Entiset viheriläiset kertovat – Viherlaakson lukio

Erkki Stenmanin haastattelu on toteutettu syksyllä 2020.

Olen Erkki Stenman, 84-vuotias Viherlaakson yhteiskoulun entinen oppilas. Kävin tuota koulua, jonka aloitin jo 10-vuotiaana, vuosina 1946–1953. (Sitä ennen kävin kolme luokkaa Tuomarilan kansakoulua. Kansakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa olivat alakoulua ja neljä seuraavaa yläkoulua.)

Minä pyrin yläkoulun ensimmäisen luokan käytyäni oppikouluun samaan aikaan vuotta itseäni vanhemman sisareni kanssa. Keväällä olleiden sisäänpääsykokeiden jälkeen ymmärsin, että olin reputtanut maantiedossa, ja niinpä pänttäsin koko seuraavan kesän ja opettelin kaikki Euroopan valtiot pääkaupunkeineen ja Suomen kaupungit, joet ym. Muistan vielä tänä päivänäkin pikkukauppalat ja Pohjanmaan joet ja rannikkokaupungit kuin vettä vaan. [Luetteli ne haastattelussa sujuvasti.] Ja syksyllä mennessäni suorittamaan näitä ehtoja sain kuulla, että olin päntännyt aivan väärää ainetta: minulla ei ollutkaan ehtoja maantiedossa vaan suomen kielessä. Vaan hyvin siltikin läpäisin itseni oppikouluun.

Tämä Viherlaakson oppikoulu toimi kahdessa erillisessä rakennuksessa, jotka olivat noin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Saivat siinä opettajat aina tuntien vaihtuessa hieman jaloitteluakin. Ei silloin autoilla ajeltu.

Tähän aikaan koulu oli vielä selkeästi keskikoulu, sillä luokkia oli vain viisi. Kaksi alinta luokkaa olivat siinä nykyisen ostoskeskuksen paikkeilla olleessa jo vuosia sitten puretussa omakotitalon alakerrassa, ja yläkerrassa asui vuokralaisia. Seuraavat luokat, 3–5, olivat vanhan Turuntien varrella Lippajärven rannalla Lassilan koulussa, jossa oli koulun kirjasto pienessä 4-hyllyisessä lipastossa. Taitaa tuo rakennus olla vieläkin paikallaan, ainakin kauempaa katsellen samannäköinen siellä harjanteella seisoo.

Näissä koulurakennuksissa ei ollut ruokalaa, kuten nykyaikana. Oppilailla oli mukanaan omat eväät, kuten eväsleipä ja pullossa jotain juotavaa.

Ollessani ensimmäisellä luokalla keväämmällä oppilailta kysyttiin, ”mitä rupeat lukemaan toisena vieraana kielenä”. Ruotsiahan luettiin jo ensimmäisellä luokalla ja toisella piti aloittaa toinen vieras kieli. Tähän asti se oli ollut ilman muuta saksa, mutta nyt Saksa oli hävinnyt sodan, joten sitä ei sopinut poliittisista syistä johtuen valita. Vanhemmillekin lähetettiin tästä lappu kotiin. Yksi tyttö halusi venäjän, ja heti motkotettiin kommunistiksi. Englannin kieli oli lähes ainut ehdotettu, vain jokunen olisi halunnut ranskan.

Kovasti on muuttunut koulu niistä ajoista. Kuri oli erisorttista ennen vanhaan, sillä opettajan sana oli laki. Silloin tehtiin juuri niin kuin opettaja sanoi. Istuttiin kiltisti pulpetissa ja noustiin seisomaan, kun opettaja antoi luvan puhua. Oli sotilaallinen kuri ja järjestys. Jos sanoi tai teki jotain sopimatonta, niin aivan alemmilla luokilla joutui nurkkaan häpeämään.

Kesäloman jälkeen syksyllä vuonna 1947, kun olimme tulleet kouluun mennäksemme toiselle luokalle, niin käskettiin kaikkia oppilaita ottamaan omat tuolinsa kannettavakseen reppujen ja muiden nyssyköiden lisäksi, ja niin läksimme pitkässä jonossa nousemaan uutta hiekkatietä sinne nykyiselle koulumäelle. Olimme saaneet uuden 3-kerroksisen koulun, johon kaikki viisi luokkaa sopivat saman katon alle. Siinä uudessa koulurakennuksessa oli pienenä sivusiipenä rehtorin asunto, ja pihan toisella laidalla oli 2-portainen puinen parakki parille opettajalle.

Tälläkin koululla oli vaikeuksia vedensaannissa, korkealla mäellä kun oltiin. Alussa oppilaat mutustelivat omia eväitään, ja vaikka alakerrassa oli uutuuttaan hohtavat wc-tilat, niin ovet pysyivät pitkään lukossa. Siellä koulun takanotkossa oli siksi monen hengen istuttavat puu-ceet.

En tykännyt ollenkaan ruotsin kielestä ja opettajaa pelkäsin. Hän oli melkoinen hirmu, joka haukkui oppilaita laiskoiksi ja tietämättömiksi tyhjäntoimittajiksi. Hän paasasi, että siellä ne lautamiehet istuu pitkin seinänvieriä. Meitä oli jokunen tyhmä ja laiska poika, jotka saimme seistä lähes kaiket tunnit. No selvähän se oli, että minulla oli usein ehdot ruotsissa ja joskus jäin niistä luokallekin. Englanti sujui mukavasti eikä siinä ollut mitään vaikeuksia. Erityisesti pidin luonnontieteistä yleisestikin, kuten eläin- ja kasviopista. Näistä ajoista on jäänyt mieleen paljon kasvien ja eläinten latinankielisiä nimiä. Oli kiva käydä lähiretkillä luonnontieteiden tunneilla. Kemiantunneilla oli oikein jännää päästä itse tutkimaan, kokeilemaan ja tekemään. Tulipa siellä opittua, kokeiltua ja melkoisia pössäyksiä syntyikin omalla vapaa-ajalla pitkin kotimäkeä ja metsiä.

Piirustus oli myös lempiaineitani. Tässä meitä luotsasi Aares Salli. Minun töitäni oli usein pistettynä seinälle, varsinkin vapaa-aiheisia purjelaivojani. Sitten kun vihdoin koulu oli 8-luokkainen, niin abit tekivät kaikista opettajista laulut. Joku abi oli nähnyt piirustuksenopettajan suksineen jossain päin Leppävaaraa, ja niinpä hänestä laulussa sitten kerrottiin:

On Mäkkyläs mökki ja sukset
Siel yksin sä hiihtelet vain
Ei aukene friiduille ukset
Elät taiteesi parissa vain.

Oli tapana, että keväällä tehtiin jokin pitempi koko päivän mittainen retki milloin minnekin. Kerran kävimme Kauklahden lasitehtaalla ja minä pääsin siellä kokeilemaan suuren öljylampun lasinpuhallusta. No susihan siitä tietysti tuli, oli se sen verran ammattimiehen hommaa.

Sitten taas kerran luonnontiedonopettaja, tämä minun lempiopettajani, ehdotti että käykääpäs katsomassa vanhaa Raaseporin linnaa. Se oli mahtava reissu ja minä tykkäsin siitä kovasti. Sitten jälkeenpäin sama opettaja kyseli, että kuinkas matka oli mennyt. Minä rupesin vitsailemaan ja vääntämään aivan puuta heinää koko jutusta. Puhelin, että ”kurja reissu, vettä satoi koko ajan ja siellä perillä oli vain vanha kivikasa”. Luulin että kaikki muutkin olisivat nauttineet sielunsa pohjaa myöten siitä matkasta ja siksi heitin moisen herjan ja uskoin kaikkien opettajaa myöten purskahtavan oikein hörönauruun. Mutta voi kauhistus! Opettaja otti tuon totisena loukkauksena itseensä. Minulla oli todella pitkän aikaa ylen surkea olo.

Voimistelutunnit olivat tietysti tytöillä ja pojilla eri opettajan vetämiä. Muutaman kerran, kun opettajalla oli muuta tärkeämpää, niin meidät oppilaat pantiin kiertämään Lippajärveä, tietysti ilman opettajaa.

Koululla oli ilmeinen tarkoitus saada urheilukenttä siihen matalaan notkoon aivan koulun viereen. Siinä oli puskutraktorilla työnnetty isoja kasoja maata, puitten kantoja ja juuria törrötti sikin sokin. Sinä aikana, kun minä kävin tuota koulua, niin mitään kenttää siihen ei syntynyt. Kun kenttää tarvittiin, niin sieltä Vikbergin autokorjaamon yläpuolelta mentiin Sementtitien yli ja sieltä jonkun sadan metrin päästä se kenttä löytyi. Joskus menimme Leppävaaraan asti.

Jokapäiväinen aamunavaus pidettiin juhla-/voimistelusalissa. Onpa mieleeni jäänyt eräs muita juhlallisempi tilaisuus vuodelta 1951. Marsalkka Mannerheim oli kuollut ja niinpä pari opettajaa oli pukeutunut sotilasasuihin. Rehtori Laasonen oli kapteeni ja poikien voimistelunopettaja oli vääpeli.

Koulun läheisestä Juslinin kaupasta minulla on muistona jäätelöiden ostaminen. Ensimmäiset, jotka sieltä sodan jälkeen, kovan pulakauden ollessa vielä päällä, ostettiin, olivat sakariinilla maustettua laihaa puolukkamehua, joka oli jäädytetty puutikun päähän. Se oli aika mitätöntä, vielä hapanta jäädytettyä mehulitkua. Myöhemmin ”jätskigubbe” polki kolmipyöräisellään ja häneltä sai tosi maukasta oikeaa herkkujätskiä.

Minä olin pitkään pikkuinen ja hintelä poika, jota jotkut aina vain kiusasivat, mutta jonkun vuoden kuluessa sain oikein kivan Arton kaverikseni. Hän oli urheileva atleettityyppi ja siihen minun kiusaamiseni sitten loppuivat. Pyörin vuosikausia hänen kanssaan, kun olimme saman kylän poikia.

Teineiksi pääsi vasta kun oli nahkakonventissa kastettu. Se kaste oli nimensä veroinen. Siellä me ”nahkat” seisoimme juhlasalin näyttämön verhojen takana odotellen paljasjaloin ja jotain paitariepua vain verhonamme. Esirippu avautui ja meidän piti kunkin vuorollamme esitellä itsemme. Minä lausahdin: ”Mää oon Teemmannin Eki” ja näyttelin mahdollisimman surkeata. Ilmeisesti esiinnyin oikealla tavalla, koska koko salintäyteinen yleisö hörähti nauruun.

