Velskolan luontokohteet

Luukin ulkoilualueella sijaitsee noin 140 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue, joka valtaosiltaan kuuluu Natura 2000 -verkostoon, vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja valtakunnallisesti arvokkaaseen Käärlammen kallioalueeseen. Vihdintien pohjoispuolella oleva alue rajautuu koillisosastaan Nuuksion kansallispuiston erillisalueeseen, johon puolestaan kuuluu mm. Koivulan lehtopurolaakso. Luonnonsuojelualueelle on luonteenomaista Nuuksion järviylängölle ominainen kalliomänniköiden ja -jyrkänteiden sekä rehevien purolaaksojen ja kapeiden soiden ja lampien vuorottelu. Metsätyypit vaihtelevat karuista kalliomänniköistä tuoreisiin ja lehtomaisiin, kuusivaltaisiin metsiin. Alueen pohjoisosassa on laajemmin lehtoa. Eliölajisto on runsas ja siihen kuuluu useita uhanalaisia tai harvinaisia vanhan metsän lajeja, kuten liito-orava ja eräitä kääpiä. Alueella kulkee hyväkuntoisia ulkoiluteitä ja metsäpolkuja. Ulkoilureitti toimii myös luontopolkuna, jonka varrella on alueen luonnosta kertovia opasteita. Hauklammen rannalla on uintipaikka laitureineen sekä erillinen koirien uimaranta.

Halkolammen ja Käärlammen välissä sijaitseva Pitkäsuo on noin 1,5 kilometriä pitkä, mutta kapea suo, joka sijaitsee vedenjakajalla. Pitkäsuon eteläosasta vesi virtaa Bodominjärveen ja edelleen Espoonlahteen ja pohjoisesta Lepsämänjoen ja Vantaanjoen kautta Helsingin Vanhankaupunginselälle. Kallionseinämien välissä oleva suo on luonnontilainen ja erämainen; mm. itäreunassa jyrkät kalliot laskeutuvat suoraan suohon. Pitkäsuolla on useita suotyyppejä, lähinnä rämeitä, mm. isovarpuräme ja rahkaräme, sekä korpia, mm. heinä- ja ruohokorpi sekä metsäkortekorpi. Suon pohjoisosassa ja pohjoispuolella on edustavaa puronvarsilehtoa, jossa on rehevää kasvilajistoa, mm. runsaasti eri saniaislajeja, imikkää ja valkolehdokkia. Suon pohjoisosasta laskeva puro on hyvin arvokas sekä maisemallisesti että lajistollisesti. Pitkäsuon eteläreunassa kulkee Vihdintie ja pohjoisessa Pitkäsuon puron yli ulkoilutie.

Yli kolme metriä korkea, suuri haljennut siirtolohkare sijaitsee Käärlammen länsipuolella, korkeimman kalliomäen eteläosassa, noin 70 metrin päässä lammen rannasta.

Luukin muinaisranta on kallion juurelle kasaantunut Yoldiameren aikainen lohkarevyö, jolla on pituutta noin 100 metriä ja leveyttä 10–20 metriä. Kallion laki on huuhtoutunut paljaaksi. Kohde sijaitsee Hepolammen koillispuolella lähellä ulkoilutietä, joka johtaa Vihdintielle.

Hauklammen jyrkältä itärannalta on hienot näkymät Hauklammelle. Kallion kivilaji on granodioriitti. Jyrkänteelle pääsee helposti Vihdintien suunnasta leveitä ulkoiluteitä pitkin.

Valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa oleva lähes 20 suuruinen hehtaarin Koivulan lehtopurolaakso kuuluu Nuuksion kansallispuistoon. Reheväkasvuisessa purolaaksossa on monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Siellä kasvaa mm. velholehteä, lehto-orvokkia, metsälehmusta ja kotkansiipeä. Eläimistä huomionarvoinen on mm. liito-orava. Puroa seurailee polku.

Luontotyyppinä suojeltu runsaan kahden hehtaarin laajuinen Pyykorven lehmusmetsä sijaitsee Lakistossa Luukin ulkoilualueen pohjoisosassa. Metsässä kasvaa lähes 50 runkomaista metsälehmusta ja noin 20 vaahteraa. Muuten puusto on kuusivaltaista, muita puulajeja ovat mm. haapa ja raita. Monella kookkaalla metsälehmuksella ja vaahteralla esiintyy vanhan metsän ilmentäjälajia, raidankeuhkojäkälää. Alueen kasvillisuudessa on eri lehtotyyppien piirteitä. Siellä kasvaa mm. pähkinäpensasta, näsiää, nuokkuhelmikkää, kevätlinnunhernettä ja sinivuokkoa sekä mustakonnanmarjaa. Rinnemaastossa sijaitsevan lehmusmetsän länsiosan läpi kulkee ulkoilutie Luukin Mustalammelta Lakiston Skogbyntielle.

