Ryan Bancroft, kapellimestari
Katharine Dain, sopraano
Tuija Knihtilä, altto
Jussi Myllys, tenori
Tommi Hakala, basso
Emo Ensemble
Tapiola Sinfonietta

Ludwig van Beethoven: Missa solemnis D-duuri op. 123

Beethoven halusi tehdä Missa solemniksesta mestariteoksen, joka huipentaisi sekä hänen oman säveltäjäkehityksensä että musiikin historian saavutukset. Beethovenin näkemys katolisesta messusta oli humanistinen, enemmän jumalan etsintää kuin kiveen hakattuja totuuksia.
”Sydämestä – menköön se taas sydämeen”, Beethoven toivoi omistuksessaan arkkiherttua Rudolphille.
Kiirastorstaina tämä harvoin esitetty juhlamessu kuullaan Tapiolasalissa Ryan Bancroftin johdolla.

TEOSESITTELY, kirjoittanut Antti Häyrynen:

Ludwig van Beethoven alkoi säveltää suurta juhlamessuaan Missa solemnis op. 123 vuonna 1819 omistettuna sävellysoppilaalleen, arkkiherttua Rudolfille. D-duuri-messuaan varten Beethoven tutki historiallisia esimerkkejä Palestrinasta Händelin Messiakseen ja Mozartin Requiemiin. Hän halusi säveltää mestariteoksen, joka summaisi sekä hänen oman säveltäjäkehityksensä että musiikin historian saavutukset.

Beethoven aloitti työn kääntämällä messun latinankielisen tekstin saksaksi ja otti lähtökohdaksi sanat enemmän hengellisrunollisessa kuin liturgisdogmaattisessa mielessä. Hän halusi teoksensa olevan ihmisen puhetta toiselle. ”Sydämestä – käyköön se taas sydämeen”, hän kirjoitti teoksen saatteeksi.

Missa solemnis on sävelletty neljälle solistille, sekakuorolle ja orkesterille, jonka painoa lisäävät kontrafagotti, neljä käyrätorvea, kolme pasuunaa ja urut. Laulusolisteilla ei ole suuria kohtauksia tai aarioita, mutta kuoron rooli on monitahoinen.

Kyrie eleison ”Herra armahda”, on varustettu esitysmerkinnällä ”Hartaasti” ja rauhallisella tempomerkinnällä Assai sostenuto. Jumalan armo tuntuu olevan läsnä orkesterin D-duuri-soinnuissa ja Beethoven valaa nöyryyttä kuoron Kyrieen päättämällä sanan hiljaisesti.

Jos Kyrie on messun tuonilmaista väreilevä johdanto, Gloria, ”Kunnia Jumalalle korkeuksissaan”, sinkoaa kohti korkeuksia valtavalla energialatauksella. Beethoven ei tingi sykkivästä ¾-rytmiikasta, mutta huomioi tekstin kaikki käänteet. Et in terra pax (”Ja maassa rauha”) ja Adoramus te (”Palvomme sinua”) vetäytyvät nopeasti pianissimoon, kun taas Deus Pater omnipotens (”Jumala kaikkivaltias Isä”) palauttaa D-duurin fortissimossa kajahtaen.

Solistien Gratias agimus tibi (”Kiitämme sinua”) levittää tekstuurin lyyriseksi kamarimusiikiksi. Qui tollis peccata mundi ja Miserere nobis (”Joka otit pois maailman synnit” ja ”Armahda meitä”) jatkavat nöyrää reflektiota hitaammassa tempossa. Näissä kohtauksissa on luonnehdittu yksittäisen ihmisen hauraus ja pelot, joita hälventävät tauon jälkeen puhkeavat taivaallisten sotajoukkojen fuugat. Osan loppu nauliutuu kuoron á capella Gloria-huudahduksiin.

Credo, uskontunnustus, on messun laajin osa. Vaikka osan alku marssii puhaltimien ja kuorobasson Credossa yksimielisenä B-duurissa, jatkossa siitä eriytyvät pelastuksen, neitseellisen syntymän, mysteerin sekä kärsimyksen teemat. Ylösnousemuksesta (Et resurrexit) kuorossa purkautuva fugeeraava riemu päättää välitaitteen.

Uskontunnustuksen pääkohdista Beethoven painottaa uskoa yhteen Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Musiikillinen draama huipentuu kaksoisfuugaan, jossa yhdistyvät maallinen ja hengellinen tulevaisuuden näky.

Sanctus (”Pyhä”) liittyy liturgisesti ehtoolliseen. Beethovenille se on sisäistä tutkiskelua kuvastava hidas osa, jossa vaimea soitinnus sekä soolokvartetti korostavat intiimiyttä ja ihmeenomaisuutta. Tästä tunnelmasta irtaantuvat ekstaattiset riemunpurkaukset Pleni sunt coeli ja Hoosianna.

Benedictuksen (”Siunattu on hän, joka tulee Herran nimeen) edelle Beethoven säveltää itsenäisen orkesterikappaleen (Sostenuto, ma non troppo). Se avautuu seestyneeseen näkyyn, jossa sooloviulu – rauhan kyyhkyn tai kuolemattoman sielun symboli – laskeutuu puupuhaltimien säestyksellä korkeuksista ja jatkaa rapsodisointiaan laulajien tarttuessa siunauksen sanoihin.

Messun päätösnumero, Agnus Dei (”Jumalan karitsa”), on sen ohjelmallisinta musiikkia. Bassosolisti muistuttaa synkässä h-mollissa syntien taakasta ja armon tarpeesta. Kohtaus laajenee kaikkien vaimeasävyiseksi anomukseksi. Dona nobis pacem (”Anna meille rauha”) käynnistää aktiivisen, rytmeiltään ja tempoiltaan vaihtelevan taitteen.

Sanojen yhteyteen Beethoven kirjoitti otsikon ”Rukous sisäisen ja ulkoisen rauhan puolesta”. Sisäinen rauha syntyy yhteydestä Jumalaan, mutta ulkoisesta rauhasta ihmiset ovat yhdessä vastuussa. Sen vahvistaa orkesterin sotamusiikki, joka palaa kuoron ja solistien Dona nobis pacem -fuugan jälkeen. Osan lopussa kuoron rauhanpyynnöt karkottavat sotaisat patarummuniskut kaukaisuuteen ja orkesteri muotoilee messulle loppurepliikin.

Missa solemnis painettiin vasta Beethovenin kuoleman jälkeen ja kantaesitys oli Pietarissa huhtikuussa 1824.

Tapiola Sinfonietta Kevät 2023

Tapiola Sinfonietta: MISSA SOLEMNIS

Tapahtuma “Tapiola Sinfonietta: MISSA SOLEMNIS” on päättynyt