Viherlaakson lukion historia

”Viherlaakson yhteiskoulu seisoo korkealla mäellään muistona vanhojen viherlaaksolaisten osoittamasta suurenmoisesta yritteliäisyydestä, uutteruudesta ja uhrivalmiudesta paikkakunnan ja koko Espoon ja Kauniaisten suomenkielisten lasten koulumahdollisuuksien hyväksi.” Viherlaaksolaiset ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu, ISBN 951-99370-1-3. Viherlaakson lukio on perustettu vuonna 1939. Koulun ensimmäinen nimi oli Kauniaisten yhteiskoulu, ja se oli aikanaan Espoon ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Koulun perustamisesta ilmoitettiin päivälehdessä 2.2.1939.

Ruotsinkielinen maatalouspitäjä

Kun muistellaan Viherlaakson yhteiskoulun syntyvaiheita, lienee syytä todeta aluksi 30-luvun väestötilanne Espoossa. Vielä 30-luvulla ja 40-luvun alkupuolella Espoota voitiin pitää ruotsinkielisenä maatalouspitäjänä. Jo 30-luvun alussa Espoo näyttää alkaneen melko ripeästi suomalaistua. Vuonna 1940 Espoossa oli 11 540 henkikirjoitettua asukasta, joista vielä 56,5 % oli ruotsinkielisiä. Kun tähän lasketaan vielä Kauniaisten 610 suomenkielistä asukasta, saadaan koko Espoo–Kauniaisissa yht. 5 665 suomenkielistä asukasta. Koko tällä alueella oli vain yksi oppikoulu, nimittäin ruotsinkielinen Grankulla Samskola. Suomenkieliset oppikouluun menijät joutuivat menemään muualle, lähinnä Helsinkiin.

Kauniaisten Yhteiskoulu Oy perustettiin 20.7.1939. Osakeyhtiön tarkoituksena oli ylläpitää suomenkielistä keskikoulua Grankullan kauppalassa tai Espoossa.

Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja oli kauppaneuvos Juhani Korpivaara. Muut johtokunnan jäsenet olivat johtaja J. K. V. Paasio, johtaja Valto Aarnio, maanviljelijä Tauno J. Korpijaakko ja opettaja Kirsti Kauko.

Viherlaakson yhteiskoulun III luokka vuonna 1947.

Ensimmäinen suunnittelukokous

Tämä asiaintila eivätkä edes jo meidänkin maamme yli kulkevat suursodan varjot pystyneet sammuttamaan innostuksen tulta niistä henkilöistä, jotka 2. päivänä helmikuuta 1939 päivälehdessä olleen ilmoituksen perusteella olivat kokoontuneet saman kuukauden 14. päivänä Kauniaisten Pikkukirkkoyhdistyksen seurakuntakotiin neuvottelemaan ja päättämään suomalaisen yhteiskoulun perustamisesta Kauniaisiin tai Viherlaaksoon. Seuraavana päivänä oli päivälehdissä uutinen kokouksesta. Helsingin Sanomat kertoi seuraavaa: ”Kauniaisten yhteiskoulun perustava kokous pidettiin eilen klo 13 Kauniaisten seurakuntakodissa. Saapuvilla oli viidettäkymmentä henkilöä, lasten vanhempia y.m. asiasta kiinnostuneita Espoosta, Kauniaisista ja Kirkkonummelta. Keskustelussa ilmeni, että koulu on hyvin toivottu paikkakunnalle ja sivitystarpeen vaatima. Oppilaita arveltiin saatavan ainakin ensimmäiselle luokalle hyvin runsaasti. Yksimielisesti päätettiin, että perustetaan koulun kannatusyhdistys. Asian vaatimia käytännöllisiä toimenpiteitä varten valittiin toimikunta, joka kutsuu uuden kokouksen lähitulevaisuudessa kokoon. Perustavan kokouksen puh.johtajana toimi opettaja Kirsti Kauko ja sihteerinä maisteri I. I. Paloheimo, ins. V. O. Huttunen, kauppaneuvos J. Korpivaara ja maanvilj. T. J. Korpijaakko.”

