Espoossa rakennetaan kestävää tulevaisuutta
Espoon tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkiympäristön toimialalla pyritään paitsi vähentämään päästöjä, myös sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Tässä jutussa eri kaupunkiympäristön asiantuntijat kertovat, miten Espoo varautuu muuttuviin olosuhteisiin.
Projektinjohtaja Kimmo Leivo johtaa kestävän kehityksen esimerkkialueen, Finnoon, kehitystä.
”Hellejaksot ja rankkasateet, niin lumi kuin vesi, tulevat lisääntymään. Materiaalivalinnat on tehtävä kestämään erilaista ilmastoa kuin mihin olemme tottuneet. Alueiden suunnittelussa on huomioitava etenkin hulevesien hallinta ja ohjaus. Finnoossa on rakennettu myös meritulvavalleja.”
Leivo on yhteydessä muihin kaupunkeihin ja seuraa aktiivisesti kansainvälistä kenttää. Ennuste on, että Suomen ilmasto muuttuu Belgian kaltaiseksi, jolloin voisimme kopioida nyt siellä toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi harjakatot ja kiviainesjulkisivut ovat tyypillisiä Belgiassa.
“Täytyy ajatella kokonaisuutta pitkällä aikajänteellä. Nyt on tehtävä valintoja, jotka vahvistavat kaupungin kykyä selviytyä ja mukautua tulevaisuuden haasteisiin. Esimerkiksi rakennusten aktiivista jäähdytystä voisi mahdollisesti lisätä jo nyt.”
Aktiivinen jäähdytys voi tarkoittaa esimerkiksi ilmastointilaitteita, joilla rakennusten sisälämpötilaa viilennetään. Finnoossa asia voidaan ratkaista myös niin sanotun kaukokylmän avulla, jolloin ylilämpö saadaan energiana kierrätettyä hyötykäyttöön.
Työhön kuuluu niin uusien ratkaisujen kuin myös oman osaamisen jatkuva kehittäminen
Tilapalveluiden korjauspäällikkö Pasi Maja on samoilla linjoilla Leivon kanssa. Uusien kohteiden suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon lisääntyvät säiden ääri-ilmiöt. Vanhojen kohteiden osalta voidaan tehdä erilaisia sopeutustoimenpiteitä; pihoille voidaan asentaa esimerkiksi aurinkosuojia.
”Haasteita ovat etenkin rakennusten lämpiäminen kesäisin ja rakennusten kastuminen lisääntyneiden vaakasateiden takia.”
”Sään ääri-ilmiöiden takia pitää lisätä asiantuntemusta siitä, miten niihin voi varautua.”
Kaupunkisuunnittelu sopeutumisen kulmakivenä
Kaavasuunnittelu ohjaa pitkän aikavälin sopeutumista. Ina Westerlund työskentelee maisema-arkkitehtinä kaupunkisuunnittelukeskuksessa. Hänen työpäivänsä kuluvat Suur-Leppävaaran asemakaavoituksen parissa.
”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen näkyy työssäni paljon ja on oikeastaan aina ollut osa sitä”, hän avaa.
Kaupunkisuunnittelussa monet sopeutuskeinot liittyvät viherympäristöön. Puut viilentävät ja tasaavat paikallisen ilmaston lämpötilaa. Läpäisevä maaperä, kuten nurmikko tai sora, ottaa vastaan hulevedet paremmin.
”Työni on vastuullista. Parasta on, että saan olla mukana kehittämässä kaupunkia. Viherympäristön ja rakentamisen tasapainottelu kasvavassa kaupungissa, rajallisella pinta-alalla, tarjoaa haastetta työhön. Kyse on erilaisten asioiden ja arvojen yhteensovittamisesta.”
Luonnonmukainen kasvatus ja lajikokeilut vaativat tarkkaa ammattisilmää
Viherratkaisuja voidaan testata Espoon kaupunginpuutarhalla, ja se on avoin kaikille espoolaisille. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on monin tavoin osa puutarhapäällikkö Sari Turkan, taimistoalueen työnjohtajan Veli Turpeisen ja puutyöhallin työnjohtaja Pasi Niskasen työtä.
Vanttilassa sijaitseva kaupunginpuutarha toimii koekenttänä, jossa testataan uusien puulajien sopeutumista. Tällä hetkellä kokeilussa on ilmastollemme epätyypillisiä lajikkeita, esimerkiksi pyökki ja turkinpähkinä.
”On yllättänyt, että suurin osa lajeista on tähän mennessä menestynyt täällä meilläkin. Tänä keväänä istutimme taas uusia ja lisää mahtuisi vielä”, Turpeinen kertoo.
Monilajiset ympäristöt suojaavat tuholaisilta ja taudeilta, joiden on ennustettu lisääntyvän. Ammattiosaamista tarvitaan, jotta pystytään seuraamaan mitkä lajit menestyvät ja mitkä eivät. Työ vaatii ajan hermolla olemista ja uuden oppimista.
Sari Turkka heittää ilmoille ajatuksen koekadusta, jolle voisi istuttaa eri lajeja kokeiluun ja näin tuoda monimuotoisuutta myös enemmän asukkaiden tutkittavaksi.
Osallisuustyö on hänelle tärkeää. Hän teki aiheesta opinnäytetyönkin.
”Kaupunkilaisten osallistumista viherkunnossapitoon voisi lisätä. Järjestämme talkoita ja lainaamme välineitä, mutta toiminnan laajentaminen vaatisi koordinoijan yhteistyön sujuvoittamiseksi.”
Yhteistyö eri toimijoiden välillä vahvistaa kaupungin sopeutumiskykyä, luo uusia ideoita ja verkostoja.
Sopeutumistyötä tehdään verkostoissa eri alojen asiantuntijoiden kanssa
Verkostoissa toimiminen on tärkeä osa Saara Olsenin työtä. Hän vetää 2018 perustettua kaupunkiympäristön sopeutumisryhmää. Olsen toimii Espoon ympäristönsuojelussa limnologina eli sisävesien asiantuntijana.
”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen työryhmän tarkoituksena on varmistaa, että kaupunki olisi mahdollisimman hyvin varautunut muuttuviin olosuhteisiin. ”
Työryhmään kuuluu monia asiantuntijoita ja riskiyhteistyössä on mukana myös Uudenmaan pelastuslaitos.
”Jatkojalostimme myös kaupunkiympäristön toimialan oman toimenpideohjelman, jossa linjataan, miten me voimme vielä paremmin konkretisoida toimenpiteitä. Toteutumista seurataan ilmastovahdissa vuosittain.”
Työhön kuuluu monissa työryhmissä ja verkostoissa vaikuttamista. On seurattava kansallista kenttää sekä EU-tason linjauksia. Kaupunkiympäristöllä on myös oma verkosto, joka tukee sopeutumista painottamalla luonnon monimuotoisuutta.
”Sopeutuminen on äärimmäisen tärkeä aihe ja leikkaa läpi kaikkien toimialojen”, Olsen toteaa lopuksi.