Rinnekodin 62 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue sisältyy suurelta osin maakunnallisesti arvokkaaseen Vähän Majalammen – Kalattoman suo -metsäalueeseen. Siihen kuuluu suomaastoa, lampia ja yli satavuotiasta kuusivaltaista kangasmetsää, jossa kasvaa paikoin järeitä haapoja. Liito-oravakanta kuuluu Uudenmaan elinvoimaisimpiin. Lakistontien ja Majalampien välillä on neljä rengasreittiluontopolkua, joiden pituudet vaihtelevat puolestatoista kilometristä reiluun neljään kilometriin.  Maastoon omilla väreillään merkityt Lakiston luontopolut lähtevät Majamäentieltä, joka on yksityistie. Lähin pysäköintialue on Rinnekodintien varrella, noin 700 metrin päässä Majamäentien alusta.

Takkulassa Vaakkoin ulkoilualueella, Väärä-Musta-järven kaakkoisrannalla, sijaitsee vedestä melko jyrkästi nouseva silokallio. Kalliossa erottuu rakoja, jotka ovat rapautuneet hyvin esille. Vihdintien varressa on pysäköintialue, josta on silokalliolle matkaa noin puoli kilometriä. Perille vievän polun varrella on vanha tervahauta opastauluineen.

Saarijärven eteläisellä rannalla sijaitseva silokallio on matala niemi, josta on hyvä näköala järvelle. Nuuksion kansallispuistoon kuuluva kohde on Mustakorven suojuotin pohjoispuolella ja lähellä Espoon korkeinta kohtaa. Saarijärven etelärannalla on myös muita silokallioita sekä aaltojen huuhtomia rantakivikoita.

Espoon korkein kohta on 114,2 metrin korkeudella merenpinnasta. Paikka sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella, noin 200 metrin päässä järven rannasta Mustakorven kalliolla. Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle kuuluvalta Yli-Takkulan tilalta alkaa tie, jonka päästä kulkee polku kohti järven eteläkärkeä. Sieltä polku jatkuu Mustakorven suojuotin pohjoispäähän, jonka länsipuolella Espoon korkein kohta sijaitsee.

Saarijärven vedenpinta on yli 40 metriä alempana. Mäntyvaltainen puusto peittää näkymän järvelle lähes täysin. Itärinteeltä näkyy Mustakorven suojuotin murroslaaksoa. Kallio on graniittia ja granodioriittia, joissa rakoilu näkyy syvinäkin raitoina, sillä korkea laki on ehtinyt rapautua pidempään kuin nykyisillä rannoilla olevat kalliot. Mustakorven kallio kuuluu Nuuksion kansallispuistoon sekä valtakunnallisesti arvokkaaseen laajaan Mustakallio–Sudenrotko-kallioalueeseen.

Velskolan kartanolta länteen,  Vääräjärven pohjoisosassa sijaitseva vähän yli viiden hehtaarin laajuinen Väärän luonnonsuojelualue kuuluu osittain valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvassa kohteessa on mm. vehreää rantaa ja kallioista metsää.

Nuuksionpään Ruuhijärveltä itään, Velskolassa Urja-järven pohjoisosassa sijaitseva noin 13 hehtaarin laajuinen Susien luonnonsuojelualue sisältyy Natura 2000 -verkostoon sekä osittain valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Rannoilla on sekä tiheäkasvuista sekametsää että kalliota ja muualla alueella kalliomännikköä ja kuusivaltaista osin rehevääkin metsää puronvarsineen.

Velskolan Pitkäjärven ja Kattilajärven välissä sijaitseva 30 hehtaarin laajuinen Kilpilammen–Lippukallion alue kuuluu nykyään Nuuksion kansallispuistoon. Alueella on lähinnä korkeita kallioselänteitä, jäkälien ja kanervien verhoamia kalliometsiä ja kuusikkoja. Pieni nevarantainen Kilpilampi sijaitsee keskeisellä paikalla komean Lippukallion jyrkänteen läheisyydessä. Alueen eläinlajeja ovat mm. liito-orava ja metso. Lippukallio kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden joukkoon.

Lippukallion punertava granodioriittiharjanne on korkea, äkkijyrkkä, loivasti länteen kaatuva törmä. Jyrkänteen alapuolella on kallioseinästä irronneita, hyvin isoja lohkareita. Kattilajärven itärannan lähellä sijaitsee hieman luolamainen, noin metrin korkuinen kalliolippa, jonka takaseinässä ja katossa on tummanharmaa kapea diabaasijuoni. Sulanut kiviaines on tunkeutunut kauan vuorijonopoimutuksen jälkeen maankuoren yläosaan lähelle maanpintaa juonena.

Välittömästi Kilpilammen–Lippukallion alueen eteläpuolella sijaitsevalla vajaan hehtaarin laajuisella Erä-Mattilan luonnonsuojelualueella on kauniita Kattilajärven rantakallioita ja iäkästäkin havumetsää. Kohde on osa Natura 2000 -verkostoa ja Lippukallion arvokasta kallioaluetta.