Siellä lattialla oli suuri vati ääriään myöten täynnä vettä. Siihen piti sitten kumartua niin, että naama painui syvälle veteen. Sitten ohjelmamestari lorautti vielä ison kuupallisen sitä jääkylmää vuorollaan kunkin nahkan niskaan. Sitten vasta sai kutsua itseään teiniksi.

Ne teinit sitten. Koulun pohjoispään oven vieressä oikealla oli muutaman neliömetrin suuruinen tila toiseen kerrokseen johtavien portaiden alla. Siellä teinit pitivät kirjakauppaa. Siellä oli myynnissä kirjoitus- ja maalausvälineitä, ruudullista koepaperia ja oppikirjoja yms.

Siellä koulun suuressa yhdistetyssä voimistelu- ja juhlasalissa pyörittiin joskus iltaisella piirileikkiäkin. Oli pakahduttavan jännää mennä hakemaan sieltä seinävieren suuresta tyttöryppäästä sitä ainoaa oikeaa ihanaa tyttöä. Täytyi pitää tosi kiirettä, niin että meni välistä oikein tönimiseksi, että kukaan toinen poika ei vain kerkeäisi napata häntä itselleen.

Joonatan Rimpiläisen haastattelu on toteutettu maaliskuussa 2023.

Taustaa

Nimi: Joonatan Rimpiläinen

Nykyinen status: Yrityksen toimitusjohtaja, ammattivalokuvaaja, Aalto-yliopistossa Konetekniikan Di-opiskelija kandin toista vuotta.

Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Kodin Majava Oy (perustaja ja toimitusjohtaja) ja Aalto-yliopisto

Korkein suoritettu koulutus: Lukio

Viherissä opiskellut vuodet: Yläaste plus lukio, valmistunut 2019. Molemmat opiskeltu 3 vuoteen.

Lukion jälkeen

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö
välivuoden?

Hankin koulupaikan heti, tein keväästä vuoden loppuun myyntitöitä ja menin tammikuussa 2020 vuodeksi armeijaan. Kävin armeijan Dragsvikissä, jossa opin ruotsin kielen hyvälle tasolle, vaikka lukiossa en päässyt kursseista läpi. Armeijan lopulla lomien aikana yritystoiminnan aloittaminen, keväällä 2021 armeijan jälkeen aluksi myyntitöitä ja yritystoimintaa, sitten myyntitöiden lopettaminen ja osakeyhtiön perustaminen. Syksyllä 2021 yliopisto-opinnot alkoivat eli 2 vuotta lukion päätyttyä. Yritystoimintani jatkaa yhä toimintaa.

Eli tein töitä ja rahaa, opin ruotsin kielen, kävin armeijan ja perustin firman.

Miten päädyit urallesi?

Mietin vaan että miten tekis helpoiten eniten rahaa niin, että se samalla olis kivaa itelle ja hyödyllistä niille ketkä mun tuotteita/työtä/palveluita tilaa.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?

No ainakin matikasta on aina ollut hyötyä talouden suunnittelussa. Ja enkunope Reetta Räty sano et musta tulee varmaan viel joku massikeisari, kun lukion aikana kerroin että samalla ostan ja korjaan ja myyn muiden lukiolaisten puhelimia lukion ohella sivubisneksenä. Kiitti Reetta motivaatiosta :P

Pääasiassa edistyminen on omasta tahdosta ja asioiden selvittelystä kiinni. Viherin lukio on myös ollut yks valokuvausasiakas, joten siten Viheri on suoraan tukenut mun uraliikkeitä tilaamalla multa palveluita! Kiitti siitä kans <3

Vuodet Viherissä

Aika rentoa kavereiden kanssa hengailua, tosi vähän tehtäviä ja läksyjen tekoa, keskityin oppitunneilla vaan ja pärjäsin ihan ok pääasiassa sillä. (Tein tietty joitain tehtäviäkin, koska oli pakko, ja hyvä niin.) Viherissä oli paljon monenlaisia kavereita eri puuhiin, välitunneilla ei ollut tylsää.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Biljardipöydät
• Nihtisillan väistötilat oli ihan mun himan vieressä
• Sopivan rennot ja mukavat opet

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?

Musta Viheri on monipuolinen ja kaikki ihmiset (paitsi tyhmä kiusaajat) hyväksyvä lukio. Opet osasivat myös hyvin ottaa huomioon mun lukihäiriön ja siitä aiheutuvat hankaluudet/hitaudet.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?

Olin musta kaikkien kaveri jotain muutamaa lukuun ottamatta, joiden kanssa ei menneet sukset samaan suuntaan XD Ei siis ollut tiettyä porukkaa vaan useampi, joista parissa olin eniten. (Yks peliporukka, yks bilisporukka, yks sali-/vapaa-aikaporukka, ja sit joitain opiskeluporukoita, jossa oli varmaan noista aiemmistakin tyyppei.) Paljon siistejä ihmisiä Viherissä!

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?

Työlästä ja välillä turhauttavaa, mut ihan jees.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?

Valmistauduin ainoastaan pitkän matikan kirjoituksiin ja ehkä viikon. En kokenut kirjoituksia merkityksellisiksi, eikä niitä yliopistohaun jälkeen oo kukaan ikinä kysynytkään paitsi joku kaveri läpällä. Pääsin myös pääsykokeella yliopistoon ihan ok, koska kirjotukset ei olis riittäneet. Vaikka kirjoitinkin E:n matikasta ja M:n fysiikasta, olivat enkku, äikkä ja kemia noista viel huonompia.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?

Varmaan koulun käytävillä liian kovalla paikalle jääneiden kaiuttimien soitto niin että lattia tärisee. Ja biljardin pelaaminen joka välitunnilla.

Vinkkejä lukiolaisille

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja
muuhun lukiolaisen elämään?

Kandee suorittaa pakolliset opinnot silleen et on aina paikalla ja tekee tarvittavat jutut, nii sit näkee vähän sitä mistä ite tykkää. Myös kandee miettii mitä semmosii asioita mistä ite tykkää voi tehä niin et siit olis muille ihmisille tai yrityksille niin paljo hyötyä tai iloa et ne on valmiit maksamaan siitä. (Tällä tavalla voi päästä tekeen asioita, joista tykkää, ja saada rahaa siitä.)

Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi? Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?

Konetekniikan perusopinnoissa on täytynyt osata derivaattoja ja integraaleja. Fysiikasta on ollu kans apua opinnoissa. Arkielämässä perusmatikkaa ja yleissivistystä on tarvinnut. Hyvää oli se, että olin niin huono ruotsissa, koska se motivoi mua enemmän Dragsvikiin ruotsinkieliseen asepalvelukseen. Ei ollu mitään tiettyä oivallusta, mut tykkäsin jahdata unelmia ja ajaa prätkällä, ja niin teen edelleen!

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?

Hyvä ruoka, uni, läheiset ihmiset, harrastukset, raha, pyöräily, moottoripyöräily ja yleinen onnellisuus sekä tyytyväisyys. Tietty myös haasteet on tärkee osa elämää.

Sanna Laakkion haastattelu on toteutettu syksyllä 2022.

Taustaa

Nimi: Sanna Laakkio

Nykyinen status (opiskeletko, työskenteletkö): MARK Suomen Markkinointiliiton toiminnanjohtaja, kirjailija, käsikirjoittaja, luennoitsija

Korkein suoritettu koulutus: AMK, Kansainvälinen yritysmarkkinointi

Viherissä opiskellut vuodet: 1994–1996, valmistunut Tapiolan aikuislukion päivälinjalta vuonna 2000

Lukion jälkeen

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?

Pääsin suoraan Laureaan opiskelemaan. Samaan aikaan tein paria eri työtä, hoidin vanhusta, tein tapahtumakiertueita ja olin mediatalon puhelinpalvelussa.

Miten päädyit urallesi?

Uteliaisuudella ja vahvalla uskolla, että voin muuttaa asioita paremmiksi. Olen luonteeltani kehittäjä, mutta myös toteuttaja, ja nämä piirteet ovat vieneet minua työelämässä eteenpäin ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Olen siis mennyt sinne, missä osaamistani ja olemustani on tarvittu. Eniten olen päässyt johtamaan ihmisiä läpi haastavien muutostilanteiden erilaisissa rooleissa.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?

Sain kasvaa Viherissä omanlaisekseni. Lapsenomaisuutta ja intoa ei kitketty pois vaan siihen enemmänkin kannustettiin. Sain aina kuulla, että voisin saada mitä vain aikaan, jos kohdistan energiani oikein.

Vuodet Viherissä

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Ystävät ja kouluyhteisö
• Psykologia
• Ruokailu (Espoon viimeisiä kouluja, joissa tehtiin alusta loppuun ruoka. Keittäjät tunsivat minut paremmin kuin opettajat.)
  

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?

Mene siihen lukioon, joka on lähellä ja jossa on tarjolla aineita, joista olet aidosti kiinnostunut.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?

Mieletön! Olimme kulkeneet yhdessä ala-asteen ekasta luokasta asti. Lisäksi porukkaan kuului kaksi vuotta vanhemman isoveljen kavereita.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?

Luokaton lukio alkoi, kun aloitin lukion, ja se ei oikein sopinut minulle, koska elämässä oli paljon muutakin kiinnostavaa meneillään. Jäin heti alussa jälkeen muiden vauhdista. Opettajillekin kaikki oli uutta ja se toi turhaa epävarmuutta. Kotoa koulutyöstä ei juurikaan kyselty, joten jäin ehkä hieman yksin. En kuitenkaan ahdistunut, vaan keskityin aineisiin, joista pidin, ja muuten menin rennosti. Lopulta lopetin lukion kesken ennen penkkareita, kun olin niin paljon jäljessä opinnoista. Siirryin Viherin iltalukioon, sieltä Tapiolan iltalukioon ja lopulta Tapiolan aikuislukion päivälinjalle.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?

Jos olen aivan rehellinen, en lukenut ollenkaan. Olin lukenut psykologian kurssit Viherissä neljä vuotta ennen kirjoituksia ja sain silti pistettä vaille E:n! Pääsin rimaa hipoen kirjoituksista läpi.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?

Psykologian ja kuviksen tunnit, opettajien härnääminen ja ruokailu. Kaverit oli tosi tärkeitä ja edelleen pidetään yhtä useamman kerran vuodessa.

Vinkkejä lukiolaisille

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?

