Teatterinjohtaja Kirsi Siren vie suomenkielistä lastenteatteria Japaniin

Espoolainen Teatteri Hevosenkenkä on ainutlaatuinen monella eri tapaa, alkaen ihan jo idyllisestä puutaloympäristöstään Mankkaan Juhannusmäellä. Yhtä uniikki on myös teatterin perustaja ja johtaja Kirsi Siren, joka sai sisarensa Sara Sirenin kanssa idean perustaa Espoon ensimmäinen ammattiteatteri jo vuonna 1975. Viime vuonna juhlittiin siis Teatteri Hevosenkengän 50-vuotista taivalta. Espoolaisten lisäksi myös monet muut lapset ja lapsiperheet ovat päässeet nauttimaan Hevosenkengän vierailuesityksistä ympäri Suomea ja maailmaa.

Kulttuuriperheessä kasvanut Kirsi oppi arvostamaan kulttuuria jo lapsesta lähtien.

- Näen kulttuurin hyvin kokonaisvaltaisesti koko kansakunnan voimavarana. Kasvoin kansainvälisyyteen ja toisten kunnioittamiseen, mikä on myös näkynyt työssäni.

Neljän aikuisen lapsen äiti pitää Teatteri Hevosenkenkää kuin viidentenä lapsenaan. Lasten ollessa pieniä työ ja lapsiperhearki limittyivät yhteen. Hyvä organisointikyky on auttanut paljon.

- Kalenterissa saattoi lukea Sannan sukkahousut ja suurlähettiläät, Kirsi muistelee työn ja äitiyden yhteensovittamisen aikoja.

Idea Hevosenkengän perustamiseen lähti myös pikkulapsiaikana. Teatterikoulusta ohjaajaksi ja teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Kirsi oli lavastaja-siskonsa luona kylässä, kun ajatus omasta lastenteatterista syntyi.

- Meillä oli yhteinen visio. Kaikki alkoi raparperipiirakasta, jota söimme, Kirsi hymyilee. 

Saran tekemää raparperipiirakkaa syödessä jompikumpi oli sanonut, että perustetaan teatteri. Kirsi oli juuri muuttanut Espooseen ja halusi perustaa teatterin nimenomaan sinne. Kun raparperipiirakkaa oli syöty tarpeeksi, sisarukset päättivät, että herkuttelu riittää ja on aika perustaa uusi teatteri.

- Siitä että ”kaikki alkoi raparperipiirakasta” on tullut slogan teatterissa. Kun on pulma, ajatellaan, että pitäisiköhän leipoa raparperipiirakka. Teatterin 40-vuotisjuhliin tein raparperipiirakkajutusta pienen näytelmänkin.

Molemmat olivat tuohon aikaan töissä Helsingin Nukketeatteri Vihreässä Omenassa oppeja hakemassa. Sisarusten ensimmäinen oma esitys Mestaritontun seikkailut otettiin Kansallisteatteriin, missä Hevosenkengän esitykset pyörivät yli 20 vuotta. Tämä mahdollisti myös Teatteri Hevosenkengän toiminnan aloittamisen, kunnes myös muuta rahoitusta alkoi tulla. 

Teatteri Hevosenkengän esityksiä näkee lähes 30 000 katsojaa vuodessa. Esityksiä on noin 300 vuosittain, joista puolet teatterin kotilavalla Juhannusmäessä ja puolet kiertävinä esityksinä ympäri Suomea ja maailmaa. Vakituisia kohteita ovat Ruotsi ja Viro sekä tietenkin Japani, missä Teatteri Hevosenkengän esityksiä on nähty yli 100 kertaa aina 90-luvulta lähtien suomen kielellä!

Kaikki alkoi 80-luvulla Suomessa järjestetyssä kansainvälisessä konferenssissa, mitä kautta Japanista tullut teatteriesityksiä etsivä taho tutustui Kirsiin ja Hevosenkengän toimintaan. Asia hautautui kymmeneksi vuodeksi, kunnes eräänä päivänä Kirsi sai faksin Japanista.

- “Do you still exist?” luki viestissä. Vastasin välittömästi, että “we still exist”, Kirsi muistelee nauraen.

Japaniin etsittiin laadukasta lastenteatteria jouluksi ja ensimmäisen käynnin jälkeen kutsuja on sadellut useaan otteeseen. Tänä syksynä on jälleen aika matkustaa Japaniin. Lavasteita ei onneksi tarvitse kuljettaa mukana, sillä Japanissa on käytössä Kani Untuvankerä -esityksen täydellinen kopio.

- Se on tehty vielä huolellisemmin kuin omamme! 

Suomen kieli ei ole koskaan ollut kynnyskysymys, eikä englanninkielistä esitystä myöskään ole Kirsin mukaan toivottu, sillä Japanissa ei haluta lasten ajattelevan, että Suomessa puhutaan englantia pääkielenä. Japanissa pidetyissä esityksissä on kuitenkin tarkoituksella hieman pidempiä taukoja kuin vastaavissa esityksissä Suomessa, jotta japanilainen näyttelijä ehtii aina välillä opastamaan yleisöä siitä, missä mennään.

