Tapausesimerkkejä Euroopasta Luontoviisas Espoo -työn tueksi

Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat Euroopan unionin kaupungit, joissa noudatetaan No Net Loss -linjausta (NNL) eli toimintatapoja, joilla varmistetaan luonnon monimuotoisuuden tai viheralueiden kokonaisheikentymättömyys.  

Tiiviisti ilmaistuna kokonaisheikentymättömyydellä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi luonnon monimuotoisuus tai ekosysteemipalvelut eivät saa heikentyä maankäytön muuttuessa. Menetykset on hyvitettävä eli kompensoitava muualla, jos heikennyksiä ei voida ehkäistä tai lieventää paikan päällä tehtävin toimenpitein.  

EU:n biodiversiteettistrategia 2030 ohjaa luontokadon ehkäisemiseen monin tavoin. Kokonaisheikentymättömyyden käsittelyyn on strategian valmistelussa otettu aikalisä.  

Euroopan maiden käytännöt luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi vaihtelevat. Hampuri, Bristol ja Tukholma tunnistettiin edelläkävijäkaupungeiksi, joten haastateltavat valittiin näistä kaupungeista. Etenkin Tukholma vertautuu hyvin suomalaisiin olosuhteisiin. 

Saksassa luontoarvojen kompensaatio on ollut lailla säädettyä jo 1970-luvulta. Isossa-Britanniassa on puolestaan valmisteilla ympäristölakiin liittyvä asetus, jossa rakennushankkeilta vaaditaan 10 prosentin nettohyötyä (Biodiversity Net Gain). Linjaus tarkoittaa sitä, että luontoarvoja on hankkeessa lisättävä 10 prosenttia lähtötilanteeseen verrattuna. 

Ruotsissa kokonaisheikentymättömyydestä ei vielä ole lainsäädäntöä: poikkeuksena ovat Natura-alueet ja luonnonsuojelualueet. Aihetta kuitenkin seurataan Ruotsissa erityisesti ekologisten verkostojen näkökulmasta. 

Lounais-Englannin Bristolissa on ollut parin vuoden ajan käytössä hankekohtainen, vapaaehtoinen luontoarvojen kokonaisheikentymättömyyden periaate. Lähivuosina 10 prosentin luontoarvojen nettohyödyn laskeminen tulee Iso-Britanniassa pakolliseksi kaikissa rakennushankkeissa. 

Rakennushankkeissa käytetään digitaalista luonnon monimuotoisuuden arviointityökalua, jota on kehitetty ja pilotoitu noin 10 vuotta. Kokonaisheikentymättömyyden pysyvään toteutumiseen hankealueilla ei kuitenkaan toistaiseksi ole seurantaa. Bristolin kestävän kehityksen projektipäällikkö Ben Smallwood kertoo, että kaupungissa rakennetaan pääasiassa jo rakennetuille alueille. Työkalu on ohjannut parannustoimien tekemiseen hankealueella ja kompensaatiota muualla ei ole tarvittu. 

Tieto siitä, missä hankkeissa No Net Loss -laskentaa on tehty, on julkista. Kysyttäessä neuvoa Espoolle, Smallwood näkee, että julkinen rekisteri kannustaisi toimimaan luontoviisaasti, vaikka kokonaisheikentymättömyyden tavoite ei ole pakollinen.  

Bristolissa on julistettu luonnon hätätila, ja kaupungissa on käytössä myös muita luontoarvojen linjauksia: pakollinen BREEAM-sertifiointi, Building with Nature -standardit sekä latvuspeittävyyden lisääminen. 

Hampurissa luontovaikutusten arvioinnista ja kompensoinnista on kymmenien vuosien kokemus. Saksan luonnonsuojelulaissa määritelty kokonaisheikentymättömyyden periaate koskee laajasti ekosysteemin toimintaa sekä osin myös maisema-arvoja.  

