ”Ranska on hieno ja kaunis maa, jolla on rikas kulttuuri.”

Vaihto-opiskelijavuosi oli tosi hyvä ja hieno kokemus. Alussa Danielilla oli haastavaa, kun hän ei puhunut kieltä kunnolla – mutta kyllä se siitä lähti. Ranskan vuoden paras muisto on kaverit, joita oppi tuntemaan eri puolilta maailmaa ja joiden kanssa hän on edelleen yhteydessä.

Vaihto-opiskelijavuosi vaikutti Suomen lukio-opintoihin niin, että Daniel valmistuu nyt vuotta myöhemmin kuin ne kaverit, joiden kanssa hän Mattlidens gymnasiumissa aloitti. ”Rehellisesti sanottuna se ei haittaa. Se oli sen arvoista. Ei mulla ole mikään kiire tässä iässä”, Daniel toteaa.

Tulevaisuus vielä auki eikä se haittaa

Danielin tulevaisuus on vielä avoinna: ”Olisi kiva, jos mulla olisi vastaus, mitä rupean opiskelemaan tai mikä musta tulee isona, mutta mulla ei ole vastausta – tai ei ainakaan selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia.” Daniel on saanut paikan Aalto-yliopistosta ylioppilaspapereillam, mutta ei ole varma, ottaako sen vastaan. Tekniikan alan diplomi-insinööriopinnot voisivat kuitenkin kiinnostaa. Mieli voi kuitenkin muuttua. Ehkä tulevaisuus valkenee varusmiespalveluksen aikana, kun on aikaa miettiä. Danielia ei epävarmuus haittaa.

Nykyisille lukiolaisille Daniel toivottaa tsemppiä tuleviin ylioppilaskirjoituksiin ja kehottaa olemaan stressaamatta liikaa. ”Arvosanat ei määritä mitenkään teitä ihmisinä”, Daniel korostaa.

Lukiota aloittavaa neuvoo olemaan avoimella asenteella ja uteliaita. Daniel myös neuvoo tekemään valinnat oman kiinnostuksen mukaan: ”Tehkää mistä te tykkäätte. Lukekaa niitä aineista, mistä olette itse kiinnostuneita oikeasti, siitä tulee aina parempi.” 

Julius Alanen valmistuu ylioppilaaksi Etelä-Tapiolan lukiosta (Etis). Julius opiskeli menestyksekkäästi ja oli sen lisäksi lukion Nepal-ryhmän kantavia voimia.

Julius saa koko lukion parhaan päättötodistuksen keskiarvon sekä erinomaiset tulokset ylioppilaskokeista – 5 laudaturia ja yksi eximia. Julius on myös yksi parhaista psykologian kirjoittajista Suomessa. ”On haikeaa jättää lukio, koska lukioaikanani tapahtui niin paljon kaikenlaista hauskaa. Toisaalta nämä kolme vuotta olivat erittäin raskaat, joten on myös helpottavaa päästä niiden paineesta”, Julius summa ajatuksiaan.

Juliukselle jäi hyvät muistot lukiovuosista. Erityisesti lukion vierailut olivat mielenkiintoisia ja Juliuksen omien jatko-opintosuunnitelmien kannalta hyödyllisiä. Etiksestä järjestettiin muutaman kuukauden välein yritykseen tai oppilaitokseen vierailu, joka liittyi joko johonkin kurssiin tai oli kaikkien vapaasti ilmoittauduttavissa.

”Päällimmäisenä on jäänyt mieleen koulumme oman Johtaminen ja vuorovaikutus -kurssin vierailu Fazerin talousjohtajan luennolle yrityksen toimistolle sekä Tulevaisuuden tutkimus -kurssin vierailu Loviisan asuntomessujen rakennustyömaalle”, Julius kertoo. ”Etiksessä parasta olikin myös näiden kahden kaltaiset Etiksen omat koulukohtaiset kurssit, jotka ovat opettajiemme itse kehittämiä”, hän lisää.

Lukiovuosina Julius oppi, että kannattaa pyrkiä elämään omien arvojen, kiinnostusten ja tulevaisuudensuunnitelmien mukaan. Jotta niin voi tehdä, on tunnettava itsensä kunnolla. Julius sanoo oppineensa lukion aikana, ettei ole helppoa erottaa, mikä osa omasta identiteetistä kuuluu siihen aidosti ja mikä on tullut ikään kuin irralliseksi osaksi sitä ympäröivien ihmisten ja kulttuurin asettamien odotusten myötä. ”Kun kuitenkin oppii erottamaan nämä, on helpompi tehdä omannäköisiä valintoja eikä vain toimia konformistisesti ympäristön odotusten mukaisesti”, Julius sanoo.

