Luonnon monimuotoisuus osana maankäytön suunnittelua

Kasvavan kaupungin suunnittelu on lukuisten erilaisten näkökulmien ja kehittämistavoitteiden yhteensovitusta. Yksi tärkeä tavoite on luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi tarvitaan kaupunkisuunnittelun kaikissa vaiheissa yhteistyötä asiantuntijoiden välillä. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi kaupunkisuunnittelussa on huomioitava viheralueiden laatuun sekä virkistykseen ja muihin ekosysteemipalveluihin, eli luonnon ihmiselle tuottamiin hyötyihin, liittyvät arvot.

Espoossa haluttiin kartoittaa täällä jo käytössä olevia tai pilotoituja luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluita tai viherelementtejä mittaavia työkaluja osana Luontoviisas Espoo -työtä. Esimerkkejä työkaluista etsittiin myös muista suomalaisista kaupungeista sekä muista maista. Tavoitteena oli vertailla työkaluja, joiden avulla voidaan arvioida luontoarvojen ja ekosysteemipalveluiden määrää ja laatua, vertailla luontoarvojen nykytilaa ja suunniteltua tilannetta tai suunnitelmavaihtoehtoja sekä mitata ja havainnollistaa maankäytön suunnittelun positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. 

Luonnon kokonaisheikentymättömyyden periaate turvaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita maankäytön muuttuessa. Kokonaisheikentymättömyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ihmistoimien kokonaisvaikutus ei aiheuta luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Kokonaisheikentymättömyyden tavoitteluun voidaan soveltaa lieventämishierarkiaa. Lieventämishierarkian mukaan maankäytön muutoksista aiheutuvia luontohaittoja ensisijaisesti vältetään ohjaamalla rakentamista luonnon kannalta vähemmän haitallisille alueille, toiseksi lievennetään suunnitteluratkaisuilla, ja kolmanneksi hyvittämällä välttämättömiä luontohaittoja toisaalla ekologisen kompensaation keinoin.

Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Australiassa on kehitetty luonnon kokonaisheikentymättömyyden arviointiin ja luontotyyppipohjaiseen luontoarvojen mittaamiseen soveltuvia työkaluja. Näistä Espoossa testattiin vuoden 2022 aikana Biodiversity Metric -laskentaa osana Keran hiilineutraalisuuden ja kestävyyden tiekarttaa. Työkalusta saadaan luonnon monimuotoisuuspisteytys, joka ohjaa luontohaittojen välttämiseen ja tekee luontoarvojen muutoksen sekä hyvitystarpeen näkyväksi. Kerassa pisteytyksen kautta kartutettiin ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden ja sen muutoksen mittaamisesta asuinympäristöksi muutettavalla vanhalla teollisuus- ja logistiikka-alueella. 

Ulkomaisten työkalujen haasteena on niiden kääntäminen ja sovittaminen Suomen olosuhteisiin. Maisema-arkkitehti Mari Soinin mukaan “Keran tapauksessa pisteytyksen tulkintaa haastoi se, että työkalu on Suomessa uusi, toistaiseksi vähän käytetty ja vielä kehitysvaiheessa.” Biodiversity Metric -laskentaa kehitettiin Keran testauksessa paremmin Suomen luonnonoloihin ja ominaispiirteisiin soveltuvaksi, mutta työkalun laajempi käyttöönotto Espoossa vaatisi Soinin mielestä lisää työkalun kokonaisvaltaista kehitystyötä ja Suomen oloihin mukauttamista. 

Työkalua sovellettaessa Espooseen haasteena on muun muassa se, että rakentamiselle tarvitaan tilaa usein metsiltä ja puistoisilta alueilta. Tällaiset alueet saavat alkuperäisissä laskentamalleissa korkeat pisteet harvinaisuutensa vuoksi. Suomen olosuhteissa, kun metsiä ja puustoisia alueita on paljon, nousee kompensaatiotarve pinta-alaltaan moninkertaiseksi verrattuna Keski-Eurooppaan.

Luontokadon ehkäisemiseksi ja kaupunkiluonnon turvaamiseksi tarvitaan tietoa suunnitelmien kokonaisvaltaisista vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Yksittäisten rakennushankkeiden haittavaikutusten ja mahdollisen hyvitystarpeen arviointiin tarkoitettujen työkalujen (esim. Biodiversity Metric) lisäksi tarvitaan työkaluja koko kaupungin ja kaupunginosan tarkasteluihin.

Ruotsissa kehitetty alueellinen viherkerroin soveltuu monipuolisiin kaupunkiekologian ja ekosysteemipalveluiden tarkasteluihin erityisesti kaupunginosan mittakaavassa. Alueellista viherkerrointa testattiin Espoossa vuoden 2022 aikana osana Ympäristöministeriön rahoittamaa Lähiöpride -hanketta Matinkylän alueella. Pilotoinnissa todettiin, että työkalulla voidaan arvioida luontoalueiden monimuotoisuutta, kytkeytyneisyyttä ja eheyttä, mutta se ei nykyisellään huomioi alueella olevia luontotyyppejä. 

Jatkossa työkalua on tavoitteena kehittää muun muassa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta vuonna 2023 käynnistyneessä ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa. Aalto-yliopiston, Green Building Council Finlandin, Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteishankkeen päätavoitteena on viherrakenteen vahvistaminen tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa. 