Japanin suosiota Kirsi selittää bunraku-nukketeatteriperinteellä. Teatteri Hevosenkenkä on myös saanut positiivista palautetta japanilaisilta sen lämmöstä ja huumorista, mikä on osunut hyvin yksiin kielirajoista huolimatta. Monista japanilaisista yhteistyökumppaneista on tullut Kirsin hyviä ystäviä vuosien varrella ja osa on käynyt Suomessa lomailemassa sekä tuomassa japanilaista teatteria vastavuoroisesti Suomeen.

Jos Kirsin pitäisi kuvailla Teatteri Hevosenkenkää yhdellä sanalla, se olisi elämäntehtävä. Joka päivä johtajalla on mielessä, miten toimintaa voisi kehittää.

Tänä syksynä ensi-iltansa saa Tove Janssonin Kuusi – Talvinen tarina Muumilaaksossa 20.11. Kirsi paljastaa myös, että vuoden päästä syksyllä on suunnitteilla Nalle Puh. Ja toki ohjelmistosta löytyy teatterin klassikko Kani Untuvankerä sekä useita muita suosittuja näytelmiä. 

- Espoo on lasten ja nuorten pääkaupunki. Lastenteatteri on loistava kotouttaja, sillä sen kautta oppii kieltä, kulttuuria, maan toimintakulttuuria sekä selkeää ja kaunista, helposti omaksuttavaa kieltä, Kirsi kiteyttää. 

Kirsin työpäivien sisältö vaihtelee suuresti. Kirjoittaminen on hyvin kokonaisvaltaista ja siihen saattaa mennä kuukausia. Sitten on pitkä pätkä ohjausta ja välissä byrokraattista työtä.

Mieleenpainuvimpia esityksiä Kirsille ovat Teatteri Hevosenkengässä olleet Simpanssiveljeni Bruno, Lumikuningatar ja Karhu jota ei ollutkaan. 

- Olen pitänyt aina tärkeänä, että on uusia draamoja ja klassikoita. Huumoria, lämpöä ja kauneutta pitää olla, mutta ei hömppää!

Viime vuonna valmistui myös Kirsin omaelämäkertakirja, jossa kerrotaan teatterinjohtajan vaiherikkaasta elämästä. Jos Teatteri Hevosenkenkää ei olisi, Kirsi olisi omien sanojensa mukaan luultavasti psykologi tai jossain luovaan alaan ja kulttuuriin liittyvässä itsenäisessä työssä. 

Eläkkeelle siirtymisellä ei ole ollut kiire, vaikka Kirsi onkin tehnyt töitä keskimääräistä pidempään. Sen verran Teatteri Hevosenkengän jatkoa on kuitenkin jo mietitty, että ohjaaja Anne Rautiainen valittiin Teatteri Hevosenkengän teatterinjohtajaksi 1.8.2028 alkaen.

Perheen eli aviomiehen, lasten, viiden lapsenlapsen sekä lapsenlapsenlapsen lisäksi Kirsin vapaa-aika kuluu usein konserteissa ja teatterissa. Kirsin mukaan Espoo on loistava kulttuurikaupunki, sillä tarjolla on paljon valinnanvaraa kuten useita lastenteattereita, Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta ja runsaasti muuta musiikkitarjontaa, & Espoon teatteri sekä Näyttelykeskus WeeGeen kokonaisuus, sen vieressä sijaitsevan Museo Leikin kera.

Tapiola Sinfonietta: Eroica (to 17.9. Espoon kulttuurikeskus)

- Beethovenin musiikkia. Kapellimestarina toimii Islannin sinfoniaorkesterin maailmankuulu suomalainen ylikapellimestari Eva Ollikainen, jonka uraa on mielenkiintoista seurata. Ei ollut tavallista nähdä naisia monessakaan ammatissa, kun olin lapsi mutta nykyisin naisia on lähes kaikissa muissa ammateissa paitsi ei kovin usein kapellimestarina.

Howard Smith (EMMA – Espoon modernin taiteen museo 5.9.2026–7.2.2027)

Howard Smithin (1928–2021) retrospektiivinäyttely esittelee rakastetun ja omaleimaisen taiteilijan monipuolista uraa. Näyttely on kunnianosoitus hänen ennakkoluulottomalle visuaaliselle ilmaisulleen ja vaikutukselleen Suomen taide- ja muotoilukentällä.

- Loistava taiteilija, joka teki taidetta Suomessa pitkään ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Hienoa, että elämäntyönäyttely on täällä – hieno kulttuuriteko EMMAlta!

Albaniankielinen satuhetki (Iso Omenan kirjasto 2.9.)
Arabiankielinen satuhetki (Sellon kirjasto 1.9., 8.9. ja 15.9.)

- On hyvä saada lapset elävän kulttuurin pariin ruudulla tuijottamisen sijaan. Teatteri Hevosenkengän katsomossa ei käytetä kännyköitä ja kirjastoilla on suuri merkitys lukemisen kannalta. Monikielisyys on rikkaus. 

Lue lisää Teatteri Hevosenkengästä(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). 

Katso myös muita kulttuuritapahtumia KulttuuriEspoon tapahtumakalenterista.

Aiemmat kulttuuritärpit on koottu yhteiselle sivulle osoitteeseen: espoo.fi/kulttuuritarpit

Teksti: Sanna Uuksulainen