Julius oli Etiksen Nepal-ryhmän kantavia voimia. Nepal-ryhmä on lukiossa toimiva varainkeruuryhmä, joka koostuu vapaaehtoisista opiskelijoista ja kolmesta opettajasta. Lukio kerää rahaa, jolla mahdollistetaan tällä hetkellä lukion noin 40 kastittoman nepalilaisen kummioppilaan koulunkäynti. Etiksen Nepal-projekti on ollut toiminnassa vuodesta jo 2006.

Julius oli mukana Nepal-ryhmässä aktiivisesti kaikki lukion kolme vuotta. Tänä aikana hän muun muassa leipoi ja pidin varainkeruukahviloita lukiolla yhdessä muiden kanssa. Ryhmä teki myös yksittäisiä varainkeruukeikkoja, kuten auttoi eräiden häiden tarjoiluhommissa. ”Lähdin Nepal-ryhmään mukaan, koska minua on aina kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat ja erityisesti tasa-arvoasiat”, Julius kertoo. Hän kuullut Etiksen Nepal-projektista jo ennen lukioon tuloa, ja se olikin yksi suurimmista syistä siihen, miksi hän haki ysiluokalla Etikseen.

Nepal-ryhmä myös teki Juliuksen abivuonna lähes kahden viikon matkan Nepaliin. Mukana oli yhdeksän Nepal-ryhmän opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Matkan aikana ryhmä tapasi muun muassa osan kummiopiskelijoistamme, tutustui Nepalin kahteen suurimpaan kaupunkiin sekä vaelsi kauempana kaupungeista maaseudun kukkuloilla. ”Matkalta jäi mieleen erityisesti Nepalin lämminhenkinen kulttuuri ja upeat maisemat!”, Julius hehkuttaa.

Nepal-projektin lisäksi Julius on tehnyt neljä vuotta yhteiskunnallista työtä toimimalla aktiivisesti vapaaehtoistöissä nuorten Prometheus-leireillä eli tuttavammin Protu-leireillä. Leirien vetämisen ohella hän toiminut muun muassa kouluttajana ja vaellusleirityöryhmässä. ”Protussa parasta on se, että leirit ovat yksiä harvoja paikkoja, joissa pääsee keskustelemaan ja pohtimaan syvällisesti muiden ihmisten kanssa hyväksyvässä ilmapiirissä ilman digilaitteita ja muita häiriötekijöitä”, Julius kuvaa.

Julius haki opiskelemaan Helsingin yliopistoon soveltavaa psykologiaa - ja sai paikan! Ennen yliopisto-opiskeluita kuluu vuosi armeijassa. ”Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi olla mukana kehittämässä yhteisöjen ja työpaikkojen rakenteita sellaisiksi, että ne olisivat ihmisystävällisempiä. Toisin kuin monesti luullaan, mielenterveysongelmien nykyistä kasvua selittää nimittäin isolta osin ongelmalliset rakenteet eikä esimerkiksi yksittäisten ihmisten psyykkinen heikkous”, Julius sanoo.

Nykyisiä ja tulevia lukiolaisia Julius neuvoo, että kannattaa valita opiskeltavat aineet omien kiinnostusten mukaan. Juliuskin luki lukion toisen vuoden loppuun asti fysiikkaa ja pitkää ruotsia, koska niistä saa keskivertoa enemmän pisteitä yliopistohaun todistusvalinnassa.

”Olin kuitenkin aina pitänyt ET:stä ja filosofiasta enemmän, joten päätin toisen vuoden lopussa vaihtaa fysiikan ja pitkän ruotsin näihin aineisiin” Julius sanoo. Hän oli ehtinyt siihen mennessä opiskella fysiikasta ja ruotsista jo melkein kaikki kurssit. ”Jouduin abivuonna opiskelemaan vielä kahden uuden aineen kurssit, nämä aineet kiinnostivat minua paljon enemmän. Kirjoitinkin ET:stä ja filosofiasta lopulta laudaturit, enkä usko, että olisin yltänyt minua vähemmän kiinnostaneissa fysiikassa ja ruotsissa samaan”.