Muista säilyttää lapsenomaisuus ja huolettomuus. Opiskelun pitäisi tuottaa iloa ja virtaa, ei viedä sitä kohtuuttomasti. Nuku, syö ja liiku, ja erityisesti vaali tärkeitä ihmissuhteita. Huolehdi turvallisten aikuisten pysymisestä elämässäsi ja uskalla tukeutua heihin. Luota siihen mikä tuntuu sydämessä oikealta. Ole läsnä muille, mutta ole sitä myös itsellesi. Paineita tulee varmasti monelta suunnalta, mutta lopulta vain sinä tiedät, mikä on sinulle hyväksi ja tarpeeksi.

Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?

Psykologian opit, yhteisön ja ystävien merkityksen. Sen, että usein riittää kuin yksikin ihminen, vaikka opettaja, näkee sinussa olevan potentiaalin ja osaa rohkaista sinua elämässä eteenpäin.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?

Liittyy varmasti kuvaamataitoon, jossa teimme paljon erilaista taidetta, eri metodein. Löysin itsestäni luovuuden ja ymmärsin miten monella tavalla samaa aihetta voi lähestyä.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?

Syvät ihmissuhteet, rakkaus, terveys ja lapset. Se että saan vaikuttaa paremman maailman rakentamiseen. Minulla on ollut aina vain yksi haave, halusin äidiksi. Kun olen saanut kaksi maailman ihaninta tyttöä vuosina 2005 ja 2008, on elämäni suurin unelma jo toteutunut. Kaikki tämä muu upeus, jota saan kokea joka päivä, on vain plussaa, vaikka välillä haastavia aikoja onkin. Sellaista elämän kai kuulukin olla.

Nykyinen status: Opiskelija
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Turun ammattikorkeakoulu
Korkein suoritettu koulutus: Alempi korkeakoulututkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2012–2015

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Lähdin heti opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon suomen kieltä. Olin ensin varautunut välivuoteen, mutta ilokseni minut hyväksyttiin ensimmäisellä hakukerralla opiskelijaksi. Opiskelin suomen kieltä kandidaatintutkinnon suorittamiseen asti, ja sivuaineitani olivat kirjallisuus ja opettajan pedagogiset opinnot. Opiskelin tuolloin myös avoimessa yliopistossa draamakasvatuksen perusopinnot. Kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen siirryin kansanopistoon opiskelemaan näyttelijäntyötä. Vietin siis vuoden Laajasalon opistossa.

Miten päädyit urallesi?
Opiskelen nykyään Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi; innostuin alasta avoimen yliopiston draamakasvatuksen opintojen suorittamisen ja kansanopistossa opiskelun myötä. Lopulta päädyin vaihtamaan suomen kielen pääaineopinnot nykyiseen koulutusohjelmaani ja olen tyytyväinen valintaani.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Paljonhan se liittyy. Alun perin päätin lähteä opiskelemaan äidinkielenopettajaksi. Viherissä oli tosi huikeat äidinkielenopettajat, ja lukiossa pääsin näkemään, miten äidinkielenopettaja vetää suurella sydämellä sekä äidinkielenkursseja että eri taidelinjan projekteja. Opiskelin taidelinjalla ja olin innostunut taideopinnoista, erityisesti ilmaisutaidosta. Viheri siis liittyy uravalintoihini sekä nykyisten teatteri-ilmaisun että aiempien suomen kielen opintojeni osalta.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Vahva Viherin henki, me-henkisyys. Meillä Viherin opiskelijoilla oli kaikenlaisia omia juttuja ja omaa ”Viheri-kulttuuria”. Innostuin lukion jälkeen jopa perustamaan Viherin alumnien yhdistyksen, kun idea siitä tuli rehtorin kanssa puheeksi. Yhdistys perustettiin vuonna 2018, ja toimin siinä puheenjohtajana.
• Viherissä järjestettävät taidelinjan produktiot. Erityisesti on jäänyt mieleen Stidi Giltsi -projekti, johon osallistuin.
• Se, että Viherissä pääsi itse tekemään. Opettajat kannustivat kokeilemaan siistejä uusia juttuja, eikä haittaa, jos menee pieleen, ”rohkeasti vain”!
  

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Kävin Viherlaaksossa peruskoulun, joten tuntui luontevalta jatkaa Viherlaakson lukioon. Harkitsin kyllä ensin Kallion ilmaisutaidon lukiota, mutta koska Viheriin oli lyhyt koulumatka ja sieltäkin löytyi teatterijuttuja ja myös taidelinja, se vei voiton ihan ansaitusti.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Minulla oli taidelinjalaisista koostuva porukka, ja olen edelleen monen kanssa yhteyksissä. Monet porukastani myös lähtivät alumniyhdistyksen ideaan mukaan.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Opiskelu oli pahimmillaan väsyttävää, stressaavaa ja jopa itkettävää, mutta parhaimmillaan kivaa ja palkitsevaa. Minua kiinnostivat monet asiat, ja Viherissä sai opiskella monipuolisesti kaikenlaista. Opettajat sanoivat, että lukio-opintojen myötä tulee olemaan paljon viisaampi kuin koskaan ennen, mikä on ihan totta: lukiossa pääsee syventymään moniin eri tieteen- ja taiteenaloihin. Minua ovat jääneet kutkuttelemaan esimerkiksi biologian, maantieteen, historian ja psykologian opinnot – josko vielä joskus opiskelisin niitä lisää…

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
Kirjoituksiin valmistautuminen oli oman kokemukseni mukaan tosi stressaavaa, kuluttavaa ja vaikeaa. Siitä kuitenkin selviää! Annoin ehkä liikaa painoarvoa kirjoituksille ja stressasin liikaa. Toisaalta oli kivaa keskittyä vahvasti yhteen asiaan: lukemiseen ja kokeisiin. Oli hyvä syy jättää elämästä kaikki muu hetkeksi pois. Kokeisiin kannattaa varata mukaan hyvät eväät! Kokeissa sain ilahtumisen ja onnistumisen kokemuksen tunteita: ”Jee, mähän tiedän tämänkin!”

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Muun muassa wanhojentanssit, penkkarit, näytelmät (kuten Stidi Giltsi) ja saksanryhmän kanssa tehty matka Berliiniin.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Kannattaa olla armollinen itseään kohtaan ja huolehtia omasta jaksamisestaan. Jos kello on paljon ja läksyjä on vielä jäljellä ja itkettää, niin sitten nukkumaan. Lukiossa pitää tehdä paljon töitä, mutta riittää, että tekee parhaansa, ja epätäydellisyys on täysin ok. Lukio on valtavan ihanaa aikaa, nauti siitä! Vaali hyviä hetkiä ja yritä olla täysillä mukana ihanissa fiiliksissä, vaikka tähän elämänvaiheeseen liittyykin stressiä tulevaisuudesta sekä isoja päätöksiä ja valintoja. Älä anna liikaa painoarvoa päätöksille, joita teet lukion aikana tai sen lopussa. Omakohtaisen kokemukseni perusteella rohkaisen vaihtamaan opiskelupaikkaa, mikäli tehty valinta ei tunnu omalta jutulta. Opiskella voi aina myöhemmin lisää. Lukiossa ei tarvitse tietää, mitä haluaa tehdä loppuelämän.

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Lukiossa tein teatterin lukiodiplomin, joka oli minulle tosi tärkeä oman osaamisen vahvistamisen kokemus; ensimmäistä kertaa minun johdollani tehtiin teatteriesitys. Teatteri on lähellä sydäntäni. Se voi antaa opiskelijalle – ja kenelle tahansa – tosi paljon. Olen sille tielle jäänyt, opiskelenhan nykyään teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Se, että hyvinvointi ja mielenterveys menee kaiken koulun ja suoritusten edelle. Minulla oli kivikkoinen tie tämän oppimisessa, mutta tämä oli todella tärkeä oppi tulevaisuutta varten. Lisäksi se, että kenenkään arvo ei riipu koulumenestyksestä tai suorituksista.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Muut ihmiset, erityisesti perhe ja ystävät. Heidän voimallaan jaksoin lukioaikanani; me tuimme toisiamme. On ihanaa, että ystäväni ovat edelleen säilyneet elämässäni, ja haluan pitää heistä kiinni jatkossakin. Koen merkityksellisiksi myös taide- ja teatterijutut sekä yleisesti ottaen asiat, jotka tuottavat hyvää oloa, energiaa ja innostusta. Elämänohjeena sanottakoon: kyllä sen tuntee ja tietää, mitkä asiat tekevät itselleen hyvää ja mistä saa voimaa ja iloa, ja niitä kohti on syytä mennä.

Nykyinen status: Opiskelija
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Tampereen ammattikorkeakoulu
Korkein suoritettu koulutus: Ylioppilastutkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2013–2016

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Lähdin melkeinpä suoraan lukion päätyttyä Lontooseen au pairiksi ja olin siellä kevään 2017. Olin jo pitkään haaveillut ulkomailla asumisesta, ja au pairin työ kuulosti itselleni sopivalta, joten olin onnellinen päästessäni toteuttamaan unelmaani sekä ottamaan pienen askeleen kohti kansainvälistymistä. Halusin myös hieman levittää omia siipiäni ja itsenäistyä. Normaalista arjesta ja rutiineista irrottautuminen tuntui virkistävältä opiskeluvuosien ja stressaavien ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Au pairina oleminen ja ulkomailla asuminen oli kasvattavaa ja silmiä avaavaa. Opin rutkasti itsestäni ja siitä, mitä elämältäni haluan. Oli myös ihanaa päästä kävelemään pitkin Lontoon viliseviä katuja ja näkemään brittiläistä kulttuuria läheltä. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään! Olen iloinen, että uskalsin astua pois mukavuusalueelta ja lähteä tälle seikkailulle.

Saavuin keväällä 2017 takaisin Suomeen ja aloitin työt Espresso Housella baristana. Siinä vierähtikin sitten seuraava vuosi kahvintuoksuisessa ympäristössä. Keväällä 2018 aloitin hakuprosessini jatko-opintoihin. Hain ensimmäisenä vaihtoehtona Tampereelle opiskelemaan elokuva- ja tv-tuotantoa ja toisena Helsinkiin opiskelemaan kulttuurituotantoa. Kesällä sainkin ilokseni tietää päässeeni Tampereelle.

Olin siis lukion jälkeen 1,5 vuotta välivuodella.

Miten päädyit urallesi?

