Päiväkodeissa luontoryhmät retkeilevät säällä kuin säällä
Luonnossa mielikuvituksen rikkaus pääsee esille eri tavalla ja itsetunto vahvistuu. Monissa päiväkodeissa ympäri Espoota on luontoryhmiä. Yleensä näissä ryhmissä retkeillään ja tutustutaan lähiympäristöön vähintään kolmena päivänä viikossa. Näin ollen suurin osa pedagogisesta toiminnasta tapahtuu luonnossa. Matematiikan, musiikin, kädentaitojen sekä sosiaalisten- ja tunnetaitojen harjoittelu sujuu yhtä hyvin ulkona kuin sisällä.
Espoo-tarinassa todetaan, että kaupungin lähiluonto on kaikkien saavutettavissa. Luontosuhteen vahvistuminen on tärkeä osa lapsen kasvua ja kehitystä, ja se vaikuttaa myös tulevaan elämäntapaan. Siksi myös monissa espoolaisissa päiväkodeissa on luontoryhmiä.
Varhaiskasvatuksen yksi tavoitteista on edistää lasten kykyä tutkia ja ymmärtää ympäristöään sekä tukea lasten liikkuvuutta. Lapsia kannustetaan myös toimimaan luonnossa. Omakohtaiset kokemukset ja elämykset ulkona ovat tärkeä osa lasten oppimisympäristöä ja auttavat ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita. Viettäessään paljon aikaa ulkona lapsi tekee havaintoja siitä, millaisia muutoksia tapahtuu ympäristössä. Myös ihmissuhdekokemukset vahvistuvat luonnossa.
”Itsesäätely on merkittävä taito koko ihmisen elämän ajan ja siksi sitä harjoitellaan varhaiskasvatuksesta alkaen. Kun nämä taidot opetellaan jo pienenä, opinpolku koulutiellä helpottuu. Harjoittelu onnistuu metsäretkillä ihan yhtä hyvin kuin sisällä päiväkodissa. Itsesäätelytaidot tukevat myös lapsen itsetunnon vahvistumista”, kertoo Paapuurin päiväkodin varhaiskasvatuksenopettaja Sanna Hiltunen.
Kasvattajatkin nauttivat luonnossa liikkumisesta.
”Luonnossa itsellekin tulee rauhallinen olo”, Hiltunen jatkaa.
Paapuurin päiväkodin luontoryhmälle metsässä käyminen tarkoittaa enemmän tutkimista ja oppimista kuin majojen rakentamista – vaikka sekin toki on antoisaa. Yhdessä kasvattajien kanssa lapset tutkivat suurennuslasilla muurahaispesiä ja puun koloja, tunnistavat eläimiä ja niiden ääniä sekä selvittävät, miten luontoa voi hyödyntää sitä kuormittamatta. Lasten luontainen tapa tutkia ja ihmetellä on tosi vahvassa roolissa luonnossa. Näin myös kestävän kehityksen periaatteet tulevat tutuksi opinpolun alusta asti.
Ulkoillessa muistettava säähän sopivat vaatteet
Paapuurin päiväkodin luontoryhmä on ulkona säästä riippumatta. Aamupalan jälkeen lapset pakkaavat vaihtovaatteita, juomapullot ja istuinalustat reppuihin itsenäisesti.
Ryhmällä on yksi pääretkipaikka, jossa käydään noin kaksi kertaa viikossa, mutta he tukivat lähiympäristöä laajemminkin jo ihan sen vuoksi, ettei luontoa kuormiteta liikaa retkeilemällä aina samassa paikassa. Noin kilometrin säteellä päiväkodista on muun muassa merenranta, keskuspuisto, leikkikenttiä, kallio ja vanhoja historiallisia juoksuhautoja, jotka ovat nykyään ihan yleisessä käytössä.
Metsässä tai muussa luontokohteessa vietetään aamupiiriä ja käydään läpi päivän suunnitelmia. Usein päivään kuuluu pienryhmätoimintaa, jossa lapset jakautuvat aikuisten luo teeman mukaan. Aiheina voivat olla esimerkiksi matematiikka, taidepaja, jossa askarrellaan luonnonmateriaaleista tai draamakasvatus.
Ideana on käyttää apuna luonnon materiaaleja ja ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan päiväkodilta. Lapset oppivat uutta leikinomaisen toiminnan myötä: he keräävät ja laskevat käpyjä, maalaavat marjoilla, lajittelevat oksia suurimmasta pienimpään ja paksuimmasta ohuimpaan.
”Askartelemme luonnonmateriaaleista, mutta meillä on tapana jättää ne luontoon. Olemme tehneet esimerkiksi tuulikellon kepeistä, puuvillanaruista ja kävyistä. Ne roikkuvat nyt metsässä. Toiminnassamme huomioidaan myös se, että jos mukanamme on esimerkiksi evästarvikkeita, ne pitää aina tuoda mukanaan pois”, Hiltunen kertoo.
Mielikuvituksen rikkaus pääsee esille luonnossa eri tavalla. Päiväkodilla lapsi saattaa sanoa, ettei voi leikkiä ilman autoa, mutta kun ryhmä menee metsään, lapset rakentavat auton itse luonnonmateriaaleista.
”Lapset ovat tarjonneet minulle myös kivihampurilaisen. Alimmaisena ja päällimmäisenä oli kivet ja kaarnaa välissä. Havunneulaset olivat ranskanperunoita.”
Lapset keräävät myös marjoja ja sieniä, joista tehdään yhdessä esimerkiksi mustikkapiirakkaa, pihlajanmarjahilloa tai -hyytelöä. Välillä luonnon antimia saa viedä myös kotiväen iloksi.
Retken jälkeen kaikilla lapsilla on lepohetki päiväkodilla, että he jaksavat loppupäivän. Kesällä lepohetkiä vietetään välillä laavussa metsässä, mikä on elämys lapsille.