Julius Saarinen valmistuu ylioppilaaksi Viherlaakson lukiosta. ”Tuntuu aika jännältä valmistua, sillä koko lukioaika on tuntunut menevän tosi nopeasti. Samalla olen erittäin tyytyväinen, että olen pärjännyt näin pitkälle, mutta kai jokseenkin jää vähän haikea olo”, Julius pohtii.

Julius kehuu, että Viherissä parasta oli yhteisö, jossa tulee tosi helposti toimeen kaikkien kanssa ja henkilökuntakin panostaa ajan viettämiseen opiskelijoiden kanssa. ”Yhtä parasta muistoa lukioajoilta en voi valita, sillä niitä on niin monia. Minulle kuitenkin parhaat muistot lukioajalta on kaikki yölliset seikkailut autoilla kavereitten kanssa”.

Autoista puheenollen… Julius ajeli abivuonna kolmen kaverinsa kanssa autolla Ukrainaan. ”Päätimme käydä keskellä kouluviikkoa Euroopan automatkalla. Jossain vaiheessa suunnittelun aikana tuli sellainen päähänpistos, että jos nyt tästä lähdettäisiinkin Ukrainaan samalta matkalta”, Julius kertoo.

Nelikon alkuperäinen suunnitelma oli mennä Lviviin, mutta se vaihtui nopeasti Kiovaksi. Julius kertoo, ettei heillä ollut mitään erityistä syytä lähteä sinne. Sota oli käynnissä silläkin hetkellä ja matkasta tulisi jännittävä tarina.

Matka Ukrainaan kesti vain reilu pari vuorokautta, josta bussimatka Varsovasta vei reilun vuorokauden. ”Itse pääsy Ukrainaan ei mitenkään erityisen vaikea ollut, mutta pitkäkestoinen se oli suunnittelun, matkojen ja rajatarkistuksien takia. Kun nousimme bussiin, joka tulisi viemään meidät Kiovaan, niin kyllähän siinä stressitasot pääsi nousemaan, mutta ne laskivat varsin nopeasti”, Julius kertoo.

Kiovassa kaveriporukka vietti vuorokauden ja tutki paikkoja. He kävivät läpi tunnetuimpia kohteita, kuten televisiostakin tutun itsenäisyydenaukion ja Äiti synnyinmaa -monumentin. Julius kavereineen vietti yön hostelissa, jossa oli pommisuoja kellarissa. ”Pari kertaa täytyi mennä pommisuojaan”, Julius kertoo. ”Matka oli hyvin erilainen kuin mitä luulin, sillä paikallisia ilmahälytykset eivät enää vaikuttanut pelästyttävän”, Julius jatkaa. Elämä Kiovassa näytti Juliuksen mielestä tavalliselta arkielämältä, vaikka siellä sota olikin meneillään.

Julius oppi lukioajoista muutakin kuin mitä oppitunneilla käytiin läpi. ”Tärkein oppi ihmisenä lukioajoista on ehdottomasti se, että vaikka ystäviä voi olla monia, niin ne tärkeimmät ja läheisimmät kaverisuhteet tekevät elämästä oikeasti hauskaa. Niitä ei tarvitse olla monia.

Juliuksen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu nyt kesällä varusmiespalvelus, jossa hän pyrkii olemaan 11 kuukautta. Tällä hetkellä hän tekee töitä järjestyksenvalvojana, ja armeijan jälkeen hän  ajatteli jatkaa yksityisellä turvallisuusalalla jonkin aikaa. ”Lopulta ajattelin hakea Rikosseuraamuslaitokselle töihin”, Julius kertoo.

Ja vielä tärkeä neuvo nykyisille tai vasta aloittaville lukiolaisille: ”Ei kannata ujostella uusille ihmisille puhumista ja heihin tutustumista, sillä lukion alussa se on helpoin tapa saada hyvä porukka kasaan”. Samalla tavalla Juliuksen porukkakin alkoi muodostua ja siihen tuli lukiovuosien aikana lisää kavereita.

Julius kehottaa myös osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, mm. vanhojen tanssit ja abiristeily. ”Se tulee kaduttamaan myöhemmin elämässä, jos ne jättää väliin. Ja pitäkää hauskaa koulun ulkopuolellakin!”

