Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Vaikka kaikki ilmastonmuutoksen hillintätoimet otettaisiin välittömästi käyttöön, ilmaston lämpeneminen vaikuttaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Siksi meidän tulee varautua ja sopeutua sään ääri-ilmiöihin, kuten helteisiin ja myrskyihin. Myös luonnon monimuotoisuuden suojelu on keskeinen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Muutokset muun muassa lajien levinneisyydessä ja pesimäajankohdissa ovat jo havaittavissa. Kaupungilla on keskeinen rooli sopeutumistoimenpiteiden toteuttajana, mutta yhtä lailla jokaisen asukkaan on tarpeellista osata varautua poikkeustilanteisiin.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan keinoja ja tapoja, joilla voidaan varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja vähentää yhteiskunnan ja ympäristön haavoittuvuutta niille. Vaikutuksia ovat esimerkiksi helteet, rankkasateet, kuivuus, myrskyt, tulvat ja ympäristön monimuotoisuuden väheneminen. Sopeutumistoimilla vähennetään näistä muutoksista aiheutuvia vahinkoja ja edistetään ihmisten, yhteiskunnan toimintojen ja ympäristön toimintakykyä. Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista ilmasto-oppaasta(ulkoinen linkki).
Ilmastonmuutoksen hillinnällä tarkoitetaan puolestaan toimia, joilla pyritään rajoittamaan ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä. Linkki ilmastonmuutoksen pääsivulle.
Espoon kolme suurinta ilmastoriskiä ovat tulvat, rankkasateet ja helteet.
Rannikkokaupunkina Espoon kaupunki altistuu tulville ja muutokset merenpinnan tasossa on otettava huomioon kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Lisäksi Espoo on runsasvesistöinen kaupunki myös purojen, jokien ja järvien osalta. Useita Espoon virtavesiä on suoristettu ja ohjattu putkiin, mikä osaltaan lisää tulvimisen riskiä. Tulvia voidaan ehkäistä esimerkiksi tulvavalleja rakentamalla, uomia luonnonmukaistamalla ja tulvapenkereitä toteuttamalla.
Rankkasateet ovat tiiviisti kytköksissä tulviin. Rannikkoilmasto lisää sateisuutta ja Espoon savinen maaperä imee huonosti satanutta vettä. Erityisen haastavassa asemassa ovat tiiviit kaupunkikeskukset ja tiiviisti rakennetut asuinalueet, joilla läpäisemätöntä pintaa on runsaasti. Vettä läpäisevää pintaa voidaan lisätä toteuttamalla sadevesipuutarhoja, viherkattoja ja jättämällä alueita asfaltoimatta. Luonnonmukainen hulevesien hallinta kosteikoita ja painanteita perustamalla luo tilaa vedelle ja elinympäristöjä kosteikkolajeille.
Hellejaksot voimistuvat ja yleistyvät tulevaisuudessa. Kuumuus vaikuttaa erityisesti vanhuksiin, sairaisiin sekä lapsiin. Kuumuudelle altistava tekijä on Espoossa myös vanha rakennuskanta, sillä 70-, 80- tai 90-luvun rakennuksissa ei ole jäähdytys- tai ilmastointijärjestelmiä. Rakennuksia ja lähiympäristöä voidaan viilentää ja varjostaa istuttamalla puita ja lisäämällä kasvillisuutta. Rakennuksiin voidaan myös toteuttaa markiisit suojaamaan auringon paahteelta.
Luonnon monimuotoisuudessa on jo havaittavissa muutoksia, kuten muuttolintujen saapumisen ja pesinnän aikaistuminen ja pohjoisten lajien väheneminen. Luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata viherkäytäviä lisäämällä, joka mahdollistaa eliöiden siirtymisen uusille alueille. Myös suojelualueiden perustaminen ja viheralueiden lisääminen kaupungeissa ovat tärkeitä toimenpiteitä.
Espoon kaupunki on mukana Covenant on Mayors for Climate & Energy verkostossa, jonka myötä kaupunki on toteuttanut vuonna 2020 Kestävän energia- ja ilmasto -toimenpidesuunnitelman (SECAP).
Suunnitelma sisältää ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien arvion, sekä sopeutumisen toimenpidesuunnitelman. Toimenpiteiden etenemisestä raportoidaan parin vuoden välein.
