Syksyn 2024 ylioppilaiden ajatuksia lukiosta ja opiskelusta

Felix Lowe valmistuu ylioppilaaksi Espoon yhteislyseosta. Opettajat saavat Felixiltä runsaasti kiitosta. Jatkosuunnitelmissa on opinnot yliopistossa Suomessa tai Iso-Britanniassa.

Valmistuminen tuo ison muutoksen. – Valmistuminen on helpotus, Felix toteaa. Koko opinpolun aika arki on ollut aika samanlaista; maanantaista perjantaihin koulua ja sitten läksyjä. - Nyt elämä on osittain omissa käsissä. Ei ole vain yhtä polkua, mitä ottaa, Felix sanoo.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Felix on työkseen hoitanut 1-vuotiasta serkkuaan. Aiempaa kokemusta hänellä on sisarustensa hoitamisesta.

Espoon yhteislyseossa Felix tykkäsi opettajista. – Erityisesti filosofian ja historian opettajat olivat hyviä, mukavia ja osasivat opettaa, Felix kehuu. Hänen kertoo, että filosofian opettajat vaikuttivat paljon aineen opinnoissa viihtymiseen; heidän kanssaan pystyi sparrailemaan hyvin ajatuksia.

Lukiossa Felixin lempiaineet olivatkin filosofia ja uskonto. Hän pääsee Helsingin yliopistoon todistuksella lukemaan uskontotieteitä. Hän aikoo kuitenkin hakea myös ulkomaille opiskelemaan. Felixillä on myös Iso-Britannian kansalaisuus ja erityisesti siellä kiehtoisi Lontoon King’s College, mutta: - Lontoossa asuntojen vuokrahinnat ovat todella kalliita. 

Espoon yhteislyseon iso opiskelijakanta teki vaikutuksen Felixiin: - Mulla on kavereita eri maista, kulttuureista ja kielistä. Se on vaikuttanut paljon ja ollut hyvin arvokasta.

Felixistä EYL:ssä on hyvää myös sen monet kansainväliset matkat. Felix oli Berliinissä viikon vaihdossa (sieltä tuli opiskelija EYL:iin vaihtoon) ja Norjassa reissussa (paikallinen lukio oli yhteistyökumppani, matkalla tutustuttiin mm. museoihin ja ympäröivään luontoon): - Norjassa kiivettiin neljä tuntia vuoren kielekkeelle. Sieltä oli upeat näkymät, Felix kertoo. Felixin olisi tehnyt mieli mennä vieläkin useammalle ulkomaanmatkalle, mutta aika ei riittänyt.

Felixin paras lukiomuisto on vanhojen tanssit. Etukäteen hän oli ajatellut, etteivät ne häntä kiinnostaisi: - Mutta se päivä oli superkiva, Felix hehkuttaa. Hyvänä muistona on jäänyt myös ensimmäisten ylioppilaskoearvosanojen saaminen. Felix hajautti kirjoituksia kolmelle kerralle ja kävi myös uusimassa ja korottamassa.

Felix kertoo, ettei hänellä ollut etukäteen realistista kuvaa ylioppilaskokeesta tai ylipäätään lukiosta. Ylioppilaskokeella pelotellaan, mutta Felix toteaa, että se on käytännössä vain kahden kurssikokeen kokoinen koe.

Lukiovuosien aikana akateemiset asiat ovat avautuneet lisää. – Oli pitänyt opiskella lisää, olin liian laiska, Felix toteaa rehellisesti. Matematiikkaa hän kertoo vältelleensä abivuoteen saakka.

Kaikki eivät opi lukemalla ja läksyjä tekemällä. Felix sanoo aina olleensa huono tekemään läksyjä. Sen sijaan hän on tehnyt tunnilla tehtävät valmiiksi. – Usein tuomitaan, jos ei lue. Mä opin kuitenkin kuuntelemalla ja keskustelemalla tunneilla.