Henri Kössö valmistuu ylioppilaaksi Leppävaaran lukion urheilulinjalta. Hän pelaa pyörätuolikoripalloa ja osallistuu syksyllä lajin C-sarjan EM-kisoihin maajoukkueen mukana. Tästä eteenpäin urheilu ja opiskelu yhdistyy USA:n yliopistomaailmassa.

Henri haki peruskoulusta Leppävaaran lukioon, koska siellä oli urheilulinja. ”Selvitin etukäteen lukion urheilukoordinaattorilta, Heikki Salorannalta, että paraurheilijana saan toteuttaa aika itsenäisesti minulle sopivaa liikuntaa, koska heillä ei ole valmiina liikuntarajoitteisille sopivaa toimintaa”. Henri asuu Espoossa, joten lukioon oli myös kätevä matka kotoa.

”Parasta Leppävaaran lukiossa on asiantuntevat ja kivat opettajat sekä lukion muut opiskelua tukevat henkilöt”, Henri kehuu. Hänen parhaita muistojaan lukioajalta ovat lukion erilaiset lukukauden päätösjuhlat ja muut yhteiset tilaisuudet.

Henri aloitti pyörätuolikoripallon 9-vuotiaana, joten tähän mennessä hän on ollut lajin parissa lähes 11 vuotta. ”Lajissa parasta on vauhti, toiminnantäytteisyys ja joukkuepelaaminen”, Henri kuvaa.

Lukio-opiskelun ja urheilun yhdistäminen oli Leppävaaran lukiossa helppoa. ”Itse tein vasta lukion toisena vuonna päätöksen suorittaa lukion neljässä vuodessa, mikä mahdollisti kahdelle viimeiselle lukiovuodelle runsaat treenimahdollisuudet. Joskus koeviikoilla oli rankkaa, kun oli paljon luettavaa ja kokeita, ja samalla piti treenata tai oli pelejä, mutta näistäkin selvisin”, Henri kertoo.

Henri antaa erityismaininnan siitä, että erilaisia urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia löytyy paljon Leppävaaran urheilupuistosta ja mm. kohta purettavalta Keran Hallien alueelta. ”Lisäksi hyödynsin paljon oman koripalloseurani, Tapiolan Hongan, koripallon heittovuoroja Honkahallilla. Kävin myös pari vuotta parayleisurheilutreeneissä Mäkelänrinteen urheilulukiossa”.

Lukiovuosista Henri oppi aikatauluttamista ja rauhallisuutta. ”Asiat yleensä sujuvat paremmin, kun on etukäteen suunnitellut mitä tekee ja milloinkin. Silloin myös pystyy elämään rauhassa eikä tarvitse panikoida, että ei saa mitään aikaiseksi”, Henri kertoo.

Valmistuminen ylioppilaaksi tuntuu Henristä hyvältä - neljän vuoden urakka on saatu päätöksen. Nyt Henri voi hengähtää hetken ennen kuin pääsee ”taas sorvin ääreen hieman erilaisissa maisemissa kuin mihin on tähänastisen elämän aikana tottunut”.

Henri aloittaa tulevana syksynä opinnot Minnesotan osavaltiossa sijaitsevassa Southwest Minnesota State Universityssä (SMSU) tietojenkäsittelytieteen kandidaatin tutkinnon parissa.

”Urheilijalle opiskelu tärkeää, koska urheilu-ura voi loppua äkisti, jolloin on hyvä olla varautunut urheilun jälkeiseen elämään. Lisäksi opiskelu on toisenlaista tekemistä ja vastapainoa urheilulle”, Henri muistuttaa.

Yhdysvaltoihin mennään tietenkin koriksen takia. Southwest Minnesota State Universityn (SMSU) pyörätuolikoripallojoukkue sijoittui tällä kaudella kolmanneksi yhdentoista joukkueen yliopistosarjassa. Ensi kaudella sarjaan tulee myös kahdestoista joukkue. ”Tasoltaan SMSU on ollut nousujohteinen ja tavoite itsellä on auttaa joukkuetta eteenpäin niin hyvin kuin se on mahdollista. Sarjan mestaruutta tavoitellaan sarjan mestaruutta monen vuosikymmenen tauon jälkeen”, Henri suunnittelee.