Muistatko vielä? Keväällä 1944 II A -luokka luonnontiedon tunnilla koulun pihalla. Vasemmalla takana opettaja fil. maisteri Greta Tähkiö (myöhemmin Rosenberg). Vasemmalla takana koulutalo, koulutalon takana oli Juslinin kauppa. Paikalla on nykyisin Viherlaakson kirjasto ja terveysasema. (Muistelot ja palaute: viherlaaksonlukio(at)espoo.fi.)

Kauniaisten yhteiskoulu aloitti toimintansa 1.9.1939

Vuonna 1944 koulu sijaitsi Tvistebo-nimisen talon ensimmäisessä kerroksessa vastapäätä entistä Juslinin kauppaa. Oppilaita oli tuolloin 32. Parin vuoden kuluttua lisätiloiksi vuokrattiin ns. Lassilan huvila, jota myös Aavekallioksi kutsuttiin.

Toimikunta ei hukannut aikaa. Niinpä nopeasti syntyi koulua ylläpitävä kouluosakeyhtiö, ja syksyllä 1939 koulu todella alkoi juuri suursodan syttyessä. Nimensä Kauniaisten yhteiskoulu sai sen perusteella, että silloin tekeillä olleiden kaupunkiliitossuunnitelmien yhteydessä oli kysymys Viherlaakson kylän liittämisestä Kauniaisten kauppalaan.

On syytä palata hetkeksi takaisin aivan koulutyön alkamisaikaan. Syksyllä 1939 se alkoi 1. luokalla, johon ilmoittautui 32 oppilasta. Koulupaikka oli vuokrattu nykyisen Viherlaakson terveyskeskuksen ja palvelutalon paikalla olleesta Tvistebo-nimisestä rakennuksesta, jossa aikaisemmin oli ollut sk-piirin esikunta ja silloin vielä myös puhelinkeskus. Kolmantena lukuvuonna ei Tvistebo enää riittänyt, vaan yksi luokka täytyi sijoittaa n. 1 km:n päähän ns. Lassilan huvilaan, jonka nimi nykyään on ”Aavekallio”. Huvila liittyy Suomen historiaan siten, että siellä käytiin Suomen edustajien ja Neuvostoliiton edustajan lähetystösihteeri Jartsevin kanssa alustavia neuvotteluja Suomen alueluovutuksista ennen talvisotaa. Näissä ahtaissa tiloissa syntyi vielä ylimääräistä vaikeutta, kun sodasta johtuen lukuvuonna 1943–1944 kolmattasataa Helsingin oppilasta tuli kouluun ns. siirto-oppilaina.

I A -luokka pihalla luokkakuvassa keväällä.

Koulu sai toimiluvan 1945

Valtioneuvosto myönsi koululle toimiluvan 6.11.1945. Koulun väliaikaisena rehtorina vuosina 1939–1944 toimi maisteri Hannele Bergholm. Hänen jälkeensä tuli vakinaiseksi rehtoriksi maisteri Ilmari Laasonen, joka lukuvuoden 1952–1953 alussa siirtyi toiseen kouluun.

Kauppaneuvos Kalle Kuusinen lahjoitti koululle 12 500 m2:n suuruisen määräalan Viherlaaksosta 21.1.1946. Syyslukukauden alusta 1946 koulun nimeksi vaihdettiin Viherlaakson yhteiskoulu. Samana vuonna perustettiin koulun kannatusyhdistys.