Olin pitkään ollut kiinnostunut kulttuurista ja ajattelin jo lukioaikoina, että haluaisin tehdä töitä kulttuurialalla. En kuitenkaan vielä lukion alussa tarkalleen tiennyt, mikä olisi oikea ammatti minulle. Viimeisenä opiskeluvuotena löysin Opintopolkuun perehtyessäni Helsingin kulttuurituottajan opinnot, joista kiinnostuin heti. Lukion ilmaisutaidon tunneilla tykkäsin aina enemmän häärätä kulisseissa kuin näytellä. Olen aina ollut kova suunnittelemaan, aikatauluttamaan, organisoimaan ja pitämään lankoja käsissä, joten tuottajan työ kuulosti minulle juuri sopivalta… vielä kun pääsisin tekemään töitä taiteen ja kulttuurin parissa. Välivuoden aikana löysin Tampereelta medianomilinjan, jossa voisi opiskella elokuva- ja televisiotuottajaksi. Se oli ihastusta ensi silmäyksellä! :) Päätin hakea sinne ja onnekseni pääsin sisään. En voisi olla tyytyväisempi ja onnellisempi siitä, missä nyt olen! Tuottajan ammatti ja audiovisuaalinen ala tuntuvat tällä hetkellä juuri oikeilta minulle.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?

Opiskelin Viherissä taidelinjalla, minkä koen kannustaneen suuntautumaan luovalle alalle. Olen onnellinen siitä, että Viheri tarjosi niin mahtavan ympäristön kehittää omaa luovaa puoltani sekä löytämään oman suuntani. En tiedä, olisinko valinnut tätä alaa ilman Viheriä.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Kaverit.
• Kannustavat opettajat.
• Mahdollisuus opiskella taideopintoja.

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Kävin peruskoulun Viherlaaksossa. Tuntui jotenkin oikealta valita myös lukioksi Viheri tästä syystä. Myös isoveljeni ovat käyneet Viherin, joten olin kuullut heiltä paljon hyvää lukiosta. Olen ollut tyytyväinen lukiovalintaani. Sain mielestäni Viheristä kaikki tarvittavat eväät tulevaisuutta varten. Minusta myös tuntui, että Viherissä ilmapiiri ei ollut niin kilpailuhenkinen kuin mitä muissa lukioissa saattoi siihen aikaan olla. Viherissä sai olla sellainen kuin oli! Löysin aivan ihania ihmisiä ympärilleni ja olen heistä enemmän kuin kiitollinen. Heidän kanssaan oli upeaa jakaa nuo kolme vuotta.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?

Meillä oli ihana iso ja sekalainen kaveriporukka. Muistan, kuinka hauskaa meillä oli yhdessä. :) Tuntui, että kannustimme ja tuimme toinen toisiamme. Vietimme myös osan kanssa paljon aikaa koulun ulkopuolella. Olen edelleen yhteyksissä osan kanssa tänä päivänäkin. Onkin ollut ihanaa muistella vanhoja hyviä lukioaikoja yhdessä!

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?

Opiskelu oli aika ajoin haastavaa ja vei aikaa, koska osa oppiaineista ei ollut itselleni helpoimmasta päästä. Muistan, kuinka paljon luin erityisesti reaaliaineita. Olen vieläpä ollut sellainen perfektionisti, että se hieman aiheutti päänvaivaa. Tykkäsin lukioaikoina paljon historiasta, psykologiasta, lyhyestä matematiikasta, liikunnasta sekä taideaineista. Vaikka joskus opiskelu tuntuikin haastavalta, oli ihanaa saada tukea lukiokavereilta kurssien suorittamiseen ja erityisesti ylioppilaskirjoituksiin. Se tunne, kun opinnoissa onnistui, oli mahtava!

Pidin Viherissä siitä, että vastapainona opiskelulle järjestettiin monia hauskoja tapahtumia, kuten Art-Viheri.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?

Huh, se oli kyllä omalta osaltani stressaavaa ja haastavaa aikaa. En halua toki pelotella! Minulle lukeminen oli todella hidasta lukivaikeuteni takia, joten tuntui, että jouduin tekemään rutkasti töitä kirjoitusten eteen. Toki halusin myös saada hyviä arvosanoja. Kirjoitin ylioppilaaksi syksyllä 2016. Olin jo ensimmäisenä lukiovuonna päättänyt, että suorittaisin opinnot 3,5 vuodessa, koska lukivaikeus hankaloitti hieman opiskelua. En halunnut, että minulle tulisi kiire kurssien suorittamisessa, ja halusin myös menestyä opinnoissani.

Muistan aloittaneeni valmistautumisen kirjoituksiin hyvissä ajoin, minkä näin todella hyvänä asiana! Valmistautumisessa auttoivat opettajat ja kaverit. Oli ihanaa saada tukea monelta eri taholta. Se auttoi jaksamaan. Stressasin etukäteen kirjoituksia ehkä vähän liikaakin. Muistan ottaneeni paljon aikaa myös luku-urakasta palautumiseen. Tein valmistautumisen ohella paljon juttuja, joista nautin ja jotka antoivat energiaa, mm. urheilin, näin kavereita ja katsoin sarjoja ja elokuvia. Itse kirjoitustilanteen muistan olleen yllättävän seesteinen kokemus. Olin myös ottanut kaikki lemppariherkut mukaan eväsrasioihin. Suosittelenkin panostamaan eväspuoleen! :)

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?

Voi, niitä on paljon! Totta kai juuri wanhojentanssit ja penkkaripäivä ovat jääneet kirkkaasti mieleen. Myös ylioppilasjuhlapäivä oli ikimuistoinen. Ai niin, ja oli myös ihan parasta saada abihupparit! :)

Lakkiaispäivä oli yksi upeimmista päivistä elämässäni, ja tulen ehdottomasti muistamaan sen ikuisesti kaikkine onnellisuuden, vapauden ja ylpeyden tunteineen. Kun painoin valkolakin päähäni, tuntui, että kaikki on mahdollista ja olen vapaa elämään. Haluankin kehottaa ottamaan ylioppilasjuhlasta kaiken irti ja nauttimaan unohtumattomasta päivästä.

Näiden hetkien lisäksi muistan myös ihan tavallisia koulupäiviä, jolloin pidettiin kursseilla ja hyppytunneilla hauskaa kavereiden kanssa. Myös koeviikkojen ja ylioppilaskirjoitusten stressailut ovat jääneet mieleen… ei ehkä niin positiivisina muistoina. :) Toisaalta niitäkin muistelee osittain haikaillen näin jälkeenpäin.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?

Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että nauttikaa lukioajoista! Ne vuodet tulevat olemaan ikimuistoisia, eikä tulevaisuudessa enää tule ihan vastaavaa eteen, joten ottakaa lukiovuosista kaikki irti. Menkää mukaan juttuihin, nähkää ja kokekaa. Itselleni esimerkiksi ovat jääneet ihanina muistoina mieleen wanhojentanssit ja penkkariajelut. Edelleen muistelen näitä päiviä (ja ihan tavallisiakin koulupäiviä) lämmöllä! Aina välillä tulee hetkiä, jolloin kovasti kaipailen takaisin lukioon.

Toiseksi haluan sanoa, että tutustukaa uusiin ihmisiin. Lukio on oiva paikka saada uusia ystäviä, ja nämä ystävyyssuhteet voivat kantaa pitkälle lukion jälkeenkin. :) Myös kurssien suorittamisessa ja ylioppilaskirjoituksissa oli parasta, kun mahtavat kaverit olivat rinnalla tukemassa ja tsemppaamassa. Tuntui, että mistä vaan selvitään yhdessä!

Kolmanneksi suosittelen jo lukiossa pohtimaan ja perehtymään siihen, mikä on itsellesi paras tapa oppia. Itse löysin lukiossa muun muassa äänikirjat ja kuuntelinkin melkein kaikkien reaaliaineiden oppikirjat. Kokeilkaa uusia menetelmiä ja haastakaa itseänne oppimisessa. Opettajat, opo ja erityisopettajat varmasti myös jeesailevat tässä!

Neljänneksi lukiossa kannattaa jo alkaa kursseilla kartoittamaan sitä, mikä itseään kiinnostaa jatko-opintojen kannalta. Kehottaisin muutenkin opiskelemaan mahdollisimman paljon mielenkiintoisilta tuntuvia kursseja. Ottakaa valinnaisiksi sellaisia kursseja, jotka voisivat tukea korkeakoulujen yhteishauissa.

Jos oma tulevaisuuden suunta ei ole vielä selvillä, elä stressaa sitä! Se oma juttu löytyy kyllä! Ja hei, muista olla avoin kaikelle mitä eteen tulee, myös jatko-opintojen suhteen. :) Korkeakouluista löytyy useita erilaisia mielenkiintoisia aloja, joihin kannattaa perehtyä. Jokainen löytää sieltä varmasti oman juttunsa, jos vain haluaa jatkaa opintojaan lukion jälkeen.

Lopuksi haluaisin kehottaa olemaan stressaamatta liikaa ylioppilaskirjoituksista, vaikka tiedänkin kokemuksesta, että se saattaa olla haastavaa. Olen elävä esimerkki siitä, että unelmat voi tavoittaa ilman loistavia kirjoitustuloksia. Muistakaa, että maailma ei kirjoituksiin kaadu ja elämä kyllä kantaa. En silti sano, etteikö kirjoitusten eteen kannattaisi ja pitäisi nähdä vaivaa. Tee parhaasi, se riittää pitkälle!

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?

Olen erittäin onnellinen, että kävin lukion. Koulutus oli yleissivistävä ja antoi valmiuksia katsoa maailmaa monelta erilaiselta kantilta. Elokuva- ja tv-tuotannon opintojani ajatellen on minulle hyötyä siitä, että tiedän erilaisista asioista: tulenhan tulevaisuudessa kertomaan tarinoita jos jonkinlaisista aiheista. :)

Lukiossa löysin minulle sopivat tavat opiskella ja olen niitä edelleen hyödyntänyt korkeakoulussa. Nykyisissä opinnoissani esimerkiksi käytän äänikirjoja, kuten jo lukioaikoina, ja laadin mindmapeja sekä kirjoitan paljon muistiinpanoja vihkoon. Koen, että muun muassa nämä ovat olleet minulle toimivia tapoja oppia.

Koen, että lukio antoi minulle myös jonkinlaista rohkeutta alkaa tavoitella unelmiani ja toteuttaa itseäni entistä enemmän. En tiedä, olisinko uskaltanut lähteä au pairiksi ulkomaille tai hakeutua kulttuurialalle ilman lukiossa saamaani kannustusta.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?

Taide ja kulttuuri ovat merkityksellisiä! :) Ja niillä kerrotut tarinat ja ajatukset ovat tärkeitä.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?

Olen entistä enemmän oppinut arvostamaan perhettäni ja ystäviäni. Ilman heidän tukeaan en varmastikaan olisi tässä tilanteessa, jossa olen nyt: eli elämässä unelmaani!