Henri kertoo, että pyörätuolikoripallo on kehitetty Yhdysvalloissa ja toiminta on paljon suuremmassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Suomessa (täällä vain 3 SM-sarjajoukkuetta tällä hetkellä. ”Harjoittelumahdollisuudet ovat erittäin hyvät ja yliopisto tukee urheilijoiden arkea kaikin mahdollisin keinoin”.

Tulevaisuudessa Henrin ensisijainen tavoite on päästä pelaamaan pyörätuolikoripallon ammattilaiskentille esimerkiksi Saksaan tai Espanjaan, mutta ”sitä ennen voisi USA:ssa voittaa yliopistosarjan mestaruuden ainakin kerran”. Opintojen suhteen Henrin suunnitelmana on suorittaa kandidaatin tutkinnot 4-5 vuoden aikana ja sitten pohtia onko tarvetta jatkaa maisterin tutkintoon vai pitää taukoa opinnoista, jos ammattilaisuralle aukeaa mahdollisuus.

Henrillä on pari neuvoa nykyisille tai tuleville lukiolaisille: ”Kuunnelkaa ja osallistukaa oppitunneilla. Nauttikaa lukioajasta!”

Avin Anwer valmistuu ylioppilaaksi Espoon yhteislyseosta. Avin on innoissaan valmistumisesta. ”Olen todella iloinen ja kiitollinen, että valmistun pian ylioppilaaksi. Olen tehnyt valmistumisen eteen kovasti töitä lukion aikana. Olen ylpeä itsestäni ja kaikesta, mitä olen saavuttanut, Avin sanoo.

Avin sai hyvät tulokset ylioppilaskirjoituksista. Hyvä tulos vaati vaivannäköä ja virheistä oppimista. ”Käytin ja kokeilin erilaisia tapoja opiskeluun. Hyödynsin oppeja ensimmäisistä ylioppilaskirjoituksistani ja yritin välttää tekemiäni virheitä tulevissa kirjoituksissa”, Avin kertoo. Hän pyrki myös saavuttamaan tasapainon opiskelun ja muun elämän välillä.

Lukio on merkittävä aika nuoren elämässä, josta jää paljon hyviä muistoja. Avinin parhaat muistot ovat ystävien kanssa vietetty aika sekä tapahtumat, joita lukio järjesti opiskelijoille; esimerkiksi joulujuhlat, kulttuuripäivä, wanhat, penkkarit. ”Näiden tapahtumien aikana minulla oli hauskaa ja pääsin luomaan paljon muistoja.” Avinista oli myös hauskaa päästä toimimaan tutorina, koska se oli uusi ja erilainen kokemus.

Espoon yhteislyseo saa Avinilta paljon kehuja. ”EYL:n opettajat tekevät aina parhaansa auttaakseen opiskelijoita niin paljon kuin pystyvät, he välittävät opiskelijoista ja ovat aina valmiita auttamaan ja antamaan tukea”, Avin kertoo, että varsinaisten oppituntien lisäksi lukio järjestää pajoja, joilla opiskelijat voivat saada lisää tukea opinnoissaan.

EYL myös välittää opiskelijoidensa hyvinvoinnista. ”Lukio järjestää jatkuvasti tapahtumia, joissa voidaan pitää hauskaa ja levätä opiskelusta sekä stressistä”, Avin kehuu.

Lukioaikana nuoresta tulee aikuinen. Mieleen jää muutakin kuin tunneilla opittu. Avin oppi tuntemaan itsensä paremmin ja luottamaan omiin kykyihinsä. ”Lukion aikana sain mahdollisuuden tutustua itseeni paremmin ja löytää omat vahvuuteni. Opin myös sen, että on tärkeää uskoa itseensä saavuttaakseen jotain”, Avin toteaa.

Lukion jälkeen Avin aikoo jatkaa opintoja, hän on hakenut Helsingin yliopistoon opiskelemaan. ”Aion kehittää itseäni parempaan suuntaan myös elämän osalta”

Avin neuvoo nykyisiä opiskelijoita olemaan utelias ja kokeilemaan uusia asioita. ”Osallistu tapahtumiin ja pidä hauskaa”, Avin sanoo. Avin neuvoo myös olemaan stressaamatta liikaa koulujutuista ja arvosanoista, mutta pitämään huolta opinnoista ja opiskelemaan ahkerasti. ”On tärkeää muistaa, että lukio päättyy jossain vaiheessa, joten nauti jokaisesta hetkestä ja luo paljon unohtumattomia muistoja”, Avin päättää.

