Näköalapaikalla Espoo-tarinan keskiössä – Ulla Lehtonen ja Jussi Paavola luotsaavat strategiaa käytäntöön

13.5.2026 12.55Päivitetty: 13.5.2026 13.27
Ulla Lehtonen ja Jussi Paavola
Kuva: Amanda Lehtola

Suomenkielisen varhaiskasvatuksen johtaja Ulla Lehtonen ja suomenkielisen toisen asteen koulutuksen johtaja Jussi Paavola motivoituvat Espoon koulutusmyönteisyydestä ja kaupungin rohkeasta ja määrätietoisesta otteesta.

Mitä teet uudessa työssäsi? 

Ulla Lehtonen: Suomenkielisen varhaiskasvatuksen johtajana vastaan kunnallisesta ja yksityisestä varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta. Vastaan Espoo-tarinan toteutumisesta varhaiskasvatuksessa, varhaiskasvatuspaikkojen riittävyydestä kasvavassa kaupungissa, henkilöstön riittävyydestä ja hyvinvoinnista ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisesta jokaisen lapsen kohdalla.

Jussi Paavola: Tittelini on suomenkielisen toisen asteen koulutuksen johtaja, mutta käytännössä olen yleishallinnollisena johtajana eräänlainen yleismies Jantunen. Tässä työssä korostuvat strateginen johtaminen sekä yhteistyö erilaisissa verkostoissa, pääkaupunkiseudun kuntien välillä ja valtakunnallisesti. 

Mistä tulit nykyiseen työtehtävääsi?

Ulla Lehtonen: Viimeisimpänä tulen Järvenpäästä, jossa työskentelin varhaiskasvatusjohtajana vajaat kolme vuotta. Vastasin siellä kunnallisen ja yksityisen varhaiskasvatuksen kokonaisuudesta. Tätä ennen työskentelin Helsingin kaupungilla, pisimpään varhaiskasvatuspäällikkönä ja viimeisimpänä varhaiskasvatusjohtajana. Olen työskennellyt koko urani varhaiskasvatuksen parissa: aloitin urani lastentarhanopettajana 1990-luvulla.

Jussi Paavola: Työurani alkoi vuonna 2003 Uudestakaupungista, jossa toimin yläkoulun yhteiskuntaopin lehtorina ja myöhemmin myös vararehtorina, rehtorina ja virka-apulaisrehtorina. Siirryin korona-aikaan Rauman Lyseon lukioon ja sieltä Turun kaupungin lukio- ja yleissivistävän aikuiskoulutuksen palvelualuejohtajaksi.

Mikä uudessa työpaikassa veti puoleensa? 

Ulla Lehtonen: Olen erityisen vaikuttunut rohkeasta, määrätietoisesta, selkeästä ja tarinallisesta strategiasta. Espoossa kiinnosti myös se, että toisin kuin monessa muussa kunnassa, täällä lasten ja perheiden määrä kasvaa jatkuvasti. Se on iso motivaattori työlle. Lisäksi Espoon panostaminen varhaiskasvatuksen laatuun ja johtamisen kehittämiseen kiinnostivat.

Jussi Paavola: Tämä on monella tavalla näköalapaikka, ja myös kaupungin koulutusmyönteisyys houkutti. Espoo ja espoolaiset ovat yllättäneet todella myönteisesti. Täällä on töissä ja täällä asuu todella mukavaa porukkaa. 

Espoo-tarinan keskiössä ovat lapset ja nuoret. Miten toimit omassa työssäsi, jotta tämä Espoo-tarinan tavoite toteutuu?

Ulla Lehtonen: Espoo-tarina on kaiken työni ydin, sillä työni on strategian todeksi elämistä ja sen johtamista. Strategia kulkee mukanani niin johtoryhmätyöskentelyssä ja päätöksenteon valmistelussa, resurssien kohdentamisessa kuin oman aikataulutukseni priorisoinnissa.

Jussi Paavola: Espoon lukioissa tehdään jo nyt todella hyvää työtä tämän tarinan osatekijöiden osalta. Ajatus siitä, että jokainen voi saavuttaa oman potentiaalinsa, on hieno. Suomalainen toiseen asteen koulutus on muutenkin mainio, sillä siinä ei ole umpikujia. On tärkeää, että jokainen nuori löytää oman paikkansa ja inspiroituu ja motivoituu siitä, mitä hän haluaa tehdä isona. Minun työssäni keskeiseksi tulee se, että voin yhdessä rehtorien kanssa mahdollistaa, että nämä tavoitteet toteutuvat ja nuori voi saavuttaa parhaan potentiaalinsa. 

Miten yhteistyö kaupungin eri toimijoiden kesken on sujunut? 

Ulla Lehtonen: Olen saanut todella hyvän ja lämpimän vastaanoton, ja on ollut hienoa, että minuun on oltu aktiivisesti yhteydessä eri puolilta kaupunkia. Olen päässyt alusta saakka luomaan kontakteja ja verkostoja lukuisiin eri toimijoihin. Lisäksi olen tavannut kaupungin ulkopuolelta paljon erilaisia toimijoita, kuten yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajia, järjestöjen edustajia ja yrityksiä.

Jussi Paavola: Kaikki on sujunut rekrytoinnista ja perehdytyksestä lähtien todella hienosti. Olen päässyt tapaamaan laaja-alaisesti kaupungin eri toimijoiden väkeä. Siksi varmasti vuorovaikutuksen syntyminen eri hallintorajojen ja tulosyksiköiden yli on sujunut niin mainiosti. Olen alusta asti kokenut oloni oikein tervetulleeksi.

Mitä uusien kollegojen olisi hyvä tietää sinusta?

Ulla Lehtonen: Sytyn vuorovaikutuksesta ja yhdestä tekemisestä, ja olen siksi ollut tietoisesti paljon paikan päällä Karaportissa. Annan helposti positiivista palautetta ja nauran paljon. Huumori kuuluu jokaiseen työpäivään, ja luon helposti ympärilleni hyvää ja rentoa ilmapiiriä. Vaikka asiat ovat välillä vaikeita, niitäkin voi ajoittain käsitellä kevyesti ja huumorin kautta. Aamuihminen minä en ole, eikä minusta sellaista tule. 

Jussi Paavola: Olen avoin ja pesunkestävä pohjalainen eli ylpeä juuristani. Asun vuorotellen sekä Uudessakaupungissa että Kauklahdessa ja harrastan muun muassa crossfitiä ja muuta liikuntaa, työn ohessa opiskelua ja klarinetin soittoa.

Paras vinkkisi työstä palautumiseen?

Ulla Lehtonen: Ajattelen, että kaikki lähtee siitä, että elämä on tasapainossa. Siihen tarvitaan työtä, perhettä, vapaa-aikaa ja ystäviä. Vapaa-ajalla lenkkeilen koiran kanssa, nautin kulttuurista ja tapaan ystäviäni. Liikun aktiivisesti, ja juuri nyt olen hurahtanut spinningiin. 

Jussi Paavola: Liikunta ja ylipäätään terveillä elintavoilla itsestään huolehtiminen pitää sekä pään että kehon kunnossa. Terve itsekkyys on joskus hyvästä, sillä näitä töitä pystyisi tekemään periaatteessa helposti liikaa. Joskus töistä palautumiseen tarvitaan reipasta liikuntaa, joskus metsäkävelyä ja joskus toiste esimerkiksi konserttia. 

Teksti Pi Mäkilä, kuvat Amanda Lehtola.