Maankäytön suunnittelua tukevilla työkaluilla voidaan ohjata suunnittelua huomioimaan luontoarvot ja ekosysteemipalvelut paremmin sekä tarkistaa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Työkalut ovat hyödyllisiä vaikutusten arvioinnissa ja niiden avulla kaavaratkaisuja on mahdollista ohjata luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kannalta positiiviseen suuntaan. 

Arvioitujen työkalujen lisäksi Espoossa tunnistettiin muita keinoja, jotka sitouttavat maankäytön suunnittelussa luontoarvoihin ja viheralueisiin liittyvien päämäärien tavoitteluun. Näitä ovat esimerkiksi asemakaavamääräykset sekä maankäyttösopimusten yhteydessä tehtävät sitoumukset. 

Työkalujen käyttöönotto ja kehitystyö kannattaa aloittaa jo olemassa olevien työkalujen pohjalta. Espoon kaupungilla on saatavilla esimerkiksi dataa viherrakenteesta, viheralueiden tyypistä ja viherpalveluista sekä käytössä korttelikohtainen viherkerroin. Eri suunnittelutasoilla on tarvetta helppokäyttöisille työkaluille, joilla jokainen suunnittelija voi tehdä kevyempiä alustavia tarkasteluja. Työkalujen kehittämiseen, koulutukseen ja jalkauttamiseen on tarpeen varata työaikaa, jotta niiden tarkoituksenmukainen käyttö ja hyödyt osana maankäytön suunnittelun prosesseja toteutuvat.

Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa julkisten viheralueiden lisäksi tonttien ja kortteleiden kasvillisuudella on merkitystä rakennetun ympäristön haasteiden ratkaisemisessa. Kasvillisuudella on positiivisia vaikutuksia muun muassa yleistyvien rankkasateiden myötä syntyvien hulevesien hallintaan ja helteisiin varautumisessa, tasaten lämpötilaeroja ja tarjoten varjostusta. 

Viherkerrointyökalulla pyritään ohjaamaan tonttien ja kortteleiden suunnittelua kohti kestävämpiä ja vehreämpiä ratkaisuja, joilla tuetaan pihojen kasvillisuuden monimuotoisuutta sekä hulevesien luonnonmukaista hallintaa. Viherkerroin kuvaa tontille sijoittuvan kasvillisuuden ja hulevesiä viivyttävien ratkaisujen alaa suhteessa tontin pinta-alaan. Erilaiset pihojen elementit saavat kertoimessa painotuksen ja laskennasta täyttyvä tuloskortti kertoo koko pihalle viherkerroinarvon, jota verrataan tontille asetettuun tavoitetasoon.

Espoon kaupunginvaltuusto linjasi viherkertoimen käytöstä Asumisen ja maankäytön periaatteissa 12.6.2023. Tätä ennen Espoossa viherkerrointa on pilotoitu asemakaavoituksessa jo usean vuoden ajan. 

”Viherkerroin on ohjannut pihojen suunnittelua vehreämmiksi ja viihtyisämmiksi sekä kannustanut läpäisevien pintojen käyttöön ja maanvaraisiin piharatkaisuihin”, maisema-arkkitehti Ina Westerlund kertoo. 

Pilotoinnista saatujen hyvien kokemusten myötä käynnistyi Espoon viherkerrointyökalun kehitystyö ja Espoon viherkerrointyökalu valmistui vuoden 2023 lopulla. Espoon työkalun yhtenä kehityskohtana on ollut Westerlundin mukaan työkalun painotus luonnon monimuotoisuuden tukemisen, kasvillisuuden ekologisen laadun ja luontokadon hillinnän näkökulmasta.

”Viherkerroin itsessään ei mittaa tontin luonnon monimuotoisuutta tai lähtötilanteen ja suunnitelman välistä eroa. Espoon viherkerrointyökalu pyrkii kuitenkin kannustamaan luonnon monimuotoisuutta tukeviin ratkaisuihin tontti- ja korttelipihoilla”, maisema-arkkitehti Aino Leskinen kertoo. 

Espoon viherkerrointyökalussa on mukana luontolaskuri, joka kuvaa tontin viherelementtien laatua luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuutta edistävien ratkaisujen saavuttamista kuvataan laskurissa neliportaisella sanallisella kuvauksella sen mukaan, tukeeko kokonaisuus monimuotoisuutta riittävästi. 

Leskisen mukaan monimuotoisuutta pihoilla voidaan tukea esimerkiksi lisäämällä suunnitellun kasvillisuuden monilajisuutta, kerroksellisuutta ja kotoperäisyyttä. Myös lisäämällä lahopuun määrää, tarjoamalla pihan eläimistölle pesäpaikkoja ja elinympäristöjä sekä suosimalla kukkivia ja satoa tuottavia lajeja voidaan tukea pihan monimuotoisuutta. 

Westerlund ja Leskinen korostavat, ettei viherkertoimella ja luontolaskurilla voida ratkaista kaikkea luontokatoa tai ihmisen aiheuttamia muutoksia rakennetussa ympäristössä, mutta niillä voidaan ohjata kaupunkivihreää sellaiseen suuntaan, joka tukee lajistoa ja niiden elinympäristöjen säilymistä. Parhaimmillaan luonnon monimuotoisuuden huomioiva pihavihreä toimii ekologisen verkoston niin sanottuna astinkivenä ja viher- tai siniverkoston tukena.