Kalajärven luontokohteet

Noin 45 hehtaarin laajuinen Tremanskärrin luonnonsuojelualue on hyvin monipuolinen ja arvokas suoalue. Suuri osa luonnonsuojelualueesta kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaaseen Herukkapuron kallioalueeseen, johon kuuluu maita Espoosta ja Vantaalta.  

Tremanskärrin suo on kehittynyt hiljalleen metsämaan soistuessa. Tämä on harvinainen soistumistapa Espoossa, jossa suot ovat syntyneet yleisesti vesistöjen kasvaessa umpeen. Suon keskellä on mäntyä kasvavaa rämettä, ja ympärillä olevat rehevämmät osat ovat lähinnä korpia tai nevoja. Rämeellä kasvaa lisäksi paljon isoja varpuja, kuten suopursua ja juolukkaa. Karpaloa ja lakkaa on paikoin melko runsaasti. Nevoilla kasvaa puolestaan rahkasammalten seassa mm. saroja ja raatetta. Korpien lajistoon kuuluu kuusen, koivun ja tervalepän lisäksi muun muassa vehka, kurjenjalka, raate ja metsäkorte.  

Kurkijärven metsän luonnonsuojelualue, joka on kooltaan yli 26 hehtaaria, yhdistää Tremanskärrin ja Vantaan Vestran Natura-kohteet. Siellä on arvokkaita luonnontilaisina säilyneitä metsiä, joista on tavattu useita vanhan metsän indikaattorilajeja sekä uhanalaisia lajeja kuten vaarantuneet punakarakääpä ja valkorihmakääpä. Alueella voi nähdä monia metsien ja puustoisten soiden lintuja, kuten palokärjen tai pyyn. Suorantaisen Kurkijärven alueelta on havaintoja useista lepakkolajeista ja siellä on tavattu myös Suomessa rauhoitettu lummelampikorento.

Luontopolut vievät hienolle luonnontilaiselle Tremanskärrin keidassuolle ja Kurkijärven metsälammelle. Lyhyemmällä, vain keidassuon läpi kulkevalla kierroksella pituutta on runsas kilometri ja pidemmällä, Kurkijärven lammella käyvällä kierroksella on matkaa yli kaksi kilometriä.  Polun varrella on opastauluja ja levähdyspenkkejä. Suo-osuuksilla on pitkospuut ja Kurkijärven lähellä portaat. Kalajärven pohjoispuolen reiteille pääsee mm. kuntorataa pitkin Vihdintien varren pysäköintialueelta.

Luontopolun reittikuvaus ja kulkuyhteydet löytyvät Luontopolut-sivulta.

Lahnuksessa, Eriksbergintien varressa sijaitseva perinneympäristökohde on kooltaan noin neljä hehtaaria. Siihen kuuluu hevosten laiduntamia entisiä peltoalueita, joita on aiemmin käytetty myös karjan laitumina. Osa alueesta on kehittynyt niittymäiseksi. Edustavin osa on kaakkoisrinne, siellä kasvaa mm. ahdekaunokkia, päivänkakkaraa, kelta-apilaa ja ketoneilikkaa. Suuri osa alueesta on rehevöitynyttä, ja näillä kohdilla peltokanankaali on kevätkesällä hyvin yleinen. Kauniisti kumpuilevat laitumet ovat myös maisemallisesti arvokkaita.

Lahnuksessa sijaitseva Punatorpan metsälehmus on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1989. Puu kasvaa pihassa osoitteessa Storgårdintie 1, mutta se näkyy hyvin viereiselle tielle. Metsälehmuksen lehvästön halkaisija on noin 20 metriä ja rungon ympärysmitta yli 3,5 metriä. Korkeutta puulla on lähes 25 metriä.

Neljä metsälehmusta eli niinipuuta kasvaa Luukissa Vihdintien ja Luukinjärven välissä pyörätien vieressä. Puuryhmä on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä jo 1949. Korkein metsälehmus on yli 25-metrinen, ympärysmittaa puilla on enimmillään lähes kolme metriä.  

