Usein kysyttyä tekonurmien käytöstä pihoilla
Mikä on tekonurmi tai keinonurmi?
Tekonurmella tai keinonurmella tarkoitetaan synteettisistä materiaaleista tehtyä nurmikon näköistä mattoa. Tekonurmimatto koostuu usein kolmesta muovikerroksesta: pohjasta, välipohjasta sekä nukasta.
Tekonurmimaton materiaaleina käytetään useimmiten polypropeenia, polyeteeniä, lateksia ja polyuretaania. Tämän lisäksi matot on yleensä käsitelty UV-suoja-aineella, jotta ne kestäisivät paremmin auringon valoa.
Nukka on usein värjätty vihreäksi, jotta se näyttäisi aidolta nurmelta. Matolle levitetään myös täyteainetta, jotta nukka pysyisi paremmin pystyssä. Pihoilla tekonurmen täyteaineena käytetään hiekkaa.
Mitä haittaa tekonurmesta voi olla ympäristölle ja ihmisille?
Tekonurmi heikentää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Suurin osa maaperässä elävistä kastemadoista, pieneliöistä ja mikrobeista kuolee tekonurmen alle, kun niiden elinympäristö muuttuu ja ravinto katoaa. Sen myötä esimerkiksi linnuille ja siileille ei löydy tekonurmelta ravintoa tai pesäpaikkoja. Myöskään pölyttäjille ei ole tekonurmella ravintoa tai lepopaikkoja. Vaikka tavallinen nurmikkokaan ei yksinään ole hyvä luonnon monimuotoisuuden kannalta, on tekonurmi vielä huonompi, koska se ei tarjoa lainkaan elinmahdollisuuksia.
Tekonurmi voimistaa osaltaan ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia haittoja. Kun pihanurmi kasvaa, se sitoo ilmasta tehokkaasti hiilidioksidia. Hengittäessään pihanurmi vapauttaa maaperästä imemäänsä kosteutta. Kun kasvillisuus korvataan tekonurmella, alkaa sen alla maaperässä oleva orgaaninen aines hajota, vapautuen ilmakehään ilmastoa lämmittävänä hiilidioksidina. Tehokkaasti haihduttavan kasvillisuuden poisto puolestaan nostaa paikallisesti lämpötilaa. Kasvillisuuden poistaminen altistaa pihamaan myös eroosiolle, kun kasvien juuret eivät ole sitomassa maaperää.
Miten tekonurmi vaikuttaa sade- ja sulamisvesien imeytymiseen?
Tekonurmi lisää hulevesien, kuten sade- ja sulamisvesien, valumista maan pinnalla. Tämä johtuu siitä, että vesi ei pääse imeytymään tekonurmen läpi maahan samoin kuin luonnollisella nurmella. Tekonurmi saattaakin aiheuttaa paikallisia tulvia erityisesti rankkasateiden aikana, ja pahimmassa tapauksessa vesi ohjautuu esimerkiksi läheisen rakennuksen kellaritiloihin.
Tekonurmi ei suodata vettä kuten luonnollinen nurmi, jolloin veden mukana valuu enemmän ravinteita ja epäpuhtauksia vesistöihin. Lisäksi tekonurmi voi aiheuttaa eroosiota ympäröivällä alueella. Vesi valuu nopeasti pois tekonurmelta, vieden mukanaan maata, mikä voi huonontaa vesien laatua.
Mitä pihalle kannattaisi valita tekonurmen sijaan?
Jos pihalle haluaa nurmea, on hyvä muistaa, että kaunis ja kestävä nurmikko lähtee hyvästä maasta. Maaperä, johon nurmikko istutetaan, tulee valmistella pihan mukaan. Savisilla mailla on tärkeää lisätä humusta sekä vettäläpäisevää hiekkaista maata. Nurmikon siemeniä on myös erilaisia käyttötarpeen mukaan, ja osa nurmista kestää esimerkiksi paremmin pallopelejä ja kuivuutta. Hyvän ja kestävän nurmikon perustamiseen kannattaa kysyä apua ammattilaiselta.
Monimuotoisuutta voi pihalla vaalia pienillä teoilla. Suomen luonnossa esiintyvien kasvien, tuttavallisemmin rikkaruohojen, voi antaa kasvaa pihanurmen seassa. Näitä ovat esimerkiksi voikukat. Nurmikon voi myös jättää ajamatta tai vaihtoehtoisesti ajaa käytäviä vain niihin paikkoihin, joissa haluaa liikkua enemmän.
Nurmen sijaan pihamaalle voi kylvää esimerkiksi apiloita, maahumalaa tai ketohanhikkia. Lisäksi osaan pihaa voi kylvää niityn. Se on kaunista katseltavaa, lisää tehokkaasti luonnon monimuotoisuutta sekä tarjoaa erilaisia hyönteisiä seurattavaksi ja ihailtavaksi. Niittykasvit eivät vaadi juurikaan vettä tai ravinteita ja niitto kerran tai kahdesti vuodessa riittää.
Joskus piha sammaloituu helposti. Silloin voisi miettiä, olisiko pehmeä ja kaunis sammalpatja sittenkin kauniimpi kuin tekonurmi.
Miten tekonurmi pitää hävittää?
Elinkaarensa päässä olevaa tekonurmea voi olla vaikea käyttää uudelleen. Tekonurmen kierrätysmahdollisuuksia ei ole Suomessa.
Tekonurmissa käytetään muun muassa polypropeenia, polyeteeniä, lateksia sekä polyuretaania, ja kuluneen keinonurmen muoviosia on mahdotonta erottaa toisistaan. Lisäksi on todennäköistä, että täyteaineena käytetty hiekka on roskaantunut keinonurmen muovista. Käytännössä tekonurmi ja sen hiekka ovat siis sekajätettä, mikä lisää merkittävästi niiden käsittelystä ja loppusijoituksesta aiheutuvia kustannuksia.
Miksi kaupunki käyttää tekonurmea?
Kaupunki käyttää tekonurmea ainoastaan erityisen intensiivisesti käytetyillä alueilla, kuten urheilukentillä ja leikkipaikoilla. Näissä paikoissa alustalta vaaditaan erityistä kestävyyttä ja turvallisuutta.
Espoon kaupunki asentaa tekonurmia muun muassa lasten leikkipaikkojen alustoiksi sellaisilla alueilla, joissa toisenlaisen turva-alustan pysyminen olisi haastavaa. Perinteinen turvasora tai turvahake eivät pysy kaltevilla pinnoilla. Ne voivat myös kulua nopeasti epätasaisiksi tai pölytä voimakkaasti. Tekonurmea käytetäänkin esimerkiksi rinteissä sekä kummuilla, joita on liukumäkien ja vaijeriliukujen yhteydessä sekä joillakin pienimuotoisilla pelikentillä.
Jalkapallokentillä Espoo käyttää muiden kaupunkien tapaan tekonurmea. Jalkapalloa pelataan koko ajan enemmän myös kesäkauden ulkopuolella, ja tekonurmi mahdollistaa pelaamisen ympäri vuoden. Monilla jalkapallokentillä on myös lämmitys, ja tekonurmi on sen kannalta paras vaihtoehto. Tekonurmien täyteaineena käytettävä kumirouhe aiheuttaa mikromuovipäästöjä, minkä vuoksi sen käyttö tulee lopettaa käynnissä olevan siirtymäajan jälkeen. Espoossa emme enää ota uusilla kentillä käyttöön kumirouhetta, vaan käytämme saatavilla olevia ympäristöystävällisempiä täyteaineita. Vaihdamme myös joka vuosi jo olemassa olevien kenttien täyteaineita ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon.