Inkluusiolla yhdenvertaista ja korkealaatuista oppimista jokaiselle lapselle ja nuorelle

Espoon kaupungin kasvun ja oppimisen toimialajohtaja Harri Rinta-aho toteaa, että toimialan yksi tärkeimmistä tavoitteista on varmistaa lasten ja nuorten sujuva ja oppijalähtöinen oppimisen polku varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja aina toiselle asteelle asti.

“Tarkoituksena on varmistaa, että kaikki saavat riittävät tiedot ja taidot jatko-opintoja ja hyvää elämää varten”, hän jatkaa.

Inkluusio on yhdistelmä erilaisia ​​ratkaisuja ja tapoja, jotka edistävät lasten tarpeisiin sopivan oppimisprosessin ja -ympäristön luomista. Sen tavoitteena on saada jokaiselle lapselle parasta mahdollista opetusta ja tukea oppimiseen. Inkluusio ei ole säästökeino. Lapsen tarvitsema tuki kulkee lapsen mukana yleisopetuksen ryhmään.

Varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella tähdätään siihen, että lapsi on valmis koulutielle.

”Perusopetuksessa puolestaan opetetaan lapselle ja nuorille niitä taitoja, joita he tarvitsevat toisella asteella. Mikäli lapsi tai nuori tarvitsee lisätukea jossain, se täytyy järjestää hänelle niin, kaikilla olisi mahdollisimman yhteneväinen osaaminen yhdeksännen luokan päättövaiheessa”, sanoo opetuksen tuen päällikkö Miia Loisa-Turunen.

Inkluusion kautta tuetaan myös lapsen ja nuoren oikeutta käydä lähikoulua.

Jos lapsella tai nuorella on erityisen tuen päätös, hän saa tarvitsemaansa tukea omassa luokassaan tai koulussaan. Aikaisemman mallin mukaan tukea olisi pääasiassa ollut tarjolla erityisluokalla koulussa, joka saattoi sijaita eri alueella.

Ajatuksena on, että oppilaan ei tarvitsisi matkustaa taksilla toiseen kouluun, vaan hän opiskelisi omassa lähikoulussa. Se on sekä turvallista lapselle että ilmastotavoitteiden mukaista, sillä kuljetuksien vähentäminen vaikuttaa myös päästöihin ja kuluihin. Poikkeuksina ovat vammais- ja sairaalaopetus, jotka järjestetään omissa, tarkoitukseen soveltuvissa tiloissa, kaupunkitasoisesti tai alueellisesti keskitettynä.

Inkluusioon kuuluu vahvasti myös hyvinvointinäkökulma. Lähikoulussa käyminen mahdollistaa ihmissuhteiden ja ystävyyksien kehittymistä koulun ulkopuolellakin, kun koulukaverit eivät jää toiselle puolelle kaupunkia. Lapsi kokee kuuluvansa yhteisöön sekä koulussa että vapaa-ajalla, mikä tukee mielenterveyttä ja lasten itsenäistä liikkumista esimerkiksi koulumatkoilla

Perusopetuksen kehittämisessä panostetaan myös perheiden ehdotuksien huomioimiseen. Espoon kaupungissa järjestetään säännöllisesti avoimia tapahtumia kuntalaisille, joissa huoltajat pääsevät kertomaan ajatuksiaan muun muassa erityisopetuksen järjestelyistä. Aikaisemmissa tapahtumissa huoltajat toivoivat nimenomaan sitä, että lapset ja nuoret saisivat opetusta mahdollisimman lähellä kotia ja opetuksen järjestämistä on kehitetty näiden toiveiden mukaisesti.

Perusopetuslaissa on määritelty kolmiportainen tuki: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Näillä tuen portailla tai tasoilla voidaan liikkua molempiin suuntiin.

Jos koulun ja perheen yhteistyössä on havaittu, että lapsella on oppimisessa alueita, joihin hän tarvitsee erityistä tukea, tehdään pedagoginen selvitys.

Tukea annetaan niin kauan, kun lapsi sitä tarvitsee. Tuen tarvetta tarkastellaan tietyin väliajoin, sillä tarkoituksena on palata yleisen tuen piiriin.

Oppilaiden syyt tehostettuun tai erityiseen tukeen ovat yksilöllisiä. Jos on esimerkiksi oppimisvaikeuksia matematiikassa, voidaan oppiainetta opettaa painoalueittain. Mikäli tämäkään ei auta, voidaan tarvita oppiaineen yksilöllistämistä. Silloin oppilas opiskelee muuten normaalisti muun luokan kanssa, mutta matematiikassa hänellä on omat tavoitteet ja hän edistyy siinä omaa vauhtiaan.

Mikäli oppilaalla on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia, mikä saattaa näkyä hankaluuksina monilla eri osa-alueilla, oppilas tarvitsee vahvempaa tukea. Jos oppilaalla on erikoissairaanhoidossa saatu diagnoosi, esimerkiksi kehitysvammasta, se tukee erityisen tuen päätöksen saamista, vaikka opetus aina järjestetäänkin oppilaan tarpeiden mukaan.