Lukioon vasta meneviä ja siellä olevia nuorempia Felix neuvoo, että kannattaa aikaisin selvittää, mikä opiskelumenetelmä itsellä toimii. – Kannattaa nukkua hyvin eikä tulla nälkäisenä kouluun, niin oppii paremmin, Felix sanoo.

Tapiolan musiikkilukio on luonut Virva Mutikaisen mukaan erinomaiset puitteet omannäköisen lukiopolun kulkemiseen.

Yksi tänä syksynä Tapiolan musiikkilukiosta ylioppilaaksi valmistuvista on Virva Mutikainen. – Vähän on haikeat fiilikset jättää tärkeä yhteisö, jossa on saanut viettää kolme ja puoli vaiheikasta vuotta.

Juuri musiikkilukio oli Virvalle lopulta luonnollinen valinta hakuvaiheen epäröinnin jälkeen. Hän on käynyt yläkoulunsa samassa rakennuksessa Tapiolan koulun musiikkiluokalla ja soittanut viulua esikouluikäisestä saakka Espoon musiikkiopistossa. Jo yläasteella Virva pääsi näkemään musiikkilukion tapahtumia ja konsertteja, eivätkä hänen kaksi isoaveljeään ole lukion alumneina jättäneet hehkuttamatta siellä vallitsevaa hyvää yhteishenkeä.

Ennakkotiedot lämpimästä ilmapiiristä pitivät Virvan mielestä hyvin paikkansa. Opiskelijalle Tapiolan lukio näyttäytyy suhteellisen pienenä lukiona, jossa kaikki tulevat kurssien kuluessa tutuiksi. Varsinkin musiikkilukiolaiset pääsevät tutustumaan esimerkiksi intensiivisten musiikkiproduktioiden ansiosta omaan ohjausryhmäänsä hyvin, mitä edesauttaa jaetun kiinnostuksenkohteen takaama samanhenkisyys.

Tapiolan lukiossa parasta ovat Virvan mielestä ihmiset. - Opettajat tekevät aktiivisesti töitä sen eteen, että opiskelijat saavat osallistua vaikka mihin; he muun muassa järjestävät monipuolisen opetuksensa osana vierailuja teattereihin ja konsertteihin, Virva kertoo. Esimerkkinä hän mainitsee isoveljensä korona-aikaisen bändikurssin, jonka toteuttamiseksi musiikinopettaja järjesti lukion soitinten lainaamisen opiskelijoille. Sen ansiosta bändikurssi saattoi toteutua Mutikaisten kotitalon kellarissa etäopiskelusta huolimatta.

Virva sanoo olevansa tavattoman kiitollinen siitä, miten monenlaiseen toimintaan hän on lukiovuosiensa varrella päässyt osallistumaan: - Olen esimerkiksi ollut mukana opiskelijakunnan hallituksessa, lukion johtoryhmätyöskentelyssä, lehtemme Vitsasen päätoimittajana, yhtenä abimusikaalin käsikirjoittajana, päässyt mukaan erilaisille vierailuille ja saanut ilmaisia konsertti- ja teatterilippuja, Virva listaa suorastaan hengästyttävästi. Opettajilla riittää järjestettävää kaiken päivittäisen opetustyönsä lisäksi!

Moninaisten kurssisisältöjen lisäksi lukio opetti Virvalle muun muassa rohkeutta tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin. Vaikka ne teettävät jonkin verran lisätyötä, avautuu niiden ansiosta uusia ovia ja oppeja. Tapiolan lukiossa opiskelijalla on lisäksi hyvät vaikutusmahdollisuudet. – Mielipidettäni on kysytty ja olen käynyt oppituntien jälkeen lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja.

