Meluntorjunnan keinoja
Tehokkain tapa torjua melua olisi liikenteen vähentäminen, sillä se on Espoossa merkittävin melulähde. Tähän onkin pyritty Espoossa parantamalla joukkoliikenneyhteyksiä sekä parantamalla pyöräily- ja kävelyväyliä. Liikennemäärät eivät kuitenkaan ole juuri laskeneet, minkä vuoksi melun leviämisen ja sille altistumisen ehkäisy ovat tärkeimpiä meluntorjuntakeinoja.
Myös kaavoitus on keskeisimpiä meluntorjuntakeinoja, siitä voit lukea lisää täältä. Alla on esitetty muita meluntorjuntakeinoja.
Suojavyöhyke on alue, joka jätetään melulähteen, kuten vilkkaan tien, ja rakennusten väliin. Mitä vilkkaampi tie on, sitä leveämpi suojavyöhyke tarvitaan, jotta melulähteen ja rakennusten väliin saadaan riittävästi etäisyyttä. Tämän vuoksi suojavyöhyke ei ole suurissa keskuksissa aina mahdollinen ratkaisu, sillä maata tarvitaan rakentamista varten. Jos etäisyyttä melulähteen ja rakennusten välille ei ole mahdollista jättää, ovat meluesteet ja rakennusten sijoittelu suhteessa tiehen keino ehkäistä melun leviämistä.
Meluesteitä rakennetaan estämään melun leviäminen tieltä alueille, joissa vietetään aikaa, kuten asuintaloihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Meluesteitä on erilaisia. Melueste voi olla esimerkiksi maavalli, seinä, tien alentaminen, tunneli tai rakennus, joka ei ole asuinkäytössä. Näitä voidaan myös yhdistää, esimerkiksi maavallin päälle voidaan rakentaa seinä. Melukaide on näitä matalampi ja sitä käytetään lähinnä hyvin ahtaissa paikoissa, kuten silloilla, minkä lisäksi se voi toimia myös suojakaiteena. Melun heijastumista kovilta, tasaisilta pinnoilta voidaan ehkäistä kasvillisuudella. Kasvillisuus ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta äänen kulkeutumiseen, mutta koska se peittää melun lähteen näkyvistä, voi se vähentää melun kokemista häiritsevänä.
Meluesteen toimivuudelle on tärkeää, että se on suunniteltu hyvin. Se täytyy sijoittaa oikein suhteessa melulähteeseen ja suojeltavaan alueeseen, ja sen korkeuden ja materiaalien täytyy olla sopivia. Meluesteiden puutteita ovat, että ne suojaavat vain alimpia kerroksia ja niiden rakentaminen on kallista.
Meluesteen on oltava riittävän korkea, jotta se ehkäisee melun leviämistä riittävästi. Jotta este olisi riittävän korkea, sen pitäisi peittää autojen renkaat katsottuna alueelta, jota halutaan suojata melulta. Esteen materiaalin täytyy olla riittävän tiivistä, jotta melu ei läpäise sitä. Hyvin rakennettu melueste vähentää melua noin 15 dB, mutta jos rakennukset sijaitsevat hyvin lähellä tietä, on meluvähennys useimmiten 5 – 10 dB.
Vähämeluiset päällysteet tarkoittavat tiepinnoitetta, jolla ajaminen aiheuttaa vähemmän melua kuin tavanomaisella asfaltilla ajaminen. Vähämeluisten päällysteiden huono puoli on se, että ne eivät kestä kulutusta yhtä hyvin kuin tavallinen asfaltti, minkä lisäksi niiden rakentaminen on kalliimpaa kuin tavallisen päällysteen. Tämän takia vähämeluisempia päällysteitä ei kannata rakentaa kuin teille, joilla on alle 12 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja joiden nopeusrajoitus on korkeintaan 60 km/h.
Vähämeluinen päällyste kuluu etenkin nastarenkaiden alla, kuten muutkin päällysteet. Lisäksi nastarenkailla ajaminen aiheuttaa enemmän melua kuin kitkarenkaat. Nastarenkaat ovat huonommat myös ilmanlaadun kannalta, sillä ne irrottavat tienpinnasta hiukkasia, mikä lisää katupölyn määrää. Näistä syistä kitkarenkaiden suosiminen olisi järkevää melun, ilmanlaadun ja tien kestävyyden kannalta.
Rengasmelu on suurin liikenteen melunlähde silloin, kun ajetaan yli 60 km tunnissa. Tämän vuoksi liikennenopeuksien vähentäminen etenkin suurilla teillä vähentäisi melua. Kun ajoneuvon nopeus laskee 80 km vauhdista 60 km:n tuntivauhtiin, melutaso laskee noin 3,5 dB.
Vanhojen talojen yksi tärkein meluntorjuntakeino on ulkokuoren ääneneristävyyden parantaminen. Tämä tarkoittaa ulkoseinää, ikkunoita ja mahdollisia vaihtoilmaventtiilejä. Asuinrakennusten eristävyyden parantaminen on ajankohtaista etenkin erilaisten perusparannusremonttien yhteydessä. Esimerkiksi ikkunoiden vaihtaminen eristävämpiin voi lisätä rakennuksen ääneneristävyyttä, mutta vain siinä tapauksessa, että seinien ääneneristävyys on kunnossa. Jos rakennuksen korvausilma tulee seinän läpi poratusta aukosta, voi korvausilmaventtiilin vaihtaminen melua eristävään malliin vähentää melualtistusta. Jos melulähde on lentoliikenne, myös katon eristävyys täytyy huomioida. Esimerkiksi vesikatto ja sen liitokset sekä katolla olevien ilmastojärjestelmien tulo- ja poistoaukot voivat päästää melua rakennukseen.
Tämänkaltaiset remontit vaativat kuitenkin huolellista suunnittelua, jotta ääneneristävyyden parantaminen ei heikennä ilmanvaihdon toimimista. Rakennusvalvonta osaa neuvoa tarkemmin mm. julkisivuremonttien luvanvaraisuudesta. Ikkunoiden ja ilmanvaihtosuodattimien vaihto edellyttää puolestaan taloyhtiön lupaa. Omatoimisesta meluntorjunnasta on tehty opas, joka on ladattavissa alta.
Ladattavat tiedostot
