Koululäsnäoloa tuetaan systemaattisesti

Teksti Tarja Västilä.

Perusopetuksen oppilaiden poissaolot lisääntyivät koronan jälkeen, mutta Espoossa ei jääty hyssyttelemään: koululäsnäoloa tuetaan systemaattisesti ja ketään syyllistämättä.

Hymyoppilaat ovat kiinnittäneet ilmoitustaululle oppilaiden vastauksia siitä, mikä Tiistilän koulussa on parasta. Taulun edessä käy kuhina, tieto kiinnostaa. Ihanat opet, uusi koulurakennus, kivat kaverit, ruoka, sisävälitunnit… 

‒ Minitasollakin voidaan tukea oppilaiden hyvinvointia ja myönteistä ilmapiiriä. Yläkoulun parisenkymmentä hymyoppilasta järjestävät hyvän mielen tempauksia ja erilaisia haasteita. Hymyresurssi on ikään kuin matalan kynnyksen eteinen Tiistilän koulussa, kertoo kouluun kiinnittymisen, luokanohjauksen ja terveystiedon kehittäjäopettaja Mervi Salminen. 

Espoon kehittäjäopettajilla on erilaisia toimenkuvia, mutta Mervin työsarka kehittäjäopettajana liittyy koululäsnäolotyöhön.

Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä kunnat loivat yhteistyössä valtakunnallisen mallin, joka liittyi läsnäolon tukemiseen ja poissaoloihin puuttumiseen. Malli otettiin käyttöön kolmisen vuotta sitten. Espoossa mallia on noudatettu systemaattisesti.

‒ Poissaolot lisääntyivät koronan jälkeen, nyt suuntausta pyritään muuttamaan aktiivisesti. Koulussa viihtymiseen vaikuttavat monet kuormitustekijät, kuten oppimishaasteet, kaverisuhteet, teini-ikä ja tunne siitä, ettei kuulu joukkoon, toteaa Mervi. 
Kaupungin tilastojen mukaan paljon poissaolevien määrä on kääntynyt laskuun. Kun kevätlukukaudella 2025 määrä oli 15,6 prosenttia, tänä keväänä se oli 13,7 prosenttia. 

Nuorten arki on muuttunut, ja huomiota vievät muutkin asiat kuin koulunkäynti. Kännykkä on iso syy, nukkumaan mennään liian myöhään ja aamulla ei jakseta herätä. 

‒ Aikakausi on yksilökeskeinen – yhteinen, laadukas aika jää sen jalkoihin. Lisäksi lapsi tai nuori voi kokea, ettei koulussa saa onnistumisen tunteita eikä ihmissuhteita. Poissaolo on aina oire jostakin. Siksi oppilaan äärelle pitää pysähtyä ja nähdä hänet. Ihmisen ydintarve on kohdata.

Lapset viettävät usein eniten aikaa koulussa kuin muualla – kotona, harrastuksissa, kavereiden kanssa. Vanhempien vastuuta ei voi ohittaa, mutta koulussakin tehdään kaikki mahdollinen oppilaan hyväksi. 

‒ Pelkkään ongelmaan ei kannata tarttua, vaan etsiä ratkaisuja. Malli velvoittaa ennaltaehkäisevään työhön: oppilaan läsnäoloa on tuettava siten kuin toimintakulttuuri mahdollistaa, ja poissaoloihin on puututtava systemaattisesti, korostaa Mervi. 

Espoossa otettiin keväällä 2026 käyttöön Wilma Noti -toiminto, joka seuraa oppilaiden poissaoloja automaattisesti. Jos poissaoloja kertyy kolmen kuukauden aikana yli kymmenen prosenttia oppitunneista, opettaja, huoltaja ja oppilas saavat asiasta sähköisen muistutuksen Wilmassa. 

‒ Oppilas on saattanut olla viikon kipeänä, jolloin oppimiseen on jo voinut tulla aukkoja. Kyse on huolenpidosta: varmistamme, että kaikki on hyvin. Seurannalla saamme luotua turvaverkon. Huoltajatkin tulevat tietoisiksi ja lapselle tulee tunne, että koulussa välitetään. 

Luvallisen poissaolon lisäksi lapsi tai nuori voi sanoa kärsivänsä vaikkapa vatsakivusta, jos kouluun ei haluta mennä. Esimerkiksi kaverisuhteissa on voinut tapahtua jotain ikävää. 

‒ Tällöin poissaolon jälkeen kouluun kiinnittymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. 

Usein riittää, että kotijoukot ovat tietoisia jälkikasvunsa poissaoloista ja syistä sekä ovat tukemassa lapsensa läsnäoloa koulussa. 

‒ Kun kohtaan nuoren, joka ei tunnu koulussa viihtyvän, aloitan puhumalla ihan muusta kuin poissaoloista, esimerkiksi harrastuksista. Oppilaat ovat yhteydenhaluisia – toive on tulla huomatuksi. Myönteinen yhteys on lähtökohta keskustelulle. Nuori pitää nähdä ainutlaatuisena tyyppinä eikä ongelmana. 

Jos poissaolot vain lisääntyvät, koulussa konsultoidaan yhteisöllistä opiskeluhuoltoa. Jos on tarvetta moniammatilliseen palaveriin, läsnä voivat olla kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja, erityisopettaja, opo, aineenopettaja ja luokanvalvoja, joskus järeämpänä tukitoimena myös koulun ulkopuolinen sosiaalihuolto. 

Mervin mukaan on tärkeää, että oppilas kokee koulussa olevan turvallisia aikuisia. Opettajan ja oppilaan lämmin suhde on tutkimusten mukaan tärkein yksittäinen kouluun kiinnittymisen tekijä, mutta kuka tahansa turvallinen aikuinen riittää. Joskus hän voi olla vaikkapa koulun siivooja, joka huomaa oppilaan ja antaa hetken aikaansa. 

‒ Tärkeintä on, että lapsi tai nuori tulee kouluun, kotiin ei saa tarpeettomasti jäädä. Koulun pitää olla sellainen, että sinne on hyvä tulla, toimintakulttuuri on myönteinen ja ilmapiiri turvallinen. Oppiminen ja hyvinvointi tukevat toisiaan. 

Kehittäjäopettajat sparraavat, innostavat ja tukevat koulujen toimintakulttuurin kehittämistä opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Mervi puolestaan käy puhumassa kouluun kiinnittymisestä ja poissaolojen ehkäisemisestä muun muassa kouluilla ja huoltajailloissa.