Virvan suosikkiaineisiin kuuluivat lukiossa esimerkiksi biologia ja maantiede. Hän nautti erityisen paljon myös koulukohtaisista valinnaisista kursseista, jotka ovat opettajien järjestämiä. – Niiden osana oli teatteri- ja museovierailuja sekä monipuolisia tehtäviä mielenkiintoisista aiheista, Virva kertoo. Hän kehuu esimerkiksi ruotsin kirjoituskurssia, jonka opettaja antoi jokaisella tunnilla henkilökohtaisen palautteen edellistunnin tehtävästä. Voimakkaan vaikutuksen teki myös Itämeri-kenttäkurssi eli Tvärminnen tutkimusasemalla Hankoniemessä vietetty viikonloppu.

Kirjoittaminen on aina ollut Virvalle hyvin läheistä. Lukion oman lehden päätoimittajuuden lisäksi hän on saavuttanut menestystä kirjoituskilpailuissa; viime syksynä hän pääsi viiden parhaan joukkoon Äidinkielen opettajain liiton Pikku Finlandia -kilpailussa Gustave Flaubertin Rouva Bovary -romaania pohtivalla ja nykyaikaa peilaavalla esseellään. Palkinnoksi Virva sai diplomin sekä edellisvuoden Finlandia-voittajateoksen. Tänä syksynä hän sai kunniamaininnan The Ulkopolitist -verkkomedian ja Suomen YK-Nuorten järjestämässä Nuoret, konfliktit & rauha -kirjoituskilpailussa.

Kirjoittamisesta tai musiikista ei ole tulossa ammattia Virvalle. Tuoreen ylioppilaan tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki, mutta tällä hetkellä aikomuksena on pyrkiä Helsingin yliopistoon biologiaa tai maantiedettä lukemaan. Viulunsoiton on puolestaan tarkoitus säilyä jatkossakin tärkeänä harrastuksena. – Olisi kiva, jos työelämässä kirjoittaminen kuuluisi työnkuvaan, koska se on minulle luonteva tapa viestiä. Lukioaikana olen päässyt harjoittelemaan ja hyödyntämään kirjoittamista erilaisissa yhteyksissä.

Virva suoritti lukion 3,5 vuoteen ja hajautti kokeet kolmeen kirjoituskertaan. Se on tavallista musiikkilukiolaisille, joilla on paljon musiikin opintoja sekä niihin liittyviä projekteja ja tapahtumia. Virva on varsin tyytyväinen ylioppilastodistukseensa; 5 laudaturia ja 2 eximiaa (toki toisen eximian hän olisi vielä halunnut saada yltämään laudaturiin). – Kirjoituksiin lukiessa löysin kursseilla jo kerran opiskelluista sisällöistä aivan uusia asioita, ja eri kursseille lohkottuja oppimääriä intensiivisesti kerratessa kokonaisuudet alkoivat hahmottua selkeinä, Virva kertoo.

Nykyisiä lukiolaisia tai lukioon vasta meneviä Virva neuvoo suhtautumaan sekä opintoihin että niihin liittyviin valintoihin uteliaasti ja joustavasti. - Ole avoimin mielin ja tartu erilaisiin mahdollisuuksiin. Lukiosta ei kuitenkaan tarvitse tehdä elämää suurempaa ja eri ihmiset saavat lukiosta erilaisia kokemuksia, hän summaa.

Otaniemen lukiossa on yleislinjan sekä matematiikka- ja luonnontiedelukion lisäksi teatterin ja median linja. Koko lukiosta valmistuu 48 uutta ylioppilasta syksyllä 2024, heistä 12 teatterin ja median linjalta. Heidän joukossaan ovat Kanerva Koli, Niko Teperi ja Jenny Hilo.

