Opinpolkumme on tehnyt vaikutuksen Suomeen muuttaneisiin perheisiin

Samira perheineen muutti Suomeen vuonna 2013. Perhe asui ja työskenteli sitä ennen Virossa, mutta vietti Suomessa kuukauden verran ja ihastui. Pian perheen toiselle vanhemmalle tarjoutui suomalaisen työnantajan kautta tilaisuus siirtyä töihin Suomeen ja perhe muutti innolla Espoon Laajalahteen. Työpaikan kautta oli helppo tutustua ihmisiin ja jatkuvasti kursseilla kehittyvä kielitaito antoi rohkeutta vaihtaa kuulumiset naapurien kanssa suomeksi.

 - Meillä on aina ollut todella hyviä naapureita. Minusta on tärkeää ystävystyä naapureiden kanssa, se luo yhteisöllisyyttä. Olemme toistemme tukena ja pidämme huolta toisistamme, kuvailee Samira.

Perheeseen syntyi tytär vuonna 2015 ja oma yhteisö laajeni lapsen kautta entisestään. Päiväkoti- ja myöhemmin kouluvuosinaan tytär Emma on esitellyt vanhempansa omien ystäviensä vanhemmille. Kotoutuminen uuteen kulttuuriin vaati työtä, omaa aktiivisuutta ja avointa mieltä, mutta se kannatti. Perhe tunsi olevansa tuettu joka askeleella.

 - Minuun on tehnyt vaikutuksen sekä varhaiskasvatuksen, että perusopetuksen henkilökunnan osaaminen. Meidän koko perhettämme on kannateltu ja autettu joka vaiheessa. Varhaiskasvatuksessa esimerkiksi huomattiin lapsen herkkyyskausi ja ehdotettiin päiväkodin ja kodin yhteistyötä potalle opettamisen kanssa. Kun Emma haki kouluun, saimme tärkeää tukea prosessiin. Opettajat ovat hyvin koulutettuja ja huomaavat lapsestamme asioita, joita emme itse läheltä näe. Se on arvokasta enkä ole itse osannut sitä edes odottaa, kiittelee Samira.

Emma käy koulua Espoo International Schoolissa ja opiskelee englanniksi ja suomeksi. Hän puhuu vanhempiensa kanssa maratia ja opiskelee koulussa äidinkielenään hindiä, koska kielen kirjoitustapa on sama kuin maratin. Emmalla on kiinnostusta kieliin ja nyt hän on innostunut opiskelemaan itsenäisesti myös espanjaa.

Äiti on yrittäjä ja isä matkustelee paljon töidensä takia. Äidin mielestä Espoossa on helppo pitää perhe ja työ tasapainossa. Perhe panostaa yhteisiin kiireettömiin ruokailuihin ilman ruutuja ja nauttii harrastuksista. Emma laskettelee, ui ja harjoittelee pianonsoittoa Espoon musiikkiopistossa. Kotona Emma soittaa ja äiti laulaa.

Molemmat vanhemmat ovat syntyneet Intiassa ja huomaavat eteläaasialaisen ja suomalaisen kulttuurin erot. Eteläaasialainen kulttuuri on hyvin tavoitekeskeinen, kun taas suomalaisessa kulttuurissa huomioidaan oma kiinnostus ja sen merkitys oppimiselle.

 - Emma rakastaa säännöllisyyttä ja rakennetta. Kun käymme Intiassa, huomaan, että intialainen kulttuuri tuntuu hänestä hiukan vieraalta elävine aikatauluineen. Koulussakin Emma seuraa sääntöjä ja varmistaa, että me vanhemmat seuraamme niitä myös kotona, naurahtaa Samira.

Perheen kesäsuunnitelmiin kuuluu mökkeily Keski-Suomessa ja Suomen kesästä nauttiminen. Kun perhe on matkoilla, sanoo perheen tytär odottavansa kotiinpaluuta. Hänelle ystävät, elämä ja koti ovat Espoossa. 

Emman perhe muutti Englannista Suomeen vuonna 2019 myös kiinnostavan työn perässä. Perheeseen kuuluu kolme lasta Jessica, 13, Louisa, 10, ja Alexander, 8. Heidän keskimmäinen lapsensa aloitti esikoulun Espoossa muutama viikko muuton jälkeen ja vanhin lapsi aloitti Espoo International Schoolissa. Äiti Emma kävi Olarin asukaspuiston Nalle-kerhossa pienimmän kanssa ja muistaa saaneensa uusien ystävien lisäksi arvokkaita neuvoja kausipukeutumisesta ja kuravaatteista.

Suomalaisen työnantajan kautta perhe sai hyvät verkostot eikä Espoossa tarvinnut jäädä yksin. Koulussa Emma tapasi muita vanhempia ja liittyi uuden ystävän kautta kirjakerhoon. Nyt perheen kaikki lapset käyvät Espoo International Schoolia. Heillä on ystäviä paitsi Suomesta, myös Brasiliasta, Kiinasta ja ympäri maailmaa.

Emma käy vapaehtoisena koululla auttamassa koulun kestävän kehityksen toiminnassa, esimerkiksi koulun biojätteen punnitsemisessa. Koululla on Vihreä lippu -sertifikaatti osoitukseksi toiminnan jatkuvasta kehittämisestä kestävämmäksi. Emma on Espoossa mukana myös tukihenkilötoiminnassa, jonka avulla vammaiset henkilöt pääsevät toteuttamaan itselleen mielekästä tekemistä vapaa-aikanaan.

- Espoossa liikkuminen on helppoa ja turvallista. On upeaa, että meillä on meri, luonto, leiriytymismahdollisuudet ja hyvä kulttuuritarjonta saatavilla vaikka saman päivän aikana. On harvinaista, ettei näiden välillä tarvitse valita vaan Espoossa voi saada kaiken, huomauttaa Emma.

Perhe kiittelee maltillisia ryhmäkokoja, opettajien ammattitaitoa ja hyvää yhteistyötä kodin ja koulun välillä aina esikoulusta alkaen. Opettajat ovat tulleet tutuksi perheessä, jossa useammalla lapsella on ollut kouluaikana sama opettaja.

- Lapset ovat nauttineet siitä, että koulussa on vapautta ja mahdollista valita asioita oman kiinnostuksensa mukaan. Louisa on valinnut käsitöitä ja tullut iloisena kotiin kaikenlaisten villasta tehtyjen töiden kanssa. Jessica puolestaan on valinnut musiikkia ja on bändissä. He ovat myös tehneet koulussa musiikkivideoita ja soveltaneet ja yhdistelleet eri tunneilla oppimiansa taitoja, luettelee Emma.

Perheen kuopus Alexander arvostaa Espoossa ystäviensä lisäksi ulkoleikkipaikkoja, urheilumahdollisuuksia ja luonnossa liikkumisen mahdollisuutta. Perheen äiti Emma uskoo, että onnellisuus elämässä vaikuttaa myös oppimiseen. Jos asiat ovat hyvin, myös koulu sujuu ja sen hän on lapsistaan saanut huomata.

Ei ole yleistä, että Suomeen muuttavat ulkomaalaiset valitsisivat kotoutumiskielekseen ruotsin. Needu teki kuitenkin juuri niin, ja on tyytyväinen päätökseensä vielä 15 vuotta myöhemmin.

- Kieli ei ollut ainoa valintaan vaikuttanut tekijä. Saapuessani Suomeen tutustuin moniin ruotsinkielisiin ja huomasin viihtyväni erittäin hyvin suomenruotsalaisessa kulttuurissa. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja kunnioittavia, ja pidän heidän tavoistaan, Needu kertoo.

Needu on sairaanhoitaja, joka tuli Suomeen Intiasta työskennelläkseen hoitoalalla. Ensimmäiset vuotensa Suomessa hän vietti Vaasassa, jossa hän opiskeli ja työskenteli lähihoitajana. Myöhemmin hän muutti pääkaupunkiseudulle ja suoritti jatko-opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee ruotsinkielisessä vanhustenhuollossa Helsingissä. Hänen miehensä, joka on alun perin kokki, on vaihtanut ammattia ja työskentelee nyt rekkakuskina.

Perheen 1,5- ja 5-vuotiaat lapset ovat päiväkodissa Alberga daghemissa Monikon koulukeskuksessa Leppävaarassa. Kun Needu ja hänen miehensä päättivät laittaa lapsensa ruotsinkieliseen varhaiskasvatukseen, ystävät epäilivät päätöksen viisautta.

- Heidän mielestään lasten pitäisi oppia suomea, koska se on täällä suurin kieli. Minusta ruotsi on kuitenkin oiva valinta, sillä nyt lapset oppivat kolme kieltä kahden sijaan: ruotsia, suomea ja englantia. Lapset ovat fiksuja, ja he oppivat suomenkin varmasti. Sitä paitsi ruotsinkielisissä kouluissakin opiskellaan suomea, Needu toteaa.

Needun perhe on tyytyväinen päiväkodin toimintaan.

- Tuntuu turvalliselta viedä lapset päiväkotiin. Henkilökunta on avuliasta ja joustavaa. He näkevät ja ymmärtävät lasten tunteet, ja vaikka jompikumpi lapsista olisikin surullinen aamulla tullessamme päiväkotiin, tiedän, että he ovat turvallisissa käsissä ja saavat lohtua, hän sanoo.

Needu ei ole huolissaan lastensa tulevista opiskelu- ja työmahdollisuuksista, vaikka he ovatkin integroituneet vähemmistökieleen.

- Suomessa voi opiskella ja työskennellä ruotsiksi, jos haluaa, Needu toteaa.