Levon ja palautumisen merkitys on vuosien varrella kasvanut. Olen myös ymmärtänyt, että oma aika on merkityksellistä. Olen yhä enemmän panostanut hyvinvointiini ja tehnyt niitä asioita, joista aidosti nautin. Tämän jos olisinkin oppinut lukioaikoina. :)

Eikä pidä unohtaa mainita kulttuuria. Ilman sitä en voisi elää, oli sitten kyse musiikista, elokuvista, teatterista tai kirjoista. Toivottavasti pystyn omalla työlläni olemaan mukana tarjoamassa kulttuuria ihmisille tulevaisuudessakin, erityisesti audiovisuaalisella puolella. :)

Nykyinen status: Rakennusalan yrittäjä
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Toimin aliurakoitsijana Helsinki-Vantaan lentoaseman asematason perusparannustyömaalla. En ole koulutustani vastaavissa töissä.
Korkein suoritettu koulutus: Ammattikorkeakoulututkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2012–2015

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Minulle oli alusta alkaen selvä homma, että lähden heti opiskelemaan, eikä välivuosi käynyt mielessäni. Lukion jälkeen pääsin heti Savonia-ammattikorkeakouluun (koulutuksen järjesti Pelastusopisto) ja muutin Kuopioon opiskelemaan. Suoritin insinöörin (AMK) palo- ja pelastusalan tutkinnon. Tutkintonimike vaihtui vuonna 2017 pelastusalan päällystötutkinnoksi (AMK).

Miten päädyit urallesi?
Monet eivät lukiossa tiedä, mitä haluavat lähteä opiskelemaan, mutta minulla oli selvä suunnitelma jo yläasteella. Ammattikorkeakouluopintojeni aikana tein oman alan hommia kesätöinä toimien palotarkastajana. Kesän jälkeen piti koulun oheen saada jokin osa-aikainen työ ja minulle tarjoutui mahdollisuus nykyiseen työhöni. Perustin oman yrityksen vuonna 2018.

Minua ovat kiinnostaneet monipuolisesti eri alat, ja kesätyövuosiini onkin sisältynyt töitä eri aloilta: teollisuus, varastotyöt, kiinteistönhoito, pelastustoimi ja rakennusala. Minulle on työkokemukseni myötä karttunut laaja-alaista tietoa yhteiskunnan eri toimialoista, kuten kaupan logistiikasta ja prosessista, jolla tuotteet päätyvät kaupan hyllylle. Olen nähnyt työelämässäni eri aloja sen sijaan, että olisin tehnyt vain yhdentyyppistä työtä. Käytännön työllä oppii uutta ja saa monipuolista ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta toimii: kaiken takana on jotain mielenkiintoista.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Viherissä kaikki saivat olla omanlaisiaan, mikä on liitoksissa siihen, että on uskaltanut tehdä mitä haluaa. Viherissä yleis- ja taidelinjojen erilaisten tyyppien kombinaatio ja siihen kuuluminen on varmastikin vaikuttanut myöhempiin valintoihini sekä käsitykseeni itsestäni. Viherissä ei tarvinnut ahtautua mihinkään muottiin, mikä on ehkä muissa yleislukioissa tyypillistä.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Siihen aikaan Viheri oli kompaktin kokoinen koulu, ei liian suuri.
• Viherin erikoistumisalat ja taidelinja. Vaikken itse opiskellut taidelinjalla, oli hauskaa, että sellainen linja lukiossani oli, ja muistan kuinka piristäviä ja värikkäitä persoonia taidelinjalaiset olivat.
• Luonnontieteiden opiskelu sekä mukavat ja kannustavat opettajat. Olin jo lukiossa teknillisorientoitunut ja opiskelin paljon fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa.

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Olin käynyt Taavinkylän alakoulun ja Mankkaan yläkoulun eli tulin Viheriin kauempaa. Koulumatkani oli 10 km, ja kuljin sitä ensin bussilla ja myöhemmin mopolla. Päädyin Viherin opiskelijaksi niin, että se oli yhteishaun lukiovalinnoistani ainoa, johon keskiarvoni riitti.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Minulla oli useita kavereita ja eri porukoita. Joka ryhmässä minulla oli ainakin yksi tuttu tai kaveri, joissain enemmän. Lähimpiä kavereitani olivat kaksi jo yläasteelta tuttua henkilöä, sekä kolme muuta kaveria, joihin tutustuin lukiossa. Olemme pitäneet yhteyttä lukion jälkeen.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Kohtuullisen stressitöntä, olin lungi lukiolainen. Rentoudesta huolimatta suoritin koulutehtävät ajallaan. Ajoittain työmääräni olisi voinut olla suurempikin, mutta tästä huolimatta sain kohtalaisia arvosanoja. En kokenut suuria paineita koeviikoista, olen aina ollut sellainen ”Hakuna matata” -tyyppi. Opiskeluaika oli mukavaa hyvien kaverien kanssa.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?Ylioppilaskirjoitukset olivat suurin yksittäinen haaste, koska yhteen kokeeseen oli omaksuttava useiden kurssien aiheet. En kuitenkaan luonut kirjoituksistakaan itselleni suurta mörköä. Kirjoituksista saamani keskiarvo oli C, joten enemmänkin olisi voinut tehdä töitä kirjoitusten eteen. Toisaalta olen pärjännyt mielestäni hyvin lukion jälkeisessä elämässä: pääsin opiskelemaan unelma-alaani ja toteuttamaan haaveitani.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Kaverit, wanhojentanssit ja oppilaskuntatoiminta, jossa olin mukana. Ylipäätään kaikki koulun tapahtumat olivat hauskoja, ja niihin osallistui mielellään.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Seuraa omia mielenkiinnonkohteitasi ja sitä mistä tykkäät, toteuta itseäsi. Ei kaikista tarvitse tulla insinöörejä tai lääkäreitä. Älä yritä miellyttää muita tai ahtautua turhan tiukkaan muottiin, vaan seuraa omia mielenkiinnonkohteitasi.

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Viherin yhteisöön kuuluminen osaltaan tuki omaa päättäväisyyttäni ja ohjasi hyödyntämään omia vahvuuksiani.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Asioiden aikatauluttaminen, tosin se ei ole vieläkään iskostunut minuun. :) Välillä sitä huomaa olevansa suossa, kun ei ole aikatauluttanut tekemisiään kovin tehokkaasti. Tätä taitoa voisi kehittää lisää.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Olen kiitollinen turvallisista perheolosuhteistani ja siitä, ettei ole ollut puutosta, köyhyyttä tai sairauksia. Merkityksellistä on myös perheen tuki tekemiäni valintoja kohtaan ja kannustaminen omien unelmien tavoitteluun. Vanhemmat ovat mahdollistaneet myös harrastukseni ja matkustamisen sellaisiin paikkoihin, joissa kaikki omanikäiset eivät ole käyneet. Tärkeää minulle on myös kaverit; kaveriporukkani on mukava ja monipuolinen.

Nykyinen status: Opiskelija
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Ensihoitajan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu
Korkein suoritettu koulutus: Ylioppilastutkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2012–2016

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Sain valkolakin joulukuussa 2016 ja aloitin valmistautumisen ensimmäiseen lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeeseeni heti tammikuun alussa. Koko kevät 2017 meni lukiessa täyspäiväisesti pääsykokeeseen sekä valmennuskurssilla. Sillä kertaa opiskelupaikkaa ei auennut, ja edessä oli armeija.

Menin armeijaan kansainvälisiin valmiusjoukkoihin (SKVJ), joista varusmies saa normaalin varusmiespalveluksen lisäksi perusteet rauhanturvaajaksi. Päätin ottaa armeijasta kaiken opin ja kokemuksen irti. Sainkin hyviä ystäviä, kokemuksia ja selviytymistaitoja. Omaksuin ison määrän johtamiskokemusta. Lisäksi palveluksen jälkeen sain työpaikan: jäin armeijaan töihin noin puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen minulle vielä aukesivat ovet rauhanturvaajaksi.

Armeijan aikana keväällä 2018 kävin uudestaan lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa, mutta panostukseni niihin jäi pieneksi, sillä huomioni oli keskittynyt varusmiespalvelukseen. Kevään 2019 pääsykokeet jäivät minulta väliin rauhanturvaajapalvelukseni vuoksi.

Syksyllä 2019 tein sekalaisia töitä. Olin toisinaan töissä hiihtokeskuksessa ja toisinaan tein kiinteistönhuoltohommia. Oikeastaan tartuin kaikkiin töihin, joita vain oli tarjolla. Aloitin valmistautumisen kevään 2020 lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin jo joulukuussa ja luin koko kevään niihin täyspäiväisesti. Yhteishaussa hain ensimmäisenä tavoitteenani lääketieteelliseen tiedekuntaan ja toisena ensihoitajan tutkinto-ohjelmaan.

Miten päädyit urallesi?
Ensihoito ja kentällä tapahtuva ihmisen auttaminen ovat aina kiinnostaneet minua. Olen harrastanut vapaaehtoista palokuntaa (VPK) noin 11 vuotta, ja siitä innostukseni on alun perin alkanut. Muutaman vuoden hain vain lääketieteelliseen unelma-ammattinani ensihoitolääkäri, mutta tänä keväänä aukesikin paikka ensihoitajan opintoihin. Pohdin hetken, kumpi painoi vaakakupissa enemmän: lääkäri vai kenttätyö. Totesin, että ehdottomasti kenttätyö, ja tein päätelmän, että tätä kautta urasuunnitelmaa voi olla jopa helpompi lähteä kehittämään unelmani suuntaan.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Viherin rooli ensihoidon unelmassani ei todennäköisesti ole keskeinen. Kuitenkin se, mitä muistelen edelleen arvostaen, on että Viherissä annettiin mahdollisuus toteuttaa VPK:ta myös koulun aikana. Kunhan omat hommat oli edes kohtuullisesti hoidettu ja opettajan kanssa oli asiasta sovittu, sain lähteä hälytystehtävän vuoksi tunneilta. Ei hälytyksiä tullut montaa, mutta muistan ainakin pari kertaa lähteneeni vauhdilla pöydät kolisten aiheuttaen varmasti hämmennystä ja huvitusta.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Taide-/teatteriproggis!
• Opiskelijoista kiinnostuneet opettajat.
• Yhteisöllisyydentunne.
  