Kanerva, Niko ja Jenny tuntevat helpotusta valmistumisen hetkellä. Syksyn ylioppilaiden katse on tulevaisuudessa. - Kiva, että 3,5 vuoden urakka on ohi. Paljon oli tekemistä, Kanerva toteaa. 
- Tavallaan aika tuntuu tosi lyhyeltä ja tavallaan tosi pitkältä. Nyt siirrytään elämässä eteenpäin, Niko pohtii.
Jenny on samoilla linjoilla: - Musta tuntuu vapauttavalta olla vihdoin valmis lukion kanssa. Ja tuntuu, että olen valmis menemään eteenpäin. Olen kehittynyt ja kasvanut ihmisenä paljon lukiovuosien aikana.
Tulevaisuus aiheuttaa myös pohdintaa: - Mitä tehdä seuraavaksi? Jatkuvatko opinnot? 
Niko muistuttaa, että heidän vuosikurssinsa oli ensimmäinen, joka oli uuden oppivelvollisuuslain piirissä ja joiden piti ”pakosti” hakea toiselle asteen.

Nikoa ja Kanervaa kiinnosti teatteri jo peruskouluikäisenä. Otaniemi oli Kanervalle ykkösvalinta, koska se oli lähellä kotia ja nettisivuilla teatterin ja median linjalaisten tuotokset näyttivät mielenkiintoisilta. Kanerva oli jo peruskouluikäisenä tutustunut teatteriin Veikkolan nuorisoteatterissa. – Siellä ei kuitenkaan käsitelty valo- eikä äänitekniikkaa, joten en tiennyt, että voin ilmaista itseäni myös lavan takana, Kanerva kertoo.

Myös Nikolla on pitkä teatteritausta, mutta hänelläkään ei ollut aiemmin niinkään kokemusta mediapuolesta. Niko on ollut Teatteri Hyökyvuoren toiminnassa jo ihan pienestä ja yläasteelta lähtien myös sen kesäteatterissa.

Jennyllekin Otaniemen valintaan vaikutti sen läheinen sijainti. Jenny kiinnostui yläasteikäisenä elokuvan teosta. Hän otti ison henkisen harppauksen, ja haki ruotsinkielisestä perusopetuksesta suomenkieliseen lukioon. – Suomi on kuitenkin toinen äidinkieleni, mutta aluksi fysiikan tunneilla en kyllä tajunnut kaikkea, Jenny kertoo.

Toisin kuin muilla Jennyllä ei ollut kokemusta teatterista eikä hän kokenut Otaniemeen tullessa olevansa ”teatterityyppi”. Hän sanoo kärsineensä esiintymispelosta. – Mä ajattelin, että teatteri ei ole mulle, mutta tykkään siitä tosi paljon.

Nikon mielestä Otaniemessä parasta on sen monipuolisuus. – Se on Espoon suurin lukio. Teatterin ja median lisäksi siellä on paljon muutakin – se on myös luonnontiedelukio, Niko toteaa. – Hyvin on mahduttu saman katon alle, Kanerva lisää.

Jenny tykkää Otaniemessä taideaineiden runsaudesta. Jennyn mielestä parasta Otaniemessä on, että se on iso lukio, mutta silti yhteisöllinen. – Kavereita löytyy helposti.

Kanervan mielestä parasta Otaniemessä on ollut, että hän on voinut ilmaista itseään teatterin ja median aineiden avulla; myös äänen ja kuvan keinoin sekä vaikkapa ohjaamalla. Niko kertoo, että kesken päivän on voinut vaikka lähteä kuvaamaan. – Teme-tunnit ovat rennompia tunteja kuin esimerkiksi matematiikka, Kanerva sanoo. – Teatterin ja median tunneilla eli teme-tunneilla on saanut teatterihörhö ja matematiikan loogiset asiat ovat olleet sille vastakohtia. Lukion hyvät opettajat ovat positiivisesti vaikuttaneet siihen, että siellä on kiva olla myös matematiikan tunneilla, Niko summaa.

Teatterin ja median opinnoista Kanervan ja Nikon mieleen ovat jääneet erityisesti fiktiokurssi (jossa käsikirjoitettiin ja kuvattiin), editointi- ja animointikurssit, teatterityönperusteet sekä ohjaajakurssi.

