Infrarakentamisen päästölaskenta tuo vähähiilisyyden mukaan suunnitteluun ja budjetointiin

Kestävän kehityksen osaamiskeskuksen KETO-hankkeen tilaaman raportin tarkoituksena oli määrittää pohjataso, johon tulevaa ilmastotyötä voidaan vertailla. Lisäksi se mahdollistaa ilmastoystävällisempien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin, eli mistä päästöjä kannattaa eniten vähentää. Näin päästövähennysten toimenpiteitä ja kustannuksia voidaan priorisoida, jotta hankkeet pysyvät budjettien rajoissa.

–Nyt tehty raportti on kuitenkin vain alkupiste, josta päästölaskentaa päästään kehittämään, muistuttaa infrarakentamisen kiertotalouteen ja kestävään kehitykseen erikoistunut hankesuunnittelija Iina Kallio Espoon kaupungilta.

Infrarakentamisen päästölaskenta onkin jatkuva prosessi, joka kehittyy ajan myötä tarkemmaksi. Tällä hetkellä eri päästölähteistä ei välttämättä löydy kaikkea tietoa, mutta jatkossa kun päästötietodatan tarjonta kehittyy, myös laskenta helpottuu.

Viime vuodenvaihteessa Väylävirasto julkaisi päästötietodatan, jonka ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Suomen Ympäristökeskus SYKE. Julkisten toimijoiden puolueeton päästötietodata tarjoaa käyttökelpoista tietoa kaupungin päästöjen laskentaan ja urakkahankinnan kilpailutuskriteeristöön.

–Jos esimerkiksi luonnonkivien kuljetukselle käytetään päästörajaa urakan tarjouspyynnössä vähimmäiskriteerinä, niin silloin tiedon on oltava puolueetonta, jotta kilpailutus toteutuu julkisen hankintalain mukaan tasapuolisesti, Kallio painottaa.

Päästöraportin mukaan infrarakentamisessa käytetyt materiaalit ja niiden käsittely aiheuttivat 92 % edellä mainitusta 33 000 t CO2e kokonaispäästöpotista. Loppuosa päästöistä syntyi kunnossapitotyöstä. Päästömäärää merkittävämpää on kuitenkin se mistä päästöt muodostuvat. Kun suurimmat päästölähteet ovat tiedossa, niihin pystytään myös tehokkaammin puuttumaan.

–Noin 82 % infrarakentamisen päästöistä aiheutuu rakennusmateriaalien, erityisesti betonin ja teräksen, valmistuksesta. Loput jakaantuvat melko tasan kuljetuksille ja työsuoritteille, kertoo raportista vastannut Ramboll Finland Oy:n suunnittelija Saila Vicente.

–Vähäpäästöisiä materiaaleja on kuitenkin jo tarjolla. Esimerkiksi vähähiilistä betonia on jo saatavilla ja hintaero vastaavaan perinteiseen tuotteeseen on kutistunut. Myös nollapäästöteräksen laajamittaisempi tuotanto on käynnistymässä, Vicente luettelee.

Ilmastoystävälliset materiaalit voivat olla myös perinteisesti käytettyjä edullisempia. Esimerkiksi teollisuuden sivuvirroista tai kierrättämällä voidaan tuottaa vähäpäätöisiä materiaaleja, jotka maksavat neitseellisiä vähemmän. Iina Kallio nostaa esimerkiksi maan stabiloinnin uusiosideaineet, jotka tarjoavat huomattavien päästösäästöjen lisäksi myös kustannusetua.

Ilmastoystävällisempien materiaalien käytössä ei kuitenkaan voi ajatella pelkästään hintaa, vaan myös materiaalien teknisen toimivuuden pitää olla kunnossa ja asiantuntijoiden hyväksymiä. Uusien materiaalien testaaminen esimerkiksi pilottien avulla onkin tarpeellista, jotta niiden geoteknisestä toimivuudesta, kuten maan kantavuudesta ja routivuudesta, saadaan käytännön tietoa. Kaupunkien välinen yhteistyö tehostaa kokeiluissa saadun tiedon hyödyntämistä.

–Laadun sekä kestävyyden varmistaminen lisää infrarakentamisessa uskallusta käyttää uusiomateriaaleja ja ilmastoystävällisempiä toimintatapoja, Kallio kertoo.

