Yksi oppitunti, näkyvä jälki: koululaiset kitkivät vieraslajeja Espoon puistoista
Mainingin koulun kahdeksasluokkalaiset vaihtoivat elokuun aurinkoisina aamupäivinä luokkahuoneensa lähiluontoon kitkemään vieraslajeja. Samalla he oppivat tunnistamaan haitallisia lajeja ja vaikuttamaan konkreettisesti oman lähiympäristönsä hyvinvointiin. Oppilaiden mukaan luonnossa työskentely oli sekä hauskaa että palkitsevaa, sillä oman työn tuloksen näki heti.
Mainingin koulun 8A ja 8B-luokat kävivät kitkemässä vieraslajeja biologian ja maantiedon opettajan Iivari Laakkosen kanssa läheisen Ankkuripohjanpuiston sekä Espoon Mini-Golfin ympäristössä. Mukana olivat tarvittavat välineet kuten jätesäkit, puutarhahansikkaat ja muovipussit.
Kitkettäviä kasveja olivat jättitatar ja ruttojuuri. Myös espanjansiruetanoita löytyi. Ne tapettiin ja laitettiin muovipussiin, jonka opettaja toimitti oikeaan paikkaan niiden jatkotoimenpiteitä varten.
Laakkonen on jo viiden vuoden ajan osallistanut luokkiaan vieraslajien keruuseen.
- Tämä on helppo ja konkreettinen tapa toteuttaa opetussuunnitelman mukaista tavoitetta, joita ovat omat osallistumiskeinot ja osallisuus, yhteisen lähiympäristön vaaliminen ja kestävä elämäntapa. Oppilaat ovat myös olleet innoissaan luokkahuoneen ulkopuolelle sijoittuvasta toiminnasta, kuvailee Laakkonen
- Vaikka esimerkiksi puiden istuttamista usein suunnitellaan, jää toteutus helposti tekemättä. Kitkeminen koulun lähiympäristössä on matalan kynnyksen aktiviteetti myös oppilaille, jotka eivät yleensä liiku luonnossa ja teon vaikutuksen näkee heti, eikä vasta vuosien päästä. Vaikka yksi luokka ei yhden oppitunnin aikana kerkeä kitkemään kovinkaan suurta aluetta, myös pienemmän määrän huomaa silmissä, kun alue siistiytyy vieraslajeista ja useiden luokkien yhteistyönä saadaan jo paljon aikaan, jatkaa Laakkonen.
Otollisinta aikaa kitkennälle olisi kesä-heinäkuu, mutta tuolloin lapset ovat kesälaitumilla. Kitkentä kannattaakin ajoittaa aina heti koulujen alkamiseen elo-syyskuulle, jolloin työllä on vielä vaikutuksensa.
- Kun yksivuotiset kasvit poistaa kerralla, ne eivät enää helposti kasva samalle paikalle. Samalla oppilaat oppivat tunnistamaan kasveja ja tietävät, että jos niitä tulee vastaan omassa lähiympäristössä ja osaavat kitkeä ne pois, kuvailee Laakkonen talkootyön hyötyjä.
”Tämähän on kivempaa kuin luulin!”
Oppilaat kommentoivat, että kitkeminen oli hauskaa, mutta erilaiset ötökät, kuten muurahaiset ja etanat vähän ällöttivät. Heistä oli myös kivaa, että pääsi auttamaan ja tekemään töitä yhteisen hyvän puolesta. He tulisivat mielellään uudestaankin keräämään kasveja, mutta mieluummin sellaisia, joita olisi helpompi kerätä, ruttojuuri kun on tiukasti kiinni maassa ja isokokoinen.
Sekä opettaja että oppilaat pitivät kokemusta suurena onnistumisena. Oppilaiden mielestä kitkeminen on mukavampaa kuin tavalliset oppitunnit luokassa ja työn tuloksen näkyminen oli monelle yllättävä ja iloinen asia. Todisteena tästä ovat 8A-luokkalaisten ilahtuneet kommentit siitä, kuinka paljon he saivat lyhyessä ajassa aikaan.
Kiitosta saa myös kaupungin tehokas toimintatapa, jossa viherkunnossapito hakee täydet jätesäkit kerääjän ilmoittamalta paikalta. Se laskee kynnystä toimimaan, kun kasvijätteelle ei itse tarvitse etsiä loppusijoituspaikkaa tai kantaa painavia jätesäkkejä ympäriinsä.