Kanervan paras lukiomuisto on Vanhojen tanssit. – Tykkäsin tanssia ja harjoitella.

Nikon paras lukiomuisto on puolestaan esitystekniikan kurssi, jossa lukion esitystekniikkaan pääsi tutustumaan kunnolla.

Erilaiset tapahtumat lukion ajalla ja lukioajan ulkopuolella ovat Jennyn paras lukiomuisto. Kaikille ikimuistoinen oli myös toisena opiskeluvuotena koko vuosikurssin tekemä iso teatteriproduktio Pinnan alla. Se starttailtiin marraskuun lopulla ja esitykset olivat huhti-toukokuun vaihteessa. Opiskelijat tekivät projektissa aivan kaiken käsikirjoituksesta lähtien. Jenny oli produktiossa apulaisohjaajana. Kanerva puolestaan oli käsikirjoittamassa sekä oli yksi pääroolien näyttelijöistä. Niko toimi ääniteknikkona ja oli myös lavastajana.

Teatteri ja media mukana tulevaisuudessakin

Niko ja Kanerva eivät suunnittele teatterin ja median alasta tulevaisuuden ammattia. Niko pääsee todistuksella opiskelemaan sähkö- ja automaatioteknologiaa. Äänitekniikkaa hän tekee jatkossa vain harrastuspohjalta teatteri Hyökyvuoressa.

Kanervan tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta viestintä voisi olla mukava aihe. Hän toivoo kuitenkin, että pääsisi tulevaisuuden työssään tekemään vielä editointia – eli ihan kokonaan hänkään ei aio alaa hylätä. – Media ja editointi ovat lähellä sydäntäni, Kanerva toteaa.

Jennyä sen sijaan kiinnostaisi elokuvan ohjauksen jatko-opinnot. Hän on ajatellut hakea Aalto yliopistoon ja/tai Metropoliaan. Alalle ei pääse todistuksella, vaan edessä on pitkät pääsykokeet ja ennakkotehtävät. Otaniemen lukion käynyt voi kuitenkin lähteä urakkaan levollisemmin mielin kuin moni muu: - Meillä oli viime vuonna hyvä valmennuskurssi taidealoille, Jenny kehuu. Jenny kuitenkin suoritti ylioppilaskokeensa hyvin, jotta voi halutessaan hakea muille aloille todistusvalinnalla.

Nikolle teatterikokemuksesta oli hyötyä ylioppilaskirjoituksissa. – Mulla ei ollut jännitystä ja stressiä, kun olen oppinut sietämään niitä, Niko toteaa.

Jennykin on itse tyytyväinen ylioppilaskokeiden tuloksiinsa. Hänkään ei kokenut jännittäneensä. – Ne ovat vähän kuin muutkin kokeet, vain pidempiä.

- Mullekin jäi ihan hyvä fiilis kirjoituksista. Ei stressannut niin paljon, kun teki jotain asian eteen. Kokeita ja ylioppilaskokeita kannattaisi miettiä vähän vähemmin eikä stressata, Kanervakin sanoo.

Neuvoja kokeneen viisaudella

Nuorempia lukiolaisia tai lukioon vasta meneviä Jenny, Niko ja Kanerva neuvovat tekemään niitä asioita ja valitsemaan niitä aineita, jotka itseä kiinnostavat – eikä menemään ryhmäpaineen mukana – Jos jotkut aineet kiinnostavat vähemmän, niitä ei tarvitse tehdä samalla intohimolla, Kanerva toteaa. Kaikki tietävät paineen jo ensimmäisenä vuonna valita ne aineet, jotka tulee kirjoittamaan, jotta pääsee aineen kursseille.

Niko ja Kanerva kehottavat myös olemaan sosiaalinen. – Mene rohkeasti puhumaan toisille, niin saat kavereita.