Anna Kalliola ja Tapio Heikkola valmistuvat ylioppilaiksi Haukilahden lukiosta. He jatkavat Haukilahden lukion psykologian valiovastaajien perinnettä.

Ylioppilaaksi valmistuminen päättää yhden vaiheen elämässä. Valmistumisesta tuleva fiilis on ”aika jees” ja rento - enää ei ole lukioon liittyviä velvoitteita. Mutta ”Valmistuminen ylioppilaaksi ei tunnu niin isolta, koska on nykyään niin tavallista, että valmistutaan ylioppilaiksi”, Anna ja Tapio toteavat.

Monelle ylioppilaalle paras muisto lukiosta ovat vanhojen tanssit tai penkkarit. Annalle ja Tapiolle parhaita muistoja ovat ihan tavallinen lukion arki. ”Kivojen opettajien tunnit ovat jääneet mieleen”, Anna sanoo. Tapiolle yksi parhaista lukiomuistoista on myös abi-illallinen, jolloin abit söivät henkilöstön kanssa ravintolassa.

Lukiovuosista on jäänyt mieleen paljon tietoa, mutta myös oppia ihmisenä. ”Lukiossa oppii luottamaan itseensä, omaan juttuunsa, omien prioriteettiensa mukaan ja siihen lopputulokseen, missä haluaa olla”, Anna sanoo. Tapio kertoo oppineensa katsomaan maailmaa monipuolisemmin.

Haukilahden lukiossa menestytään psykologian ylioppilaskokeessa. Keväällä Haukilahden lukiosta ylioppilaaksi valmistuneista 27 kirjoitti laudaturin aineesta (valmistuvista 87 opiskelijaa kirjoitti psykologian).

Parhaimmat Haukilahden lukion psykologian kirjoittajat ovat olleet valtakunnallisia Valiovastaajia; Psykologiliitto ja Suomen psykologian opettajien yhdistys ovat jakaneet yhdessä palkintoja ja stipendejä parhaiten psykologian ylioppilastutkintokokeen selvittäneille abiturienteille vuodesta 1997 alkaen.

Annasta ja Tapiosta tuli psykologian Valiovastaajia jo syksyn 2024 kirjoituksissa. He kokevat, että se on paljon opettajan ansiota. Ilman opettaja Pia Kuntasta kumpikaan ei olisi ehkä edes opiskellut psykologiaa.

”Pialla on kyky poimia opetettavista asioista olennaiset ja opettaa oikea vastaustekniikka; mitä kysytään ja miten vastataan”, Tapio sanoo. Pia-opettaja itse sanoo, että hän voi kyllä kertoa, miten kannattaa vastata, mutta opiskelija itse tekee sen työn.

”Pian tunneilla on kiva olla, opetus on kivaa ja rentoa”, Anna sanoo. Pian tunneille halutaan myös muista lukioista; kertauskurssille riittää halukkaita.

Lähes legendaarinen psykologian opettaja Pia itse sanoo, että hänet innosti psykologian pariin Porin lyseon lukion todella hyvä aineen opettaja. Pia on opettanut Haukilahden lukiossa vuodesta  2001 ja Espoossa vuodesta 1992.

”Nuoret ovat parasta. Ihan vilpittömästi pidän nuorista”, Pia sanoo.

Lukion menestys psykologian kirjoituksissa vaikutti myös opiskeluun ja loi paineita. ”Olen kilpailuhenkinen ja haluan voittaa”, Tapio sanoo. Pia muistuttaa, että aina epäonnistumisia tapahtuu. ”Olen silloin pahoillani opiskelijoiden puolesta.”

Pia sanoo, että hänestä tuntuu haikealta, kun rehtori julistaa nuoret ylioppilaiksi. ”Uuden ryhmän aloittaessa mietin, että mitenköhän tutustun näihin nuoriin ja mitenköhän homma lähtee käyntiin. Mutta ryhmän valmistuessa toivon, että saisin työskennellä tämän abiryhmän kanssa ikuisesti.”

Lukion jälkeen Annan ja Tapion suunnitelmissa ei kuitenkaan ole psykologian opinnot. Anna aikoo lukion jälkeen pitää välivuoden; silloin on tarkoitus tehdä töitä, pitää hauskaa ja reissata – kohteena on ehkäpä Aasian eri maat. Välivuoden jälkeen Annan tavoitteena on mennä opiskelemaan tekniikan alaa: ”Siellä ei ole todistusvalinnassa edes hyötyä psykologian arvosanasta.”