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Viheri oli mahtava valinta. Oman kokemukseni mukaan sieltä saa valtavasti irti lukion oppimäärän lisäksi, kunhan itse näkee vähän vaivaa. Niin Viherissä kuin oikeastaan kaikkialla muuallakin ihminen saa itselleen vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin minkä verran itse panostaa. Itse osallistuin oikeastaan kaikkiin mahdollisiin lisäaktiviteetteihin, joita Viherissä oli tarjolla.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen tiiviiksi kaveriporukakseni muodostui viiden kaverin ryhmä, mutta oikeastaan minne tahansa koulussa meni, aina löytyi joku, jonka kanssa jutella.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Todella opiskelemaan opin ehkä vasta lukion jälkeen, mutta lukiossa eniten työtä tein tunneilla, tai ainakin suurin osa oppimisestani tapahtui niillä. Koulupäivän päätyttyä mieleni vaelsi muihin juttuihin. Ehkä osa opettajista muistaakin, etten tehnyt kotitehtävistä kuin ehdottoman minimin... mitä en jälkeenpäin suosittele kenellekään, vaikka siinä hetkessä se tuntuikin riittävältä. Kuitenkin viihdyin lukiossa erittäin hyvin, mistä kielii suorittamieni kurssien runsas määrä.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?Kirjoitin kahdeksan ainetta. Muistan ensimmäisten kirjoitusten jännittäneen valtavan paljon, mutta saliin kävelin lopulta niin monta kertaa, että löytyi myös rentous. Valmistautuminen ei mennyt itseltäni ihan putkeen, sillä oma opiskelutekniikka ei ollut kunnossa. Saatoin lukea aivan liian pitkiä päiviä tai sitten aina yhdellä kertarysäyksellä liian suuria määriä. Nyt sanoisin itselleni, että aikatauluta lukemista.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Kaikki taidelinjojen yhteisprojektit (Stidi Giltsi, Stone yms.) sekä Vuokatin laskettelukurssi.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?Aikatauluta lukemista seuraavanlaisesti: Lue 50 minuuttia ja pidä 10 minuutin tauko. Tee näin kolme tuntia. Pidä 45 minuutin ruokatauko. Toista sitten sama kolmen tunnin rupeama, minkä jälkeen lopeta lukeminen siltä päivältä. Jaksamisen kannalta neljä tärkeää asiaa ovat: 1. tauotus, 2. ruoka, 3. liikunta ja 4. vapaa-aika ja hauskanpito.

Tartu mahdollisuuksiin. On helpompaa päättää kokemuksen saatuaan, ettei jokin juttu ollutkaan oman mielenkiinnon mukaista, kuin miettiä ilman kokemusta, olisiko se ollut vai ei. Joskus tuntuu, että vasta ovien sulkeutuessa avautuu uusi ovi, mutta itse kannustan availemaan mahdollisimman paljon ovia ja tarttumaan kaikkiin hyviin mahdollisuuksiin miettimättä sen enempää, montako ovea menee kiinni.

Aseta itsellesi tavoitteita: niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen tavoitteita sekä haaveita. Tähtää reilusti korkealle ja vähän yli, niin todennäköisesti laskeudut joko tavoitteeseen tai ainakin korkealle sen suuntaan. Muista pitää hauskaa, syödä, liikkua ja nukkua. Tiedän, että todella perinteistä ja kuivaa, mutta täyttä asiaa!

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Ilmaisutaidon opinnot ovat antaneet valtavan paljon omaan esiintymiseeni. Konkreettisesti se kävi ensimmäisen kerran ilmi armeijassa. Itsevarmalla esiintymisellä saa porukan mukaan ja homman toimimaan, vaikkei itsekään ole ihan varma asiasta, jota ryhdytään tekemään.

Lisäksi lukion projektit ovat antaneet valmiuksia yhdessä toimimiseen.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Fysiikan sähkömagnetismi on edelleen hyvin muistissa syystä tai toisesta. Oivalluksena tai oppimiskokemuksena pitkäkantoisin oppi, joka Viheristä taskuun jäi, on itseä ympäröivän yhteisön merkitys ja monipuolisuus.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?Ystävät, mahdollisuus harrastaa ja tehdä itselle mieleisiä asioita sekä iloisuus. Hyvien asioiden ja kokemusten vaaliminen.

Nykyinen status: Sairaanhoitaja
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: HUS, Naistenklinikka, Lasten ja nuorten sairaudet, vastasyntyneiden teho-osasto 
Korkein suoritettu koulutus: Ammattikorkeakoulututkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2012–2016

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?

Hain opiskelemaan jo samana vuonna, kun valmistuin Viheristä. Hain yhteishaussa sairaanhoitajan AMK-linjalle. Halusin jatkaa opiskelemista heti valmistumisen jälkeen, sillä ajattelin, että muuten saattaisin menettää motivaationi opiskeluun. Olen melko maanläheinen sekä käytännöllinen ihminen ja haluankin suunnitella elämääni huolella.

Millaista työsi on?

Työskentelen sairaanhoitajana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS). Aloitin tämänhetkisen työsuhteeni joulukuussa 2019 Naistenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla Saarella. Lähdin jo opiskelun aikana suuntautumaan vastasyntyneiden teho- ja sairaalahoitoon harjoittelujaksojen ja kesäsijaisuuksien kautta. Osastona kuulumme lasten ja nuorten sairauksien alle, vaikka fyysisesti sijaitsemme naistentautien ympärillä. Osastomme sijainti on suunniteltu tarkoin, sillä yläpuolellamme ovat synnyttäneiden ja synnyttämistä odottavien naisten osastot. Osastomme alapuolelta taas löytyvät mm. synnytys- ja leikkausosasto sekä päivystysosasto. Näin ollen osastomme sijainti mahdollistaa nopean ensihoidon ja sairaanhoidon, jos synnytyksen yhteydessä tapahtuu komplikaatiota tai jos kyseessä on riskiraskaus.

Osastomme on aina valmis ottamaan vastaan uuden potilaan, ja potilaat viipyvät osastollamme parista tunnista jopa useampiin kuukausiin hoidon tarpeesta riippuen. Tyypillisimpiä potilasryhmiämme ovat vastasyntyneet, joilla on syntymän yhteydessä asfyksiaa eli hapenpuutetta, hypoglykemia eli alhainen verensokeri sekä keskoset eli ennenaikaisena (ennen 37. raskausviikkoa) syntyneet vauvat.

Osastomme sairaanhoitajat ja lastenhoitajat tekevät kolmivuorotyötä, ja saamme toivoa ja vaikuttaa työvuoroihimme. Perinteisesti vuoroissamme on potilastyössä vaihtelevasti 16–23 sairaan- tai lastenhoitajaa sekä vähintään kaksi lääkäriä. Lisäksi vuorossa on aina yksi vastaavana toimiva sairaanhoitaja, joka on ns. kartalla koko osaston hoitaja- ja potilastilanteesta, ja kaksi ensihoitotasoista hoitajaa, jotka huolehtivat Naistenklinikalla syntyvistä vauvoista, jotka syntymänsä jälkeen tarvitsevat ensihoitoa tai virvoittelua. 1–3 lääkehuoneessa työskentelevää sairaanhoitajaa sekä arkisin farmaseutti huolehtivat potilaiden lääkkeiden, ravinteiden yms. valmistelusta. Vastasyntyneet eivät pysty nielemään tabletteja, joten osastomme lääkevalikoima koostuu erilaisista nestemäisistä ja jauhemaisista lääkkeistä. Lisäksi potilaidemme annoskoot ovat erittäin pieniä, ja monen lääkkeen kohdalla tuleekin miettiä, onko annos liian suuri, jos sitä ollaan antamassa kerralla yli 1 ml. Yleensä lääkehuoneessa pelaammekin max. 1 ml:n kokoisilla ruiskuilla ja potilaan lääkeannos saattaakin olla jopa vain 0,03 ml.

Hoitaja saa vuorossaan yleensä 1–3 potilasta riippuen hoidon vaativuudesta ja osaston potilasmäärästä. Vastaava hoitaja suunnittelee aina tulevan vuoron hoitajajaon eli sen, kuka ottaa vastuun kenestäkin potilaasta. Potilaan hoitoon kuuluu huolehtia hygieniasta, ravitsemuksesta, yleisvoinnista ja lääkityksestä. Lisäksi vastasyntyneen vanhemmilla on oikeus osallistua vauvansa hoitoon heti alusta alkaen. Hoitajina ohjaamme sekä tuemme vanhempia hoitamaan ja huolehtimaan vauvastaan.

Vaikka työvuorojemme runko on jokaiselle samanlainen, ei yksikään vuoro eikä yksikään potilas ole samanlainen. Jokainen vastasyntynyt on yksilö, jolla on omat tarpeensa. Koska vastasyntynyt ei pysty kertomaan voinnistaan, tarpeistaan tai kivustaan, hoitajana joudumme arvioimaan vauvan olemusta erilaisilla tavoilla antaaksemme parasta mahdollista hoitoa. Hoitotyössä on tärkeintä muistaa se, että aina saa kysyä apua ja neuvoa ja aina oppii uutta, sekä se, että sitä, mitä et ole kirjannut potilasraporttiin, et ole tehnyt!

Miten päädyit urallesi?

Paperilla olen keskiverto opiskelija. Pänttäämisestä ja ahkerasta opiskelemisesta huolimatta arvosanani olivat lukioaikana rimaa hipovia. Arvosanoillani en lähtenyt edes harkitsemaan yliopistoon hakemista. Muutenkin pidän enemmän toiminnasta sekä käsillä tekemisestä.

Sairaanhoitajaksi päädyin hakemaan, koska tiesin alan moninaisuudesta ja koska opinnot vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tiesin, että halutessani voisin päästä tekemään itselleni mieleistä työtä sekä tehdä ihmisläheistä työtä ja auttaa muita.

Hain opiskelemaan Diakonia-ammattikorkeakouluun. Olin kuullut koulusta paljon hyvää mm. vanhoilta viheriläisiltä. Diakin arvot kohtasivat omieni kanssa. Diak painottaa kaikissa opinnoissaan lähimmäisenrakkautta, etiikkaa ja moraalia, ja nämä arvot näkyvät konkreettisesti koko opiskelun ajan. Sen lisäksi, että opintojen aikana saimme valmiuksia hoitaa toista ihmistä fyysisesti, saimme valmiuksia kohdata ihmisen yksilönä sekä ymmärtää yksilön moninaisuutta.

Opiskelun aikana päästään harjoittelemaan kädentaitoja sekä oppimaan sairaanhoitajan työn tekemistä erilaisissa työympäristöissä. Harjoitteluiden aikana pohditaan omaa kehitystä ja ammatillista kasvua sekä saadaan mahdollisesti ajatusta siitä, millaista työtä halutaan valmistumisen jälkeen lähteä tekemään.

