Pieni suuri osallisuusteko

Espoon Seudun Näkövammaiset ry:n vapaaehtoisella Kaija Penttisellä on kirjahyllyssään kortti, jossa on piippurasseista tehty maisema. Sen takana lukee ”Lämmin kiitos vierailustasi”, allekirjoittajina Pohjois-Tapiolan päiväkodin kaksi ryhmää.

”Kun sain kortin, nousi kyyneleet silmiin. Lapset olivat aiemmin kysyneet minulta, että pystyykö sokea itkemään, niin siinä tuli vastaus. Minusta on tärkeää, että lapset saavat kysyä avoimesti ihan mitä tahansa. Lapsethan kysyvät ennakkoluulottomasti sellaista, mikä heitä askarruttaa.”

Kaija on käynyt espoolaisissa päiväkodeissa ja alakouluilla kertomassa lapsille näkövammaisuudesta. Yhteisissä tuokioissa lapset saavat kokeilla silmät kiinni valkoisen kepin kanssa kulkemista. Kaija kertoo lapsille, että keppi toimii tavallaan hänen silminään. Kaijalla on myös hänen näkökykyään vastaavaksi tehdyt simulaatiolasit, joten lapset saavat kokeilla, miltä maailma näyttää Kaijan silmin.

Kaija haluaa murtaa ennakkoluuloja ja lisätä tietoisuutta näkövammaisuudesta ja sen moninaisuudesta: kaikkien kohdalla valkoinen keppi ei tarkoita sitä, että ei näe mitään. Hänen viestinsä on, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta yhtä tärkeitä, että ketään ei saa koskaan minkään eroavaisuuden takia kiusata ja että vammaisetkin ovat ihan tavallisia ihmisiä.

”Uskon, että tämä ajatus jää mieleen, kun elävä esimerkki kertoo siitä eikä asiasta lueta vain kirjasta. Nuorena saatu ymmärrys toivottavasti kantaa.”

Kaija toivoo, että hänen viestinsä yleistyy kuulijan ajatuksissa koskemaan ihan kaikki ihmisiä, ei pelkästään vammaisia. ”Myös henkilökohtaisesti tämä on minulle tärkeää, että voin kokea olevani hyödyksi ja tekeväni hyvää.”

Lapset ovat yleensä miettineet kysymyksiä etukäteen. Usein Kaija istuu lasten kanssa lattialla ja sitten jutellaan esimerkiksi siitä, että opaskoiria ei pidä mennä silittämään koska ne ovat töissä. 

Jokainen lapsi ja opettaja saa omaksi pienen suurennuslasin ja pistekirjoitusaakkoset sisältävän lapun. Kaija opastaa sen lukemiseen. Oman posken koskettamisen avulla harjoitellaan sitä, kuinka hellästi pistekirjoitusta kosketaan.

”Ilahduin kun kuulin, että tapaamistemme jälkeen lapset ovat pitäneet vanhemmilleen tietoiskuja esimerkiksi siitä, että skuutteja ei saa jättää lojumaan tielle. Yksi lapsi kertoi, että nykyään hänen isänsä aina nostaa skuutit pois tieltä, jotta näkövammaisilla olisi turvallista. Vanhemmilta on tullut hirveästi kiitosta. Idea tähän syntyi, kun olin bussissa matkalla vesijumppaan ja pieni poika istui viereeni ja kysyi, että mikä mun keppi on. Kerroin, että tämä on mun silmä, ja hän kysyi, miksen vaan käytä silmälaseja.”

Kaija jatkaisi mielellään näiden tuokioiden pitämistä päiväkodeilla ja kouluilla. Häneen voi olla yhteydessä lähettämällä viestiä osoitteeseen esn@saunalahti.fi. Ehdota Kaijan vierailua vaikka oman lapsesi päiväkotiryhmän aikuisille!