Luukinjärven pohjois- ja koillisosassa on matalaa ja umpeen kasvavaa kosteikkoa, jota kutsutaan Luukinjärvensuoksi. Kosteikon pinta-ala on 33 hehtaaria, ja osa siitä sijaitsee myös Vihdintien pohjoispuolella Heinäjärven alueella. Kosteikon liejusta on löydetty Suomesta jo kadonneen vesipähkinän hedelmiä. Luukinjärvensuon yleisimmät suotyypit ovat nevoja, varsinkin saraneva, sekä korpia. Vesirajassa kasvaa osmankäämiä ja järviruokoa sekä mm. rantakukkaa ja myrkkykeisoa. Tyypillisiä vesikasveja ovat mm. lumpeet ja uistinvita. Luukinjärven vesi on rehevöitynyttä, ja happitilanne on yleisesti huono. Viime vuosina järveä on kuitenkin hapetettu. Luukinjärven pohjois- ja koillisosa on myös paikallisesti arvokas lintualue. Siellä tavataan paljon vesilintuja, jonkin verran kahlaajia ja muita kosteikkolintuja.

Luukinjärven rantametsän luonnonsuojelualue on kooltaan lähes 12 hehtaaria. Järven kaakkoispuolella sijaitseva metsäalue on monimuotoista, pääosin kuusivaltaista sekametsää, joka muodostaa yhdessä Luukinjärven kosteikon kanssa monipuolisen ja edustavan kokonaisuuden. Rantametsässä esiintyy runsaasti arvokasta lahopuustoa ja suuria lehtipuita, mm. haapaa on runsaasti. Rannan jyrkähkö rinne muodostaa myös arvokkaan maiseman. Järveen laskee rinteiltä kaksi puroa, joiden varrella on lehtomaista kasvillisuutta. Rauhoitetulla alueella on tavattu myös liito-oravia.

Kalajärvenkallioiden luonnonsuojelualue järven länsipuolella on vanhan metsän lajiston kannalta rikasta kalliometsää, jota luonnehtivat suuret korkeusvaihtelut ja kalliojyrkänteet. Kallioiden välisissä painanteissa ja alavammilla mailla esiintyy erilaisia suotyyppejä. Kalajärven eteläosan rantasuo ja järven laskupuroa reunustava korpi runsaslahopuustoisine reunametsineen muodostavat merkittävän elinympäristön metsien monimuotoisuuden kannalta. 54 hehtaarin laajuinen suojelualue toimii myös hyvin tärkeänä metsäekologisena yhteytenä Tremanskärrin luonnonsuojelualueen suuntaan.

Pieni, kahden hehtaarin kokinen suo sijaitsee Röylässä umpeenkasvaneen Palojärven ympärillä, Vanhan Lahnuksentien itäpuolella, noin 150 metriä Snettansintien ja Röyläntien risteyksestä pohjoiseen. Maakunnallisesti arvokas luontokohde koostuu monista suotyypeistä: eteläosassa on korpea, muuten alueella on rämettä ja nevaa. Lillmossen on maisemallisesti kaunis ja kasvillisuudeltaan edustava, siellä kasvaa mm. pääkaupunkiseudulla harvinaisia saroja ja vaateliaita rahkasammalia.

Maakunnallisesti arvokas Häklanpuron yläjuoksu muodostaa yhdessä Lukbäckenin kanssa yhtenäisen alkuperäisessä uomassaan virtaavan purouomaston, joka sisältää monta arvokasta luontokohdetta. Häklanpurossa on pudotuskorkeutta noin 20 metriä. Snettansintien ja Luukintien länsipuolella sijaitsevassa Nettaan purolaaksossa puro mutkittelee voimakkaasti monessa kohdassa. Purolaakson eteläosassa on jyrkkärinteinen, vanhaa kalliomännikköä kasvava Slätberget, jolta on hyvät näkymät laaksoon. Nettaan purolaakson luonnontilaa ovat heikentäneet mm. hakkuut, mutta puronvarren puusto on kuitenkin säilynyt monin paikoin hyvänä. Laakson eteläosan lehtokorvessa kasvaa edelleen vaateliaita lehtokasveja.

Luukinjärvestä laskeva Lukbäcken polveilee (meanderoi) voimakkaasti Nettaan purolaaksossa monessa kohdassa. Luukintien lähellä joki mutkittelee kuusikossa, jossa kasvaa myös mm. harmaaleppää. Etelämpänä kapeassa laaksossa muinainen vuolaampi virta on kuluttanut hiekkamuodostuman reunaan jyrkän törmän. Näiden paikkojen välissä on myös virtauksesta sivuun jääneitä juoluoita, jotka ovat kourumaisia ja pitkänomaisia tai kasvillisuudeltaan ympäristöstään selvästi eroavia kosteita painanteita. Joenvarret ovat monin paikoin saniaisten valloittamia.