Espooseen on perustettu 2018 eri toimialojen asiantuntijoista koostuva ilmastonmuutokseen sopeutumisen työryhmä sekä vuonna 2019 kaupunginjohtajan vetämä ilmastotyön ohjausryhmä. Kaupunkiympäristön toimialalla on lisäksi käynnistynyt 2021 ilmastotyön asiantuntijaverkosto, jossa vaihdetaan tietoa ja keskustellaan yhteisien toimenpiteiden kehittämisestä. Kaupunkisuunnittelukeskus on lisäksi muodostanut omaa toimintaansa seuraavan ilmastoverkoston.
Espoo on ollut mukana pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiassa ja sen seurannassa strategian perustamisvuodesta 2017 lähtien. Strategian mukaisesti pääkaupunkiseudun kaupunkien toteutuneet sopeutumistoimenpiteet on kerätty HSY:n vuosittaiseen seuranta raporttiin. Pääkaupunkiseudun sopeutumisen strategian korvaa vuodesta 2021 lähtien kestävän kaupunkielämän ohjelma.
Lisäksi Espoon sopeutumisen toimintaan vaikuttavat kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia, EU:n ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia sekä IPCC eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin arviointiraportointi.
Kansallisten, paikallisten ja omien ohjelmiensa pohjalta Espoo on toteuttanut omaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaansa koordinoivan ja seuraavan toimenpidesuunnitelman. Kaupunki seuraa sopeutumisen toimenpiteitä neljällä eri sektorilla:
1. Luonnon monimuotoisuus
2. Terveydenhuolto ja turvallisuus (sisältää pelastustoimen)
3. Maankäyttö, infrastruktuuri ja asuminen (sisältää rakentamisen, liikenteen ja teollisuuslaitokset, vesihuollon, tulvat ja hulevedet)
4. Seudullinen yhteistyö
Espoon ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimenpiteitä ja niiden etenemistä voi seurata Espoon ilmastovahdissa(ulkoinen linkki).
Ladattavat tiedostot
Koska ilmasto on muuttumassa entistä vaihtelevammaksi ja ääri-ilmiöt lisääntyvät, myös hätätilanteista voi tulla nykyistä yleisempiä.
Hätätilanteisiin ja onnettomuuksiin voi jokainen varautua yksinkertaisin keinoin. Jokaisella on tulisi löytyä kodistaan niin kutsuttu kotivara(ulkoinen linkki). Kotivara tarkoittaa, että kotiin hankitaan ruokaa ja muita päivittäin välttämättä tarvittavia tavaroita vähän enemmän.
Hyvä kotivara riittää viikoksi ja sisältää ainakin:
Ruokaa ja vettä
Astioita veden varastoimiseen
Lääkkeitä + joditabletteja
Tulitikkuja
Hygieniatarvikkeita
Radio ja paristot
Taskulamppu ja paristot
Kirjallinen suunnitelma eli niin sanottu pelastussuunnitelma omatoimisesta varautumisesta vaaditaan muun muassa asuinrakennuksiin, joissa on vähintään viisi asuinhuoneistoa.
Talvisin sade tulee yhä useammin vetenä ja lämpötila sahaa nollan asteen ympärillä, joka kasvattaa liukastumistapaturmien määrää. Murtumat, venähdykset ja nyrjähdykset ovat kasvava riski etenkin huonosti liikkuvien asukkaiden parissa ja kuormittavat sekä terveydenhuoltoa että useissa tapauksissa myös työnantajia. Liukkauteen voi varautua esimerkiksi nastakengillä ja kävelytuilla varmistamalla oman pihan riittävä hiekoitus.
Lisääntyvät hellejaksot koettelevat kesäisin varsinkin riskiryhmien, kuten vanhusten ja pitkäaikaissairaiden terveyttä. Kuumalla tulee juoda runsaasti vettä, sekä pitää ikkunat ja verhot kiinni päivällä kuumimpaan aikaan ja tuulettaa vasta illalla.
Lämpimät ilmat suosivat myös useita tuhohyönteisiä sekä punkkeja ja lisäävät sinilevää vesistöissä. Punkeilta kannattaa suojautua pitkähihaisin vaattein ja ottaa tarvittaessa punkkirokotteet. Sinilevä on hyvä opetella tunnistamaan.
Varaudu tulviin ja rankkasateisiin perehtymällä tulvaohjeeseen. Huolehdi talon ja muiden rakenteiden riittävästä kuivatuksesta ja pidä salaojat, räystäät ym. puhtaana roskista.
Häiriöistä vedenjakelussa saa tietoa HSY:n sivuilta: https://www.hsy.fi/vesi-ja-viemarit/vesikatkot-ja-hairiot/(ulkoinen linkki)
