Radioseuranta tarjoaa tietoa liito-oravien liikkeistä Tapiolassa

Liito-orava pujahtaa ulos pienestä kangaspussista ja livahtaa nopeasti ylös pitkin tuttua puunrunkoa. Se on juuri saanut kaulaansa pienen radiopannan, jonka avulla sen sijainti voidaan määrittää. Otoksi nimetty liito-orava on päässyt osaksi Liito-orava LIFE-hankkeen tutkimusta, jossa selvitetään liito-oravien elinympäristöjä Tapiolan alueella. 

Tulevien kuukausien aikana luontokartoittajat seuraavat Oton liikkeitä tarkasti. Maastossa tehtävien seurantakäyntien aikana he kartoittavat, millaisilla alueilla Otto liikkuu, missä se ruokailee ja missä sen pesäpaikat ovat. Kartoittajat aloittavat työt illansuussa, sillä yöeläimenä liito-oravat lähtevät pesäkoloistaan liikkeelle yleensä vasta hämärän laskeuduttua. Antennin ja vastaanottimen avulla liito-oravia voidaan kuitenkin seurata maastossa pitkiäkin matkoja.

Oton lisäksi yhdeksälle muulle liito-oravalle asennettiin radiopanta vuosina 2019–2020 toteutetussa radioseurannassa. Kartoittajat seurasivat pannoitettujen liito-oravien liikkeitä maastossa yhteensä yli 80 kertaa ja seurannan aikana kertyi runsaasti uutta tietoa liito-oravien käyttäytymisestä kaupunkiympäristössä.
 

Yksi liito-oravien radiotutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on, että Tapiolan liito-oravat liikkuvat varsin pienellä alueella. Liito-oravien elinpiirit olivat selvästi pienempiä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, joita on tehty metsäisillä alueilla taajamien ulkopuolella ja Matinkylässä vuonna 2013. Nyt tehdyssä tutkimuksessa naaraiden elinpiiri oli keskimäärin vain noin 4 hehtaaria ja uroksilla noin 28 hehtaaria. Matinkylässä vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa naaraiden elinpiiri oli keskimäärin 15,5 ja urosten 79 hehtaaria. Tapiolan liito-oravienkin joukossa oli kuitenkin yksi hurjapää, joka liikkui muita laajemmalla alueella ja uskaltautui jopa ylittämään monikaistaisen Länsiväylän. Tähän vaaditaankin aikamoinen liito: tien leveys ylityskohdassa on lähes 60 metriä. On myös mahdollista, että liito-orava käytti liikkumiseen lähistöllä olevaa kevyen liikenteen siltaa.

Tutkimuksen aikana havaittiin myös, että liito-oravat viihtyvät parhaiten metsiköissä, jotka muistuttavat pikemminkin metsää kuin puistoa. Kaatuneet puunrungot, kolot ja piilot ovat liito-oravalle tärkeitä. Liito-oravat tarvitsevat myös viheryhteyksiä pienten metsiköiden välille: niitä pitkin liito-oravat pääsevät liikkumaan ruuan ja pesäkolojen perässä alueelta toiselle.

Oton ja muiden pannoitettujen liito-oravien tarjoama tieto on arvokasta kaikille kaupunkisuunnittelun parissa toimiville. Kun liito-oravien käyttäytymisestä tiedetään enemmän, on meidän helpompi sovittaa yhteen maankäytön suunnittelua ja liito-oravan suojelua kasvavassa kaupungissa.

Lue koko raportti liito-oravien radioseurannasta vuosina 2019–2020.