Röylän muinaisranta sijaitsee Röylässä Slätbergetillä. Snettansintie 29:ää vastapäätä lähtee puomilla suljettu metsäautotie länteen. Kun sähkölinja ja tie erkanevat toisistaan, kuljetaan pohjoiseen ylös mäkeä reilut 50 metriä. Erikokoisista kivenlohkareista muodostuneen muinaisrannan yläosassa kasvaa komeaa iäkästä männikköä. Sieltä voi nähdä myös alempana puiden lomasta pilkottavalle Snettansin vanhalle laitumelle.

Röylässä, Snettansintien länsipuolella sijaitsevan perinneympäristön koko on lähes neljä hehtaaria. Aiemmin lammaslaitumena olleella alueella on kosteaa ojien halkomaa niittyä, hakamaisia kohtia sekä metsälaidunta. Kasvilajistossa on mm. purtojuurta, mesimarjaa ja pähkinäpensasta. Paikoitellen kasvaa runsaasti vadelmaa. Välittömästi laitumen pohjoispuolella sijaitsee Nettaan purolaakso Röylän meandereineen. Laitumesta koilliseen tien toisella puolella on Röylän muinaisranta. Snettansin vanhalla laitumella harrastetaan metsästystä 1.10.–31.12., jolloin siellä ei ole toivottavaa retkeillä.

Luontotyyppinä suojeltu Bakhägnanin pähkinäpensaslehto sijaitsee Röyläntiestä länteen, Maarinpuron pohjoispuolella, peltojen ympäröimän metsäsaarekkeen rinteessä ja sen alla olevassa painanteessa. Runsaan kahden hehtaarin suuruisessa lehdossa kasvaa jopa 300 suurta pähkinäpensasta, mutta puuston valtalaji on kuitenkin kuusi. Muuta kasvillisuutta edustavat mm. lehtokuusama, paatsama, käenkaali, kielo ja valkovuokko. Kosteissa paikoissa on paljon saniaisia.

Raivaajanmäen koillisosassa, kuusivaltaisessa rehevässä rinne­metsässä, osittain hakkuualueella kasvaa noin 30 metsälehmusta kahdessa erillisessä ryhmässä. Perusmäessä Punametsä-tien eteläpuolella sijaitseva vajaan hehtaarin kokoinen Punametsän lehmusmetsikkö on suojeltu luontotyyppinä. Aluskasvillisuudessa on mm. mustikkaa, kieloa sekä mustakonnanmarjaa.

Noin 25 hehtaarin laajuinen Myllypuron lehtokorpilaakson luonnonsuojelualue sijaitsee Niipperintien itäpuolella. Maakunnallisesti arvokkaassa Myllypuron lehtokorpilaaksossa on eteläsuomalaisittain merkittävän puron lisäksi monimuotoista ja rehevää metsää, mm. erilaisia lehtoja. Vaateliaita kasvilajeja edustavat mm. kotkansiipi ja lehtopalsami, kääpälajeja ovat mm. harvinainen ruostekääpä ja arvokkaita vanhoja metsiä ilmentävä aarnikääpä. Eläimistä alueella voi tavata esim. palokärjen, tiltaltin sekä liito-oravan.

Vuonna 1976 on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä seitsemän mäntyä, jotka kasvavat Perusmäessä Santaharjuntie 4:ssä. Pihapiirissä olevien osin kilpikaarnaisten puiden ikä on noin 200 vuotta. Suurimpien puiden ympärysmitta on yli kaksi metriä. Korkein mänty on yli 27 metriä pitkä.

Perusmäen hiidenkirnuryhmässä on kolme kirnua, joista suurimman läpimitta on noin 1,5 metriä ja syvyys takaseinästä mitattuna lähes kaksi metriä. Sen yläreunaan on muodostunut pienehkö kirnun alkio. Kolmas kirnu on muiden yläpuolella. Se on symmetrinen ja lähes metrin leveä. Hiidenkirnut sijaitsevat Santaharjuntie 16:n länsipuolelta noin 200 metriä pohjoiseen.

Perusmäen hiidenkirnujen pohjois- ja itäpuolella levittäytyy hieno Hirbölebergenin kallioalue, jossa kasvaa mm. kilpikaarnaisia, iäkkäitä mäntyjä. Alueella on myös melko paljon erikokoisia siirtolohkareita.

Noin 2,5 hehtaarin kokoinen maisemallisesti edustava Kalittoman neva on paikallisesti arvokas luontokohde, joka kuuluu Kalajärvenkalloiden luonnonsuojelualueeseen. Hirbölebergenin kallioiden välissä sijaitseva Kaliton on pieni umpeen kasvava lampi, jota ympäröi nevareunus. Lammen ympäristössä on myös rämettä ja korpea sekä havumetsää. Lampea kiertää polku.