Yleisen ja tehostetun tuen piirissä on monia eri tapoja auttaa oppilasta, ja monet pärjäävätkin näillä keinoilla eivätkä tarvitse erityisen tuen päätöstä. Yleisen ja tehostetun tuen piiriin kuuluvat muun muassa avustajapalvelut, tukiopetus sekä osa-aikainen erityisopetus.

Koulut päättävät itse, millaisia toimenpiteitä ja käytäntöjä heidän koulunsa oppilaat tarvitsevat inkluusion toteutumiseksi.

Oppilaiden tarpeita huomioivia malleja on monia, joten valikoimaa onneksi riittää. Yleensä oppilaat opiskelevat yleisopetuksen luokassa, jossa he saavat tarvitsemaansa tukea. Joskus taas osan tai kaikki oppitunnit koulun erityisopetusryhmässä.

Osa-aikainen erityisopetus on yksi yleisimmistä käytänteistä inkluusion toteutuksessa. Näin voidaan koota useammalta luokalta tukea tarvitsevia oppilaita samaan ryhmään, ja laaja-alainen erityisopettaja tai erityisluokanopettaja tukee useampaa lasta tunnin aikana.

Loisa-Turunen iloitsee kouluista kantautuneista onnistumisista:

”Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus osana yleisopetusta on usein onnistuttu järjestämään niin hyvin, että jonkin ajan kuluttua oppilaat eivät enää tarvitsekaan erityisen tuen päätöstä.”

Juvanpuiston koulu on pitkään kehittänyt inklusiivisia oppimismalleja.

Alakoulun erityisluokanopettaja Terhi Värri Juvanpuiston koulusta kertoo, että hänen yleisen opetuksen luokassaan on myös erityisen tuen ja valmistavan opetuksen oppilaita.

”Käytän opetuksessa monia eri tukemistapoja. Yksi yleisimmistä tukimuodoista on kuvien käyttö, jotta kaikki tietävät, mitä aiomme seuravaksi tehdä. Ajastimen avulla oppilaat ovat tietoisia, kuinka paljon aikaa on jäljellä. Oppitunnin rakenne on selkeä ja se on aina taululla näkyvillä. Tästä on monelle apua keskittymisessä.”

Inkluusio vaatii opettajilta kykyä kehittää opetusta ja toimintatapoja.

Värri suunnittelee oppitunneille aina eritasoisia tehtäviä, jotta jokaiselle oppilaalle löytyisi omalle osaamistasolle sopivia tehtäviä: helppoja, keskitasoisia tai haastavampia. Luokassa käytetään paljon myös värikoodaamista: oppilaat hakevat eritasoisia tehtäviä erivärisistä pussukoista. Oppituntien aikana tehdään myös erilaisia ryhmätöitä ja leikitään, jotta lapsilla on turvallinen olo ja luokan henki on hyvä.

”Positiivinen vahvistaminen eli positiivinen pedagogiikka toimii parhaiten. Haastavasti käyttäytyvät lapset saattavat saada usein negatiivista palautetta, mikä ei auta kehittymisessä. On tärkeää rohkaista lasta, huomata kuinka hienosti hän osaa jopa pieniä asioita”, Värri toteaa. 

Värrin mukaan onnistunut inkluusion toteuttaminen vaatii yhteisopettajuutta ja yhteissuunnittelua. Juvanpuiston koulussa on jokaisella vuosiluokalla joustavat ryhmät suomen kielen ja matematiikan opetuksessa. Joustavissa ryhmissä oppilaita yhdistetään niin, että jokainen saa oman tavoitteensa mukaista opetusta.

Opettajien näkökulmasta päähaaste inkluusion toteuttamisessa on aikuisten määrä, asenne sekä koulutus. Jos luokassa on haastavasti käyttäytyviä oppilaita ja vain yksi opettaja, eivät kädet niin sanotusti riitä.

”Vaikka olisi kaikki maailman tieto, taito ja asenteet kohdallaan, yksi ihminen on vain yksi ihminen. Kukaan ei onnistu yksin, mutta yhdessä, kyllä.”

Kouluissa ideoidaan koko ajan uusia ratkaisuja.

"Kaikki lähtee asenteesta ja toimintakulttuurista. Kuka meistä voi luokitella ihmisiä ja millä oikeutuksella? Kaikki lapset ovat samanarvoisia ja heillä kaikilla on oikeus käydä lähikoulua. Tämän toteuttaminen vaatii monen asian uudelleen ajattelua, jolloin myös asioita tehdään eri tavoin kuin ennen”, opetuksen tuen päällikkö Loisa-Turunen kuvailee.

Inkluusion tavoitteena on tarjota kaikille yhdenvertainen mahdollisuus käydä lähikoulua, muokata oppimisympäristöjä kaikki oppilaat huomioiviksi ja tuoda tuki sinne, missä sitä tarvitaan. Näin kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet myös jatko-opintoihin ja työelämässä.