Psykologi ja kuraattori tekevät työtään tutuksi jalkautumalla välitunnilla

Julkaistu: 10.1.2022 10.50Päivitetty: 10.1.2022 11.25
Koulun psykologi ja kuraattori välitunnilla huomioliivit päällä. Lapset leikkivät ympärillä.
Kati Wilska-Seemer ja Henna Savolainen haluavat tehdä kuraattorin ja psykologin palvelut tutuiksi koulunsa oppilaille, jotta kynnys avun hakemiselle olisi entistä matalampi. Kuva: Taru Turpeinen

Matinlahden koulun välitunnilla vilahtaa pari oranssia huomioliiviä lasten ja nuorten keskellä. Toisen liivin selässä lukee ”KURAATTORI” ja toisessa ”PSYKOLOGI”. KURPSY-tiimi, kuten koulussa leikkimielisesti sanotaan, jalkautuu kerran viikossa lasten ja nuorten pariin päivän pisimmän välitunnin ajaksi.

Aluekuraattori Kati Wilska-Seemer ja psykologi Henna Savolainen haluavat tehdä kuraattorien ja psykologien palvelut näkyviksi ja tutuiksi oppilaille.  

”Koulussamme ei oppilailla ole kynnystä kuraattorin ja psykologin palveluiden käyttämiseen. Oppilaat saattavat jopa tulla kysymään välitunnilla, koska he saavat tulla juttelemaan vastaanotollemme seuraavan kerran,” Wilska-Seemer kertoo. ”Oppilaat saattavat myös itse ehdottaa, että he voisivat aloittaa vastaanotolla käymisen, ja pääsisivät näin juttelemaan kanssamme mieltään askarruttavista asioista.”

Wilska-Seemer ja Savolainen saivat idean lasten ja nuorten pariin jalkautumisesta pari vuotta sitten yhteisöllisen opiskeluhuoltoryhmän kokouksessa.

”Halusimme tuoda palveluitamme tutuksi oppilaille ja mietimme, että välitunti olisi siihen sopivin paikka,” Savolainen muistelee.

”Koulu osti meille oranssit huomioliivit, joiden selkään kirjoitimme itse mustalla tussilla ”kuraattori” ja ”psykologi”. Näin oppilaat huomaavat meidät helposti välitunnin aikana. Myös opettajat voivat helposti ohjata oppilaat ”sen luo, jolla on oranssi liivi,” muistelee Wilska-Seemer.  

Esimerkiksi 6.-luokkalaiset halusivat viime keväänä keskustella yläkouluun siirtymisestä.

Toiminta aloitettiin tammikuussa 2020. Aluksi he kävivät jokaisella luokka-asteella kertomassa toiminnastaan ja olivat yhden kuukauden verran välitunnin ajan tietyllä pihalla. Matinlahden koulussa on yli 500 oppilasta ja luokkia ensimmäisestä kuudenteen, joten koulu on jaettu viiteen eri välituntipihaan.

Nykyään he kiertävät useamman pihan yhden välitunnin aikana, sillä lapset osaavat jo odottaa heitä, kun jalkautuva toiminta on tullut tutuksi. Myös opettajat ja välituntivalvojat saattavat konsultoida heitä välitunnilla, jos hetki on sellainen, ettei kukaan lapsista ole juttelemassa juuri silloin.

Koulussa pääsee aidoksi osaksi lasten maailmaa

Molemmat kokevat, että myös heidän oma työhyvinvointinsa on lisääntynyt jalkautumisen myötä, kun he pääsevät vähän haukkaamaan happea ja seuraamaan lasten puuhia välitunnin ajaksi.

Ylipäänsä lasten maailmassa työskentely on heidän mielestään työn parasta antia ja suurin syy siihen miksi he haluavat työskennellä nimenomaan koulussa.

”Työskentely koulussa on elämänmakuista. On ihanaa, kun oppilaat ottavat omakseen ja juoksentelevat ympärillä,” Wilska-Seemer kertoo.

”Työ koulussa on myös erittäin monipuolista,” Savolainen jatkaa. ”Olemme tekemisissä erilaisten ilmiöiden kanssa, tuemme oppimista ja yhteisöllisyyttä luomalla sellaista toimintakulttuuria, että kaikkien on hyvä olla siinä.”

He ovat myös tiivis osa kouluyhteisöä ja yhteistyö opettajien kanssa tuntuu läheiseltä ja mutkattomalta. Ennen korona-aikaa molemmat osallistuivat myös koulun juhliin.   

Vastaanottotyön lisäksi Wilska-Seemer vetää muun muassa Arvokas-tunteja yhdessä opettajien kanssa ja kaverikerhoja. Kaverikerhoissa opetellaan toisten kanssa toimeen tulemista ja reilua kaveruutta.

Millaisia nykyajan lapset sitten ovat?

Lapset ovat molempien mielestä samanlaisia kuin ennenkin, mutta levottomuus ja keskittymisen vaikeudet ovat lisääntyneet ja kynnys väkivaltaiseen puheeseen ja käytökseen on madaltunut. Syitä näihin on varmasti monia, mutta molemmat nimeävät mahdollisiksi syiksi sen, että lapsille luetaan kodeissa vähemmän kuin ennen. Juuri lukeminen auttaisi tunteiden tunnistamiseen ja sanoittamiseen.

Myös vuorovaikutus perheissä on saattanut vähentyä, jos kaikki istuvat illat omilla laitteillaan. Lapsen itsesäätely kehittyy nimenomaan vuorovaikutuksessa lähiaikuisen kanssa. Lapsi ei myöskään voi säädellä itse ruutuaikaansa, vaan se on aikuisen tehtävä. Ruutu voi koukuttaa aikuisenkin ja se tekee sen myös lapselle. On aikuisen vastuulla ottaa vastaan lapsen tunteenpurkaukset ruutuajan säätelyssä.

Vaikka koulun psykologi ja kuraattori eivät tarjoakaan perhepalveluita, heidän työhönsä kuuluu ohjata ja tukea vanhempia lasten kouluhyvinvointiin liittyvissä asioissa, sillä sitä kautta myös lapsen hyvinvointi paranee. Molemmat toteavat, että se hetki, kun lapset tulevat kiittämään avusta, jota ovat saaneet tai tulevat kertomaan miten hyvää heille kuuluu, on tässä työssä aivan korvaamaton.

Kati Wilska-Seemerin ja Henna Savolaisen huomioliivien takana lukee ”kuraattori” ja ”psykologi”. Näin lapset tunnistavat heidät paremmin välitunnin aikana.Kuva: Taru Turpeinen
  • Kasvatus ja opetus