Vuonna 1946 nimi muutettiin Viherlaakson yhteiskouluksi. Koulun tontiksi oli ehdolla aluksi Kauniaisissa ja Petaksessa olevat tontit. Ne kuitenkin hylättiin epäsopivina koulutonteiksi. Tontti löytyi lopulta koulun nykyiseltä paikalta siten, että kauppaneuvos J. Korpivaara ja kauppaneuvos Kalle Kuusinen tekivät sopimuksen, jonka mukaan J. Korpivaara lahjoittaa Liikesivistysrahastolle 500.00 mk silloista rahaa ja Kalle Kuusinen kouluosakeyhtiölle n. 1,5 hehtaarin tontin eli ensimmäisen osan nykyisestä tontista. Tämän jälkeen päästiin suunnittelemaan koulurakennusta.

Kun vaikea tonttikysymys oli ratkennut onnellisesti, päästiin lopulta suunnittelemaan ja rakentamaan koululle omaa taloa. Suunnittelu ja piirustusten laatiminen annettiin tehtäväksi arkkitehti Aarne Erville. Jo tässä vaiheessa voitiin todeta, että kauppaneuvos Juhani Korpivaara ja toim.johtaja (myöh. talousneuvos) Albert Erville olivat uuden talon syntymisen sielu, henkinen ja taloudellinen voima. Rahoitusvaikeuksien lisäksi edessä oli sodan jälkeen kaiken rakennusmateriaalin huutava puute. Avuksi tulivat monista lahjoituksista ja osakemerkinnöistä saadut tulot. Apua oli myös 13.1.1946 perustetun Kannatusyhdistys ry:n koulun hyväksi järjestämistä tilaisuuksista. J. Korpivaaran ja A. Wikbergin suhteiden avulla saatiin Ruotsista lahjoituksina tarvittavat betoniraudat, naulat ja putket. Materiaalista apua saatiin myös maanvilj. T. Korpijaakolta. Kerrotaan, että Leppävaaran kartanon isäntä Kaarlo af Heurlin ajoi itse tilaltaan tukkeja koulun tontille, jolla ne sahattiin laudoiksi.

Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema koulurakennus valmistui vuonna 1947 (talo I).

Uuden talon harjannostajaiset olivat 2.11.1946 ja vihkiäiset joulukuussa 1947. Koulun käytössä oli nyt viisi luokkahuonetta, opettajienhuone, rehtorin kanslia, yhdistetty juhla- ja voimistelusali, kouluruokailukeittiö, pieni ruokailutila, tyttöjen ja poikien pukeutumistilat ja rehtorin ja vahtimestarin asunnot. Näin oli jo lukuvuonna 1943–1944 täysiluokkaiseksi tullut keskikoulu saanut hetkeksi riittävät tilat. Lukuvuosi 1946–1947, jolloin koulun nimi muuttui Viherlaakson yhteiskouluksi, oli varmasti toivorikasta aikaa, sillä sekä opettajat että oppilaat saivat nähdä oman koulutalon suurista vaikeuksista huolimatta valmistuvan nykyiselle paikalleen.

Uusi koulutalo valmistui 1947, koulu laajeni lukioksi 1948, ja ensimmäisiä ylioppilaita juhlittiin 1951. Seuraava lukuvuosi 1947–1948, jolloin koulussa oli 112 oppilasta, päästiin siis aloittamaan uudessa koulurakennuksessa. Lukuvuosi 1948–1949 oli sikäli merkittävä, että silloin aloitti lukio VI luokalla. Keväällä 1951 valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat. Mainittakoon tässä yhteydessä, että oikeus antaa keskikoulun päästötodistuksia jatkuvasti myönnettiin 29.1.1948 ja oikeus päästää oppilaita korkeakouluihin jatkuvasti 1.1.1954.

Koulu tarvitsi myös ulkourheilutilaa. Lähistöllä ei ollut minkäänlaista kenttää, joten sellainen oli saatava rakennetuksi omin voimin. Koulun tontilla oli sopiva alue pieneksi urheilukentäksi. Sitä alettiin talkoovoimin tasoittaa pelikentäksi. Talkoisiin ottivat osaa monet innokkaat paikkakuntalaiset ja varsinkin Viherlaakson urheiluseuran Viven jäsenet.

Lisää historiaa

Leppävaara