Luontotyyppien laadun arviointia ja laskentaa tehdään jo kaavoitusvaiheessa. Silloin ei vielä tiedetä, millaisena yksittäinen rakennushanke toteutuu. Siksi myös hanketasolla selvitetään luontoarvot yksittäisen hankkeen vaikutusalueelta ja suunnitellaan niiden vaatima kompensaatio, jonka kustannukset kuuluvat rakennushankkeelle. Muualla tapahtuva kompensaatio on viimesijainen vaihtoehto, sillä ensisijaisesti luontohaittoja ohjataan ehkäisemään ja lieventämään. 

Kompensaatiot ovat läpinäkyviä, sillä kompensaatioalueista on julkinen rekisteri. Luontoarvojen kompensaation on oltava olemassa yhtä pitkään kuin luontohaitta säilyy. Espoota ajatellen luontohaittojen hyvitysten seuranta kannattaa suunnitella alusta asti. Tällöin kokonaisheikentymättömyyden toteutumista voidaan arvioida ja siihen osataan varata resurssit. 

Tobias Langguth Hampurin kaupungin ympäristövirastosta huomauttaa, että pelkkä laskenta ei kuitenkaan riitä luontoarvojen turvaamiseksi. Hanna Köneke viheraluesuunnittelusta täydentää, että tiiviissä kaupungissa täytyy tunnistaa alueita, joissa ihmiset voivat saada luontoelämyksiä häiritsemättä lintujen pesintää, kuluttamatta kasvillisuutta tai aiheuttamatta muuta haittaa luontoarvoille. Vuonna 2021 Hampurissa säädettiin paikallinen sopimus viheralueiden pinta-alan säilyttämisestä. 

Tukholmassa luontohaittojen ehkäisemistä ja paikalla ennallistamista vaaditaan sekä osana kaavoitusmenettelyä että rakennuslainsäädännössä. Luonnon kokonaisheikentymättömyyden arviointimenetelmää ei vielä ole kehitetty. Luonnonsuojelualueita ja Natura 2000 -alueita koskevat kompensaatiot suunnitellaan tapauskohtaisesti. 

Kaupungin käyttämä alueellinen viherkerroin arvioi esimerkiksi kaupunginosan viheralueiden laatua ja ekosysteemipalveluita. Työkalua ei voi kuitenkaan verrata kokonaisheikentymättömyyden mittaamiseen. 

Gunilla Hjorth Tukholman ympäristöhallinnosta kertoo, että tavoitteena on lisätä ekosysteemipalveluiden ja kaupunkien ekologisille verkostoille syntyvien haittojen arviointia ja korvaamisen suunnittelua. Ekologisia verkostoja tutkitaan esimerkiksi lajeille sopivia elinympäristöjen mallintamalla sekä seuraamalla viheralueiden muutoksia satelliittikuvista. 

Haastattelussa ilmenee tarve kehittää luonnon kokonaisheikentymättömyyden työkaluja pohjoismaisista lähtökohdista. Monet rakentamiseen ja maankäyttöön liittyvät haasteet ovat yhteisiä Suomelle ja Ruotsille, missä metsiä ja metsätaloutta on laajasti. Voitaisiin myös ajatella jokamiehenoikeuksia luonnon monimuotoisuuteen. 

Kaupunkiluonnossa on myös arvokkaita elementtejä, jotka ovat harvinaisia kaupunkien ulkopuolisissa kulttuurimaisemissa ja talousmetsissä. Peter Wiborn Tukholman ympäristöhallinnosta mainitsee esimerkkinä kaupungin vanhat tammet. Tällaiset erityispiirteet sekä ekologiset verkostot kannattaa huomioida, kun suunnitellaan kokonaisheikentymättömyyden mittaamista. 

Haastatteluista tunnistettuja hyviä käytäntöjä hyödynnetään Luontoviisas Espoo -työssä. 

Ben Smallwood, Sustainability Project Manager, Bristol City Council.  

Hanna Köneke ja Tobias Langguth, Behörde für Umwelt, Klima, Energie und Agrarwirtschaft, Hampuri. 

Peter Wiborn, Gunilla Hjorth ja Magnus Rothman, Miljöförvaltning, Tukholma