Rambollin raportin mukaan potentiaalisilla laskennallisilla toimenpiteillä voitaisiin leikata päästöjä jopa 30 %. Tähän sisältyvät mm. vähäpäästöiset materiaalit, kuljetusten optimointi ja kotimaisten luonnonkivien käyttö tuontikivien sijaan.

–Työmailta kuljetetaan ja vastaavasti niille tuodaan suuria määriä kiviä ja maa-ainesta. Lisäksi maatyöt tuottavat päästöjä, Vicente laskee.

Kuljetukset ja työsuoritteet tuottavat yhteensä noin 16 % infrarakentamisen kokonaispäästöistä. Siksi myös niihin pitää kiinnittää huomiota. Esimerkiksi työmaatoiminnoissa ja kuljetuksissa pyritään siirtymään vihreään sähköön ja uusiutuviin polttoaineisiin, mikä vähentää päästöjen lisäksi myös melua ja pölyä.

Päästölaskennasta ja päästöbudjetoinnista tulee todennäköisesti tulevaisuudessa kiinteä osa urakoiden kokonaislaskentaa.

–Vielä ei olla aivan siinä vaiheessa, että projektien budjeteissa laskettaisiin joka kerta myös päästöjen osuus, mutta jatkossa siitä tulee vakiintunut käytäntö ja arkipäivää, Vicente povaa.

–Raportti antaa pohjaa päästölähteiden tunnistamiseen ja vähähiilisten ratkaisujen etsimiseen. Jatkossa laskennassa auttavat esimerkiksi edellä mainitut tietokannat, hän lisää.

Espoossa ollaan myös tekemässä ilmastobudjettia, jonka avulla päästöjen vähentämiseen voitaisiin korvamerkitä rahaa.

–Tällä hetkellä vähäpäästöisyys ei saisi käytännössä juurikaan maksaa ylimääräistä, Iina Kallio toteaa.

–Olemmekin pyrkineet tasapainottamaan päästösäästö-toimenpiteitä niin, että osasta tulee kustannuksia ja osa säästää niitä. Isoja säästöjä – sekä euroissa että päästöissä – saadaan aikaan esimerkiksi purkubetonin käytöllä maanrakentamisen täytöissä. Silloin ei tarvitse hankkia neitseellisiä kiviaineksia, hän lisää.

Espoossa on käytössä Infrahankkeiden kustannuslaskentajärjestelmä ja -palveluallianssin, eli Ihkun, kustannuslaskentapalvelu, jonka laskentajärjestelmää kehitetään parhaillaan niin, että kustannusten lisäksi järjestelmän määrittää myös rakenneosien päästöt.

–Ihkun avulla saadaan jatkossa jo infraurakan suunnitteluvaiheessa arvioitavaksi eri materiaalien ja töiden päästöt. Silloin voidaan valita vähäpäästöisempi tapa tai mahdollistaa se kilpailutuksessa tavanomaisen ratkaisun ohella urakan tarjouspyyntöä laadittaessa, Kallio linjaa.

Laskennallisen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa huomioidaan myös hiilinielut ja -varastot. Tämä tarjoaa infrarakentamisessa mahdollisuuden tasapainottaa kokonaispäästöjä, kun toimialaan kuuluvat metsät, viheralueet ja puistot otetaan aktiivisesti mukaan päästölaskentaan. Luonnon monimuotoisuuden vaalimisen painoarvo nousee koko ajan ja se on olennainen osa ilmastotyötä.

Infrarakentamisen päästölaskennalla on Espoossa selkeä tavoite.

–Hiilineutraalius 2030. Siihen tavoitteeseen pääsyyn liittyy sitten paljon erilaisia välitavoitteita ja toimenpiteitä: ymmärryksen lisääminen päästöistä, kiertotalous, resurssiviisaus ja hiilikädenjäljen kasvattaminen, koko iso kuva, Kallio luettelee.

–Useimmiten kaikki osa-alueet voittavat, kun yksittäisiä, ilmastopositiivisuuden tekijöitä edistetään, hän päättää.



TEKSTI: Mikko Jaakkola

Infrarakentamisen päästöraportti toteutettiin osana Kestävän kasvun kehitysympäristöjen toteutuspolku -hanketta (KETO), joka toteutetaan Euroopan Unionin REACT-EU EAKR-rahoituksella. Rahoitus on osa Euroopan Unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia. KETO-hankkeessa kehitetään yritysten ja oppilaitosten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä ja luodaan konkreettisia kehitysympäristöjä vihreän siirtymän ja digitalisaation edistämiseksi.