Oman opiskeluni aikana huomasin nopeasti, että erityisesti lasten kanssa työskentelyn koin voimauttavaksi sekä palkitsevaksi. Nykyiseen työpaikkaani päädyin oman kiinnostukseni ja motivaationi ansiosta, ja vaikka työ on vaativaa, tarkkaa ja psyykkisesti erityisen rankkaa, on perheen ja lapsen tukeminen heti alusta lähtien palkitsevaa.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?

Vuosina, joina opiskelin Viherissä, sain perspektiiviä siihen, millaisia omat voimavarani ovat ja mistä olen kiinnostunut. Opettajat olivat ymmärtäväisiä ja tukivat opiskeluiden aikana.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Opettajat
• Taidelinja
• Luovuus
  

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?

Olen iloinen, että sain opiskella lukiovuoteni Viherissä. Opiskelu oli mielekkäällä tavalla mukavaa ja vähän rempseää. Opettajat heittäytyivät ihanasti mukaan yhteiseen toimintaan ja yllättivät aina uudestaan luovuudellaan.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?

Viheri-vuosinani kuuluin taidelinjalle. Kaikki olivat kavereita keskenään mm. yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta. Lisäksi vietin muutaman läheisemmän kaverin kanssa paljon aikaa yhteisillä tunneilla ja vapaa-ajalla.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?

Opiskelu oli mielekästä. Nautin siitä, kun sai itse suunnitella omaa opintopolkuaan sekä lukujärjestystään. Muistaakseni ruotsi aiheutti suurimmalle osalle päänvaivaa ja meitä taisikin olla useampi, jotka pääsivät nauttimaan samoista kursseista useampaankin otteeseen. Pidin kovasti myös laajasta taidekurssivalikoimasta.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?

Muistaakseni abikurssit olivat kattavia ja hyödyllisiä ja opettajilta sai hyviä vinkkejä itseopiskeluun sekä erilaista materiaalia tueksi. En ole ainakaan traumatisoitunut pahasti, sillä en juurikaan mitään kirjoituksista muista.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?

Parhaisiin muistoihin kuuluvat kuvataidekurssit, ilmaisutaitokurssien esitykset, vanhojentanssit, joulujuhlat ja keväthetket. Päiväunien ottaminen tuntien välissä ja kavereitten kanssa vietetty aika. Myös uskonnontunnit jäivät mieleen.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?

Muista nauttia lukioajasta, tee muistoja. Opiskele itsellesi mieluisia aineita.

Heti ensimmäisestä kurssista alkaen hyvistä muistiinpanoista on hyötyä kirjoituksiin valmistautuessa!!

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?

Yleissivistys, kriittinen ajattelu, avun vastaanottaminen ja auttaminen. AMK-opiskelua varten olin saanut jo lukioajoilta hyvän peruspohjan tarvitsemalleni matematiikalle sekä erilaisten kirjallisten tehtävien tekoon.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?

Kehityspsykologian ja maailmanuskontojen kurssien pitäisi kuulua pakollisiin kursseihin. (En tiedä, kuuluvatko tänä päivänä…?) Molemmat kurssit ovat erittäin maailmaa avartavia ja ainoastaan hyödyksi.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?

Se, että teen työtä, jolla on tarkoitus, ja se, että näen oman työni jäljen.

Perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Vaikeina aikoina on myös tärkeää, että lähellä on ihmisiä, joihin voi turvautua ja jotka toimivat tukiverkkona.

Nykyinen status: Opiskelija
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Jyväskylän yliopisto
Korkein suoritettu koulutus: Alempi korkeakoulututkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2012–2015

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Lähdin suoraan lukiosta opiskelemaan, sillä minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan pääaineenani romaanista filologiaa. Halusin opiskelemaan ranskaa juuri Jyväskylään ja olinkin iloinen, kun pääsin sinne. Sukulaiseni työskentelee Jyväskylän yliopistossa professorina, joten Jyväskylä oli ennestään minulle tuttu paikkakunta. Kuitenkin ennen kaikkea syy opiskelupaikkakunnan valintaani oli Jyväskylän yliopiston profiloituminen kieliin: kieliopintojen tarjonta siellä on laaja.

Miten päädyit urallesi?
Päätökseni lähteä opiskelemaan ranskaa muotoutui vähitellen lukion aikana. Aloitin ranskan uutena kielenä lukion ykkösellä. Aluksi minua jännitti ranskantunneilla siksi, että monet muut kurssilaiset olivat lukeneet ranskaa jo aiemmin, toisin kuin minä, ja jotkut olivat jopa asuneet tai opiskelleet Ranskassa. Opettajat kuitenkin kannustivat minua tosi mukavasti opiskelussani, esimerkiksi Make (Markku Granath) sanoi, että minulla on kielellistä lahjakkuutta. Innostuin lukion edetessä yhä enemmän ranskan opiskelusta ja myöhemmin menin juttelemaan ranskanopettajani kanssa eri opiskeluvaihtoehdoista. Minulle vahvistui lopulta se, että haluan lähteä opiskelemaan yliopistoon ranskaa.

Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Liittyy olennaisesti, sillä juuri lukiossa aloin opiskella ranskaa ja innostuin kielestä todella. Myös Viherin opettajat liittyvät vahvasti uravalintaani. Mainittakoon, että he kannustivat minua paitsi kieliopinnoissani myös muissa aineissa, esimerkiksi matematiikassa, joka ei ensin minusta tuntunut omalta vahvalta alueeltani. Olin aina jännittänyt aineita, joihin liittyy matemaattinen osaaminen. Mutta innostuin matematiikasta opettajien kannustamana ja myöhemmin yliopistossa aloin jopa opiskella ohjelmointia.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Erittäin kannustavat opettajat ja laadukas opetus
• Taidelinjalla opiskelu ja vuosittain järjestettävä taideprojekti, jonka valmisteluun oli hauskaa osallistua
• Uudet mukavat kaverit
  

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Viheri valikoitui lukiokseni taidelinjansa vuoksi. Aluksi minua jännitti mennä uuteen kaupunginosaan kouluun, johon valituista opiskelijoista en tuntenut ketään. Olin käynyt peruskoulun Mankkaalla eli tulin lukioon kauempaa Espoosta. Pian kuitenkin huomasin viihtyväni Viherissä erittäin hyvin ja sain uusia kavereita.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Suurimmaksi osaksi kaverini olivat taidelinjalaisia, ja porukkamme oli ”sekametelisoppa”. Olemme pitäneet yhteyttä lukion jälkeen ja pidämme edelleen. Vaikka asun nykyään eri paikkakunnalla, ystävyys on säilynyt.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Olin erittäin ahkera ja tunnollinen lukiolainen. Opiskelu oli sekä mukavaa että stressaavaa; välillä pingotin liikaakin. Lukiossa nautin erityisesti kielten opiskelusta. Innostuin helposti asioista, joita opiskelin. Viihdyin taidelinjalla ja nautin taideaineista, erityisesti kuvataiteesta.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
Luin kirjoituksia varten todella paljon ja luin kirjat läpi useita kertoja. Muistin jo ulkoa vaikka mitä kirjan kappaleiden asioita, kun koepäivät lähestyivät. Valmistautuminen kirjoituksiin oli stressaavaa, ja itse koetilanteissa ajankäyttö mietitytti; se piti suunnitella huolella, jottei tule kiire esseevastausten kanssa. Kirjoitukseni menivät oikein hyvin, ja niistä saadut onnistumisen kokemukset olivat hyvin palkitsevia.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Mieleenpainuvimmat muistoni ovat ainakin ranskan kurssin Nizzan matka, penkkaripäivä ja ylioppilaskirjoitukset. Nizzan matka oli eeppinen kokemus. Matkan aikana oli kiehtovaa nähdä ranskalaista kulttuuria arkisissa käytännön tilanteissa. Penkkaripäivänä hauskaa oli pukeutuminen pupuasuun (tein sen itse ja käytän sitä vieläkin silloin kun on kylmä) sekä ikimuistoinen abirekka-ajelu. Mitä kirjoituksiin tulee, niihin liittyi toisaalta voimakkaan stressin tunne mutta sitten mahtavia onnistumisen kokemuksia.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Oman kokemukseni myötä neuvoni lukiolaiselle on ennen kaikkea: muista levätä! Nykyään jatko-opinnoissa painotetaan lukion arvosanojen merkitystä, mikä varmastikin tuo lukiolaisille lisää paineita. Tärkeää on kuitenkin ottaa aikaa itselleen ja olla pingottamatta lukiossa liikaa. Myöhemmin jatko-opinnoissa, esimerkiksi yliopistossa, koituu todellisia vaikeuksia, jos jo lukiossa pänttää liikaa ja on tottunut käyttämään paljon aikaa pienten yksityiskohtien opetteluun. Jatko-opinnoissa on tärkeää laajojen kokonaisuuksien hallinta ja tietynlaisen suurpiirteisen tyylin omaksuminen; asioita ei pidä jatkuvasti opetella ulkoa. Älä myöskään lue liikaa ylioppilaskokeisiin vaan sopivasti. Kirjoituksiin kannattaa panostaa, mutta missään nimessä ei pidä polttaa itseään loppuun.

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Lukion ansiosta itsetuntemukseni kasvoi: oivalsin, missä olen hyvä ja mitkä ovat omat vahvuuteni, ja tunnistin itselleni ominaisimman opiskelutyylin. En oivaltanut näitä niinkään pakollisilla oppilaanohjauskursseilla vaan enemmänkin opettajien kanssa käytyjen keskustelujen ja käytännön opiskelun myötä. Jo heti lukion alussa koin, että Viherissä on oikein rohkaiseva ympäristö uudelle opiskelijalle, joka tulee kouluun kauempaa eikä aluksi tunne ketään.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
"Vähempikin riittää."

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Kiinnostus asioihin, halu tietää niistä ja oppia lisää, innostuminen.

Nykyinen status: Työskentelen luokanopettajana.
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Luokanopettaja
Korkein suoritettu koulutus: Maisterintutkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2006–2009

Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Kirjoitin ylioppilaaksi joulukuussa 2009, eli siinä oli melkein puoli vuotta aikaa miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Lukioaikana työskentelin McDonald’sissa ja jatkoin siellä jonkin aikaa lukion jälkeenkin. En saanut opiskelupaikkaa seuraavana keväänä yhteishaussa, mutta muutin kuitenkin Jyväskylään ja tähtäsin jo silloin luokanopettajan työhön. Aloitinkin työn koulunkäyntiavustajana. Sinne pääsin työkkärin kautta aika helposti. Koulunkäyntiavustajan työhön on motivoituneen ihmisen suhteellisen helppoa päästä; motivaation lisäksi tärkeää on realistinen käsitys koulumaailmasta.

