Koira tuo luokkahuoneeseen iloa ja rauhaa
Kun Meiju Kauttu aloitti 25 vuotta sitten Kalajärven yläkoulussa erityisopettajana, mukaan töihin lähti aina myös hänen lempeä Cherié-kultainennoutajansa.
Meiju Kautun erityisluokka koostui kourallisesta 7.–9.-luokkien erilaisia oppilaita, joista monella oli muun muassa keskittymisvaikeuksia. Kauttu opetti heitä jokaista yksilöllisesti.
Kultaisellanoutajalla Cheriéllä oli opetuksessa oma tehtävänsä: se auttoi oppilaan ja opettajan välisessä suhteessa tuoden iloa sekä tunnepositiivisuutta. Se löysi aina lohdutettavan oppilaan, istui viereen ja lievitti pelkoja. Moni pääsi Cherién avulla myös koirapelostaan.
Parin vuoden päästä Cherién seuraan liittyi Kautun toinen kultainennoutaja Teckla ja myöhemmin vielä bichon frisét Ticru ja Tiltu. Koirat toivat erityisluokkaan erityisesti rauhaa.
”Muistan, kun eräs adhd-diagnosoitu autismin kirjolla oleva oppilaani istui rauhallisesti ja hiljaa koirat ympärillään, rapsutteli niitä ja keskittyi kuuntelemaan kuulokkeet korvilla äänikirjaa.”
Myös Kuninkaantien lukion ruotsin kielen opettaja Sari Kaunisto ottaa bichon frisénsä Onnin ja Toivon mukaan oppitunneille – tosin vain pari kertaa jakson aikana. Toisin kuin Cheriéllä, Onnilla ja Toivolla ei ole pedagogista tehtävää, mutta ne tuovat iloa, lisäävät yhteisöllisyyttä ja piristävät opiskelijoiden päivää.
”Onni ja Toivo hengailevat luokassa vapaasti ja tulevat opiskelijoiden luo rapsuteltaviksi. Välitunneillakin koirat saavat aikaan spontaaneja kohtaamisia.”
Kuninkaantien lukion oppilaat ovat omineet Onnin ja Toivon osaksi koulua ja ilahtuvat aina, kun ne tulevat Kauniston mukana koululle.
Teksti: Jaana Kalliokoski
Juttu on alun perin julkaistu Espoo-lehdessä 2/2025. Lehdessä on muitakin koulumaailmasta kertovia juttuja. Lue artikkelit