Melu ja kaavoitus

Kaavojen suojavihervyöhyke tarkoittaa, että melulähteen ympärille jätetään rakentamaton alue. Esimerkiksi vilkkaiden teiden varsille voidaan jättää suojavihervyöhyke, jossa kasvaa puita ja muuta kasvillisuutta. Melua torjuva vaikutus tulee ennen kaikkea siitä, että melulähteen ja rakennusten tai virkistysalueen välillä on etäisyyttä. Kasvillisuus ei juurikaan vaikuta äänen kulkeutumiseen, mutta se voidaan kokea melua vähentävänä siksi, että se peittää melulähteen näkyvistä.

Kaavoja valmisteltaessa arvioidaan kaavaratkaisun vaikutuksia. Melun leviämistä ja melutorjuntaa arvioidaan kunkin kaavatason edellyttämällä tavalla meluselvitysten avulla. Maakuntakaava on niin suurpiirteinen, että sen yhteydessä ei yleensä tehdä meluselvitystä. Yleiskaavatasolla tehdään usein suurpiirteinen meluselvitys, kun taas asemakaavassa arvioidaan melutilanne hyvinkin tarkkaan. Meluselvityksen pohjalta voidaan tehdä kaavamääräyksiä, joiden avulla ehkäistään melulle altistumista kaavan alueella.

Kun rakennetaan alueille, joilla melutasot ovat korkeat, on tärkeää suunnitella alue siten, että esimerkiksi rakennusten sijoittelulla voidaan välttää melun kulkeutuminen asuntojen sisäpihoille ja parvekkeille. Asemakaavassa voidaan määrittää lähimpänä melulähdettä oleva rakennettava alue esimerkiksi toimistotaloiksi, jotka toimivat samalla äänieristeinä melulähteen ja asuinrakennusten välillä. Lisäksi kaavamääräyksissä voidaan edellyttää, että esimerkiksi asuintalojen jätetila tai autotallit sijoitetaan siten, että ne toimivat samalla kiinteistön meluesteinä.

Rakennus ja sen oleskelu- ja piha-alueet on suunniteltava ja rakennettava siten, että rakennuksen sekä rakennuspaikan piha- ja oleskelualueiden melualtistus ja ääniolosuhteet eivät vaaranna terveyttä, lepoa tai työntekoa. Rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitavia määräyksiä on annettu mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen ääniympäristöstä, kaavamääräyksissä ja Espoon kaupungin rakennusjärjestyksessä.

Mikäli rakennus on melualueella tai sen ulkovaipalle tai piha-alueille kohdistuu kaavasta johtuvia ääneneristysvaatimuksia, laatii suunnittelija ääneneristyssuunnitelman, jolla huolehditaan määräysten mukaisen vaatimustason täyttyminen. Rakennuksen ulkovaipan ääneneristykseen vaikuttavat mm. ulkoseinärakenteen ja yläpohjarakenteen, korvausilmaventtiilien sekä ulko-ovien ja -ikkunoiden ääneneristävyyskyky. Virkistykseen käytettävien rakennuksen piha- ja oleskelualueiden melusuojaus toteutetaan yleensä rakennusmassojen sijoittelulla, tarvittaessa käytetään erillisiä melusuojausrakenteita kuten melumuureja.

Asuinrakennusten asuinhuoneistojen välisten askel- ja ilmaääneneristävyysvaatimusten täyttyminen toteutuu yleensä käyttämällä rakennuksen rakenteissa yleisesti käytössä olevia vakioratkaisuja. Erityistä akustisen suunnittelijan tekemää suunnittelua tarvitaan, mikäli vakioratkaisuista poiketaan tai rakennuksessa on tiloja, joissa syntyy voimakasta, erityisen häiritsevää tai pienitaajuista ääntä kuten kuntosali tai ravintola tai kauppa. Erityistä akustista suunnittelua edellyttää myös runkoäänen ja tärinän eristäminen esimerkiksi rautatien tai hidastetöyssyjen läheisyyteen rakennettaessa.

Liikennesuunnittelun avulla voidaan vähentää yksityisautoilun tarvetta, mikä vähentää myös melua. Yleis- ja asemakaavoissa voidaan suunnitella asuinalueet siten, että kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteydet ovat toimivia. Autotiet voidaan myös sijoitella siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän meluhaittaa kaupunkilaisille. Liikenneinfrastruktuuri suunnitellaan siten, että esimerkiksi asuinalueen läpi kulkevan kadun kautta ei ole yhteyttä valtatielle, vaan tonttikadut isommille teille kulkevat asuinalueiden laitamilla.