Natura 2000 -verkostoon ja osittain valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan kuuluva, vajaan 18 hehtaarin laajuinen Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualue sijoittuu molemmin puolin Velskolan Pitkäjärveä. Järven länsirannalla on lehmusmetsää, korpea ja lehtomaista kuusivaltaista sekametsää. Itärannalla on mm. kalliojyrkänteitä, kalliomännikköä ja erämainen suolampi. Suojelualueella on mm. liito-oravan elinympäristöä ja lintulajistoon kuuluvat esim. palokärki ja pyy.   Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualue rajautuu järven länsipuolella pohjoisessa Metsä-Mattilan luonnonsuojelualueeseen ja lounaassa Kettuniemen lehmusmetsään. Björnträskin puoleinen alue rajautuu idässä Gillermossenin luonnonsuojelualueeseen ja sivuaa pohjoisessa yksityistä Merikodon luonnonsuojelualuetta, jonka pohjoispuolella on puolestaan yksityinen Merikorven luonnonsuojelualue. Molemmat yksityiset suojelualueet kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualueelle pääsee lännestä Kattilajärventieltä ja idästä Velskolantieltä. Jänisniemessä sijaitsee laavu. Pienehköjä polkuja kulkee lähinnä Velskolan Pitkäjärven länsipuolella.

Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualueen keskellä, korkean kallionseinämän alla olevassa louhikkoisessa rinteessä, sijaitsee aiemmin luontotyyppinä suojeltu alle hehtaarin laajuinen Jänisniemen lehmusmetsä. Siellä kasvaa yli 100 lehmusta, muita puulajeja ovat mm. kuusi ja harmaaleppä. Lehmusmetsässä kasvaa myös mm. taikinamarjaa, käenkaalia, kivikkoalvejuurta ja imikkää.

Velskolan Pitkäjärven länsirannalla, Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualueen pohjoispuolella, rakentamattomalla ja metsäisellä Karhuniemellä sijaitsee runsaan kahden hehtaarin suuruinen Metsä-Mattilan luonnonsuojelualue, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Alueella vallitseva kuusivaltainen sekametsä on mm. liito-oravan elinaluetta.

Runsaan puolen hehtaarin laajuinen, idässä Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualueeseen rajautuva Kettuniemen lehmusmetsä on suojeltu luontotyyppinä. Kohde sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannan tuntumassa kallionalusrinteessä. Metsässä kasvaa lähes 80 lehmusta sekä kuusia ja haapoja, muita kasveja ovat mm. näsiä, paatsama, sinivuokko ja lehto-orvokki.

Gillermossenin 21 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue sijaitsee Velskolan Pitkäjärven ja  Velskolantien välissä, järven eteläosan itäpuolella ja rajoittuu luoteessa Jänisniemen–Björnträskin luonnonsuojelualueeseen. Siellä on luonnontilaisia, harjanteisia kalliometsiä ja kulumattomia, maisemallisesti merkittäviä avokallioita, jotka ympäröivät edustavia suometsiä ja avovesiä. Alueella on myös vanhojen metsien indikaattorilajeja, esimerkiksi männynkääpää ja riukukääpää.

Sorvalampi–Häkläjärven metsäalueen luonnonsuojelualue sijaitsee Velskolantien itäpuolella, Sorvalammen uimarannan ja Häkläjärven pohjoispuolella. Harvinaisen luonnontilaisena säilynyt alue muodostaa yhtenäisen luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsä- ja suoalueiden kokonaisuuden. Lähes 52 hehtaarin laajuiselle suojelualueelle luonteenomaista ovat komeat, jyrkkäpiirteiset kalliot jäkäläisine mäntymetsineen, erilaiset räme- ja korpimuodostumat sekä kangasmetsistä lehtoihin vaihtelevat kuusivaltaiset metsätyypit paikoin runsaine lahopuustoineen. Alueen monenlaiset elinympäristöt tarjoavat lukuisille lajeille sopivia elinpaikkoja. Monimuotoisuutta lisäävät pienet purot ja norot, tervaleppäkorpi sekä paikoin esiintyvät pähkinäpensaat ja metsälehmukset.

Kaitalammen aarnialue on vähän yli 70 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue Luukin ulkoilualueella, Vihdintien etelä- ja Kaitalammen länsipuolella. Aarnialue on pääosin luonnontilaisesti kehittynyt ja maisemallisesti näyttävä kokonaisuus. Korkeuserot ovat suuret. Maasto vaihtelee korkeista kallioista vetisiin suolaikkuihin ja kivisiin kangasrinteisiin sekä lehtomaisiin metsiin. Alueella on tehty havaintoja mm. ilveksestä. Murroslaaksossa sijaitsevan pitkän ja kapean järven itäpuoliset rantakalliot ovat jäätikön pyöristämiä. Järveä ympäröivät kalliot ovat granodioriittia. Kaitalammen kalliot lähiympäristöineen kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin. Alueen pohjoisosassa on paikoitusalue, järven itärannalla on laitureita, keittokatoksia sekä käymälöitä. Leveitä ulkoiluteitä on runsaasti järven pohjoispään ympärillä ja joitakin polkuja muualla suojelualueella. Kosteissa kohdissa on paikoin myös pitkospuita. Kaitalammen länsirannan tuntumassa sijaitsee muinaisranta, joka on osittain metsän peitossa. Rinteessä oleva todennäköisesti Yoldiameren aikainen rantakivikko koostuu noin puolen metrin kokoisista lohkareista.