Toisella hakukerrallani pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi.

Millaista työsi on?
Olen tehnyt luokanopettajan tehtäviä kohta kymmenen vuoden ajan: ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten täyspäiväisenä. Luokanopettajan työ vaatii paljon; opettajan pitää olla työssään läsnä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lapset huomaavat heti, jos opettaja ei viihdy työssään. Vastaavasti työ on todella antoisaa, kun näkee opettamisen tuloksia oppilaissaan. On myös ilo huomata, että nykykoulussa voi ihan oikeasti olla hauskaa ja rentoakin!

Opettajan työhön soveltuvat sellaiset henkilöt, joita kiinnostaa ihmisen kehitys niin oppimisen kuin sosiaalisestakin näkökulmasta. Opetustunteja alakoulussa on noin 4–6 h päivässä, mutta työ ei lopu siihen. Monet opettajat tekevät ihan normaalin klo 8–16 työpäivän, ellei pidempääkin. Kun ideoita opetukseen syntyy, ei kellonajalla ole väliä.

Opettamisen lisäksi opettajan työssä on parasta kollegat. Nykykoulumaailma perustuu yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen. Opettajat tekevät tärkeää koulujen kehitystyötä oman opetustyönsä lisäksi.

Koen suureksi ilokseni työssäni sen, että olen vaikuttamassa ruohonjuuritasolla suomalaiseen yhteiskuntaan kasvattamalla ja kouluttamalla lapsia ja nuoria kohti omia polkujaan.

Miten päädyit urallesi?
En muista tarkkaan sitä hetkeä, jolloin päätin ryhtyä opettajaksi. Suvussani on seitsemän opettajaa. Lapsena ajattelin, että ainakaan minusta ei tule opettajaa. Lukiossa unelma-ammattini vaihtui tiuhaan: asianajaja, lääkäri, diplomaatti… Halusin sellaisen ammatin, jossa on aikaa muullekin kuin työnteolle. En kirjoittanut erityisen hyviä arvosanoja ylioppilastutkinnossa ja siksi hylkäsin suunnitelmistani vaativat ammatit, kuten lääkärin. Sitten aloin miettiä, että opettajan ammatti on yhteiskunnassa arvostettu. Se alkoi vetää puoleensa. Kun sitten sain pääsykoekirjan käteeni, en edes malttanut lopettaa sen lukemista!

Miten Viheri kenties liittyy tähän?
En tiedä, olisinko saanut samaa fiilistä jostakin muusta lukiosta. Viheristä sain hyvät opettajamallit: aloin pohtia, millainen opettaja haluaisin itse olla ja mitkä opetusmenetelmät koen hyviksi ja mitä en. Voi olla, että olisin valinnut eri polun, jos olisin mennyt eri lukioon. Pidin siitä, että Viherin arvot ovat ihmisläheisiä.

Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?

• Hyvä ilmapiiri. Viherissä kaikki tuntevat toisensa, ja opiskeluun on turvallinen fiilis.
• Mukavat opettajat. Lukioikäiset eivät ole helpoimmasta päästä, eli opettajan työ lukiossa on varmasti vaativaa. Arvostan sitä, että Viherin opettajat olivat huumorintajuisia ja hyvällä tuulella.
• Kaverit.

En ollut kovin innokas opiskelija, ja lukio oli minulle haastavaa aikaa, mutta kaikki nämä tukivat jaksamistani ja auttoivat minua aamulla nousemaan sängystä ja lähtemään kouluun.

Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Olin Lintumetsän koulussa ennen lukiota, ja lukion valintani oli sattuman kauppaa. Yhdeksännellä luokalla olin muuttanut Espooseen, eivätkä Espoon lukiot olleet minulle kovin tuttuja. Hain yhteishaussa Vantaan lukioihin, mutta aloitinkin Viherissä kysyttyäni toiselta paikkakunnalta muuttaneena vapaata opiskelupaikkaa. Yksi kaverini aloitti Viherissä myös.

Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Lukion alussa valitsin pitkän matematiikan ja menin sen ryhmään, jossa oli ihan mukavia ihmisiä, tosin tyttöjä oli tosi vähän verrattuna poikiin. Omasta ryhmästäni ei löytynyt sydänystäviä, mutta yläasteelta tuttu kaverini tutustutti minut uusiin ihmisiin, ja meistä muodostui neljän tytön porukka. Ranskanryhmässäni tutustuin sitten uusiin ihmisiin ja myöhemmin lukiovuosieni aikana laajasti eri tyyppeihin. Viherissä kaikki olivat ikään kuin kavereita keskenään ja kaikkien kanssa pystyi juttelemaan. Ei onneksi ollut yleisesti sellaista kuppikuntaisuutta, että hengailtaisiin vain parin ”oman” kaverin kanssa.

Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
En keskittynyt tunneilla vaan opiskelin enemmänkin itse kirjasta silloin kun opiskelin. Pitkä matematiikka, ranska, italia, espanja ja kuvataide olivat aineita, joissa olin aktiivinen ja joissa halusin näyttää omat kykyni. Muiden aineiden tunneilla lähinnä istuin takapulpetissa ja piirtelin vihkoon, en kunnolla keskittynyt. Minulle olivat vaikeita sellaiset aineet, joissa piti lukea erityisen paljon, kuten historia.

Syksyisin minulla oli tosi hyvä asenne, että nyt parannan kaikkia arvosanojani. Olin ensimmäisten joukossa Wilmassa ilmoittautumassa kursseille ja tunsin innostusta kurssivalinnoistani ja opiskelusuunnitelmistani. Myöhemmin kuitenkin lipsuin suunnitelmistani, ja jouluun mennessä kiinnostukseni oli lopahtanut. Harrastin muodostelmaluistelua ja keskityin täysillä siihen. Joskus kun harrastukseni vei paljon aikaa, olin niin kiireinen, että luin lähinnä bussissa.

Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?Pienellä vaivannäöllä olisin saanut vieläkin paremmat tulokset, mutta sain kuitenkin keskivertopaperit. Olisin ehkä kaivannut ennen kirjoituksia enemmän tukea ja opiskelutekniikkavinkkejä. En kuitenkaan ollut varma, kenen puoleen voisi kääntyä. Minulla oli tapana lukea viikkoa ennen ylioppilaskoetta. Äidinkielenkirjan taisin avata vasta edellisenä iltana. Matematiikkaa kuitenkin harjoittelin kokonaisen kuukauden. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisin voinut lukea kirjoituksiin enemmän, vaikkapa 8 h päivässä, kuten luin myöhemmin pääsykokeisiin.

Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Wanhojentanssit, niihin harjoitteleminen ja tansseihin liittyvät juhlallisuudet. Kielten oppitunnit, joilla todella sai nauraa mutta myös oppi paljon ja joilla oli samanhenkisiä opiskelijoita. Olen tyytyväinen, että opiskelin useampaa kieltä; nyt minulla on laaja kielitaito.

Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
En tiedä, miten hyvin lukiolaiset kuuntelevat vanhempia ihmisiä, mutta: kannattaa tiedostaa, että vielä lukiossa se lukeminen ei ole loppujen lopuksi vaikeaa. Oikeasti vaikeat tekstit tulevat vastaan myöhemmin elämässä.

Sanoisin lukiolaiselle itselleni, että aika pienellä vaivannäöllä saisi huippuhyviä arvosanoja. Teini-iän draamat voivat odottaa sen aikaa, että koeviikko on puristettu läpi. Esimerkiksi pitkä matematiikka on totta kyllä vaikeaa, mutta monissa muissa aineissa pääsee hyviin tuloksiin suhteellisen vähällä työmäärällä. Sitten korkeakoulussa tulee olemaan enemmän luettavaa ja niitä vaikeita tekstejä!

Lukiolaisen kannattaa kerrata kotona oppituntien jälkeen – sen kuin avaa kirjan. Jos saa huonon arvosanan, kannattaa ajatella, että arvosana on kiinni itsestään ja omasta tekemisestään. Työmäärän ja tulosten välillä on suora korrelaatio.

Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Ensinnäkin suunnitelmallisuuden, joka taitona kehittyi kurssivalintoja tehdessäni. Toiseksi lukio kehitti itsenäisyyttä: kukaan ei enää lukiossa sanele, miten pitää opiskella ja missä järjestyksessä, vaan kaikki on itsestä kiinni. Lukiossa olisi myös ollut hyvä huomata omat heikkoutensa: sen, mihin ei ole vielä valmis. Tämän osalta olisi toivottavaa, että opiskelija saisi tukea ja ohjausta ja että hän tietäisi, kenen puoleen kääntyä missäkin asiassa. Opiskelijan kannattaa rohkeasti itse pyytää apua opiskeluunsa.

Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Se, että kielen opiskelussa ei pelkkä luontainen kielikorva riitä, vaan teorian omaksuminen on myös merkittävää. Ennen lukiota osasin hyvin englantia ”kuulokorvalla” eli tunnistin kielen virheet ja sen, mikä milloinkin kuulostaa hyvältä ja mikä ei. Lukiossa sain joistain englannin kursseista ysejä, mutta myöhemmin yksi vitonen oli järkytys. Se oli kuitenkin samalla oivallus: kuulokorva ei enää riitä, kielen opiskelu on lukiossa vaativampaa ja pitää oikeasti lukea sitä kielioppiakin, jotta oivaltaa ja ymmärtää asiat kunnolla ja osaa teorialla perustella tekemiään ratkaisuja.

Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Oma ajankäyttö ja hyvinvointi, jotka liittyvät olennaisesti toisiinsa. Lukiosta asti olen harjoitellut näitä tasapainoillessani koulunkäynnin ja muun arjen välillä.

Lisäksi minulle ovat erittäin tärkeitä ystävät ja muut läheiset. Lukioajoista minulle on jäänyt hyviä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen yhteyksissä.

Arvostan päämäärätietoisuutta; se alkoi kehittyä lukion ja teini-iän lopussa.

Samoin identiteetti kehittyy, ja sitä alkaa ymmärtää asioita eri tavalla ja lähtee tavoittelemaan sellaista, joka tuntuu omalta jutulta. Tämän oivallus on ollut minulle tärkeä. Jos jokin ei tunnu omalta jutulta, siinäkin itsetuntemus kehittyy. Jostain sitten löytää sen oman polun ja vielä vanhana muistaa reitin.