Tapion välivuosi sujuu armeijassa. Sen hän aikoo mennä oikeustieteelliseen.

Lukioon vasta meneviä Tapio neuvoo välttämään kännykän käyttöä opiskelun aikana: ”Silloin, kun opiskelee, puhelin kannattaa laittaa pois ja keskittyä. Mä itse olen normaali nuori, jolla on sosiaalisen median kanavat jne., mutta käytän niitä vapaa-ajalla.” Anna komppaa: ”Me oltiin Tapion kanssa harvoja, jotka tekivät muistiinpanot käsin. Kannattaa panostaa opintoihin alusta alkaen.”

Eero Häkkinen ja Tomas Rajaniemi valmistuvat ylioppilaiksi Espoonlahden lukiosta eli Jyllasta. Kummallekin paras muisto lukiovuosista on uusien ihmisten tapaaminen ja uudet kokemukset.

Ylioppilaaksi valmistuminen ei tunnu Eerosta tai Tomaksesta mitenkään ihmeelliseltä. ”Lapsena luuli, että ylioppilaaksi valmistuminen on jotain ihmeellistä. Mutta nyt, kun tätä on pari kuukautta kirjoitusten jälkeen odotettu, valmistuminen tulee vähän niin kuin puskista”, Tomas toteaa.

Espoonlahden lukiossa on kielipainotus, mikä olikin Eerolle ja Tomakselle aikoinaan syy hakea tähän lukioon. Eeroa kiinnosti ennen lukiota erityisesti kiinan ja venäjän kielen opinnot. Nuorten saksan kielen taidot kuitenkin ovat saaneet erityistä huomiota. Kumpikin on oppinut kielen hämmästyttävän lyhyessä ajassa ja kirjoittanut siitä eximian.

Tomas aloitti lukion ensimmäisenä vuonna lyhyen saksan opinnot. Hän sai ensimmäisen vuoden jälkeen vaihtaa pitkään saksaan, koska kieli sujui niin hyvin. Eero puolestaan oli opiskellut saksaa alakoulussa, mutta siellä se ei ollut kiinnostanut ja mieleen oli jäänyt vain muutama sana. ”Abivuonna Tomas sai mut houkuteltua opiskelemaan saksaa. Niinpä sitten yhdessä vuodessa opiskelin sen”, Eero kertoo.

Eeron ja Tomasin kielitaito on varsin vaikuttava; suomen, ruotsin, englannin ja saksan lisäksi he osaavat venäjää ja kiinaa. Näiden lisäksi Tomas on opiskellut mm. ranskaa, japania ja italiaa. ”Kirjoitin ranskan, mutta en koe osaavani sitä kunnolla”, Tomas tosin lisää.

Kielen oppimista edesauttaa, jos ympäröi itsensä sillä. ”On elintärkeää altistua kielelle monipuolisesti; voi esimerkiksi passiivisesti kuunnella vaikka podcasteja. Mä katsoin netistä sellaista mediaa saksaksi, mitä olisin muuten voinut katsoa englanniksi”, Eero kertoo. Tomas puolestaan kertoo, että koska hän pitää musiikista, hän kuunteli saksalaista musiikkia. Tomas on myös osallistunut lukion matkakursseille, jolloin hän on päässyt käyttämään kieltä käytännössä.

Lukio on saanut Eeron ja Tomaksen itsenäistymään ja aikuistumaan. ”Lukion mukana olen kypsynyt pohtimaan omia toimintatapojani eri näkökulmasta”, Tomas toteaa.

Lukion jälkeen Eero menee opiskelemaan Helsingin yliopistoon venäjää. Tomaksen tulevaisuus on vielä vähän auki, mutta kielitaito voi ainakin avata mahdollisuuksia opiskella tai työskennellä myös ulkomailla: ”Jos puhun tai teen työtä toisella kielellä, ajatusmaailmani laajenee”, Tomas summaa kielitaidon hyviä puolia.

Nykyisiä ja tulevia lukiolaisia varten Eerolla ja Tomaksella on pari neuvoa. Eero kehottaa ensinnäkin menemään opiskelemaan juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. ”Kannattaa kokeilla erilaisia kursseja, kaikenlaista mitä lukio tarjoaa”, Tomas neuvoo.