Perustietoa melusta

Meluna pidetään ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi. Äänen voimakkuutta mitataan desibeleillä (dB). Äänen taajuutta mitataan hertseillä (Hz). Hertsit kuvaavat sitä, kuinka matala tai korkea ääni on, ja desibelit kuvaavat sitä, kuinka voimakas ääni on. Kolmen desibelin muutos on ihmisen korvin havaittava muutos, ja 10 desibelin muutos tarkoittaa kuullun äänen voimakkuuden kaksinkertaistumista. Korkeat ja keskitaajuiset äänet koetaan usein häiritsevimpinä kuin matalataajuiset äänet.

Jatkuva melulle altistuminen voi aiheuttaa terveyshaittaa. Tämän vuoksi melulle altistumista pyritään välttämään. Terveyshaittoja voivat olla mm. stressin lisääntyminen ja unihäiriöt. 

Melu voi olla pysyvää tai väliaikaista. Pysyvää melua on esimerkiksi tieliikenteen melu, ja väliaikaista melua syntyy esimerkiksi rakennustyömailta.

Runkomelu aiheutuu tärinän aiheuttamasta rakenteiden värähtelystä. Esimerkiksi maaperä voi johtaa liikenteen tärinää rakennukseen, joka rakenteeseen osuessaan voi saada sen värähtelemään äänekkäästi. Myös tärinä kulkeutuu rakenteissa, mutta se on tuntoaistilla havaittavaa matalataajuista värähtelyä. Kaupungeissa tärinää ja runkomelua aiheuttaa pääasiassa raideliikenne. Talon sisällä tärinää ja runkomelua voivat aiheuttaa esimerkiksi putkistot tai tekniset laitteet.

Äänen kokeminen häiritsevänä, eli meluna, on yksilöllistä, minkä vuoksi myös melun aiheuttamat terveyshaitat voivat riippua siitä, kuinka häiritsevänä melu koetaan. Tämä koskee kuitenkin vain suhteellisen alhaisia melutasoja, sillä korkeat melutasot ovat terveysriski huolimatta siitä, miten melulähteeseen suhtaudutaan.

Melualtistus voi vähentää viihtyisyyttä. Melun aiheuttamia terveyshaittoja ovat mm. unihäiriöt, heikompi muisti- ja suorituskyky sekä verenpainetta nostava vaikutus. Lisäksi melun kokeminen häiritsevänä voi lisätä stressin tunnetta, joka jatkuessaan voi voimistaa edellä mainittuja oireita.

Unihäiriöt voivat olla monenlaisia. Meluisa ympäristö voi vaikeuttaa nukahtamista, ohentaa unta tai herättää kesken unen. Jatkuva unenpuute on terveyshaitta ja voi johtaa muiden terveysriskien kasvuun. Melusta johtuvat muistiin ja suorituskykyyn liittyvät haitat ovat usein lyhytkestoisempia kuin unihäiriöt. Tämä tarkoittaa, että kun melu loppuu, muisti ja suorituskyky palautuvat hyvinkin pian.

Sisätilojen melua säädellään asumisterveysasetuksella, jonka soveltamisohjeessa(ulkoinen linkki) kerrotaan tarkemmin melun mittaamisesta ja toimenpiderajoista. Niissä määritellään melutaso, jonka ei pitäisi ylittyä. Toimenpiderajojen mukaan päivisin kello 7 – 22 sisätiloissa keskiäänitaso saa olla korkeintaan 35 dB ja öisin kello 22 – 7 korkeintaan 30 dB. Sisätilojen melua mitataan ikkunat ja ovet suljettuina. Melutaso lasketaan pidemmän ajan keskiäänitasona, minkä vuoksi hetkittäin äänentaso saa olla korkeampi kuin edellä mainitut äänitasot. 

Maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelua ja luvitusta ohjaavassa valtioneuvoston päätöksessä 993/1992(ulkoinen linkki) on säädetty mm. ulkoalueiden melutason ohjearvoista. Uudet kohteet suunnitellaan ja luvitetaan pääsääntöisesti siten, että ohjearvot eivät ylity. Aiemmin rakennetuissa kohteissa ohjearvojen ylittäminen ei välttämättä johda toimenpiteisiin.

Melualueeksi sanotaan aluetta, jolla melun ohjearvot ylittyvät. Melualueet huomioidaan esimerkiksi kaavoituksessa siten, että niiden alueella täytyy huomioida meluntorjunta erityisen huolellisesti.

Hiljaisen alueen määritelmä vaihtelee hieman riippuen siitä, käytetäänkö EU:n vai kansallisia ohjearvoja. Ympäristömeludirektiivin edellyttämän meluntorjunnan toimintasuunnitelman yhteydessä hiljaiseksi alueeksi määritellään alue, jonka keskiäänitaso on alle 50 dB päivisin ja alle 45 dB öisin. Kansallisen määritelmän mukaan päiväajan keskiäänitaso on hiljaisella alueella alle 55 dB ja öisin alle 50 dB 

Hiljaiset alueet ovat tärkeitä asukkaiden virkistäytymiselle. Virkistäytymisen kannalta melutaso itsessään ei kuitenkaan välttämättä ole olennaisin seikka, sillä esimerkiksi maisemat ja luontokokemukset voivat olla merkittävämpiä virkistäytymisen kannalta. Lisäksi melutaso saattaa olla korkea mm. keväisin lintujen pesimäajan alussa, mutta linnunlaulu koetaan usein miellyttävänä korkeasta äänitasostaan huolimatta.

Melua mitataan keskiäänitasona, mikä tarkoittaa äänen keskimääräistä voimakkuutta esimerkiksi klo 7 – 22. Kun melua mitataan sisätiloissa, on ovien ja ikkunoiden oltava kiinni. Melun mittaamisesta vastaavat aina ammattilaiset. Tällöin tarkoituksena on selvittää, ylittyvätkö asumisterveysasetuksen mukaiset melun toimenpiderajat asuintiloissa. Sisätilojen melumittauksilla selvitetään muuta kuin tieliikenteestä aiheutuvaa melua. Esimerkiksi muualta rakennuksesta kulkeutuva melu, kuten ilmanvaihtolaitteet, voivat olla syy mitata melua sisätiloissa. 

Mittaamisen lisäksi äänitasoa voidaan myös mallintaa. Melumallinnukset perustuvat siihen, että tiedetään, kuinka paljon melua aiheutuu esimerkiksi tietyn suuruisesta ajoneuvoliikenteestä. Tällöin voidaan mallintaa tien lähellä olevan alueen melutilannetta, kun huomioidaan muun muassa maaston muotojen, rakennusten sijoittelun ja mahdollisten meluesteiden sijainti suhteessa melulähteeseen. Melumallinnukset ovat yleisin tapa arvioida melua esimerkiksi uusien kaavoitushankkeiden yhteydessä. Niiden etuna on mm. se, että ne eivät ole sääriippuvaisia, ja että mallintamalla voidaan arvioida melutilannetta jo silloin, kun melulähdettä ei ole vielä olemassa. Lisäksi mallinnusten avulla voidaan arvioida melutilanteen kehittymistä sen mukaan, kuinka liikennemäärien muutokset ja mahdolliset suunnitteilla olevat rakennukset vaikuttavat melun voimakkuuteen ja leviämiseen.