Järviystävällinen puutarhanhoito tekee hyvää vesistöille

Espoo on uimareiden paratiisi, sillä kaupungissa on yhteensä lähes sata järveä ja lampea. Vesien puhtauteen vaikuttavat kaikkien, myös asukkaiden ja toimijoiden, tekemät valinnat. Kaikki maahan levitettävät aineet saattavat nimittäin päätyä järviin ja lopulta mereen.

Oikeanlainen lannoitus on tärkeää, sillä jokainen puutarhasta karannut lannoiterae on pikaruokaa leville. Myös pihan materiaali- ja kasvivalintoja on hyvä miettiä, sillä ne vaikuttavat veden imeytymiseen. Mitä kauemmin vesi viipyy tontilla ja suodattuu maan läpi, sitä puhtaampana se lopulta päätyy järveen.

Biohiili on turvallinen valinta lannoittamiseen. Se lisää maaperän kuohkeutta, tasaa kosteutta ja sitoo itseensä ravinteita. Kalkki taas parantaa maaperässä jo valmiiksi olevien ravinteiden kiertoa. 

Fosforin käyttöä ei suositella, sillä se rehevöittää järviä ja aiheuttaa sinileväkukintoja. Typpi taas rehevöittää Itämerta. Jos fosfori- tai typpilannoitteita on pakko käyttää, kannattaa suosia eloperäisiä lannoitteita, kuten kompostimultaa tai kananlantarakeita.

Ravinteet kannattaa kaivaa kasvin juuriston lähelle kuoppaan, joka kastellaan ja peitetään mullalla. Tällöin kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja kasvi ottaa siitä tarvitsemansa määrän ravinteita.

Lannoittaminen on hyvä tehdä mieluiten puolipilvisellä säällä, kun maaperä on kostea. Tällöin ravinteet imeytyvät syvälle maan uumeniin. Ravinteita ei saisi levittää juuri ennen ennustettua rankkasadetta, sillä kova sade huuhtoo ravinteet suoraan ojiin ja niiden kautta järviin. 

Hyönteisille ja rikkakasveille tarkoitetut torjunta-aineet ovat haitallisia muun muassa vesieliöille, ja siksi torjunta-aineiden sijaan kannattaakin suosia mekaanisia torjuntakeinoja.

Mekaanisia torjuntakeinoja ovat esimerkiksi kitkeminen sekä kesannointi, jossa maata muokataan toistuvasti niin, etteivät rikkakasvien siemenet, versot ja juuret pääse kasvamaan. Rikkakasveja voi myös tukahduttaa esimerkiksi peittämällä maan paksulla lehti-, oksasilppu- tai olkikerroksella, tiiviillä kankaalla tai vanhalla räsymatolla.

Pelkän nurmikon sijaan pihalla kannattaa suosia monipuolista kerroksellista kasvillisuutta, kuten maanpeittokasveja, kukkivia perennoja, puita ja pensaita. Kasvit sitovat vettä ja ravinteita. Juuristonsa avulla ne myös pitävät maata paikoillaan ja estävät maa-aineksen kulkeutumista. 

Isot puut ja pensaat imevät vettä pieniä kasveja enemmän. Sadevettä kannattaa myös kerätä talteen kasteluvedeksi. 

Jos piha sijaitsee aivan vesistön vieressä, tulisi vesistöjen lähistölle jättää kasvipeitteinen vyöhyke, joka hidastaa vesien virtausta ja imee ravinteita ennen niiden kulkeutumista vesistöihin.

Etenkin lyhyeksi leikatut nurmikot ovat huonoja valintoja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne eivät myöskään pidätä vettä ja ravinteita kovin hyvin. Lisäksi erityisesti pihan asfaltointia kannattaa välttää, sillä asfaltin läpi vesi ei pääse lainkaan imeytymään.

Lippajärvellä alueen asukasyhdistys Lippajärveläiset ry on esimerkillisesti ottanut vastuuta asukkaille tärkeän järven tilan parantamiseksi. Yhdistys on käynnistänyt viestintäkampanjan, jonka tarkoituksena on jakaa alueen asukkaille tietoa Lippajärven veden laadun parantamiseksi.

Kampanjassa alueen asukkaille on jaettu esimerkiksi esitteitä ja tarroja. Tarran voi liimata postilaatikkoon merkiksi siitä, että pihaa hoitaa järviystävällisesti. Espoon kaupunki tukee kampanjaa Kestävä ja luonnonläheinen Espoo -kehitysohjelman kautta.

Lippajärven vesimäärä on pienempi kuin huleveden määrä, joka alueella kertyy vuoden aikana. Käytännössä Lippajärvessä uidaan siis hulevedessä, jolloin järven ympärillä asuvien toiminta todellakin vaikuttaa veden laatuun.